Suprematismi – taidesuuntauksen historia, Malevitš ja geometrinen abstraktio

Suprematismi on taidesuuntaus, joka meni pisimmälle pyrkimyksessään vapauttaa maalaustaide näkyvästä maailmasta. Kun Kazimir Malevitš ripusti joulukuussa 1915 Petrogradissa näyttelytilan nurkkaan korkealle valkoiselle pohjalle maalatun mustan neliön, hän ei ollut vain maalannut taulua – hän oli julistanut, että taide voisi aloittaa alusta nollasta. Neliö ei esittänyt mitään. Se ei viitannut maisemaan, kasvoihin tai pöydällä olevaan hedelmään. Se oli pelkkää muotoa, väriä ja pintaa, ja juuri siksi Malevitš katsoi sen olevan vapaampi kuin kaikki sitä edeltänyt maalaustaide.

Liike kesti tuskin kaksi vuosikymmentä ja oli voimakkaimmillaan vuosina 1915–1922, mutta harvat suuntaukset ovat jättäneet yhtä pitkän jälkikaiun. Suprematismin puhdas geometria, niukka väripaletti ja leijuvat sommitelmat kulkevat lankana Bauhausin, De Stijlin, sodanjälkeisen minimalismin ja nykyisen ympärillämme olevan graafisen suunnittelun läpi. Ruotsalaisen olohuoneen seinäpinnalla vuonna 1916 tehty suprematistinen sommitelma tuntuu edelleen ajankohtaiselta – mikä kertoo jotain siitä, kuinka radikaalisti Malevitš ja hänen piiriinsä kuuluneet ajattelivat.

Sisältö
↓ Mitä suprematismi on?
↓ Kubofuturismista nollapisteeseen
↓ Suprematismin merkittävimmät teokset
↓ Muotokieli, väri ja tekniikka
↓ UNOVIS, Vitebsk ja leviäminen länteen
↓ Suprematismi Ruotsissa ja Pohjoismaissa
↓ Perintö: Bauhausista nykygrafiikkaan
↓ Suprematismi kodissa
↓ Aikajana
↓ Sukulaiset taidesuuntaukset
↓ Usein kysyttyä suprematismista

Mitä suprematismi on?

Suprematismi on Kazimir Malevitšin (1878–1935) perustama venäläinen taidesuuntaus, joka rakentuu yhden tiukan periaatepäätöksen varaan: kuvan ei pidä esittää mitään. Jäljelle jäävät perusmuodot – neliö, ympyrä, risti, suorakulmio ja kolmio – useimmiten valkoiselle pohjalle sijoitettuina. Nimi tulee latinan sanasta supremus, joka tarkoittaa korkeinta tai ylivertaista, ja viittasi siihen, mitä Malevitš kutsui puhtaan tunteen ylivallaksi esinemaailmaan nähden. Hän esitteli suuntauksen julkisesti kirjoituksessa Kuubismista ja futurismista suprematismiin: uusi maalaustaiteellinen realismi, jota jaettiin Petrogradissa joulukuussa 1915 järjestetyssä 0,10-näyttelyssä.

Toisin kuin kubismi, joka edelleen hajotti tunnistettavia kitaroita ja kasvoja, ja toisin kuin futurismi, joka ylisti koneen vauhtia, suprematismi ei halunnut kääntää todellisuutta lainkaan. Malevitš kuvasi teosta Musta neliö maalaustaiteen nollapisteeksi: hetkeksi, jolloin taide lakkasi palvelemasta kuvaamista ja siitä tuli oma itsensä. Ajatus oli jo tuolloin provosoiva, ja se provosoi toisinaan edelleen, koska se siirtää taiteen arvon aiheesta muodon kokemiseen.

Liikkeellä on siksi kaksi kasvoa, jotka toisinaan sekoitetaan keskenään. Toinen on muodollinen: neliöistä ja suorakulmioista rakentuva niukka kuvakieli, jota voidaan kuvata geometrisin termein. Toinen on metafyysinen: Malevitš sai syvällisiä vaikutteita venäläisestä ortodoksisesta kuvaperinteestä ja aikansa pohdinnoista neljännestä ulottuvuudesta, ja hän näki esineettömät muodot keinona kuvata aistien tuolla puolen olevaa todellisuutta. Suprematismin lukeminen pelkkänä koristeellisena geometriana hukkaa siis puolet sen ytimestä, kun taas sen lukeminen pelkkänä mystiikkana sivuuttaa sen, kuinka huolellisesti mittasuhteet todellisuudessa on työstetty.

Pikatiedot: Perustaja Kazimir Malevitš (syntynyt vuonna 1878 Kiovassa, kuollut 15. toukokuuta 1935 Leningradissa 57-vuotiaana). Julkistettiin joulukuussa 1915 Petrogradissa näyttelyssä 0,10 – Viimeinen futuristinen näyttely, jossa Malevitš esitteli 39 abstraktia sommitelmaa. Nimi tulee latinan sanasta supremus, korkein. Keskeiset teokset: Musta neliö (1915, Tretjakovin galleria Moskovassa) ja Suprematistinen sommitelma: Valkoinen valkoisella (1918, Museum of Modern Art New Yorkissa). UNOVIS-koulu perustettiin Vitebskissä vuonna 1919, ja se toimi vuoteen 1922 asti. Huutokauppaennätys: Suprematistinen sommitelma (1916), myytiin Christie'sillä New Yorkissa 15. toukokuuta 2018 hintaan 85,8 miljoonaa dollaria. Tukholman Moderna Museet omistaa Malevitšin teoksen Musta ja valkoinen. Suprematistinen sommitelma vuodelta 1915.

Kubofuturismista nollapisteeseen

Malevitš ei päätynyt abstraktioon äkillisen inspiraation kautta. Vuosina 1910–1914 hän työskenteli niin kutsutun kubofuturismin parissa. Se oli ranskalaisen kubismin ja italialaisen futurismin venäläinen yhdistelmä, jossa talonpoikaisaiheet, työläiset ja koneet hajotettiin lieriömäisiksi tilavuuksiksi ja teräviksi faseteiksi. Kyseessä oli maalaustapa, jolla oli edelleen kohde, mutta joka puristi kohdetta yhä voimakkaammin.

Ooppera Voitto auringosta 1913

Ratkaiseva askel otettiin kankaan sijasta näyttämöllä. Futuristiseen oopperaan Voitto auringosta, joka esitettiin Pietarissa joulukuussa 1913, Malevitš suunnitteli lavastuksen ja puvustuksen. Yhdessä esirippuluonnoksessa neliö on jaettu diagonaalisesti mustaan ja valkoiseen puoliskoon - kuva aurinkoon sammumisesta. Malevitš ajoitti suprematismin synnyn myöhemmin itse tähän työhön, ja neliö päättyneen aikakauden symbolina toistuu sittemmin koko hänen tuotannossaan.

0,10-näyttely joulukuussa 1915

Liikkeen julkinen syntymä tapahtui Petrogradissa näyttelyssä 0,10 – Viimeinen futuristinen näyttely. Otsikko oli taiteilijoiden itsensä muotoilema arvoitus: nolla merkitsi esittävän sisällön vähentämistä olemattomiin, kymppi suunniteltua osallistujamäärää. Käytännössä näyttelyyn osallistui neljätoista taiteilijaa, heidän joukossaan Vladimir Tatlin, Ljubov Popova ja Ivan Kljun. Malevitš otti kokonaisen huoneen haltuunsa ja antoi 39 sommitelmansa pakkautua tiiviiksi riveiksi aina kattoon asti.

Mustan neliön sijoittaminen oli latautunein ratkaisu. Se ripustettiin huoneen nurkkaan aivan ylös, paikalle, joka venäläisessä kodissa on varattu ikonille - niin sanottuun punaiseen nurkkaan. Yleisö ymmärsi viestin heti. Malevitš ei väittänyt tehneensä koristetta, vaan kuvan, jolla oli sama vaatimus hengelliseen auktoriteettiin kuin ikonilla, mutta josta kertomus oli tyhjennetty.

Reaktiot olivat rajuja. Petrogradin päivälehdistön kriitikot tyrmäsivät tilan vitsinä tai taiteen itsemurhana, ja Vladimir Tatlin kieltäytyi aluksi asettamasta teoksiaan näytteille samassa tilassa Malevitšin kanssa heidän avoimen konfliktinsa jälkeen siitä, kumpi edusti todella uutta. Kiista on enemmän kuin anekdootti: se merkitsee venäläisen avantgarden jakautumista, joka muutaman vuoden kuluessa erottaisi suprematismin hengellisen ohjelman konstruktivismin vaatimuksesta aineellisesta hyödystä.

Suprematismin keskeiset teokset

Suprematismin teoskokonaisuus on suhteellisen pieni mutta äärimmäisen tiivis. Kymmenkunta maalausta kantaa koko liikkeen väitettä, ja useimmat niistä syntyivät seitsemän intensiivisen vuoden aikana vuosina 1915–1922.

Musta neliö, 1915

Ensimmäinen versio Mustasta neliöstä on Moskovan Tretjakovin galleriassa. Maalaus on pienempi kuin voisi kuvitella, noin 79 kertaa 79 senttimetriä, eikä musta pinta ole tasainen teollinen tausta vaan näkyviä siveltimenvetoja sisältävä maalattu kenttä. Ajan myötä maalikerros on halkeillut niin, että alla olevat kerrokset kuultavat esiin, mikä tekee paradoksaalisesti tunnetuimmasta tyhjyyden kuvasta syvästi materiaalisena esineenä. Malevitš maalasi aiheesta kaikkiaan neljä versiota, viimeisen todennäköisesti vuosina 1929–1932.

Suprematistinen sommittelu: Valkoinen valkoisella, 1918

Jos Musta neliö on nollapiste, Valkoinen valkoisella on askel sen tuolle puolen. Valkoiseen vivahtava neliö kallistuu hieman lämpimämpää valkoista taustaa vasten, ja muotojen ero perustuu pikemminkin lämpötilaan kuin väriin. Maalaus kuuluu New Yorkin Museum of Modern Artin kokoelmiin, ja sitä pidetään yhtenä modernismin radikaaleimmista eleistä: se poistaa jopa kontrastin. Malevitš puhui tuolloin maalauksesta, joka pyrki kohti ääretöntä, valkoisesta vapaasta tilasta ilman horisonttia.

Suprematistinen sommittelu, 1916

Kahden äärimmäisen teoksen välissä ovat sommittelut, joita keräilijät nykyään halutuimmin tavoittelevat: punaisen, sinisen, keltaisen ja mustan värikkäät kentät leijuvat diagonaalisesti valkoisen yllä, usein selvästi oikealle ylös suuntautuvassa liikkeessä. Tunnetuin niistä, Suprematistinen sommittelu vuodelta 1916, myytiin Christie'sillä New Yorkissa 15. toukokuuta 2018 85,8 miljoonalla dollarilla, mikä teki siitä venäläisen taideteoksen huutokauppaennätyksen. Sama maalaus oli kymmenen vuotta aiemmin, vuonna 2008, myyty Sotheby'sillä 60 miljoonalla dollarilla sen jälkeen, kun se oli palautettu Malevitšin perillisille.

"Olen muuttanut itseni muodon nollaksi ja vetäytynyt pois taiteen roskien täyttämästä suosta." – Kazimir Malevitš, näyttelyn 0,10 manifesti, 1915

Muotokieli, väri ja tekniikka

Suprematismin visuaalinen kieli on helppo kuvailla ja vaikea hallita. Se rakentuu harvoista elementeistä, joita yhdistellään Malevitšin itse teoksessa Suprematism: 34 teckningar, jonka UNOVIS julkaisi Vitebskissä vuonna 1920, muotoilemien periaatteiden mukaan.

Perusmuodot ja niiden hierarkia

Neliö on perusmuoto. Siitä Malevitš johtaa ympyrän ja ristin sekä sen jälkeen suorakulmiot, kolmiot ja kapeat viivakaistaleet. Muotoja ei koskaan rajata mustalla viivalla, vaan ne määrittyvät oman väripintansa ja taustan välisestä suhteesta. Koska varjoja tai perspektiiviviivoja ei ole, kuvalla ei perinteisessä mielessä ole ylä- eikä alapuolta - sommitelmaa voi usein kääntää sen muuttumatta vääräksi, minkä Malevitš osoitti useaan otteeseen ripustamalla teoksia eri suuntiin.

Väripaletti: punainen, musta, sininen ja valkoinen

Väripaletti on tarkoituksella rajattu. Musta, valkoinen ja kirkkaanpunainen hallitsevat, ja niitä täydentävät usein koboltinsininen, keltainen ja vihreä pienempinä alueina. Valkoinen ei ole tyhjyyttä vaan aktiivista maalausta - Malevitš kuvasi sitä rajattomaksi tilaksi eikä taustaksi. Pelkistetty värimaailma on yksi syy siihen, että suprematistiset aiheet toimivat niin hyvin graafisina julisteina: kuva rakentuu muutaman värin selkeälle suhteelle ja kestää siksi sekä jäljentämisen että voimakkaan tilavalaistuksen.

Diagonaali ja leijumisen tunne

Tyypillisin piirre on dynaamisuus. Elementit ovat harvoin kankaan reunojen suuntaisia, vaan kallistuvat liikettä ja pakoa vihjaaviin diagonaaleihin. Malevitš puhui leijumisen tunteesta, jonka hän yhdisti lentämisen uusiin näkökulmiin ylhäältä avautuvaan maisemaan. Useat vuosien 1915–1917 sommitelmat muistuttavatkin peltojen ja kattojen ilmakuvia, mikä antaa väitetysti esineettömälle taiteelle yllättävän yhteyden aikansa tekniikkaan.

UNOVIS, Vitebsk ja leviäminen länteen

Suprematismi ei jäänyt yhden miehen hankkeeksi. Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen Malevitš sai aseman, joka mahdollisti opettamisen, ja liike muuttui kollektiiviseksi ohjelmaksi, jolla oli selkeät tavoitteet arkkitehtuurin, muotoilun ja arjen esineiden alalla.

Koulu Vitebskissä 1919–1922

Malevitš kutsuttiin vuonna 1919 nykyisen Valko-Venäjän alueella sijaitsevan Vitebskin taidekouluun, jossa hän perusti ryhmän UNOVIS – lyhenne, joka tarkoittaa suunnilleen uuden taiteen vahvistajia. Kollektiivi toimi vuoteen 1922 asti ja signeerasi teoksensa usein yhdessä mustalla neliöllä henkilönimen sijaan. Oppilaiden ja yhteistyökumppaneiden joukossa olivat Nikolai Suetin, Ilja Tšasnik ja Lazar Lissitzky, joka tunnetaan paremmin nimellä El Lissitzky ja joka kutsuttiin kouluun marraskuussa 1919 Moskovaan suuntautuneen materiaalinhakumatkan jälkeen. Lissitzky kehitti pian oman muunnelmansa, niin sanotut Proun-sommitelmat, joissa suprematismin tasopinta alkaa saada tilallista syvyysvaikutelmaa ja lähestyy arkkitehtuuria.

Berliini 1927 ja teosten pelastuminen

Vuonna 1927 Malevitš sai matkustaa länteen ja esitteli Berliinissä suuren yhtenäisen teosryhmän. Kun hänet kutsuttiin takaisin Neuvostoliittoon, hän jätti maalaukset ystäviensä luo, mikä osoittautui ratkaisevaksi päätökseksi. Neuvostoliiton 1930-luvulla abstrakti taide muuttui poliittisesti mahdottomaksi, Malevitš pidätettiin vuonna 1930 ja hänet pakotettiin palaamaan figuratiiviseen maalaustaiteeseen. Jäljelle jääneet Berliinin teokset osti vuosina 1956–1958 Amsterdamin Stedelijk Museum, joka rakensi näin yhden suurimmista Malevitš-kokoelmista Venäjän ulkopuolella ja teki suprematismista sodanjälkeisen yleisön ulottuvilla olevan.

Malevitš kuoli syöpään Leningradissa 15. toukokuuta 1935. Hautajaisista tuli viimeinen suprematistinen teos: oppilaat Nikolai Suetin ja Konstantin Rozdestvenski suunnittelivat mustan, valkoisen ja vihreän arkun, jonka jalkopäässä oli punainen ympyrä ja pääpuolessa musta neliö, ja hauta merkittiin mustalla neliöllä.

Suprematismi Ruotsissa ja Pohjoismaissa

Venäläisellä avantgardella on erityisasema Ruotsin julkisissa kokoelmissa, eikä suprematismia haluavan tarvitse poistua maasta. Tukholman Moderna Museet omistaa Malevitšin vuonna 1915 valmistuneen teoksen Musta ja valkoinen. Suprematistinen sommitelma, joka on peräisin liikkeen aivan ensimmäisiltä vuosilta. Samassa kokoelmassa ovat edustettuina myös Aleksandra Ekster, Vladimir Tatlin, Ljubov Popova ja Aleksandr Rodtšenko, joten on mahdollista seurata, miten suprematismi suhtautui kilpailevaan konstruktivismiin saman salin sisällä.

Moderna Museet Malmö esitteli vuonna 2013 näyttelyn Venäläinen avantgarde, jossa Popovan, Eksterin ja Malevitšin maalauksia asetettiin rinnakkain vallankumousajan julisteiden kanssa. Juuri tämä yhdistelmä on pedagogisesti tärkeä: suprematismin muotokieli sai suurimman käytännön merkityksensä ei galleriassa vaan painetussa grafiikassa, posliinissa ja kirjankansissa. Nikolai Suetin siirsi esimerkiksi suprematistiset muodot astiaston osiin Petrogradin posliinitehtaalla jo 1920-luvun alussa.

Perintö: Bauhausista nykyajan grafiikkaan

Suprematismin suora elinkaari oli lyhyt, mutta sen muotokieli osoittautui poikkeuksellisen siirrettäväksi. Malevitšin teoreettinen pääteos Esineettömästä maailmasta julkaistiin vuonna 1927 Bauhausin Dessau'ssa ilmestyneen julkaisusarjan yhdentenätoista numerona, ja siitä tuli näin kokonaisen eurooppalaisten muotoilijoiden sukupolven pakollista luettavaa.

Tie Bauhausin ja De Stijlin kautta

El Lissitzkyn Saksaan ja Alankomaihin suuntautuneiden matkojen kautta suprematismin tasogeometria saavutti sekä Bauhausin että De Stijlin. Temperamenttierojen selkeys on ilmeinen: Mondrianin ruudukko on ankkuroitu vaaka- ja pystysuoraan, kun taas Malevitšin muodot leijuvat vapaina. Yhteinen vakaumus - että pelkistetty geometria voi kantaa kokonaista maailmankatsomuksellista ohjelmaa - on kuitenkin suurelta osin peräisin Vitebskistä.

Arkkitektoniset mallit ja askel tilaan

Vuodesta 1923 alkaen ja muutaman vuoden ajan Malevitš hylkäsi käytännössä kankaan ja rakensi sen sijaan valkoisia kipsimalleja, joita hän kutsui arkkitektonisiksi. Ne koostuvat erikokoisista suorakulmaisista särmiöistä, jotka on pinottu epäsymmetrisiksi ryhmiksi ilman ikkunoita, ovia tai käyttötarkoitusta. Ne eivät nimenomaisesti olleet rakennusehdotuksia vaan kolmiulotteisia suprematistisia sommitelmia. Mallit vaikuttivat merkittävästi hollantilaiseen ja saksalaiseen modernistiseen arkkitehtuuriin, ja niiden samankaltaisuus myöhempien 1900-luvun betonirakennusten kanssa on silmiinpistävä. Tässä liikkeen perusajatus - ettei muotoa tarvitse oikeuttaa millään ulkoisella tarkoituksella - joutui koetukselle kuvakehyksen ulkopuolella.

Minimalismi ja nykyajan muotoilu

Stedelijkin 1950-luvulla tekemän hankinnan jälkeen Malevitšista tuli amerikkalaisen sodanjälkeisen taiteen vertailukohta. Ad Reinhardtin mustat maalaukset, Frank Stellan raidat ja suuri osa minimalismista suhteutuvat tietoisesti vuoden 1915 nollapisteeseen. Nykyään muotokieli elää edelleen levynkansissa, kirjagrafiikassa ja digitaalisissa käyttöliittymissä, ja vuonna 2025 näyttelyn 0,10 110-vuotismuistoa huomioitiin useissa nykytaideprojekteissa, joiden lähtökohtana oli neliö.

Suprematismi kodissa

Suprematistiset aiheet kuuluvat nykyajan sisustuksen kiitollisimpiin juuri siksi, että niiden muoto on tinkimättömän yksinkertainen. Valkoiselle pohjalle sijoittuvien kolmen värikentän sommitelma ei kilpaile huonekalujen, tekstiilien tai kasvien kanssa - sen sijaan se antaa huoneelle kiintopisteen, johon silmä voi levätä. Siksi tällainen aihe sopii eteisiin, työhuoneisiin ja sohvan yläpuolelle, kun tilaan halutaan rauhaa mutta ei tyhjyyttä.

Sijoittelu, koko ja ympäröivä tila

Valkoinen pohja on aiheen tärkein osa, ja sen on saatava jatkua tilaan. Suprematistinen sommitelma näyttää siksi parhaimmalta avarien paspatuurien ja sellaisen seinäpinnan kanssa, jota ei ole ahdettu täyteen. Jos haluat sommitella useita tauluja, liikkeen aiheet toimivat erinomaisesti pelkistetyssä kokonaisuudessa, jossa on samankokoiset kehykset ja tasaiset välit, kuten tauluseinäoppaassamme kuvataan tarkemmin. Vältä kuitenkin yhdistämästä samaan ryhmittelyyn raskaasti ornamentoituja aiheita – kontrasti on harvoin onnistunut.

Kehysvalinta ja värien yhteensopivuus

Koska aiheessa on jo voimakas musta tai punainen korostus, kehyksen kannattaa vetäytyä taka-alalle. Kapea musta kehys vahvistaa grafiikkaa, vaalea tammikehys pehmentää kokonaisuutta ja tuo siihen pohjoismaista sävyä, kun taas leveä kultakehys toimii lähes aina kuvaa vastaan. Kehystämistä käsittelevässä oppaassamme käydään läpi, miten kehyksen leveys vaikuttaa koettuun kokoon. Jos haluat perehtyä siihen, miten geometriset aiheet toimivat yhdessä huoneen muiden värien kanssa, tutustu myös erityiseen abstrakteja julisteita käsittelevään oppaaseemme.

Vinkki: Suprematistisen sommitelman ripustaminen hieman normaalia silmänkorkeutta ylemmäs, noin 150–155 senttimetriä kuvan keskikohdasta, vahvistaa Malevitšin tavoittelemaa leijuvaa vaikutelmaa. Kokeile myös kääntää aihetta 90 astetta ennen kuin päätät suunnan – monilla liikkeen teoksilla ei ole objektiivisesti määriteltävää ylä- tai alapuolta, ja Malevitš ripusti saman kankaan itse eri suuntiin eri tilanteissa.

Aikajana

1878 – Kazimir Malevitš syntyy Kiovan ulkopuolella puolankieliseen perheeseen silloisessa Venäjän keisarikunnassa.

1913 – Malevitš suunnittelee lavastuksen futuristiseen oopperaan Voitto auringosta Pietarissa. Diagonaalisesti jaettu neliöverho muodostaa suprematismin alkion.

1915 – Joulukuussa Petrogradissa avataan 0,10 – Viimeinen futuristinen näyttely, johon osallistuu neljätoista taiteilijaa. Malevitš esittelee 39 abstraktia sommitelmaa ja ripustaa Mustan neliön huoneen ikonikulmaan.

1918 – Suprematistinen sommitelma: Valkoinen valkoisella maalataan, ja pelkistäminen viedään äärimmäiseen pisteeseensä. Teos on nykyään Museum of Modern Art -museossa New Yorkissa.

1919 – Malevitš kutsutaan Vitebskin taidekouluun, jossa hän perustaa UNOVIS-kollektiivin. El Lissitzky liittyy opettajaksi saman vuoden marraskuussa.

1920 – Oppikirjan Suprematismi: 34 piirrosta julkaisee UNOVIS Vitebskissä, ja se levittää liikkeen periaatteita painetussa muodossa.

1922 – UNOVIS hajotetaan ja Malevitš siirtää toimintansa Petrogradiin, jossa työ suuntautuu yhä enemmän arkkitehtonisiin malleihin ja muotoiluun.

1927 – Malevitš asettaa teoksiaan näytteille Berliinissä ja jättää suuren teosryhmän Saksaan. Samana vuonna julkaistaan Esineetön maailma Bauhausin kirjana numero yksitoista.

1930 – Neuvostoviranomaiset pidättävät Malevitšin, ja abstraktia taidetta on yhä vaikeampi esittää julkisesti.

1935 – Malevitš kuolee 15. toukokuuta Leningradissa 57-vuotiaana. Oppilaat suunnittelevat arkun, jonka päädyssä on musta neliö.

1956–1958 – Amsterdamin Stedelijk Museum hankkii Berliinin teokset ja tekee suprematismin kansainvälisen sodanjälkeisen yleisön saavutettavaksi.

2018 – Vuodelta 1916 peräisin oleva suprematistinen sommitelma myydään 15. toukokuuta Christie'sillä New Yorkissa 85,8 miljoonalla dollarilla, mikä on venäläisen taideteoksen huutokauppaennätys.

Aiheeseen liittyvät taidesuuntaukset ja taiteilijat

Suprematismi on jatkuvassa vuoropuhelussa aikansa kanssa. Lähimpänä on konstruktivismi, joka kehittyi Venäjällä rinnakkain mutta päätyi vastakkaiseen johtopäätökseen: Malevitš etsi henkistä ja esineetöntä, kun taas Rodtšenko ja Tatlin halusivat taiteesta hyödyllistä tuotantoa. Ajassa taaksepäin johtaa kubismi, joka tarjosi Malevitšille fasettimaisen muotokielen, josta hän myöhemmin tyhjensi sisällön.

Jos haluaa ymmärtää, miten puhdas abstraktio syntyi useissa paikoissa samanaikaisesti, abstraktin taiteen yleiskatsaus on hyvä lähtökohta, samoin kuin Wassili Kandinskyn esittely, joka lähestyi ei-esittävää maalaustaidetta henkisestä näkökulmasta suunnilleen samaan aikaan. Kokonaiskuva aikakausista löytyy Tietopankistamme, johon on koottu kaikki taiteilijoita ja taidesuuntauksia käsittelevät tietosivut.

Usein kysyttyä suprematismista

Suprematismi osoittaa, kuinka vähän kuvan tarvitsee sisältää tehdäkseen suuren vaikutuksen. Jos haluat tuoda liikkeen muotokieltä kotiisi, geometrisia ja pelkistettyjä aiheita löydät abstraktien julisteidemme, minimalististen julisteidemme sekä läheisen Bauhaus-vaikutteisten julisteiden kokoelmasta.