Varbergin koulukunta – taidesuuntauksen historia, Bergh, Nordström, Kreuger ja tunnelmamaalaus

Varbergin koulukunta on nimi pienelle mutta ratkaisevan tärkeälle taiteilijaryhmälle, joka kokoontui vuosina 1893–1896 Varbergissa Hallandin rannikolla ja loi siellä uudenlaista ruotsalaista maisemataidetta: pelkistettyä, rauhallista, tunteikasta ja vahvasti ranskalaisen syntetismin leimaamaa. Ryhmän ydin koostui kolmesta maalarista – Richard Berghistä, Karl Nordströmistä ja Nils Kreugeristä – jotka olivat kaikki osallistuneet Opponenternan kapinaan Konstakademienia vastaan vuonna 1885 ja perustaneet yhdessä Konstnärsförbundetin. Nimi juontaa juurensa prinssi Eugenista, joka kirjoitti syksyllä 1893 Berghille pilke silmäkulmassa ”l’école de Varbère”. Kolmen vuoden ajan he maalasivat linnoitusta, kanervikkoa, rantaniittyjä ja hämärää Kattegatin yllä. Varbergissa syntyneet maalaukset avasivat yhden tien 1890-luvun kansallisromantiikkaan ja ruotsalaiseen tunnelmamaalaukseen – taiteeseen, joka on nykyään yhtä suosittua museoissa kuin julisteina ja tauluina ruotsalaiskodeissa.

Tämä sivu on tarkoitettu kattavimmaksi ruotsinkieliseksi Varbergin koulukuntaa käsitteleväksi tietolähteeksi. Käymme läpi taustan pohjoismaisessa taiteilijasiirtokunnassa Grez-sur-Loingissa, esittelemme kolme taiteilijaa ja heidän tärkeimmät teoksensa, selitämme, mitä syntetismi ja tunnelmamaalaus käytännössä tarkoittavat, ja kerromme, missä maalauksia voi nähdä nykyään – Tukholman Nationalmuseumista Göteborgin taidemuseoon ja Museum Hallandiin Varbergissa. Yhdistämme ryhmän myös läheisiin sivuihin, kuten Richard Berghistä, opponenteista ja Konstnärsförbundetista sekä kansallisromantiikasta. Lopuksi saat käytännön neuvoja siitä, miten hillitty länsirannikon valo toimii taiteena omassa kodissa.

Sisältö
↓ Mitä Varbergin koulukunta on?
↓ Grez-sur-Loingista Hallandin rannikolle – historia
↓ Taiteilijat ja tärkeimmät teokset
↓ Tyyli ja tekniikka – syntetismi ja tunnelmamaalaus
↓ Perintö, vaikutus ja missä teoksia voi nähdä nykyään
↓ Varbergin koulukunta kotiin – sisustusopas
↓ Varbergin koulukunnan aikajana
↓ Varbergin koulukuntaan liittyvät taiteilijat ja suuntaukset
↓ Usein kysyttyä Varbergin koulukunnasta

Mitä Varbergin koulukunta on?

Pikatietoa: Varbergin koulukunta oli ruotsalainen taiteilijasiirtokunta ja tyylisuuntaus Varbergissa Hallandissa, ja se toimi pääasiassa vuosina 1893–1896. Ydinryhmään kuuluivat Richard Bergh (1858–1919), Karl Nordström (1855–1923) ja Nils Kreuger (1858–1930). Kreuger asettui Varbergiin jo vuonna 1887; Bergh ja Nordström saapuivat perheineen syksyllä 1893. Nimen ”l’école de Varbère” keksi prinssi Eugen kirjeessään Berghille syksyllä 1893. Tyyli yhdisti ulkoilmamaalauksen syntetismiin ja symbolismiin, ja siihen vaikutti muun muassa Paul Gauguin. Bergh otti käyttöön tunnelmamaalauksen käsitteen vuonna 1896 julkaistussa esseessä. Samana vuonna kaikki kolme muuttivat Tukholmaan, ja Nordström toimi Konstnärsförbundetin puheenjohtajana vuosina 1896–1920. Ryhmän teoksia on nykyään muun muassa Kansallismuseossa, Göteborgin taidemuseossa, Thielska gallerietissa ja Prinssi Eugens Waldemarsuddessa.

Varbergin koulukunta on helppo ymmärtää väärin kirjaimelliseksi kouluksi, jossa olisi oppilaita, opettajia ja toimitiloja. Näin ei ollut. Sana ”koulukunta” on käytössä samalla tavalla kuin puhuttaessa Barbizonin tai Düsseldorfin koulukunnasta: sillä tarkoitetaan ryhmää taiteilijoita, jotka asuivat jonkin aikaa samalla paikkakunnalla, jakoivat ajatuksia ja kehittivät yhteisen kuvakielen. Varbergin tapauksessa ryhmä oli hyvin pieni – kolme maalaria perheineen – mutta sen vaikutus oli suuri, sillä kaikki kolme kuuluivat 1890-luvun ruotsalaisen taide-elämän vaikutusvaltaisimpiin henkilöihin.

Varbergin teoksia yhdistää siirtymä kuvaamisesta tulkitsemiseen. 1880-luvulla Ranskassa olleet ruotsalaiset taiteilijat olivat oppineet naturalismin ja ulkoilmamaalauksen ihanteet: maalaa näkemäsi, vallitsevassa valossa ja mahdollisimman uskollisesti todellisuudelle. Varbergissa samat taiteilijat alkoivat sen sijaan pelkistää. Yksityiskohtia jätettiin pois, ääriviivat selkeytyivät, väripinnat suurenivat ja tummenivat, ja maiseman tehtäväksi tuli kuvauksen sijaan tunnelman välittäminen. Karl Nordströmin vuonna 1894 maalaama Varbergs fästning från söder on oppikirjaesimerkki: Museum Hallandin mukaan maalaus on lähes täysin vailla yksityiskohtia ja toteutettu tummalla väriskaalalla, jossa mahtava linnoitus muodostaa yhden raskaan hahmon taivasta vasten.

Liike sijoittuu siis kahden suuremman suuntauksen väliin. Taaksepäin se viittaa naturalismiin ja Grez-sur-Loingin ulkoilmamaalaukseen, eteenpäin symbolisempaan ja kansallishenkisempään taiteeseen, jota kutsutaan tavallisesti 1890-luvun kansallisromantiikaksi ja joka Pohjoismaissa yhdistetään myös symbolismiin. Joka haluaa ymmärtää, miten ruotsalainen taide siirtyi ranskalaisista valoisista ulkoilmakohtauksista vuosisadanvaihteen tummiin, lyyrisiin hämärämaisemiin, tarvitsee ymmärryksen siitä, mitä Varbergissa tapahtui.

Grez-sur-Loingista Hallandin rannikolle – historia

Opiskeluvuodet Tukholmassa ja Pariisissa

Kolme taiteilijaa tapasivat nuorina miehinä Tukholmassa 1870-luvun puolivälissä, taideakatemian ja Edvard Perséuksen yksityisen maalauskoulun vaiheilla. Nils Kreuger, joka syntyi 11. lokakuuta 1858 Kalmarissa laivanvarustajan poikana, aloitti opinnot akatemiassa vuonna 1874 ja siirtyi sitten Perséuksen kouluun vuonna 1878. Richard Bergh, joka syntyi 28. joulukuuta 1858 Tukholmassa maisemamaalari ja professori Edvard Berghin poikana, opiskeli akatemiassa vuosina 1878–1881. Karl Nordström, joka syntyi 11. heinäkuuta 1855 Tjörnissä Bohuslänissa, opiskeli akatemian piirustuskoulussa.

1880-luvun alussa kaikki kolme matkustivat Pariisiin, kuten useimmat sukupolvensa kunnianhimoiset pohjoismaiset maalarit. Bergh ja Kreuger opiskelivat Jean-Paul Laurensin johdolla Académie Colarossissa vuonna 1881. Kreuger debytoi Pariisin salongissa vuonna 1882 ja Bergh vuonna 1883. Nordström maalasi Ranskassa valoisaan, impressionistiseen tyyliin, johon vaikuttivat sekä impressionistit että Barbizonin maalarit. Kesät vietettiin pohjoismaisessa taiteilijayhdyskunnassa Grez-sur-Loingissa, Loing-joen varrella sijaitsevassa kylässä noin 80 kilometriä Pariisista etelään. Siellä myös Carl Larsson, Ernst Josephson ja monet muut ruotsalaiset maalasivat ulkoilmassa kylän siltoja, puutarhoja ja peltoja.

Opponentit ja Taiteilijaliitto

Vuonna 1885 kaikki kolme allekirjoittivat vetoomuksen, joka vastusti taideakatemian opetusta ja näyttelypolitiikkaa ja jonka myötä taiteilijat tulivat tunnetuiksi Opponentteina – vaatimuksia tuki yli 80 taiteilijaa. Seuraavana vuonna perustettiin Taiteilijaliitto, jonka sihteerinä toimi Bergh ja jonka puheenjohtajaksi Nordström myöhemmin valittiin. Liitto ylläpiti vuosina 1890–1908 omaa maalauskouluaan, Taiteilijaliiton koulua, jossa Nordström opetti ja jonka oppilaana oli muun muassa Tor Bjurström. Lue lisää kapinasta sivultamme Opponentit ja Taiteilijaliitto sekä Ernst Josephsonista, joka oli Berghin läheinen Grezissä vuonna 1885.

Miksi juuri Varberg?

Nils Kreuger tuli ensimmäisenä. Hän oli mennyt naimisiin Bertha von Essenin kanssa vuonna 1886 ja asunut Bourg-la-Reinessa Pariisin ulkopuolella, mutta palasi Ruotsiin vuonna 1887 ja valitsi asuinpaikakseen Varbergin perheineen. Kaupunki oli vilkas kylpylä- ja lomakohde, mutta myös dramaattisen luonnon näyttämö: keskiaikainen linnoitus meren rannalla kalliolla, laajat rantaniityt, kanervanummet ja matalat kivimuurit. Kesällä 1892 Nordströmin perhe alkoi vuokrata kesäasuntoa Apelvikenistä kaupungin eteläpuolelta.

Syksyllä 1893 sekä Nordström että Bergh muuttivat perheineen Varbergiin. Nordström saapui vaimonsa Teklan, joka oli itsekin taidemaalari ja graafikko, sekä kolmen pienen lapsen kanssa; Bergh saapui toisen vaimonsa Gerdan ja kolmen lapsen kanssa. Museum Hallandin mukaan Bergh kaipasi rauhaa voidakseen viimeistellä useita suuria maalauksia. Samaan aikaan prinssi Eugen, joka oli itsekin taidemaalari ja ryhmän läheinen ystävä, kirjoitti kirjeen, jossa hän kutsui taiteilijayhdyskuntaa nimellä ”l’école de Varbère” – Varbergin koulukunta. Nimi vakiintui.

Kolme intensiivisen työskentelyn vuotta ja yhteisön hajoaminen vuonna 1896

Vuosina 1893–1896 nämä kolme perhettä asuivat lähekkäin, jakoivat aterioita, ateljeita ja keskusteluja ja saivat vieraakseen useita aikansa merkittäviä henkilöitä. Museum Halland mainitsee vieraina Karin ja Carl Larssonin, Emman ja Anders Zornin sekä Hannan ja Georg Paulin. Vuonna 1896 kaikki kolme lähtivät Varbergistä ja muuttivat Tukholmaan, jossa he jatkoivat ruotsalaisen taide-elämän muovaamista. Nordströmistä tuli samana vuonna Taiteilijaliiton puheenjohtaja, ja hän toimi tehtävässä vuoteen 1920 asti. Bergh nimitettiin vuonna 1915 Kansallismuseon ylijohtajaksi. Kreuger jäi Tukholmaan, mutta palasi usein kesäisin Varbergiin ja maalasi myöhemmin paljon Öölannissa.

Taiteilijat ja tärkeimmät teokset

Varbergin koulukuntaan kuului kolme hyvin erilaista taiteilijapersoonallisuutta. Nordström oli Bohuslänin karu maisemamaalari, Bergh intellektuelli ja symbolistisia pyrkimyksiä tavoitellut muotokuvamaalari, Kreuger puolestaan eläinten, valon ja sään lyyrinen kuvaaja. Yhdessä he kattoivat laajan kirjon monumentaalisesta linnoituskuvasta intiimiin rantaniittyyn.

Karl Nordström – Varbergin linnoitus etelästä (1894)

Karl Nordström (1855–1923) on kolmikon jäsen, jonka Varberg-aiheiset maalaukset edustavat nykyään useimmiten koko koulukuntaa. Hän maalasi linnoitusta yhä uudelleen eri puolilta ja erilaisissa valoissa. Vuoden 1894 teoksessa Varbergin linnoitus etelästä hän on pelkistänyt yksityiskohdat lähes kokonaan: linna kohoaa tummana, yhtenäisenä massana linnoituksen eteläpuolella tuolloin sijainneen kivilouhoksen yllä, ja taivas ja maa on pelkistetty leveiksi värikentiksi. Museum Halland kuvailee, kuinka Nordström suuntautui Ruotsiin palattuaan syntetismiin, ja häntä innoittivat sekä lapsuuden paljaat maisemat Tjörnissä että Paul Gauguinin maalaustaide. Bukowskis kuvailee hänen värimaailmansa siirtyneen ranskalaisesta impressionismista kohti jotakin ”pohjoismaisempaa ja karumpaa”.

Toinen aikakauden tunnettu teos on Naapuritilat, joka on saanut nimensä Apelvikenin kesäasunnon ympärillä sijaitsevista tiloista. Tässä näemme saman pelkistämisen, mutta valoisammassa kesäisessä miljöössä: talot, kivimuurit ja pellot muodostavat rytmikkäitä muotoja rauhallisessa maisemassa. Nordström on nykyään edustettuna muun muassa Kansallismuseossa, Göteborgin taidemuseossa, Malmön taidemuseossa, Thielska-galleriassa, Prins Eugens Waldemarsuddessa ja Isabella Stewart Gardner Museumissa Bostonissa. Hänen maisemamaalauksensa ovat huutokaupoissa saavuttaneet kuusinumeroisia summia; esimerkiksi Bukowskisilla Auringonlasku, Bohuslän on myyty 300 000 kruunulla ja Hallandin maisemaa kuvaava Hämärä, Hallandin rannikko 175 000 kruunulla.

Richard Bergh – Ritari ja neito (1897) ja Näky, Visby (1894)

Richard Bergh (1858–1919) omisti Varbergissa viettämänsä vuodet kunnianhimoisimmille symbolistisille hankkeilleen. Ajan pääteos on Ritari ja neito, ihmisenkorkuinen öljymaalaus, jota hän työsti Varbergin ateljeessaan ja jonka hän sai valmiiksi vuonna 1897. Kuva on täynnä elämän ja kuoleman symboleja. Museum Hallandin mukaan malleina toimivat paikalliset asukkaat, hänen vaimonsa Gerda ja Karl Nordström. Maalauksen kerrotaan nykyisin kuuluvan Tukholmassa sijaitsevan Thielskan gallerian kokoelmaan. Samalta kaudelta on peräisin myös Näky, aihe Visbystä (1894), jossa keskiaikainen kaupunki näyttäytyy unenomaisena kuvana topografisen näkymän sijaan.

Samaan aikaan Bergh maalasi pieniä, hiljaisia maisemia. Vuodelta 1893 peräisin oleva Rantaniitty, Halland tavoittaa rannikon tasaisten niittyjen yllä lankeavan valon muutamalla leveällä siveltimenvedolla. Varbergin lyyrinen sävy johti hänen tunnetuimpaan maalaukseensa, Göteborgin taidemuseossa olevaan teokseen Pohjoinen kesäilta (1899–1900), jota käsittelemme tarkemmin Richard Bergh -sivulla. Vuonna 1896 hän määritteli esseessään tunnelmamaalauksen käsitteen, josta tuli koko sukupolven ohjelmanjulistus.

”l’école de Varbère” – prinssi Eugen kirjeessään Richard Berghille syksyllä 1893, Museum Hallandin siteeraamana

Nils Kreuger – Lokakuinen ilta Apelvikenissä ja eläinmaalaukset

Nils Kreuger (1858–1930) viipyi pisimpään Varbergissa ja säilytti selvimmin yhteyden impressionismin vaaleaan värimaailmaan. Museum Hallandin mukaan hänen ensimmäiset Varberg-aiheiset maalauksensa ovat impressionistisia tutkielmia kaupungista, merestä ja maaseudusta. Vähitellen ääriviivat voimistuivat ja sommittelusta tuli koristeellisempaa. Hän tuli tunnetuimmaksi eläinaiheisista maisemistaan: rantaniityllä laiduntavista hevosista, laitumella olevista lehmistä ja raskaiden pilvien alla kulkevasta karjasta. Teokset, kuten Lokakuinen ilta Apelvikenissä, osoittavat, kuinka hän yhdisti hämärän valon, matalan horisontin ja voimakkaat siluetit.

Myös Kreugeriin vaikutti Vincent van Gogh, jonka teoksia oli esillä Kööpenhaminassa vuonna 1893. Joissakin myöhemmissä, noin vuodelta 1905 peräisin olevissa Öölannin-aiheisissa maalauksissa hän lähestyy pointillismin pisteellistä tekniikkaa. Muutettuaan Tukholmaan vuonna 1896 hän maalasi muun muassa seinämaalauksia Engelbrektin kouluun vuosina 1904–1905 sekä humoristisen sarjan Historian kääntöpuolia. Hänen teoksiaan on Nationalmuseumin, Göteborgin taidemuseon, Thielskan gallerian ja Prins Eugens Waldemarsudden kokoelmissa.

Prinssi Eugen ja kävijät

Prinssi Eugen (1865–1947) ei koskaan asunut Varbergissa, mutta hän oli ryhmän läheisin ystävä ja mesenaatti. Jo Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1889 hän osti Nordströmin maalauksen, ja hänen omissa 1890-luvun rauhallisissa maisemissaan on paljon samaa sävyä kuin Varbergin koulukunnan teoksissa. Lue lisää sivulla prinssi Eugenista ja Waldemarsuddesta. Vierailijat Carl Larsson ja Anders Zorn puolestaan veivät Varbergista vaikutteita Sundborniin ja Moraan.

Tyyli ja tekniikka – syntetismi ja tunnelmamaalaus

Varbergin koulukunnan kuvakieli perustuu kahteen käsitteeseen, jotka usein sekoitetaan keskenään mutta tarkoittavat eri asioita: syntetismiin, joka liittyy muotoon, ja tunnelmamaalaukseen, joka liittyy sisältöön ja tunteeseen.

Syntetismi – yksinkertaista, jotta voit vahvistaa

Syntetismi kehittyi 1880-luvun lopulla Paul Gauguinin, Émile Bernardin ja heidän piirinsä keskuudessa Pont-Avenissa Bretagnessa. Ajatuksena oli maalata muistista eikä suoraan luonnon mukaan, ”syntetisoida” vaikutelmat suuriksi, suljetuiksi väripinnoiksi, joilla on selkeät ääriviivat, ja antaa muodon ja värin välittää tunnepitoista ja symbolista merkitystä. Vaikutteita saatiin osittain japanilaisista puupiirroksista, joita kuvailemme sivulla japonismista, sekä keskiaikaisista lasimaalauksista. Bukowskis tiivistää, että Varbergin kolmikko ”sai vaikutteita syntetismistä”, ja useiden lähteiden mukaan Berghiä viehättivät vahvimmin Gauguinin teokset.

Käytännössä syntetismi näkyy Varbergin maalauksissa muutamina toistuvina keinoina: korkea tai hyvin matala horisontti, vähäiset ja suuret muodot, linnoituksen, talojen tai eläinten tummat ääriviivat, rajattu paletti siniharmaata, okraa, sammalenvihreää ja syvää violettia sekä lähes graafinen tapa sijoittaa aihe kuvapinnalle. Valo on usein hämärän tai illan valoa, jolloin värit syvenevät ja yksityiskohdat katoavat itsestään.

Tunnelmamaalaus – maisema sieluntilana

Tunnelmamaalaus on ruotsalainen muunnelma eurooppalaisesta symbolismista maisemataiteessa. Bergh kuvaili vuoden 1896 esseessään, ettei maalarin enää pitäisi jäljentää luontoa tieteellisenä havaintona, vaan valita ja tiivistää ne piirteet, jotka herättävät katsojassa tietyn tunteen – alakuloa, hiljaisuutta, odotusta tai kaipuuta. Maisemasta tulee sielun peili. Sama ajatus kantaa myöhemmin Eugène Janssonin sinisiä Tukholman öitä, Gustaf Fjæstadin huurteisia kuvia Rackstadissa ja Harald Sohlbergin norjalaisia talviöitä.

Materiaali ja työskentelytapa

Ryhmä maalasi pääasiassa öljyväreillä kankaalle, mutta käytti myös akvarellia, guassia, pastellia ja piirustusta, erityisesti maisemassa tehtyihin luonnoksiin. Toisin kuin 1880-luvun ulkoilmamaalauksessa, jossa koko maalaus pyrittiin tekemään paikan päällä, he tekivät usein nopeita luonnoksia ulkona ja viimeistelivät suuremmat kankaat ateljeessa. Näin jäi tilaa juuri sille pelkistämiselle ja uudelleen sommittelulle, jota syntetismi edellytti. Bergh käytti malleinaan paikallisia asukkaita ja perheenjäseniä, ja monet suuret symbolistiset teokset syntyivät usean vuoden aikana luonnosten pohjalta – yksi luonnos teokseen Ritari ja neito on päivätty vuodelle 1894.

Perintö, vaikutus ja mistä teoksia voi nähdä nykyään

Varbergin koulukunta toimi vain kolme vuotta, mutta sen merkitystä ruotsalaiselle taiteelle on vaikea yliarvioida. Kun kolme taiteilijaa muutti Tukholmaan vuonna 1896, he toivat mukanaan uuden tavan nähdä maisema. Taiteilijaliitto, sen näyttelyt ja koulu levittivät tätä tapaa seuraavalle sukupolvelle. Tunnelmallisesta maisemasta tuli yksi 1890-luvun tyypillisimmistä ruotsalaisista ilmaisumuodoista, ja perinne jatkuu Rackstadin taiteilijasiirtokuntaan Värmlannissa, Eugène Jansoniin ja prinssi Eugenen Waldemarsuddeen. Lue koko pohjoismaisesta kehityksestä yleiskatsausosiostamme, joka käsittelee pohjoismaista taidetta.

Kansallisromantiikka ja 1890-luku

Noin vuonna 1890 ruotsalaiset taiteilijat ja kirjailijat alkoivat etsiä erityisesti pohjoismaista: valoa, luontoa, kansankulttuuria ja historiaa. Varbergin koulukunnan synkistä linnoituskuvista ja Hallandin karuista niityistä tuli merkittäviä vaikuttajia siihen, mitä myöhemmin alettiin kutsua 1890-luvun kansallisromantiikaksi. Samalla on syytä huomata, että vaikutteet olivat kansainvälisiä. Ranskalaiset aatteet – Gauguinin syntetismi ja eurooppalainen symbolismi – antoivat ruotsalaisille taidemaalareille välineet kuvata omaa maataan uudella tavalla.

Missä Varbergin koulukunnan teoksia voi nähdä nykyään?

Ryhmän suurimman yhtenäisen kokonaisuuden voi nähdä Göteborgissa, jossa Göteborgin taidemuseo avasi vuonna 2024 uuden Varbergin koulukuntaa esittelevän ripustuksen kokoelmasaleissaan. Siellä on esillä myös Berghin Pohjoinen kesäilta. Tukholmassa kaikkien kolmen taiteilijan teoksia on Kansallismuseossa, Thielin galleriassa ja Prins Eugens Waldemarsudden taidemuseossa. Varbergissa Museum Halland – Varbergin linnoituksessa sijaitseva Hallandin kulttuurihistoriallinen museo – on esittänyt taiteilijasiirtokuntaa käsittelevän näyttelyn, jossa on esillä muun muassa Nordströmin Varbergin linnoitus etelästä ja Berghin Rantaniitty, Halland. Aiheeseen voi perehtyä lisää lukemalla Bengt-Arne Personin vuonna 1993 julkaistun kirjan Varbergin koulukunta, jota pidetään yhä alan perusteoksena, tai aloittamalla artikkelista Varbergin koulukunta ruotsinkielisessä Wikipediassa.

Varbergin maalareiden markkinat

Ruotsin huutokauppamarkkinoilla erityisesti Karl Nordström on kysytty. Bukowskin mukaan hänen maisemamaalauksiaan on myyty huutokaupassa noin 120 000–300 000 kruunulla, ja Hallandin ja Bohuslänin aiheita esittävät teokset kuuluvat kysytyimpiin. Kreugerin eläinaiheisia maalauksia ja Berghin pienempiä maisemia myydään usein edullisemmassa hintaluokassa. Siksi Varbergin koulukunnan taide on keräilijöille edelleen suhteellisen helposti saatavilla verrattuna esimerkiksi Zorniin ja Carl Larssoniin.

Varbergin koulukunta kotona – sisustusopas

Varbergin koulukunnan maalauksissa on harvinainen ominaisuus: ne ovat rauhallisia olematta tylsiä. Tummat väripinnat ja yksinkertaiset muodot luovat levollisuutta, ja samalla hämärän valo tuo syvyyttä ja lämpöä. Siksi Hallandin rannikon aiheet sopivat huoneisiin, joissa halutaan rentoutua, etenkin vuoden pimeimpinä kuukausina. Oppaassamme, joka käsittelee julisteita syksyn pimeyteen, käymme läpi, miten hillityt ilta-aiheet voivat tehdä marras- ja joulukuusta kodikkaampia.

Sopivat värit ja materiaalit

Varbergin maalausten väripaletti – siniharmaa, okra, sammaleenvihreä, hillitty violetti ja iltaruskon vaaleanpunainen – sopii hyvin yhteen luonnonmateriaalien, kuten tammen, pellavan, villan ja kalkkimaalin, kanssa. Valitse mieluiten tummasta tammesta, musta tai patinoidusta messingistä tehty kehys; maalauksen tummat sävyt korostuvat tumman kehyksen kanssa, kun taas vaalea tammikehys tuo esiin taivaan valon. Artikkelissamme kehyksen psykologiasta kerrotaan, miten kehyksen väri vaikuttaa aiheen kokemiseen, ja Bozetton kehysvalikoimasta löydät kehyksiä useista puulajeista ja eri kokoisina. Leveä valkoinen paspartuuri antaa rauhallisille maisemille lisää tilantuntua. Aiheesta voit lukea lisää julisteiden paspartuuria käsittelevästä oppaasta.

Sijoittelu ja koko

Vaakasuuntaisen maisemataulun klassinen koko sohvan tai sängyn ylle on 50×70 tai 70×100 senttimetriä. Varbergin maisemien matala horisontti jatkaa huoneen linjoja. Yhdistä mielellään yksi tai kaksi pienempää, sävyiltään yhteensopivaa teosta, esimerkiksi kasviaiheinen kuvitus tai rauhallinen rantamaisema. Oppaamme sohvan ylle sijoitettavista julisteista esittelee toimivia mittasuhteita ja etäisyyksiä. Jos ripustat useita kuvia, sijoita ryhmän ankkuriksi tummin kuva alareunaan tai vasemmalle.

Vinkki: Varbergin koulukunnan hämärämaalaukset näyttävät parhaimmilta epäsuorassa, lämpimässä valossa. Sijoita himmennettävä lattia- tai pöytävalaisin vinosti teoksen eteen ja vältä voimakkaita spottivaloja, jotka aiheuttavat heijastuksia lasiin. Yhdistä mielellään kokoelmamme rannikkimaisema ruotsalaista taidetta esittelevästä kokoelmasta luontokokoelman luontoaiheeseen samassa sinivihreässä sävyasteikossa – näin huone saa yhtenäisen, pohjoismaisen ilmeen, joka tuo mieleen Hallandin rannikon lokakuisena iltana.

Varbergin koulukunnan aikajana

1855 – Karl Nordström syntyy 11. heinäkuuta Tjörnissä Bohuslänissä.

1858 – Nils Kreuger syntyy 11. lokakuuta Kalmarissa ja Richard Bergh 28. joulukuuta Tukholmassa.

1874–1881 – Kolmikko opiskelee Tukholmassa Taideakatemiassa ja Edvard Perséuksen johdolla.

1881–1884 – Opintoja Pariisissa, muun muassa Académie Colarossissa; kesiä Grez-sur-Loingissa.

1885 – Akatemian vastustajien julkilausuma; Bergh saapuu Greziin Ernst Josephsonin kanssa.

1886 – Taiteilijaliitto perustetaan, ja Berghistä tulee sen sihteeri.

1887 – Nils Kreuger asettuu perheineen Varbergiin.

1889 – Prinssi Eugen ostaa Nordströmin maalauksen Pariisin maailmannäyttelyssä.

1890 – Taiteilijaliiton koulu aloittaa toimintansa ja jatkaa vuoteen 1908.

1892 – Nordströmin perhe alkaa viettää kesiä Apelvikenissä Varbergin eteläpuolella.

1893 – Nordström ja Bergh muuttavat Varbergiin; Bergh maalaa teoksen Rantaniitty, Halland; prinssi Eugen keksii nimen ”l’école de Varbère”.

1894 – Nordström maalaa Varbergin linnoituksen etelästä; Bergh maalaa Vision, aiheena Visby.

1896 – Bergh julkaisee esseen tunnelmamaalauksesta; ryhmä muuttaa Tukholmaan; Nordströmistä tulee Taiteilijaliiton puheenjohtaja.

1897 – Bergh saa valmiiksi teoksen Ritari ja neito.

1899–1900 – Bergh maalaa teoksen Pohjoismainen kesäilta, joka on nykyään Göteborgin taidemuseossa.

1915 – Bergh nimitetään Nationalmuseumin ylijohtajaksi.

1919 – Richard Bergh kuolee 29. tammikuuta Tukholmassa.

1923 – Karl Nordström kuolee 16. elokuuta Drottningholmissa.

1930 – Nils Kreuger kuolee 11. toukokuuta Tukholmassa.

2024 – Göteborgin taidemuseo avaa uuden Varbergin koulukuntaa esittelevän näyttelyn.

Aiheeseen liittyvät taiteilijat ja suuntaukset

Varbergskolan liittyy läheisesti useisiin muihin sivuihin Bozetton tietopankissa. Aloita ryhmän teoreetikkoa Richard Berghia sekä Opponenterna-liikettä ja Konstnärsförbundetiä käsittelevistä sivuista, jotka selittävät taidepoliittista taustaa. Liikkeen ranskalaisia juuria kuvataan sivuilla, jotka käsittelevät naturalismia ja Grez-sur-Loingia sekä Paul Gauguinia ja syntetismiä. Jatkoa voit tutkia sivuilla, jotka käsittelevät kansallisromantiikkaa, Rackstadkoloniaa, Eugène Janssonia ja prinssi Eugenia. Vierailijoilla Anders Zornilla ja Carl Larssonilla on omat tietosivunsa, samoin symbolismin laajemmin esittelevällä sivulla symbolismista. Yleiskatsauksen kaikkiin aikakausiin saat sivulta taidehistoria – aikakaudet ja suuntaukset, tai voit tutustua kaikkiin taiteilijoihin ja suuntauksiin Bozetton tietopankissa.

Usein kysyttyä Varbergskolanista

Haluatko tuoda pohjoismaisen tunnelmavalon kotiisi? Tutustu tunnettujen taiteilijoiden taiteeseen ja ruotsalaisen taiteen kokoelmaamme, johon kuuluu maisemia, rannikkonäkymiä ja 1890-luvun kultakauden klassikoita – aiheita, joissa on samaa rauhaa kuin Hallandin rannikolla Varbergissa iltahämärässä.