Symbolismi – taidesuuntauksen historia, taiteilijat ja unenomaisen kuvamaailman

Symbolismi oli taidesuuntaus, joka vuoden 1900 vaiheilla käänsi selkänsä näkyvälle todellisuudelle ja pyrki sen sijaan kuvaamaan unta, myyttiä ja sielun sisäistä elämää. Mystiikkaa ja kaksimerkityksisyyttä sisältävästä taiteesta pitäville symbolismi tarjoaa taidehistorian arvoituksellisimpia aiheita – sfinksejä, nukkuvia naisia, kuoleman saaria ja kukkia, jotka tuntuvat hengittävän. Suuntaus syntyi Ranskassa 1880-luvulla reaktiona sekä impressionismin pinnallisille valo-opin tutkielmille että naturalismin raittiille arkikuvauksille ja levisi nopeasti ympäri Eurooppaa Belgiaan, Saksaan, Itävaltaan ja Pohjoismaihin.

Toisin kuin yhtenäiseen muotokieleen perustuva tyylisuuntaus, symbolismi oli ennen kaikkea asenne, ajatus siitä, mitä taiteen tulisi tehdä: vihjata kuvaamisen sijaan ja herättää tunnelmia tosiasioiden jäljentämisen sijaan. Maalauksen tuli toimia kuin uni tai runo, jossa jokaisella esineellä oli kätketty merkitys. Tässä oppaassa käydään läpi symbolismin historia ja synty, sen keskeiset taiteilijat ja avainteokset, omaleimainen kuvakieli, vahva pohjoismainen perintö sekä se, miten voit antaa unitaiteen tunnelmallisten aiheiden elää edelleen omilla seinilläsi.

Sisältö
↓ Mitä symbolismi on?
↓ Symbolismin historia ja synty
↓ Symbolismin tärkeimmät teokset
↓ Tekniikka, tyyli ja kuvakieli
↓ Symbolismi Pohjoismaissa ja Ruotsissa
↓ Symbolismin perintö ja vaikutus
↓ Symbolismi kodissasi
↓ Aikajana
↓ Aiheeseen liittyvät suuntaukset ja taiteilijat
↓ Usein kysyttyä symbolismista

Mitä symbolismi on?

Symbolismi on taide- ja kirjallisuussuuntaus, joka kukoisti 1880-luvun puolivälistä noin vuoteen 1910 asti. Suuntauksen ytimessä oli vakaumus siitä, ettei taiteen tehtävä ollut kuvata ulkoista maailmaa, vaan ilmaista ajatuksia, tunteita ja henkisiä tiloja symbolien, metaforien ja allegorioiden avulla. Väriin, muotoon ja aiheeseen ladattiin kuvattua kohdetta syvemmälle ulottuva merkitys. Nainen saattoi edustaa kuolemaa, kukka halua ja maisema sielun tilaa. Symbolistit halusivat elvyttää inhimilliseen kokemukseen kuuluvaa mystistä, irrationaalista ja alitajuista.

Käsite syntyi alun perin kirjallisuudessa. Kreikassa syntynyt runoilija Jean Moréas julkaisi symbolistisen manifestin ranskalaisessa Le Figaro -sanomalehdessä 18. syyskuuta 1886 ja korosti siinä, että taiteen tulisi asettaa vihjailu ja vivahteikkuus suoran kuvauksen edelle. Ajatus siirtyi nopeasti kuvataiteeseen, jossa esimerkiksi Gustave Moreau ja Odilon Redon työskentelivät jo saman hengen mukaisesti. Näin symbolismista tuli silta 1800-luvun romantiikan ja 1900-luvun modernismin välille, ja sen kiinnostus uniin ja alitajuntaan viitoitti tietä suoraan kohti surrealismia.

Symbolismi on syytä erottaa puhtaasta tyylisuunnasta. Siinä missä esimerkiksi kubismin tai impressionismin voi tunnistaa selkeästä muotokielestä, symbolismi kokosi yhteen taiteilijoita, jotka käyttivät hyvin erilaisia tekniikoita, mutta joita yhdisti yhteinen ajatus taiteen tehtävästä. Symbolistinen maalaus voi olla viimeistellyn yksityiskohtainen tai utuisen unenomainen, synkän öinen tai kultaisesti säteilevä - ratkaisevaa on, että aihe kantaa mukanaan kuvattua kohdetta syvemmälle ulottuvaa merkitystä. Juuri tämä avoimuus mahdollisti liikkeen juurtumisen niin moniin maihin ja sen jatkumisen niin monissa myöhemmissä ilmaisumuodoissa Wienin secessionin koristeellisesta loistosta surrealismin unilogiikkaan.

Pikatiedot: Aktiivinen ajanjakso noin 1886–1910. Kirjallinen alkuperä Ranskassa. Manifestin kirjoitti Jean Moréas, ja se julkaistiin Le Figarossa 18. syyskuuta 1886. Maalauksen keskeisiä hahmoja: Gustave Moreau (1826–1898), Odilon Redon (1840–1916), Arnold Böcklin (1827–1901) ja Fernand Khnopff (1858–1921). Ikoninen teos: Arnold Böcklinin Kuolleiden saari, jonka ensimmäinen versio maalattiin vuonna 1880 ja joka on nykyään Kunstmuseum Baselissa. Oma museo: Musée national Gustave Moreau Pariisin yhdeksännessä arrondissementissa. Ruotsalaisia edustajia: Edvard Munch ja Eugène Jansson (1862–1915), joiden teoksia on Tukholmassa sijaitsevien Nationalmuseumin ja Prins Eugens Waldemarsudden kokoelmissa.

Symbolismin historia ja synty

Symbolismi syntyi tyytymättömyydestä. 1880-luvulla impressionismi oli vallannut Ranskan taidekentän moderneja kaupunkinäkymiä ja maisemia esittävillä valontäyteisillä hetkikuvillaan, ja naturalismi oli kirjallisuudessa vienyt hillityn todellisuudenkuvauksen äärimmilleen. Uusi taiteilijoiden ja kirjailijoiden sukupolvi koki tämän henkisesti köyhäksi. He kaipasivat sitä syvyyttä, mysteeriä ja sisäistä kokemusta, jota taiteen heidän mielestään tuli välittää. Reaktio ilmeni ensin runoudessa Charles Baudelairen, Paul Verlainen ja Stéphane Mallarmén kaltaisten runoilijoiden teoksissa. Heidän tiivis ja vihjaileva kielensä toimi kokonaisen liikkeen esikuvana.

Charles Baudelairen runokokoelmaa Les Fleurs du mal (Pahan kukat) vuodelta 1857 pidetään usein symbolismin henkisenä alkusoittona. Sen ajatuksena oli, että näkyvä maailma oli symbolien metsä, joka viittasi kätkettyyn, hengelliseen todellisuuteen. Kun Jean Moréas virallisti liikkeen manifestissaan vuonna 1886, maalaustaide oli jo alkanut kulkea samaan suuntaan. Pariisin École des Beaux-Artsin professori Gustave Moreau kasvatti nuorten taiteilijoiden sukupolven myyteille ja mielikuvitukselle rakentuneeseen taiteeseen, ja Odilon Redon loi tummia, unenomaista tunnelmaa huokuvia hiilipiirroksia, joita hän kutsui noirseiksi.

Runous esikuvana

Symbolismi on taidesuuntauksena poikkeuksellinen siinä, että se syntyi runoudesta eikä maalaustaiteesta. Charles Baudelaire oli jo 1850-luvulla kuvannut, kuinka tuoksut, värit ja äänet vastaavat toisiaan ja viittaavat kätkettyyn hengelliseen järjestykseen – ajatukseen, josta tuli koko liikkeen perusta. Stéphane Mallarmé kokosi nuoria kirjailijoita ja taiteilijoita kuuluisissa tiistaisalongeissaan Pariisissa, ja hänen vaatimuksensa, että runon tuli ”maalata ei asiaa vaan sen synnyttämä vaikutus”, muodostui lähes ohjelmanjulistukseksi myös maalareille. Kun Jean Moréas lopulta nimesi liikkeen vuonna 1886, hän teki sen osittain pelastaakseen uuden sukupolven lehdistön dekadenssisyytöksiltä. Manifestin vaikutus oli valtava, ja se loi perustan useille 1900-luvun avantgardistisille suuntauksille.

Ranskasta Eurooppaan

Ranskalaisesta keskuksestaan symbolismi levisi voimakkaasti. Belgiassa Fernand Khnopff ja Jean Delville nousivat johtaviksi hahmoiksi, Sveitsissä ja Saksassa Arnold Böcklin ja Max Klinger maalasivat mytologisesti latautuneita kohtauksiaan, ja Itävallassa Gustav Klimt ja Wienin Sezession veivät symbolismin unelman hengellisyydestä kohti kultaista, koristeellista huipentumaa. Liike ei koskaan ollut järjestäytynyt koulukunta, jolla olisi ollut yhteinen ohjelma, vaan pikemminkin yhteinen mielentila, joka ilmeni eri maissa eri tavoin. Taiteilijoita yhdisti pinnallisen jäljentämisen torjuminen ja kaipuu taiteeseen, joka puhuttelisi sielua.

Symbolismin tärkeimmät teokset

Symbolismin mestariteoksia yhdistää arvoituksellinen, unenomainen laatu, mutta ne ulottuvat mytologisista loistokkaista maalauksista intiimeihin hiilipiirroksiin. Yhteistä niille on, etteivät ne tyydy vain esittämään kohtausta – ne vihjaavat tarinaan, tunnelmaan tai hengelliseen totuuteen, jota katsoja saa itse tulkita. Tässä on kolme liikkeen merkittävintä teosta ja syy siihen, miksi niistä on tullut ikoneita.

Arnold Böcklin – Kuolleiden saari (1880)

Harvat kuvat tavoittavat symbolismin tunnelman yhtä täydellisesti kuin Arnold Böcklinin Kuolleiden saari. Aiheena on pieni kalliosaari, jota hallitsevat tummat sypressit ja jota ympäröi tyyni, sysimusta meri. Saarelle soutaa vene, jossa on valkoisiin pukeutunut hahmo ja arkku. Böcklin maalasi vuosina 1880–1886 viisi eri versiota, jotka ovat nykyään hajallaan Baselin, New Yorkin, Berliinin ja Leipzigin museoissa. Ensimmäinen versio toukokuulta 1880 on esillä Kunstmuseum Baselissa, kun taas toinen versio kuuluu New Yorkin Metropolitan Museum of Artin kokoelmiin. Teoksesta tuli yksi vuosisadanvaihteen eniten jäljennetyistä maalauksista, ja se innoitti kaikkea musiikista elokuviin.

Gustave Moreau – Ilmestys (1876)

Gustave Moreauta pidetään symbolismin vaikutusvaltaisimpana maalarina, ja liikkeen huippukaudella 1890-luvulla hän oli yksi Ranskan merkittävimmistä taiteilijoista. Hänen akvarellinsa Ilmestys kuvaa Salomea kohtaamassa Johannes Kastajan leijuvaa, irti hakattua päätä yltäkylläisessä, mystisessä arkkitehtuurissa, joka kylpee jalokivissä ja valossa. Teos tiivistää Moreaun kyvyn yhdistää raamatulliset ja mytologiset teemat ylenpalttiseen, unenomaiseen loistoon. Suurin osa hänen tuotannostaan on säilytetty Musée national Gustave Moreaussa, Pariisissa sijaitsevassa talossa, jonka taiteilija muutti vuonna 1895 ateljeeksi ja omien teostensa museoksi.

Odilon Redon – Kyklooppi (noin 1914)

Odilon Redon työskenteli ensimmäisinä vuosikymmeninään lähes yksinomaan mustavalkoisena hiilellä ja litografialla ja loi maailman, jossa leijui silmiä, oli ihmisnaamaisten hämähäkkejä ja muita unen kaltaisia olentoja. Elämänsä loppupuolella värit puhkesivat hänessä täyteen kukkaan, ja Kykloopissa Polyfemos, kreikkalaisen myytin kauhistuttava jättiläinen, muuttuu helläksi ja melankoliseksi hahmoksi, joka katsoo nukkuvaa nymfi Galateaa. Teos osoittaa, kuinka symbolismissa jopa hirviömäinen voitiin muuttaa runoudeksi ja kaipaukseksi.

”Piirrokseni inspiroivat eivätkä anna määritellä itseään. Ne saattavat meidät, kuten musiikki, monitulkintaiseen määrittelemättömän maailmaan.” – Odilon Redon

Tekniikka, tyyli ja kuvakieli

Koska symbolismissa oli kyse pikemminkin ideasta kuin tekniikasta, mikään yhtenäinen sivellinjälki ei yhdistä liikkeen taiteilijoita. Böcklinin paksu öljymaalaus, Redonin nokiset hiilipiirrokset ja Khnopffin kylmät, lasimaiset pinnat eroavat toisistaan huomattavasti. Kuvakielessä ja aiheiden valinnassa on kuitenkin selviä yhteisiä piirteitä, jotka tekevät symbolistisen kuvan tunnistettavaksi. Taiteilijat tavoittelivat tunnelmaa terävyyden sijaan, vihjausta selkeyden sijaan, ja he latasivat aiheisiinsa kaksinkertaisia merkityksiä.

Toistuvat aiheet ja teemat

Symbolismin kuvamaailma kiertyy muutaman jatkuvasti toistuvan teeman ympärille: kuoleman ja katoavaisuuden, unen ja nukkumisen, rakkauden ja halun sekä pyhän ja mytologisen. Nainen näyttäytyy usein kaksijakoisessa valossa - joko viattomana ja hengellisenä tai vaarallisena femme fatalena sfinksien, seireenien ja Salomen hahmoissa. Luonto on harvoin neutraali tausta, vaan sielunmaisema: sypressit, tyynet vedet, kuutamo ja suljetut puutarhat kantavat kaikki sisäisiä merkityksiä. Unen logiikka sallii aiheiden leijua vapaasti todellisen ja epätodellisen välillä.

Väri, valo ja tunnelma

Symbolistien väripaletti on usein hillitty ja tunnelmallinen, ja se rakentuu syvänsinisistä ja -vihreistä sävyistä, kultaisesta hohteesta ja öisestä pimeydestä. Valoa käytetään dramaattisesti mysteerin luomiseen pikemminkin kuin paikan kuvaamiseen. Monet symbolistit antoivat ääriviivojen liueta usvaan ja varjoihin, niin että aiheet näyttävät nousevan puolihämärästä. Eugène Janssonin tuotannossa sininen sävy oli niin hallitseva, että hän sai lempinimen ”sininen maalari”. Tämä tunnelman korostaminen yksityiskohtien terävyyden sijaan on yksi symbolistisen kuvan varmimmista tuntomerkeistä.

Symbolismi Pohjoismaissa ja Ruotsissa

1890-luvulla useat pohjoismaiset taiteilijat innostuivat symbolismin ajatuksista. He jatkoivat ympäröivän maailman kuvaamista, mutta eivät enää 1880-luvun ulkoilmamaalaukselle ominaisella terävällä ja päivänvalon kirkastamalla katseella. Sen sijaan he lähtivät ihmisen sisäisestä elämästä ja pyrkivät tavoittamaan tunnelmia ja aistimuksia, jotka koskettivat katsojaa pikemminkin tunnetasolla kuin älyllisesti. Tätä pohjoismaista 1890-lukua kutsutaan yleensä tunnelmamaalauksen vuosikymmeneksi, ja siinä yhdistyivät ranskalaisen symbolismin uneksiva kaipuu sekä syvälle juurtunut pohjoisen maiseman valon ja vuodenaikojen taju. Viileä, kirkas pohjoinen valo ja pitkät hämärät sopivat poikkeuksellisen hyvin liikkeen tunnelmalliseen ilmaisuun, ja monet aikakauden taiteilijat liikkuivat vapaasti Pariisin taidemaailman ja kotimaansa ateljeiden välillä. Näin pohjoismainen symbolismi oli samanaikaisesti osa eurooppalaista liikettä ja jotakin täysin omaa, pohjoisen Euroopan luonnon ja mielenlaadun muovaamaa.

Tunnetuin pohjoismainen symbolisti on norjalainen Edvard Munch, jonka Vuonna 1893 maalattu Huuto on yksi maailmantaiteen ikonisimpiä eksistentiaalisen ahdistuksen kuvauksia. Munchin elämää, kuolemaa, rakkautta ja mustasukkaisuutta käsittelevää kuvamaailmaa läpäisee symbolismin pyrkimys kuvata sielun tiloja ulkoisen todellisuuden sijaan. Osa hänen tuotannostaan on nähtävillä Tukholmassa sijaitsevan Prins Eugens Waldemarsudden pysyvässä kokoelmassa rinta rinnan pohjoismaisten mestareiden, kuten Carl Larssonin ja Anders Zornin, teosten kanssa. Yksi varhaisimmista ruotsalaisista symbolisteista oli lisäksi Ernst Josephson, jonka näkkiaiheet ennakoivat jo 1880-luvulla liikkeen unenomaista ja tunnelmia välittävää kuvakieltä.

Eugène Jansson ja ruotsalainen tunnelmamaalaus

Ruotsissa Eugène Janssonista (1862–1915) tuli yksi tärkeimmistä symbolistisista taiteilijoista. 1890-luvulla hän kehitti täysin oman ilmaisunsa, jota leimasivat usein sinertävä väriskaala ja pyörteilevin linjoin toteutettu ekspressiivinen sivellintyöskentely. Hänen tunnelmalliset kaupunkinäkymänsä Tukholman Södermalmin kukkuloilta hämärässä sekä myöhemmät kuvauksensa alastomista urheilijoista ovat antaneet hänelle erityisaseman Ruotsin taidehistoriassa. Teokset Näkymä Timmermansgatanilta ja myöhempi Toukokuun mielenosoitus kuuluvat Tukholman kansallismuseon kokoelmiin ja ovat erinomaisia esimerkkejä siitä, miten symbolismin tunnelmamaalaus muotoutui Ruotsissa.

Symbolismin perintö ja vaikutus

Symbolismi jätti 1900-luvun taiteeseen syvemmän jäljen kuin sen suhteellisen lyhyt kukoistuskausi antaa ymmärtää. Kiinnostuksellaan uniin, alitajuntaan ja irrationaaliseen liike valmisteli maaperää surrealismille, joka 1920-luvulla tekisi unesta taiteensa perustan. Salvador Dalí ja hänen aikalaisensa jatkoivat symbolismin ajatusta kuvasta porttina sisäiseen maailmaan. Samalla symbolistien vapauttaessa värin ja muodon jäljittelyn vaatimuksista ne viitoittivat tietä abstraktille taiteelle - Wassily Kandinskyn ajatuksilla värin henkisestä vaikutuksesta on selviä juuria vuosisadanvaihteen symbolistisessa ilmapiirissä.

Myös itävaltalainen Wienin secession, jonka johtohahmo oli Gustav Klimt, voidaan nähdä symbolismin koristeellisena jatkumona, jossa kulta, ornamentit ja allegoria sulautuivat uudeksi monumentaalisuudeksi. Markkinat kertovat edelleen vuosisadanvaihteen taiteen vetovoimasta: Klimtin Viuhkaa pitelevä nainen myytiin kesäkuussa 2023 Lontoossa yli 108 miljoonalla dollarilla, mikä oli korkein Klimt-maalauksesta koskaan huutokaupassa maksettu hinta. Symbolismin unelma näkyvän tuolle puolen ulottuvasta taiteesta elää edelleen joka kerta, kun taideteos valitsee tunnelman ja mystiikan yksinkertaisen jäljentämisen sijaan.

Vaikutus näkyy myös laajemmissa kulttuurisissa yhteyksissä. Arnold Böcklinin Kuolleiden saari oli yksi vuosisadanvaihteen laajimmin levinneistä kuvista, ja se inspiroi säveltäjiä, kirjailijoita ja myöhemmin elokuvantekijöitä pitkälle 1900-luvulle. Symbolismin kiinnostus alitajuntaan ennakoi modernin psykologian läpimurtoa, ja sen tapa antaa yhden kuvan sisältää useita merkityksiä on muodostunut olennaiseksi osaksi sitä, miten nykyään ajattelemme taiteesta. Kun nykytaiteilija lataa arkisen esineen piilotetulla merkityksellä tai antaa maiseman heijastaa sisäistä tilaa, hän työskentelee perinteessä, jonka symbolistit muotoilivat yli sata vuotta sitten.

Symbolismi kodissasi

Symbolistiset aiheet tuovat sisustukseen jotakin, mihin harvat muut taidesuuntaukset pystyvät: syvyyden, mystiikan ja tarinallisuuden tuntua. Unenomainen maisemajuliste tai arvoituksellinen hahmo muuttuu seinällä keskustelukumppaniksi, aiheeksi, joka paljastaa uusia merkityksiä mitä kauemmin sitä katsoo. Symbolismin väripaletti koostuu usein hillityistä sinisen, vihreän ja kullan sävyistä, joten aiheet sopivat luontevasti rauhalliseen ja tunnelmalliseen huoneeseen. Ne toimivat erityisen hyvin makuuhuoneessa, lukunurkkauksessa tai eteisessä, jossa niiden mietiskelevä luonne pääsee oikeuksiinsa.

Jos haluat hyödyntää symbolismin ilmaisua, etsi aiheita, joissa on selkeän kohtauksen sijaan tarina tai tunnelma. Unenomaiset maisemat, kaksimerkityksiset kukka-aiheet sekä öiset, sinisävyiset näkymät ovat kaikki lähellä liikkeen ydintä. Mustavalkoisten julisteiden kokoelmastamme löydät unitaiteen graafisen puolen, kun taas abstraktit julisteet ja siniset julisteet vangitsevat symbolismin tunnelmallisen värimaailman. Tunnettujen taiteilijoiden taideteoksista löytyy klassisia vuosisadanvaihteen aiheita, joiden pohjalta voit rakentaa kokonaisuutta.

Vinkki: Anna symbolistisen aiheen olla yksin ja hallitsevana rauhallisella seinällä sen sijaan, että se hukkuisi tiiviiseen ryhmittelyyn. Unitaiteen tunnelma tarvitsee ympärilleen tilaa vaikuttaakseen. Yksinkertainen, tumma puukehys vahvistaa aiheen vakavuutta ja syvyyttä, ja kun sijoitat taulun lukunurkkaukseen tai sängyn viereen, mietiskelevä aihe saa aikaa vaikuttaa rauhassa. Lue myös oppaamme siitä, miten kehystää taidetta, jotta löydät tunnelmallisille aiheille sopivat kehykset.

Symbolismin aikajana

Symbolismi muotoutui useiden vuosikymmenten aikana kirjallisista esikuvistaan aina sulautumiseensa 1900-luvun uusiin liikkeisiin. Tässä ovat liikkeen historian tärkeimmät virstanpylväät.

1857 – Charles Baudelaire julkaisee runokokoelman Les Fleurs du mal, jonka ajatus maailmasta symbolien metsänä toimii symbolismin hengellisenä alkusoittona.
1876 – Gustave Moreau asettaa akvarellin Ilmestys näytteille ja vakiinnuttaa asemansa unitaiteen mestarina.
1880 – Arnold Böcklin maalaa ensimmäisen version teoksesta Kuoleman saari, josta tulee yksi vuosisadanvaihteen jäljennetyimmistä kuvista.
1886 – Jean Moréas julkaisee symbolistisen manifestin Le Figaro -lehdessä 18. syyskuuta ja antaa liikkeelle sen nimen.
1893 – Edvard Munch maalaa Huudon, yhden maailmantaiteen ikonisimmista eksistentiaalista ahdistusta kuvaavista teoksista.
1895 – Gustave Moreau alkaa muuttaa Pariisissa sijaitsevaa taloaan oman tuotantonsa museoksi.
1897 – Gustav Klimt ja wieniläinen Sezession muodostuvat ja vievät symbolismin hengellisyyttä eteenpäin koristeelliseen suuntaan.
1898 – Gustave Moreau kuolee, ja hänen Pariisin asuntonsa avataan myöhemmin Musée national Gustave Moreau -museona.
1901 – Arnold Böcklin kuolee saatettuaan päätökseen viimeisen viidestä Kuoleman saari -teoksen versiostaan.
Noin 1910 – Symbolismi hallitsevana liikkeenä hiipuu ja sulautuu abstraktismiin, ekspressionismiin ja myöhemmin surrealismiin.

Aiheeseen liittyvät liikkeet ja taiteilijat

Symbolismi kävi vuosisadanvaihteessa tiivistä vuoropuhelua useiden muiden liikkeiden ja taiteilijoiden kanssa. Pohjoismaisen symbolismin tunnetuin ääni oli Edvard Munch, jonka tunteikas taide muodosti sillan myös ekspressionismiin. Ruotsalaisista edustajista varhaisimpiin kuului Ernst Josephson, Näckenin tekijä. Wienissä Gustav Klimt ja Wienin secessio veivät liikkeen kultaiseen huipentumaansa, samalla kun koristeellinen Art Nouveau (jugend) jakoi symbolismin kaipuun hengellisyyteen ja ornamentiikkaan. Symbolistien muodon ja värin vapautuminen viitoitti tietä abstraktille taiteelle, ja ruotsalainen tunnelmamaalaus liittyy läheisesti laajempaan pohjoismaiseen taideperinteeseen. Varhainen brittiläinen symbolismin unimaailman sukulainen oli prerafaeliitit, joiden toinen sukupolvi Burne-Jonesin ympärillä vaali samanlaista myyteistä ja unenomaisen raskasta kuvakieltä. Lue myös kansallisromantiikasta – vuosisadanvaihteen 1900 ruotsalaisesta ja pohjoismaisesta liikkeestä. Jos haluat syventyä aiheeseen, kaikki taiteilija- ja liikekuvauksemme löytyvät koottuina Tietopankista. Itävaltalainen ekspressionisti Egon Schiele vei Wienin secession symbolilatautuneen perinnön edelleen wieniläiseen modernismiin.

Lue myös syventävä artikkelimme romantiikasta – taideliikkeestä, joka nosti tunteet ja luonnon keskiöön noin vuosina 1770–1850.

Lisätietoa ulkoisista lähteistä etsiville Wikipedian ruotsinkielinen symbolismia käsittelevä artikkeli tarjoaa hyvän yleiskatsauksen, kun taas Musée national Gustave Moreau ja Prins Eugens Waldemarsudde antavat mahdollisuuden tutustua liikkeen teoksiin läheltä.

Usein kysyttyjä kysymyksiä symbolismista

Haluatko antaa seinillesi symbolismin unenomaisen syvyyden? Tutustu ruotsalaisten taideteosten kokoelmaamme ja inspiroidu vuosisadanvaihteen tunnelmamaalauksista tai lue lisää siitä, miten luot taideseinän ja sisustat julisteilla, jotka kantavat mukanaan tarinaa.