Rokokoo – taidesuuntauksen historia, tyyli ja tunnuspiirteet
Rokokoo on taidesuuntaus, joka leimasi eurooppalaista taidetta, arkkitehtuuria ja taidekäsityötä suurimman osan 1700-luvusta, ja sitä pidetään nykyään yhtenä koko taidehistorian leikkisimmistä ja koristeellisimmista aikakausista. Siinä missä barokin mestarit olivat täyttäneet kirkkojen holvit ja linnasalit raskaudella, vakavuudella ja uskonnollisella dramatiikalla, rokokoon taiteilijat käänsivät katseensa intiimiin, siroihin ja nautinnollisiin aiheisiin. Pastellisävyt korvasivat syvät varjot, epäsymmetriset simpukkakoristeet kiemurtelivat peilien ja ovenpielien ympärillä, ja maalauksissa rakkaus, flirttailu ja huoleton arki saivat sijaa taistelukenttien sankareiden asemesta. Nimi tulee ranskan sanasta rocaille, joka tarkoittaa luolia ja suihkulähteitä koristaneita simpukan- ja kivimuotoisia koristeita, ja liike vakiintui Pariisissa noin vuonna 1720 ennen leviämistään eri puolille mannerta.
Taiteen ystäville, jotka haluavat ymmärtää, miksi pastellisävyinen sisustus tai kukkamaalaus tuntuu edelleen ajattomalta, rokokoo on keskeinen aikakausi. Silloin koristeellisuus nostettiin taidemuodoksi, kaunotaiteen ja sisustuksen välinen raja hämärtyi, ja kolme ranskalaista taidemaalaria – Jean-Antoine Watteau, François Boucher ja Jean-Honoré Fragonard – loivat silkin, ruusujen ja kesäpuutarhojen kuvamaailman, jota jäljennetään yhä julisteisiin ja painotuotteisiin. Ruotsi sai lisäksi yhden aikakauden kansainvälisesti ylistetyimmistä muotokuvamaalareista, Alexander Roslinin, jonka silkinpehmeät maalaukset ovat esillä Tukholman Kansallismuseossa. Tällä sivulla perehdytään syvällisesti rokokoon historiaan, sen tärkeimpiin teoksiin, teknisiin erityispiirteisiin sekä siihen, miten aikakauden estetiikkaa voidaan hyödyntää modernissa kodissa.
Sisältö
↓ Mitä rokokoo on?
↓ Rokokoon historia ja synty
↓ Rokokoon tärkeimmät teokset ja taiteilijat
↓ Tekniikka, tyyli ja taiteellinen kädenjälki
↓ Rokokoo Ruotsissa – Roslin ja kustavilainen tyyli
↓ Rokokoon vaikutus ja perintö
↓ Rokokoo modernissa kodissa
↓ Rokokoon aikajana
↓ Aiheeseen liittyvät taidesuuntaukset
↓ Usein kysyttyä rokokooesta
Mitä rokokoo on?
Rokoko on Euroopassa 1700-luvulla, suunnilleen vuosina 1720-1780, kukoistanut taide- ja tyylikausi, jolle ovat ominaisia keveys, eleganssi ja mieltymys koristeellisuuteen. Liike syntyi Pariisissa Ludvig XIV:n vuonna 1715 tapahtuneen kuoleman jälkeisinä vuosina, kun Ranskan aristokratia jätti Versailles'n jäykän hoviseremonian ja muutti takaisin intiimimpiin kaupunkipalatsihin. Näihin pienempiin tiloihin barokin monumentaalinen raskaus ei sopinut, joten taiteilijat ja sisustajat kehittivät sen sijaan hienostuneen, ilmavan estetiikan, joka perustui pehmeisiin kaariin, vaaleisiin väreihin ja luontoaiheisiin, kuten kukkiin, simpukoihin ja köynnöksiin.
Tiivistetysti: Syntyi noin vuonna 1720 Pariisissa · Kukoistuskausi noin 1720–1780 · Nimi tulee ranskan sanasta rocaille (simpukka- ja kivikoriste) · Päämaalarit: Watteau, Boucher ja Fragonard · Tyypillisiä piirteitä: pastellivärit, epäsymmetria, kaaret, leikkisät rakkausaiheet · Ruotsalainen mestari Alexander Roslin (1718–1793) työskenteli Pariisissa · Ranskan akatemia hyväksyi rokokoon lajityypin fête galante omaksi kategoriakseen vuonna 1717 · Sai väistyä uusklassismin tieltä 1700-luvun lopulla.
Toisin kuin barokki, joka ihannoi sankaruutta, valtaa ja uskonnollista vakavuutta, rokokoo suuntasi huomion leikkisyyteen, intiimiyteen ja idylliin. Flirtti, rakkaus ja eräänlainen huoleton elämänilo nousivat keskeisiksi aiheiksi, joita kuvattiin usein fête galante -teoksissa – tyylikkäissä seurakohtauksissa, joissa aristokraatit seurustelevat, musisoivat ja liehittelevät toisiaan ylenpalttisissa asuissa puistomaisissa puutarhoissa. Aikakausi oli samalla taidekäsityön kultakautta: huonekalut, posliini, tekstiilit, peilit ja kattostukot suunniteltiin samalla kiemurtelevalla, epäsymmetrisellä muotokielellä kuin maalauksetkin. Rokokoo ei siis ollut pelkästään maalaustyyli, vaan kokonaisvaltainen estetiikka, joka ulottui seinätaiteesta ovenkahvoihin.
Rokokon historia ja synty
Rokokon kehto oli Ranskassa. Kun aurinkokuningas Ludvig XIV kuoli vuonna 1715, Filip Orléansilaisen holhoojahallinto alkoi, ja ranskalainen seuraelämä vapautui huomattavasti. Aristokratia hakeutui pienempiin ja henkilökohtaisempiin ympäristöihin, ja uuden sisustustaiteen tarve avasi oven kaartuville, koristeellisille muodoille, jotka myöhemmin määrittelivät aikakauden. Koristemaalarit ja ornamenttisuunnittelijat, kuten Juste-Aurèle Meissonnier ja Nicolas Pineau, levittivät epäsymmetristä muotokieltä kaiverrettujen mallilehtien avulla, ja siitä oli lyhyt matka siihen, että kokonaiset huoneet – ja pian kokonaiset rakennukset – suunniteltiin uuden hengen mukaisesti.
Pariisista yli Euroopan
Ranskasta rokokoo levisi nopeasti saksankieliseen Eurooppaan, jossa se sai erityisen loisteliaan ilmaisun kirkoissa ja ruhtinaallisissa residensseissä. Yksi aikakauden ehdottomista huipentumista on Baijerissa sijaitseva Würzburgin residenssi, joka rakennettiin vuosina 1720–1744 ja jonka italialainen mestari Giovanni Battista Tiepolo maalasi vuosina 1752–1753 maailman suurimman kattomaalauksen porrashuoneen ylle – pinta-alaltaan peräti 19 × 30,5 metriä. Kohde lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1981, ja sitä pidetään yhtenä Euroopan tärkeimmistä barokki- ja rokokoorakennuksista. Etelä-Saksassa ja Itävallassa rokokoo sulautui elävään kirkkoperinteeseen ja loi huimaavan, valoisan sisätilojen maailman, jossa stukko, freskomaalaus ja kullaus muodostavat yhden kimaltelevan kokonaisuuden.
Muuttuva yhteiskunta
Rokokoo osui yksiin valistusajan kanssa, ja juuri tämä jännite tekee aikakaudesta kiinnostavan. Filosofien Voltairen ja Diderot’n vaatiessa järkeä ja yhteiskunnallisia uudistuksia aristokratia tilasi edelleen kepeitä rakkauskohtauksia ja koristeellista loistoa. Diderot’n kaltaiset kriitikot hyökkäsivät myöhemmin Boucheria vastaan pitäen tämän taidetta pinnallisena ja epätotena, ja vuosisadan puoliväliä kohti syntyi vastaliike, joka kaipasi vakavuutta, moraalia ja antiikin yksinkertaisuutta. Tämä reaktio johti uusklassismiin, ja näin rokokoon aikakausi alkoi lähestyä loppuaan. Aikakausi oli siihen mennessä jo ehtinyt jättää lähtemättömän jäljen eurooppalaiseen makuun.
Rokokoon tärkeimmät teokset ja taiteilijat
Kolme ranskalaista maalaria kantaa rokokoon mainetta enemmän kuin kukaan muu, ja yhdessä he kattavat koko aikakauden kehityksen – Watteaun haikeista varhaisista teoksista Boucherin aistillisen loiston kautta Fragonardin riehakkaaseen leikkisyyteen. Heidän maalauksensa kuuluvat nykyään 1700-luvun eniten jäljennettyihin, ja ne koristavat kaikkea museosaleista moderneihin julisteisiin ja taidevedoksiin.
"Ei riitä, että maalaus on hyvin sommiteltu ja oikein piirretty – sen on myös miellytettävä silmää ja kosketettava sydäntä." – rokokoon esteettisen ihanteen nimissä esitetty
Jean-Antoine Watteau ja fête galante
Jean-Antoine Watteauta (1684–1721) pidetään maalaustaiteen rokokoon perustajana. Hänen suuri läpimurtonsa tapahtui vuonna 1717, kun hänet hyväksyttiin Ranskan taideakatemiaan teoksella , joka on nykyään esillä Pariisin Louvressa. Maalaus kuvaa eleganttia seuruetta matkalla rakkauden saarelle – tai sieltä pois – kultaisessa, haikeassa valossa. Akatemia joutui keksimään kokonaan uuden kategorian, fête galante, voidakseen sijoittaa tämän uudenlaisen runollisen seurapiirikohtauksen, ja näin syntyi yksi aikakauden tunnusomaisimmista lajityypeistä. Watteaun taiteen pinnan alla on aina häivähdys melankoliaa; juhlat tuntuvat aina olevan päättymässä.
François Boucher – hovin suosikki
François Boucher (1703–1770) oli vuosisadan puolivälissä rokokoon vaikutusvaltaisin maalari ja Madame de Pompadourin suosikkitaiteilija. Hän maalasi aistillisia jumalattaria, paimentyttöjä ja mytologisia kohtauksia kirkkaissa, vaaleissa väreissä ja toi kiinalaisvaikutteisia aiheita – niin sanottua chinoiserieta – ranskalaisen koristetaiteen piiriin. Boucher työskenteli kaikissa ko’oissa ja eri tekniikoilla suurista öljymaalauksista Beauvais’n ja Gobelinsin manufaktuurien kuosi- ja mallipiirroksiin, ja hänen muotokielensä leimasi kokonaisen sukupolven ranskalaista taideteollisuutta. Se, että häntä myöhemmin arvosteltiin pinnallisuudesta, ei muuta sitä tosiasiaa, että hänen ruusuinen, kukkakoristeinen kuvamaailmansa muodostui rokokoon varsinaiseksi vertauskuvaksi.
Jean-Honoré Fragonard ja Keinu
Jean-Honoré Fragonard (1732–1806), Boucher'n oppilas, vei rokokoon leikkisyyden äärimmilleen. Hänen kuuluisin teoksensa, Keinu (ranskaksi L'Escarpolette), maalattiin noin vuosina 1767–68, ja se kuuluu nykyään Lontoon Wallace Collectionin kokoelmiin. Kuvassa nuori nainen keinuu korkealla vehreässä puutarhassa, kun ihailija katselee häntä alhaalta ja tämän kenkä lentää ilmassa - kohtaus on täynnä keimailevaa erotiikkaa ja säkenöivää liikettä. Fragonardin siveltimenjälki on nopea, lähes improvisoitu, ja värit kimaltelevat vihreän ja vaaleanpunaisen sävyissä. Teos tiivistää rokokoon viehtymyksen tuhmana olemiseen, viehättävyyteen ja hetkellisyyteen paremmin kuin mikään muu.
Rokokoon naistaiteilijat ja pastellimestarit
Rokokoo oli myös aikaa, jolloin pastellimuotokuva saavutti teknisen huippunsa ja useat naistaiteilijat menestyivät. Venetsiasta lähtöisin oleva Rosalba Carriera teki pastellitaiteesta salonkikelpoista kaikkialla Euroopassa, ja Pariisissa Marie-Suzanne Giroust - ruotsalaisen Alexander Roslinin vaimo - hyväksyttiin Ranskan akatemian jäseneksi pastellimaalarina. Pastellikriidun mattapintainen, puuterimainen jälki sopi täydellisesti aikakauden pehmeyden ja ihon ihanteisiin, ja tekniikasta tuli erittäin suosittu seurapiirien naisten ja herrojen muotokuvissa.
Tekniikka, tyyli ja taiteellinen tunnusmerkki
Rokokoon visuaaliset erityispiirteet tunnistaa hetkessä, ja ne perustuvat muutamiin läpi teoksen toistuviin periaatteisiin riippumatta siitä, onko kyseessä kattomaalaus, huonekalu tai pieni taidevedos. Yhteistä on pyrkimys keveyteen, liikkeeseen ja viehättävyyteen - ei koskaan raskauteen tai ankaruuteen.
Rocaille ja epäsymmetrinen ornamentiikka
Rokokoon muotokielen ytimessä on rocaille: epäsymmetrinen, simpukankuorta muistuttava ornamentti, joka antoi aikakaudelle sen nimen. Barokin ankaran symmetrian sijaan koristelu sai kiemurrella vapaasti c:n ja s:n muotoisine kaarineen, köynnöksineen, simpukankuorineen ja luolien epäsäännöllisistä muodoista inspiraationsa saaneine kivimuodostelmineen. Tämä kieltäytyminen peilata oikeaa ja vasenta puolta täsmälleen luo elävän, orgaanisen vaikutelman, jossa ornamentti näyttää kasvavan omalla voimallaan. Rocaille esiintyy kullatuissa kehyksissä, peileissä, stukkokoristeissa ja huonekalujen heloissa, ja se on rokokoon tunnistettavin tunnusmerkki.
Pastellivärit ja vaalea paletti
Väripaletti on toinen välittömästi tunnistettava piirre. Rokokoosuuntausta edustavat maalarit hylkäsivät tummat, dramaattiset kontrastit ja suosivat pastellinsävyistä, vaaleaa ja puuterimaista palettia: puuterililaa, hailakan vaaleanpunaista, vaaleansinistä, mintunvihreää ja norsunluunvalkoista, jota usein korostettiin kullalla. Maalausten valo on pehmeää ja hajautunutta kuin alkukesän aamuna, eivätkä varjot ole juuri koskaan tarpeettoman syviä. Tämä vaalea väritys antaa merkittävän panoksen aikakauden ilmavalle ja miellyttävälle luonteelle ja on tärkeä syy siihen, miksi rokokooaiheet toimivat yhä niin hyvin valoisana, koristeellisena taiteena.
Liike, kaaret ja koristeellisuus
Rokookookompositioissa suoraa linjaa vältetään. Verhot aaltoilevat, oksat kiertyvät, hahmot vääntyvät siroihin, toisinaan keinotekoisiin asentoihin, ja katse johdatellaan kuvan läpi pehmeitä diagonaaleja pitkin. Siveltimenveto on usein kevyttä ja hohtavaa, erityisesti Fragonardin teoksissa, joissa itse väri näyttää olevan liikkeessä. Koristeellisuutta arvostettiin yhtä paljon kuin kerronnallisuutta; rokokoomaalauksen tuli ennen kaikkea miellyttää ja hurmata, ja raja puhtaan koristelun ja maalaustaiteen välillä pidettiin tietoisesti häilyvänä. Juuri siksi aikakausi vaikutti niin voimakkaasti taidekäsityöhön ja sisustukseen.
Rokokoo Ruotsissa – Roslin ja kustavilainen tyyli
Ruotsilla oli odottamattoman näkyvä rooli eurooppalaisessa rokokooajassa, ennen kaikkea taiteilija Alexander Roslinin (1718–1793) ansiosta. Roslin syntyi Malmössä mutta loi uransa Pariisissa, jossa hänestä tuli 1750-luvulta alkaen yksi aikansa halutuimmista muotokuvamaalareista ja jossa hänet valittiin Ranskan taideakatemian jäseneksi. Hän maalasi tilausmuotokuvia useille Euroopan kuningashuoneille ja tuli tunnetuksi vertaansa vailla olevasta kyvystään kuvata tekstiilejä – erityisesti silkkiä, pitsiä ja samettia – lähes kosketeltavan vaikuttavasti.
Hunnutettu nainen
Roslinin tunnetuin teos on Hunnutettu nainen vuodelta 1768, yksi Nationalmuseumin rakastetuimmista muotokuvista. Mallina on taiteilijan oma puoliso, pastellimaalari Marie-Suzanne Giroust, joka on pukeutunut à la bolognaise -tyyliin musta pitsihuntu kasvojaan peittämässä ja samalla paljastamassa. Maalaus oli esillä Pariisin salongissa vuonna 1769, ja sitä ylistettiin kankaiden hohteen virtuoosimaisesta kuvaamisesta. Vuodesta 1945 lähtien se on kuulunut Tukholmassa sijaitsevan Nationalmuseumin kokoelmiin, ja sitä pidetään edelleen kokoelman kohokohtiin kuuluvana teoksena. Toinen rokokoon liittyvä ruotsalainen oli Carl Gustaf Pilo (1711–1793), joka toimi hovimaalarina Tanskan hovissa ennen paluutaan Ruotsiin.
Rokokosta kustavilaiseen tyyliin
Ruotsalaisessa sisustus- ja arkkitehtuurihistoriassa rokokoo vaihtui vähitellen kustavilaiseen tyyliin, ruotsalaiseen versioon ranskalaisesta Ludvig XVI:n tyylistä, joka hallitsi suunnilleen vuosina 1772–1785. Siirtymä merkitsi rokokoon epäsymmetristen koristeiden korvautumista rauhallisemmilla ja symmetrisemmillä antiikin inspiroimilla aiheilla – laakeriseppeleillä, köynnöksillä ja uurretuilla pylväillä. Drottningholmin kaltaisia linnoja rakennettiin uudelleen ja sisustettiin aikakauden hengen mukaisesti, ja rokokoon kaareva perintö säilyi huonekaluissa ja paneeleissa vielä senkin jälkeen, kun ankara uusklassismi oli ottanut vallan. Tämä ruotsalainen tulkinta 1700-luvun eleganssista vaikuttaa edelleen monien käsitykseen ajattomasta ja valoisasta sisustuksesta.
Rokokoon vaikutus ja perintö
Vaikka rokokoo korvautui virallisesti uusklassismilla jo 1770-luvulla, sen estetiikka on osoittautunut hämmästyttävän sitkeähenkiseksi. 1800-luvulla tyyli elvytettiin niin kutsutuksi uusrokokooksi, joka tuli suosituksi porvarillisissa salongeissa ympäri Eurooppaa, ja rokokoon vaalea paletti sekä kaarevat muodot ovat sittemmin palanneet eri aalloissa. Impressionistit ihailivat Watteaun ja Fragonardin vaaleita värejä ja vapaata siveltimenjälkeä, ja Pierre-Auguste Renoir ilmaisi avoimesti velkansa 1700-luvun ranskalaisille mestareille ja heidän vaalealle, aistilliselle värinkäytölleen.
Rokokoo modernissa kulttuurissa
Nykypäivänä rokokoo elää pitkälti museoiden ulkopuolella. Muotisuunnittelijat, elokuvat ja muotoilu ammentavat jatkuvasti inspiraatiota aikakauden pastellisävyistä, pitseistä ja ylenpalttisista koristeista, ja Sofia Coppolan vuoden 2006 elokuva Marie Antoinette antoi kokonaiselle sukupolvelle uuden kuvan 1700-luvun sokerisesta loistosta. Fragonardin Keinu on saanut viittauksia niin animaatioelokuvissa kuin muotikuvauksissakin, ja rokokoon kukkiva, romanttinen kuvakieli sopii hyvin yhteen nykyisen koristeellisuutta ja romantiikkaa kohtaan tunnetun kiinnostuksen kanssa. Juuri siksi aikakauden aiheita painetaan edelleen julisteiksi ja taidegrafiikoiksi moderniin kotiin.
Rokokoo modernissa kodissa
Rokokoon vaalea paletti ja romanttiset aiheet tekevät aikakaudesta yllättävän helppokäyttöisen modernissa sisustuksessa, vaikka alkuperäisteokset ovat lähes kolmesataa vuotta vanhoja. Avain on antaa rokokoon inspiroiman taulun tai julisteen toimia pehmeänä, koristeellisena vastapainona selkeämmille ja pelkistetymmille pinnoille. Pastellisävyinen kukkamaalaus tai silkkimäisesti hohtava muotokuva tuo huoneeseen eleganssin tuntua ilman raskautta, ja aikakauden luontoaiheet – ruusut, köynnökset ja puutarhakohtaukset – sopivat hienosti yhteen nykyisen kasviaiheisen taiteen kiinnostuksen kanssa.
Vinkki: Haluatko vangita rokokoon hengen tekemättä huoneesta liian täyteen ahdetun? Valitse yksi suurempi pastellisävyinen kukka-aiheinen juliste ja kehystä se siroon kultakehykseen. Kulta viittaa aikakauden kullattuihin koristeisiin, kun taas vaalea värimaailma pitää vaikutelman ilmavana ja modernina. Ripusta taulu rauhallista, vaaleaa taustaa vasten, jotta aihe pääsee hengittämään.
Värit ja kehysvalinnat, jotka korostavat rokokooaiheita
Rokoon pastellisävyt sopivat luontevasti vaaleaan ja hillittyyn sisustukseen, jossa on valkoista, luonnonvalkoista ja hiekan sävyjä. Kullattu tai messinkisävyinen kehys korostaa aikakauden luonnetta, kun taas yksinkertaisempi vaalea puukehys antaa hillitymmän ja nykyaikaisemman vaikutelman. Kasviaiheiset ja kukkivat rokokooaiheet sopivat makuuhuoneisiin ja olohuoneisiin, joissa ne tuovat pehmeyttä, ja kasviaiheiset julisteemme sekä beiget julisteemme tavoittavat saman puuterisen, romanttisen tunnelman. Jos haluat tyylikkäämmän ilmeen, tyylikkäät julisteemme tarjoavat pelkistetymmän mutta edelleen hienostuneen vaihtoehdon.
Sijoittelu ja yhdistely
Rokokooaiheinen taulu toimii erinomaisesti yksittäisenä katseenvangitsijana lipaston, sängyn tai sohvan yläpuolella, mutta aiheet voi myös yhdistää yhtenäiseksi sommitelmaksi muiden romanttisten tai kasviaiheisten vedosten kanssa. Muista pitää kehykset sävyltään yhtenäisinä – kultaa kullan kanssa, vaaleaa puuta vaalean puun kanssa – jotta kokonaisuus tuntuu harkitulta. Tauluseinäoppaamme ja artikkelimme aiheesta oikean kehyksen valitseminen tarjoavat konkreettista apua. Huonekohtaisia neuvoja löydät myös olohuoneen julisteoppaastamme sekä kasviaiheisia julisteita käsittelevästä syventävästä oppaastamme. Jos haluat selailla vapaasti, löydät koko valikoiman kaikista julisteistamme.
Rokokoon aikajana
1715 – Ludvig XIV kuolee ja sijaishallinto alkaa; ranskalainen seurapiirielämä vapautuu ja uuden sisustustaiteen tarve kasvaa.
1717 – Watteau hyväksytään Ranskan akatemian jäseneksi teoksella Pyhiinvaellus Kytheralle; hänen teoksiaan varten keksitään kategoria fête galante.
1720 – Rokokoo tekee läpimurtonsa Pariisissa, ja ornamentiikan suunnittelijat levittävät epäsymmetristä muotokieltä kaiverrettujen mallilehtien välityksellä. Samana vuonna Würzburgin residenssin rakennustyöt alkavat.
1730-luku – François Boucher vakiinnuttaa asemansa ja nousee pian aikakauden vaikutusvaltaisimmaksi maalariksi aistillisine mytologisine aiheineen.
1750-luku – Alexander Roslin tekee läpimurtonsa Pariisissa ja hänet valitaan Ranskan akatemian jäseneksi; rokokoo on huipussaan.
1752–53 – Tiepolo maalaa maailman suurimman kattomaalauksen Würzburgin residenssiin, yhteen rokokoon suurenmoisimmista sisätiloista.
1767-68 – Fragonard maalaa teoksen Keinu, aikakauden ikonisimman kuvan keimailevasta leikkisyydestä.
1768-69 – Roslin maalaa teoksen Nainen hunnussa, joka on esillä Pariisin salongissa vuonna 1769.
1770-luku – Uusklassismi ottaa vallan; Ruotsissa gustaviaaninen tyyli kehittyy rokokoon perinnöstä.
1800-luku – Uusrokokoo elvyttää aikakauden muotokielen porvarillisissa salongeissa ympäri Eurooppaa.
1981 – Würzburgin residenssi Tiepolon rokokoo-freskoineen lisätään Unescon maailmanperintöluetteloon.
Aiheeseen liittyvät taidesuuntaukset
Rokokoo käy jatkuvaa vuoropuhelua sitä edeltäneiden ja seuranneiden aikakausien kanssa. Se kehittyi barokin hienostuneemmaksi muodoksi ja pehmensi sen dramaattisuuden ja raskauden keveydeksi ja viehkeydeksi. Kun aikakauden leikkisyys alkoi lopulta tuntua ontolta, vastareaktiona syntyi uusklassismi, jonka tunnusmerkkejä olivat vakavuus ja antiikin yksinkertaisuus. Rokokoon koristeellinen, luonnosta ammentava muotokieli palasi paljon myöhemmin art nouveaussa (jugendissa), ja sen romanttisella kuvamaailmalla on yhtymäkohtia romantiikkaan. Jos haluat yleiskuvan taiteen koko kehityksestä, suosittelemme laajaa taidehistorian opastamme. Lisää syventäviä sivuja taiteilijoista ja taidesuuntauksista löydät tietopankistamme.
Usein kysyttyä rokokoo-tyylistä
Haluaisitko tuoda kotiisi jotakin rokokoon vaaleasta, romanttisesta estetiikasta? Tutustu kasviaiheisiin julisteisiimme ja tyylikkäisiin julisteisiimme, joiden aiheet henkivät samaa puuterimaista eleganssia – ja lue lisää tietopankistamme, jos haluat syventyä muihin aikakausiin ja taiteilijoihin.
Lähteet ja lisälukemista: Nationalmuseum – Nainen hunnussa, Wikipedia – Rokokoo, The Wallace Collection – Fragonardin Keinulauta.