Romantiikka – taidesuuntauksen historia, taiteilijat ja tunnuspiirteet

Romantiikka on taidesuuntaus, joka noin vuosina 1770–1850 käänsi katseen pois järkiperäisyydestä kohti tunnetta, kaipuuta ja luonnon musertavaa voimaa. Julisteina ja taiteena kodeissa romantiikka elää yhä jokaisessa dramaattisessa maisemassa, jokaisella sumun peittämällä vuorenhuipulla ja jokaisessa yksinäisessä hahmossa, joka katsoo kohti horisonttia. Suuntaus syntyi vastareaktiona valistusajan järkähtämättömälle uskolle tieteeseen ja logiikkaan, ja se nosti sen sijaan taiteen keskiöön yksilön sisäisen elämän, subjektiivisen kokemuksen ja suuret tunteet.

Kukaan taiteilija ei ilmentänyt romantiikkaa selvemmin kuin saksalainen Caspar David Friedrich, jonka melankolisista maisemista on tullut koko aikakauden tunnuskuva. Romantiikka ei kuitenkaan koskaan ollut yhtenäinen tyyli – siihen mahtuivat niin Friedrichin tyyneys kuin ranskalaisen Eugène Delacroix'n värikäs dramatiikka, englantilaisen J.M.W. Turnerin valomyrskyt ja espanjalaisen Francisco Goyan synkät näyt. Tällä tietosivulla syvennytään romantiikan historiaan, sen merkittävimpiin taiteilijoihin, tekniikoihin ja kuvakieleen sekä näytetään, miten voit tuoda aikakauden ajattomat tunnelmat osaksi sisustustasi.

Sisältö
↓ Mitä romantiikka on?
↓ Historiallinen tausta – valistuksen varjo
↓ Romantiikan suurimmat taiteilijat ja teokset
↓ Tunnuspiirteet, tekniikka ja kuvakieli
↓ Romantiikan perintö ja vaikutus
↓ Romantiikka kotona
↓ Romantiikan aikajana
↓ Aiheeseen liittyvät taidesuuntaukset
↓ Usein kysyttyä romantiikasta

Mitä romantiikka on?

Romantiikka on laaja taiteellinen ja älyllinen suuntaus, joka levisi Euroopassa 1700-luvun lopulta lähtien ja hallitsi maalaustaidetta, kirjallisuutta ja musiikkia 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Kuvataiteessa romantiikalle ovat ominaisia dramaattiset aiheet, voimakkaat tunteet ja lähes hengellinen luonnon kunnioitus. Siinä missä edellisen aikakauden uusklassismi tavoitteli selkeyttä, järjestystä ja antiikin ihanteita, romantiikan taiteilijat tavoittelivat sen sijaan rajattomuutta, ylevyyttä ja henkilökohtaista ilmaisua.

Pikafaktat: Aikakausi noin 1770–1850. Syntyi pääasiassa Saksassa, Englannissa, Ranskassa ja Espanjassa. Keskeinen hahmo: Caspar David Friedrich (1774–1840). Ikoninen teos: Vaeltaja sumumeren yllä (1818). Friedrichin huutokauppaennätys: noin 3,2 miljoonaa USD (Sotheby's, Lontoo, 2018). Turnerin ennätys: 47,4 miljoonaa USD teoksesta Rome, from Mount Aventine (Sotheby's 2014). Suuria näyttelyitä 2024–2025: Hamburger Kunsthalle (15. joulukuuta 2023–1. huhtikuuta 2024), Metropolitan Museum New Yorkissa (8. helmikuuta–11. toukokuuta 2025, yli 75 teosta). Ruotsissa: Nationalmuseumin näyttely Romantiikka – tapa nähdä (26. syyskuuta 2024–5. tammikuuta 2025).

Sana romantiikka juontuu alun perin kansankielisistä keskiaikaisista runokertomuksista, joita kutsuttiin romansseiksi, mutta 1800-luvulla se sai nykyisen merkityksensä: tunteellisuus, unenomaisuus ja luonnonläheisyys. On tärkeää ymmärtää, ettei romantiikka ollut järjestäytynyt liike manifestteineen ja jäsenineen, vaan pikemminkin ajan henki, joka ilmeni eri maissa eri tavoin. Taiteilijoita yhdisti usko siihen, että taiteen tuli kuvastaa ihmisen sisäistä elämää terävämmin kuin kuvata objektiivisesti ulkoista todellisuutta.

Romantiikka ei ollut vain kuvataiteen ilmiö. Sama ajan henki kaikui Goetheen, Byroniin ja Wordsworthiin kaltaisten runoilijoiden kirjallisuudessa sekä Beethovenin ja myöhemmin Schubertin ja Chopinin kaltaisten säveltäjien musiikissa. Ruotsissa romantiikka ilmeni Erik Gustaf Geijerin ja Esaias Tegnérin runoudessa sekä kiinnostuksessa pohjoismaiseen mytologiaan ja muinaispohjoismaiseen historiaan. Tämä kirjallisuuden, musiikin ja kuvataiteen kudelma tekee romantiikasta yhden länsimaisen historian laajimmalle vaikuttaneista kulttuurivirtauksista ja selittää, miksi aikakauden taideteokset puhuttelevat meitä yhä niin voimakkaasti – ne kantavat mukanaan kokonaisen aikakauden kaipuuta ja tunne-elämää.

Historiallinen tausta – valistuksen varjossa

Romantiikan ymmärtämiseksi on ymmärrettävä, mitä vastaan se asettui. 1700-luvulla valistus oli nostanut järjen, tieteen ja rationaalisen järjestyksen korkeimmiksi ihanteiksi. Voltairen ja ensyklopedistien kaltaiset filosofit ylistivät logiikkaa, ja taide seurasi perässä tiukan uusklassismin myötä: sille olivat ominaisia antiikin pylväät ja tasapainoiset sommitelmat. Vuosisadan lopulla alkoi kuitenkin vastareaktio: heräsi tunne siitä, ettei pelkkä järki voinut tavoittaa koko inhimillistä kokemusta.

Ranskan vallankumous ja uusi käsitys yksilöstä

Ranskan vallankumous vuonna 1789 järisytti Eurooppaa perustuksiaan myöten ja nosti yksilön vapauden ja tunne-elämän etualalle. Vapauden ja henkilökohtaisen vapautumisen ihanteet tarttuivat myös taiteeseen, jossa taiteilijaa ei enää nähty työpajan käsityöläisenä vaan luovana nerona, jolla oli ainutlaatuinen sisäinen näkemys. Tämä uusi käsitys taiteilijan asemasta on yksi romantiikan kestävimmistä perinnöistä, ja se loi perustan sille, miten näemme yhä nykyään modernin taiteilijan itsenäisenä ja ilmaisuvoimaisena yksilönä.

Teollistuminen ja kaipuu luontoon

Samaan aikaan teollistuminen muutti yhteiskuntaa nopeassa tahdissa. Kaupungit kasvoivat, tehtaat syytivät savua ja vanha maatalousvaltainen elämä väistyi. Tämä mullistus herätti syvän kaipuun koskemattomaan luontoon, jota romantikot alkoivat pitää sielun turvapaikkana ja paikkana, jossa ihminen saattoi kohdata jotakin itseään suurempaa. Luonto ei enää ollut pelkkä tausta, vaan taiteen päähenkilö, täynnä symboliikkaa ja hengellistä merkitystä. Juuri tässä luonnon suuruuden kaipuussa Caspar David Friedrichin sumuiset vuoristomaisemat saavat täyden merkityksensä.

Tähän liittyi uudistunut kiinnostus menneisyyttä, keskiajan katedraaleja, ritaritarinoita ja kansanperinteitä kohtaan. Romantiikan ajan taiteilijat kääntyivät valistuksen edistysuskoa vastaan ja etsivät sen sijaan lohtua ja merkitystä ihannoimastaan muinaisuudesta. Goottilaisista raunioista, vanhoista hautausmaista ja autioista luostarinjäännöksistä tuli toistuvia aiheita, joihin liittyi melankoliaa ja katoavaisuuden tunne. Tämä luonnonmystiikan, historian kaipuun ja uskonnollisen tunnelman yhdistelmä tekee romantiikan ajan taiteesta tunne-elämältään niin moniulotteista, ja erottaa sen jyrkästi edellisen aikakauden valoisasta, järjestelmällisestä ja antiikin innoittamasta kuvamaailmasta.

Romantiikan ajan suurimmat taiteilijat ja teokset

Romantiikan ajan taidetta loivat monet hyvin erilaiset taiteilijat, pohjoisen mietiskelevästä Friedrichistä Pariisin intohimoiseen Delacroix’hon. Eroistaan huolimatta heitä yhdisti vakaumus siitä, että taiteen tuli koskettaa tunteita. Alla esitellään neljä nimeä, jotka enemmän kuin ketkään muut määrittelivät aikakauden kuvataidetta.

"Maalarin ei pidä maalata vain sitä, mitä hän näkee edessään, vaan myös sitä, mitä hän näkee sisällään." – Caspar David Friedrich

Caspar David Friedrich – luonnon sielunmaalari

Caspar David Friedrich (1774–1840) syntyi Itämeren rannikolla Greifswaldissa, ja häntä pidetään yleisesti sukupolvensa merkittävimpänä saksalaisena taiteilijana. Hänen maisemissaan on yksinäisiä, mietiskeleviä hahmoja, jotka seisovat usein selin katsojaan päin siluetteina yötaivasta, aamun usvaa, paljaita puita ja goottilaisia raunioita vasten. Tämä niin sanottu Rückenfigur-hahmo antaa katsojalle mahdollisuuden astua itse kuvaan ja nähdä maailman hahmon silmin. Hänen kuuluisin teoksensa, Vuoristossa sumumeren yllä vaeltaja vuodelta 1818, esittää miestä kallionkärjellä katselemassa sumumeren yli – kuvaa, josta on tullut romantiikan ylevän luontokokemuksen symboli. Lue lisää syventävästä artikkelistamme, joka käsittelee Caspar David Friedrichiä. Friedrichin huutokauppaennätys syntyi vuonna 2018, kun Landscape with Mountain Lake, Morning myytiin Sotheby'silla Lontoossa noin 3,2 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla. Elinaikanaan Friedrich jäi kuitenkin pitkäksi aikaa tunnustamatta ja kuoli Dresdenissä vuonna 1840 suhteellisen köyhänä. Vasta 1900-luvulla, erityisesti hänen syntymänsä 200-vuotisjuhlan yhteydessä Hampurissa vuonna 1974 järjestetyn suuren näyttelyn jälkeen, hän sai ansaitsemansa paikan yhtenä taidehistorian suurimmista maisemamaalareista.

J.M.W. Turner – valon ja meren mestari

Englantilainen taidemaalari Joseph Mallord William Turner (1775–1851) vei maisemamaalauksen abstraktin rajalle. Hänen dramaattiset merimaisemansa ja myrskynsä hajottivat muodon pyörteileväksi valoksi ja väriksi kauan ennen kuin impressionistit tekivät samoin. Teoksessa Rain, Steam and Speed – The Great Western Railway (1844) hän muutti uuden höyryjunan nopeuden värikkääksi epätarkkuudeksi. Turnerin merkitys vahvistui huutokauppamarkkinoilla, kun Rome, from Mount Aventine (1835) myytiin vuonna 2014 Sotheby'sissä Lontoossa 30,3 miljoonalla punnalla, mikä vastasi noin 47,4 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria – taiteilijan ennätyshinta.

Delacroix ja Goya – intohimon ja pimeyden maalarit

Ranskassa Eugène Delacroix (1798–1863) oli Ranskan romantiikan kiistaton johtaja. Teoksillaan, kuten Vapaus barrikadeilla (1830), hän yhdisti poliittisen latauksen värikkääseen ja elävään siveltimenkäyttöön, joka innoitti häntä seuranneita sukupolvia. Espanjassa Francisco Goya (1746–1828) sukelsi vielä syvemmälle ihmisen pimeyteen. Hänen etsaussarjansa Sodan kauhut (1812–1815), koskettava Toukokuun kolmas 1808 (1814) ja mustanpuhuvat maalaukset, jotka tunnetaan mustina maalauksina (1820–1823), paljastivat ihmisen olemassaolon alla piilevät väkivallan ja hulluuden voimat. Delacroix ja Goya osoittavat yhdessä, että romantiikka saattoi kuvata yhtä hyvin kapinaa, kärsimystä ja painajaisia kuin luonnon kauneutta.

Pohjoismainen romantiikka ja Marcus Larson

Romantiikka sai jalansijaa myös Pohjoismaissa, missä se kohtasi ylevän ihanteille kuin luodun vaikuttavan luonnon. Norjalainen Johan Christian Dahl, Friedrichin läheinen ystävä Dresdenissä, kuvasi vuonoja ja vuoria yhtä lailla ylevää kunnioittaen, ja hänen maanmiehensä Peder Balke vei luonnonkuvauksen lähes näynomaiseen suuntaan. Ruotsissa Marcus Larsonista tuli merkittävin romanttinen maisemamaalari, joka tunnettiin dramaattisista vesiputouksistaan ja myrskyisistä meriaiheistaan. Hänen teoksensa Vattenfall i Småland vuodelta 1856, noin kaksi ja puoli metriä leveä, oli yksi Nationalmuseumin romantiikanäyttelyn 2024–2025 suurimmista maalauksista ja osoittaa, miten eurooppalainen romantiikka sai ruotsalaisen luontotunteen muodon.

Tunnuspiirteet, tekniikka ja kuvakieli

Vaikka romantiikan taiteilijat työskentelivät erilaisilla tyyleillä, heidän kuvakielessään voidaan erottaa toistuvia piirteitä. Niiden ansiosta romanttisen maalauksen tunnistaa usein paremmin sen välittämästä tunnelmasta kuin yhtenäisestä tyylistä.

Ylevä ja luonnon suuruus

Romantiikan keskeinen käsite on ylevä – kokemus jostakin niin äärettömän suuresta ja mahtavasta, että se sekä pelottaa että liikuttaa. Romantiikan taiteilijat kuvasivat mielellään ihmisen pienenä hahmona luonnon valtavuuden edessä: jyrkänteitä, loputtomia meriä, myrskyjä ja vuorijonoja. Tekemällä hahmoista pieniä maisemaan nähden he vahvistivat kunnioituksen tunnetta ja kokemusta ihmisen paikasta valtavassa, salaperäisessä maailmassa. Ylevästä tuli romantiikan tapa lähestyä hengellistä olematta välttämättä uskonnollinen.

Valo, väri ja dramaattinen sommittelu

Teknisesti romantiikalle ovat ominaisia dramaattinen valo ja voimakkaat kontrastit. Taiteilijat loivat tunnelmaa valaistuksella: kultaisilla auringonnousuilla, raskaina riippuvilla myrskypilvillä ja sumun läpi siivilöityvällä kuunvalolla. Väristä tuli itsenäinen ilmaisukeino, ei vain tapa kuvata todellisuutta tarkasti. Sommitelmat rakentuivat usein selkeän tunnesuunnan ympärille, joka johdattaa katsojan katseen dramaattiseen huippukohtaan. Värin ja valon korostaminen tarkan piirustuksen sijaan erotti romantikot uusklassisisteista ja viitoitti tietä modernille maalaustaiteelle.

Selin kääntynyt hahmo ja katsojan rooli

Yksi romantiikan omaleimaisimmista keinoista on selin kääntynyt hahmo, Rückenfigur, jota Friedrich käytti vaikuttavammin kuin kukaan muu. Asettaessaan ihmishahmon selin meihin päin katsomaan maisemaa taiteilija kumoaa teoksen ja katsojan välisen etäisyyden. Emme katso hahmoa – näemme hahmon silmin, ja maisemasta tulee omien ajatustemme ja tunteidemme peili. Tämä yksinkertainen mutta nerokas keino muuttaa maisemamaalauksen mietiskelyksi ja selittää, miksi Friedrichin kuvat tuntuvat yhä nykyäänkin niin henkilökohtaisesti puhuttelevilta. Katsojasta tulee teoksen merkityksen kanssaluoja, mikä oli aikanaan radikaali ajatus ja ennakoi monin tavoin modernin taiteen kiinnostusta katsojan rooliin.

Romantiikan perintö ja vaikutus

Romantiikan merkitys ulottuu kauas oman aikakautensa ulkopuolelle. Kun liike hiipui 1800-luvun puolivälin tienoilla, se oli jo kylvänyt siemenen useisiin suuntauksiin, jotka muovasivat modernia taidetta. Impressionistien kiinnostuksella valoon ja tunnelmaan on suora edeltäjä Turnerin häilyvissä maisemissa, ja symbolismin uni- ja tunnelmakuvat syntyivät romantiikan kiinnostuksesta sisäiseen elämään ja salaperäiseen.

Myös ekspressionismin, joka korostaa subjektiivista tunnetta ja ilmaisuvoimaa, juuret voidaan jäljittää romantiikan ajatukseen taiteilijasta sisäisenä näkijänä. Edvard Munchin ahdistavat kuvat ovat mahdottomia kuvitella ilman romanttista perinnettä. Nykyään romantiikan taiteilijat kuuluvat kaikkien aikojen rakastetuimpiin, ja kiinnostus heitä kohtaan on suurempaa kuin pitkään aikaan. Friedrichin 250-vuotisjuhlaa vuonna 2024 vietettiin suurilla retrospektiivisillä näyttelyillä Hampurissa, Berliinissä, Dresdenissä ja New Yorkissa, jossa Metropolitan Museum esitteli yli 75 teosta – ensimmäisessä laajassa Friedrich-näyttelyssä, joka Yhdysvalloissa on koskaan järjestetty.

Ei ole sattumaa, että kiinnostus on juuri nyt niin suurta. Ilmastoahdistuksen, nopean teknologisen muutoksen ja merkityksen kaipuun leimaamana aikana romantiikan kysymykset tuntuvat yllättävän ajankohtaisilta. Aikakauden taiteilijat pohtivat samoja kysymyksiä kuin monet nykyään: mikä on ihmisen paikka luonnossa ja miten meidän tulisi suhtautua maailmaan, joka muuttuu nopeammin kuin ehdimme ymmärtää sitä? Romantiikan kuvat eivät tarjoa helppoja vastauksia, mutta ne luovat tilaa pohdinnalle ja hiljentymiselle tavalla, johon harvat muut taidesuuntaukset pystyvät. Siksi ne sopivatkin niin hyvin arjessa elettäväksi taiteeksi.

Romantiikkaa kotiin

Romantiikan taide sopii yllättävän hyvin moderniin kotiin juuri siksi, että se perustuu tunnelmaan eikä tiettyyn aikakauden tyyliin. Sumuinen vuoristomaisema tai myrskyävä meri tuo huoneeseen syvyyttä, rauhaa ja avaruuden tuntua, ja hillityt, luonnonläheiset värit sopivat yhteen sekä klassisen että skandinaavisen sisustuksen kanssa. Romanttinen juliste vetää katseen puoleensa ja kutsuu pohtimaan – taidetta, jonka kanssa voi elää sen sijaan, että sitä vain vilkaisee ohimennen.

Näin valitset romanttisia aiheita

Dramaattiset maisemat pääsevät parhaiten oikeuksiinsa suurikokoisina, jolloin sumu ja valo saavat levittäytyä. Suuri romanttinen juliste sohvan tai sängyn yläpuolella luo huoneeseen selkeän katseenvangitsijan ja rauhallisen tunnelman. Hillitymmistä sävyistä pitävälle romantiikan aiheet sopivat hyvin mustavalkoisten julisteidemme valikoimaan, kun taas luonnonläheiset maisemat löytävät paikkansa luontoaiheisten teostemme joukosta. Jos haluat tutustua aikakauden ja taidehistorian suurten nimien signeeraamiin teoksiin, laaja valikoima löytyy tunnettujen taiteilijoiden taideteosten kokoelmasta. Pohjoismaista romantiikkaa etsivä voi aloittaa ruotsalaisten taideteosten osastoltamme.

Vinkkejä: Ripusta romanttinen maisema yksinään rauhalliselle seinälle tiiviin ryhmittelyn sijaan. Aiheen syvyys ja tunnelma pääsevät oikeuksiinsa, kun niiden ympärillä on tilaa. Yksinkertaiset, tummasta puusta tehdyt kehykset vahvistavat melankolista sävyä, kun taas kapeat mustat kehykset luovat graafisempaa kontrastia. Lue lisää taiteen kehystämisestä oppaastamme.

Yhdistä muihin taideteoksiin

Romanttiset aiheet sopivat hyvin yhteen sekä kasviaiheisen taiteen että rauhallisten, hillittyjen abstraktien teosten kanssa. Jos haluat koota useamman teoksen kokoelman, voit yhdistää suuren maisemamaalauksen pienempiin, samanvärisiin tutkielmiin ja luoda näin harmonisen mutta vaihtelevan kokonaisuuden. Artikkelimme tauluseinän luomisesta antaa käytännön ohjeita, ja jos haluat ymmärtää, miten taide toimii osana huoneen kokonaisuutta, löydät lisää ideoita oppaastamme, joka käsittelee julisteilla sisustamista.

Ota romanttista aihetta sijoittaessasi huomioon myös huoneen valaistus. Aikakauden maalaukset elivät dramaattisesta valaistuksesta, ja niiden hillityt sävyt pääsevät parhaiten oikeuksiinsa pehmeässä, epäsuorassa valossa, toisin kuin kirkkaassa auringonvalossa, joka voi latistaa sävyt. Suoraan auringonvalolta suojattu seinä säilyttää sumun ja varjojen syvyyden. Romanttiset maisemat sopivat erinomaisesti makuuhuoneisiin ja lukunurkkauksiin, joissa niiden rauhallinen ja mietiskelevä luonne luo seesteistä tunnelmaa. Ne sopivat yhtä hyvin myös työhuoneeseen, jossa katse kaipaa välillä lepoa horisontissa.

Romantiikan aikajana

Romantiikka kehittyi vähitellen ja limittyi sekä uusklassismin että varhaisen realismin kanssa. Seuraavat merkkipaalut tarjoavat yleiskatsauksen aikakauden tärkeimpiin vuosiin ja tapahtumiin.

1774 – Caspar David Friedrich syntyy Itämeren rannalla sijaitsevassa Greifswaldissa. 1789 – Ranskan vallankumous puhkeaa ja nostaa yksilönvapauden keskiöön, mikä sytyttää romantiikan aate- ja ideamaailman. 1808 – Friedrich maalaa huomiota herättävän alttaritaulun Risti vuorilla, joka herättää keskustelua maiseman oikeudesta toimia uskonnollisena aiheena. 1814 – Francisco Goya saa valmiiksi maalauksen Toukokuun kolmas 1808, joka on yksi romantiikan voimakkaimmista sodan julmuutta vastaan esitetyistä syytöksistä. 1818 – Friedrich maalaa teoksen Vaeltaja sumumeren yllä, aikakauden ikonisimmaksi nousseen kuvan. 1830 – Eugène Delacroix luo teoksen Vapaus barrikadeilla Pariisissa. 1840 – Caspar David Friedrich kuolee Dresdenissä, aikalaistensa keskuudessa osittain unohdettuna. 1844 – J.M.W. Turner maalaa teoksen Sade, höyry ja nopeus ja vie maisemamaalausta kohti abstraktiota. Noin 1850 – Romantiikan aika hiipuu ja antaa tilaa realismille ja myöhemmin impressionismille, mutta sen ajatukset elävät edelleen. 2024 – Friedrichin 250-vuotisjuhlavuotta vietetään suurilla näyttelyillä Hampurissa, Berliinissä, Dresdenissä ja New Yorkissa.

Romantiikan sukulaisliikkeet

Romantiikka liittyy läheisesti useisiin muihin taidehistorian aikakausiin ja suuntauksiin. Se kehittyi vastareaktiona uusklassismille ja viitoitti puolestaan tietä symbolismille, impressionismille ja ekspressionismille. Jos haluat sijoittaa romantiikan laajempaan asiayhteyteen, taidehistorian aikakausia ja suuntauksia käsittelevä yleiskatsauksemme on hyvä lähtökohta.

Romantiikan jälkiä seuratakseen kannattaa lukea lisää symbolismista, joka jatkoi kiinnostusta uniin ja sisäiseen elämään, sekä impressionismista, joka peri romantiikan kiehtoutumisen valosta ja tunnelmasta. Romantiikan ilmaisuvoimainen perintö ulottuu aina Edvard Munkiin ja ekspressionismiin. Pohjoismaissa romantiikka sai omanlaisensa luonteen, johon voit tutustua pohjoismaista taidetta käsittelevällä sivullamme sekä ruotsalaisen visionäärin Ernst Josephsonin tuotannossa. Liikkeen keskeistä hahmoa käsitellään tarkemmin Caspar David Friedrichiä käsittelevällä sivullamme, ja ranskalaisen haaran johtajaa Eugène Delacroix'ta käsittelevällä sivulla. Englantilainen maisemamaalari William Turner on yksi romantiikan merkittävimmistä valon, meren ja ylevän tulkitsijoista. Romantiikkaa seurasi realismi, joka käänsi katseensa aikalaisten arkeen. Romantiikan kaipuu vieraisiin ja kaukaisiin maihin johti myös orientalismiin, jonka lähtölaukauksena oli Delacroix'n Marokon-matka vuonna 1832. Sivulla Düsseldorfin koulukunnasta kerrotaan, miten romantiikan maisemaihanteesta tuli Saksassa akateeminen suuntaus ja miten se levisi Ruotsiin ja Norjaan. Aikakaudella on yhtymäkohtia 1700-luvun koristeelliseen rokokoohon. Täydellisen yleiskatsauksen kaikkiin syventäviin artikkeleihimme löydät tietopankistamme.

Jos haluat lukea lisää ulkopuolisista, luotettavista lähteistä, suosittelemme Wikipedian artikkelia romantiikan taiteesta sekä Tukholman Nationalmuseumin ja Metropolitan Museum of Artin näyttelysivuja. Lue myös barokista, tuosta dramaattisesta aikakaudesta, jonka valon ja tunteikkuuden romantiikka myöhemmin herätti uudelleen eloon.

Romantiikka syntyi kapinana sitä edeltäneelle aikakaudelle ominaisia tiukkaa järjestystä ja viileää järkiperäisyyttä vastaan. Lue lisää syventävästä artikkelistamme, joka käsittelee uusklassismia. Aikakauden tinkimättömin sodan, hulluuden ja pimeyden tulkitsija oli espanjalainen Francisco Goya, jonka Mustat maalaukset ja grafiikkasarja Los Caprichos veivät romantiikan tunteiden korostamisen aivan modernin taiteen kynnykselle.

Usein kysyttyjä kysymyksiä romantiikasta

Haluatko tuoda romantiikan ajattomat tunnelmat omaan kotiisi? Tutustu luontoaiheisten teosten kokoelmaamme ja löydä maisema, joka puhuttelee sinua – taidetta, jonka kanssa voit elää päivästä toiseen.