Realismi - taideliikkeen historia, Courbet, Millet ja tunnuspiirteet

Realismi on taidesuuntaus, joka käänsi 1800-luvun puolivälissä katseensa pois jumalista, sankareista ja historiallisista unelmista tavalliseen ihmiseen, hänen työhönsä ja todellisuuteensa. Julisteissa ja kodin taiteessa realismi elää yhä jokaisessa työtä tekevän ihmisen rehellisessä muotokuvassa, kaunistelemattomassa maisemassa ja arkielämän kohtauksessa, joka kuvataan ihannoimatta. Suuntaus syntyi Ranskassa vuoden 1848 tienoilla vakaumuksesta, jonka mukaan taiteilijan tuli maalata se, mitä hän todella näki edessään, menneisyyden tai mielikuvituksen ihannekuvien sijaan. Siitä tuli yksi modernin taidehistorian merkittävimmistä käännekohdista.

Kukaan taiteilija ei ruumiillista realismia selkeämmin kuin ranskalainen Gustave Courbet, joka järkytti pariisilaista taidemaailmaa suurilla, kompromissittomilla maalauksillaan talonpojista, kivenhakkaajista ja maaseutuhautajaisista. Realismi oli kuitenkin muutakin kuin yhden maalarin kapinaa. Siihen kuuluivat Jean-François Milletiä edustavat arvokkaat kuvat maataloustyöstä, Honoré Daumierin yhteiskuntakriittinen tarkkanäköisyys sekä kokonainen sukupolvi pohjoismaisia maalareita, jotka veivät aatteet eteenpäin Ruotsiin. Tällä tietosivulla syvennytään realismin historiaan, sen merkittävimpiin taiteilijoihin, tekniikoihin ja kuvakieleen sekä näytetään, miten voit tuoda aikakauden rehellisen ja maanläheisen ilmaisun osaksi sisustustasi.

Sisällys
↓ Mitä realismi on?
↓ Historiallinen tausta – vuosi 1848 ja uusi aika
↓ Realismin merkittävimmät taiteilijat ja teokset
↓ Tunnuspiirteet, tekniikka ja kuvakieli
↓ Realismi Ruotsissa ja Pohjoismaissa
↓ Realismin perintö ja vaikutus
↓ Realismi kotona
↓ Realismin aikajana
↓ Aiheeseen liittyvät taidesuuntaukset
↓ Usein kysyttyä realismista

Mitä realismi on?

Realismi on kuvataiteen suuntaus, joka syntyi Ranskassa 1800-luvun puolivälissä ja nosti nykyhetken havaittavan todellisuuden taiteen keskiöön. Mytologisten kohtausten, uskonnollisten kertomusten tai ihannoitujen historiallisten hetkien sijaan realistit kääntyivät ympärillään näkemänsä puoleen: peltojen talonpoikiin, kaupunkien työläisiin, pyykkäreihin, kivenhakkaajiin ja tavallisiin ihmisiin heidän omassa ympäristössään. Siinä missä romantiikka ihannoi tunnetta ja ylevää ja uusklassismi antiikin järjestystä, realismi pyrki rehelliseen ja kaunistelemattomaan kuvaukseen elämästä sellaisena kuin se todella näyttäytyi.

Pikatiedot: Aikakausi noin 1840–1880, painopisteenä Ranska. Keskeinen hahmo: Gustave Courbet (1819–1877). Ikoninen teos: Hautajaiset Ornansissa (1849–1850), monumentaalinen noin 3,15 × 6,68 metrin kokoinen maalaus, joka on nykyään Musée d'Orsayssa Pariisissa. Courbet rakensi vuonna 1855 oman näyttelypaviljonkinsa, Pavillon du Réalisme, Pariisin maailmannäyttelyn yhteyteen ja esitteli siellä noin neljäkymmentä teosta. Jean-François Milletiä esittävä Angelus (1857–1859) myytiin 1. heinäkuuta 1889 hintaan 553 000 frangia, joka oli tuolloin korkein modernista taideteoksesta maksettu hinta. Yhteys Ruotsiin: Grez-sur-Loingin taiteilijasiirtokuntaan kokoontui ruotsalaisia maalareita vuodesta 1874 alkaen, ja Opponenterna perustettiin vuonna 1885.

Sanan realismi taiteellisessa merkityksessä otti käyttöön Courbet itse, joka asetti vuonna 1855 Pariisissa oman näyttelypaviljonkinsa ylle kyltin, jossa luki ”Du Réalisme”. Se oli tietoinen taisteluhuuto akateemisen taiteen ihanteita ja virallisen salongin makua vastaan. Aluksi realismi liittyi läheisesti poliittiseen ja yhteiskunnalliseen tiedostamiseen: työtätekevien ihmisten kuvaaminen yhtä vakavasti ja yhtä suurilla kankailla kuin aiemmin vain kuninkaita ja pyhimyksiä oli jo itsessään provokaatio vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan.

On tärkeää erottaa realismi historiallisena liikkeenä sanan arkisesta merkityksestä. Taiteilijat olivat kuvanneet todellisuutta uskollisesti jo paljon aiemmin, etenkin 1600-luvun Alankomaiden kultakaudella. 1800-luvun realismille uutta oli uskollisen kuvaamisen yhdistäminen tietoiseen valintaan kuvata nykyaikaisia, usein yksinkertaisia ja vähäarvoisina pidettyjä aiheita ihannoimatta niitä. Realismi oli siis sekä tekniikka että asenne: kieltäytymistä kaunistelemasta ja halua antaa tavalliselle ihmiselle paikka suuressa taiteessa.

Historiallinen tausta – 1848 ja uusi aika

Realismin ymmärtämiseksi on ymmärrettävä aika, jolloin se syntyi. Vuonna 1848 vallankumousten aalto pyyhkäisi yli Euroopan, ja Ranskassa kuningasvalta kaatui toisen tasavallan tieltä. Työväenluokka ja maaseudun väestö nousivat poliittiselle näyttämölle uusine oikeudenmukaisuutta ja edustusta koskevine vaatimuksineen. Tuossa ilmapiirissä akateemisen taiteen jumalat ja antiikin sankarit alkoivat tuntua yhä vieraammilta todellisuudelle. Uusi taiteilijasukupolvi halusi sen sijaan kuvastaa omaa aikaansa, sen yhteiskunnallisine jännitteineen ja työtä tekevine ihmisineen.

Valokuvauksen läpimurto

Samaan aikaan uusi keksintö muutti taiteilijoiden käsitystä todellisuudesta. Valokuvaus, joka teki julkisen läpimurtonsa vuonna 1839 dagerrotypian myötä, osoitti, että ulkoinen maailma voitiin tallentaa ennennäkemättömällä tarkkuudella. Monille taiteilijoille tämä oli sekä haaste että inspiraation lähde. Jos kone pystyi kuvaamaan todellisuutta mekaanisesti, mikä oli silloin maalaustaiteen tehtävä? Realistit vastasivat ottamalla aiheikseen nykyajan ja arkisen elämän sekä antamalla niille painoarvoa ja merkitystä, jota valokuva ei vielä kyennyt välittämään.

Kapina salonkia vastaan

Ranskalaista taidemaailmaa hallitsivat tuolloin virallinen salonki ja taideakatemia, jotka suosivat historiamaalausta, mytologisia aiheita ja siloteltua, ihannoivaa tekniikkaa. Kun Courbet asetti vuosina 1850 ja 1851 suuret maalaisaiheiset teoksensa näytteille salonkiin, reaktio oli voimakas. Kriitikot paheksuivat sitä, että niin yksinkertaiset ja rumat aiheet saivat muodon, joka oli perinteisesti varattu ylevälle. Tämä realistien ja akateemisen maun välinen ristiriita leimasi koko aikakautta ja raivasi tietä lukuisille riippumattomille näyttelyille, joista tuli myöhemmin impressionistien tunnusmerkki.

Realismi syntyi siis poliittisen mullistuksen, teknisen muutoksen ja taiteellisen kapinan risteyskohdassa. Kyse ei ollut pelkästään tyylistä, vaan yhtä lailla siitä, keistä taide kertoisi ja kenelle sitä luotiin. Nostamalla esiin työtätekevän ihmisen ja oman aikansa todellisuuden realismi avasi oven kaikelle sille, mitä myöhemmin alettiin kutsua moderniksi taiteeksi. Se tapahtui aikana, jolloin myös yhteiskunta itse oli perusteellisesti muuttumassa.

Realistisen taiteen suurimmat taiteilijat ja teokset

Realismia edistivät taiteilijat, joilla oli erilaiset temperamentit ja kiinnostuksen kohteet mutta joita yhdisti halu kuvata omaa aikaansa rehellisesti. Courbet’n provosoivista maalauksista Milleteen arvokkaisiin talonpoikaiskohtauksiin ja Daumier’n purevaan yhteiskuntakritiikkiin he kattoivat yhdessä modernin todellisuuden koko kirjon. Seuraavassa esitellään nimet, jotka määrittelivät aikakauden kuvataidetta enemmän kuin ketkään muut.

"Näyttäkää minulle enkeli, niin maalaan sen." – Gustave Courbet selittää, miksi hän maalasi vain sitä, minkä saattoi nähdä

Gustave Courbet – realismin perustaja

Gustave Courbet (1819–1877) syntyi Ornansissa Itä-Ranskassa ja hänestä tuli liikkeen kiistaton johtaja ja johtava teoreetikko. Teoksissaan, kuten Kivenhakkaajat (1849) ja valtavassa maalauksessa Hautajaiset Ornansissa (1849–1850), hän kuvasi maaseudun väestöä luonnollisessa koossa ilman vähäisintäkään ihannointia. Hautajaiskohtaus, noin 3,15 metriä korkea ja lähes seitsemän metriä leveä, järkytti Pariisia, kun se esiteltiin Salongissa vuosina 1850–51, sillä se antoi tavallisille maaseutuhauajaisille saman monumentaalisen koon, joka oli tavallisesti varattu historiallisille suurteoksille. Courbetin tunnetuin ohjelmanjulistuksensa sai muotonsa vuonna 1855, kun hän rakennutti oman Pavillon du Réalisme -paviljonkinsa maailmannäyttelyä vastapäätä ja esitteli siellä noin neljäkymmentä omaa teostaan, mukaan lukien monimerkityksisen maalauksen Taiteilijan ateljee. Kivenhakkaajat, yksi hänen tärkeimmistä maalauksistaan, tuhoutui valitettavasti Dresdenin pommituksissa vuonna 1945, mutta siitä on säilynyt valokuvia ja luonnoksia. Courbetin elämään ja tuotantoon voi tutustua tarkemmin tietosivullamme Gustave Courbet.

Jean-François Millet – maataloustyön maalari

Jean-François Millet (1814–1875) oli kotoisin normandialaisesta maanviljelijäperheestä ja teki raskaasta maataloustyöstä suuren aiheensa. Hän asettui Barbizonin kylään Fontainebleaun metsän lähelle, missä kokonainen maisemamaalariryhmä kokoontui siihen, mitä alettiin kutsua Barbizonin koulukunnaksi. Milletin maalaukset talonpojista kuvaavat työtä lähes uskonnollisella arvokkuudella. Teoksessa Angelus (1857–1859) kaksi talonpoikaa seisoo pellolla pää painuksissa iltakellon soidessa, ja teoksessa Lyhteiden poimijat hän seuraa kolmea naista, jotka keräävät sadonkorjuun jälkeen jäljelle jääneitä tähkiä. Angeluksesta tuli yksi maailman eniten jäljennetyistä taideteoksista, ja kun se myytiin huutokaupassa 1. heinäkuuta 1889, siitä maksettiin tuohon aikaan käsittämättömät 553 000 frangia, korkein siihen asti modernista teoksesta maksettu hinta. Maalaus on nykyään esillä Musée d'Orsayssa Pariisissa.

Daumier, Corot ja Rosa Bonheur

Realismissa oli mukana monia muitakin ääniä. Honoré Daumier (1808–1879) oli ennen kaikkea terävä karikatyyripiirtäjä, joka tarkasteli ranskalaista yhteiskuntaa tuhansissa litografioissa. Hänen maalauksensa kolmannen luokan junavaunuista ja tavallisista ihmisistä tekivät hänestä kuitenkin yhden aikakauden myötätuntoisimmista suurkaupunkielämän kuvaajista. Camille Corot yhdisti Barbizonin koulukunnan maisemamaalauksen pehmeämpään ja runollisempaan sävyyn, ja hänestä tuli tärkeä lenkki romantiikan ja realismin välillä. Rosa Bonheur (1822–1899) nousi aikansa menestyneimpiin taiteilijoihin huolellisesti havainnoiduilla eläinmaalauksillaan, ja hänen monumentaalinen Hevosmarkkinat-teoksensa vuodelta 1855 kuuluu realismin merkittävimpiin teoksiin. Yhdessä nämä taiteilijat osoittavat, kuinka monin tavoin realismia voitiin tulkita, yhteiskunnallisesta satiirista hillittyyn luonnonkuvaukseen.

Tuntomerkit, tekniikka ja kuvailmaisu

Vaikka realistit työskentelivät eri suuntauksissa, heidän maalaustavoissaan ja aiheenvalinnoissaan voi erottaa yhteisiä piirteitä. Näiden tuntomerkkien ansiosta realistisen maalauksen tunnistaa usein sen maanläheisestä vakavuudesta ja kaunistelemattomuudesta. Yksi toistuva piirre on, että aiheet ovat taiteilijan omasta ajasta ja usein ajoitettavissa 1840- ja 1880-lukujen välisiin vuosikymmeniin.

Nykyaikaisia aiheita ilman ihannointia

Realismin perustavin piirre on nykyaikaisten, usein vähäarvoisina pidettyjen aiheiden valinta. Talonpojat, työläiset, pyykkärit ja kerjäläiset pääsivät suurille kankaille ilman akatemian vaatimaa silottelevaa kauneutta. Taiteilijat eivät kaihtaneet kulunutta, likaista tai arkista, vaan näkivät juuri näissä aiheissa erityistä totuutta. Tämä kieltäytyminen ihannoimisesta oli ehkä realismin tärkein ja provosoivin periaate, ja se erotti suuntauksen jyrkästi kaikesta sitä edeltäneestä.

Hillitty, maanläheinen väriskaala

Realistit käyttivät usein hillittyä väriskaalaa, johon kuului ruskeita, harmaita, oliivinvihreitä ja maanläheisiä sävyjä. Se vahvisti todellisuuden ja vakavuuden tuntua. Valo oli harvoin sellaista dramaattista kohdevaloa, jota romantikot rakastivat, vaan pikemminkin tasaista, luonnollista päivänvaloa, joka lankesi pelloille ja työpajoihin. Siveltimenveto saattoi olla voimakas ja selvästi näkyvä, kuten Courbet’lla, joka toisinaan levitti maalia palettiveitsellä antaakseen kankaille käsinkosketeltavaa materiaalista tuntua. Tämä maanläheinen värienkäyttö saa realismin teokset tuntumaan yhä nykyäänkin usein rauhallisilta ja ajattomilta.

Monumentaalinen arkiaihe

Ranskalaisen realismin erityispiirre oli antaa arkisille aiheille muoto, joka oli aiemmin varattu historiamaalaukselle. Maalaamalla talonpoikia ja työläisiä luonnollisessa koossa, jopa useita metrejä leveille kankaille, realistit väittivät, että tavallinen ihminen ansaitsi yhtä vakavan kohtelun kuin jumalat ja kuninkaat. Tämä lähestymistapa oli sekä esteettinen että poliittinen, ja se herätti kiivasta keskustelua. Kun Courbet’n noin neljäkymmentä luonnollisen kokoista hahmoa sisältävä hautajaiskohtaus esiteltiin Salongissa, häntä syytettiin ruman muuttamisesta taiteeksi, mutta juuri tämä aiheen uudelleenarviointi jäi realismin pysyväksi panokseksi taidehistoriaan.

Realismi Ruotsissa ja Pohjoismaissa

Ranskalainen realismi sai vahvan jalansijan Pohjoismaissa, etenkin niiden monien skandinaavisten taiteilijoiden ansiosta, jotka lähtivät Ranskaan 1870- ja 1880-luvuilla. Siellä he tutustuivat sekä Barbizonin koulukunnan perintöön että uuteen naturalismiin ja toivat niiden aatteet mukanaan kotimaahan. Grez-sur-Loingin pieni kylä Fontainbleaun eteläpuolella on tämän historian kannalta keskeinen. Ruotsalaiset maalarit, joista Hugo Salmson oli ensimmäisiä, alkoivat hakeutua sinne jo vuonna 1874. 1880-luvulla kylästä oli tullut pohjoismainen taiteilijakeskus, jossa muun muassa Carl Larsson, Karl Nordström, Nils Kreuger, Richard Bergh ja Karin Bergöö työskentelivät rinnakkain.

Grezissä vuonna 1882 köyhänä ja salongin tuomariston hylkäämänä aloittanut Carl Larsson hylkäsi akateemisen öljymaalauksen ja siirtyi valoisaan ulkoilmamaalaukseen akvarellein. Ruotsalaisille taiteilijoille ulkoilmamaalaus, jossa havainnoitiin uskollisesti luonnonvaloa ja todellista ympäristöä, oli suoraa jatkoa ranskalaisen realismin ihanteille. Tärkeä esikuva oli ranskalainen naturalisti Jules Bastien-Lepage, jonka tapa kuvata maalaisväestöä pehmeässä päivänvalossa vaikutti suuresti pohjoismaisiin maalareihin, kuten Richard Berghiin.

Realistisen taiteen ihanteet, kuten rehellisyys ja oman aikakauden kuvaaminen, olivat myös Opponenterna-liikkeeksi kutsutun kapinan taustalla. Vuonna 1885 kahdeksankymmentäneljä nuorta taiteilijaa kokoontui muun muassa Ernst Josephsonin johdolla yhteiseen protestiin Konstakademienin vanhentunutta opetusta ja sen otetta näyttelytoiminnasta vastaan. Heidän joukossaan oli ulkoilmamaalari Hugo Birger, joka tunnetaan vuonna 1886 valmistuneesta teoksestaan Konstnärsfrukost på Ledoyen. Nykyään Göteborgin taidemuseossa esillä oleva teos kuvaa Pariisissa toimivaa skandinaavisten taiteilijoiden piiriä. Monet opponenterna-liikkeen teoksista ja ruotsalaisten realistien maalauksista kuuluvat nykyään Tukholman Nationalmuseumin kokoelmiin. Museolla on hallussaan merkittävä osa 1880-luvun ruotsalaisesta realismista ja ulkoilmamaalauksesta.

Realistisen taiteen perintö ja vaikutus

Realistisen taiteen merkitys ulottuu kauas sen oman aikakauden ulkopuolelle. Irtautumalla akateemisen taiteen ihanteista ja suuntaamalla katseensa nykyhetkeen liike loi perustan koko modernin taiteen kehitykselle. 1870-luvulla esiin nousseet impressionistit omaksuivat realismilta halun kuvata oman aikansa todellisuutta, vaikka heidän kiinnostuksensa kohdistui yhteiskunnallisen vakavuuden sijaan valoon ja ohikiitävään hetkeen. Monet impressionistit, ennen kaikkea Édouard Manet, olivat selvästi kiitollisuudenvelassa Courbet’n kapinalle Salonia vastaan.

Realismista kehittyi myös naturalismi, suuntaus, joka vei todellisuuden uskollisen kuvaamisen vielä pidemmälle ja sai voimakkaimman taiteellisen ilmaisunsa juuri Bastien-Lepagelta. Courbet’n ja Millet’n yhteiskunnallinen tietoisuus elää edelleen kaikessa taiteessa, joka pyrkii kuvaamaan yhteiskunnan oloja ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien elämää. Realismia pidetään yhä yhtenä taidehistorian merkittävistä käännekohdista – hetkenä, jolloin tavallisesta ihmisestä tuli ensimmäistä kertaa täysipainoinen aihe suurtaiteelle.

Realistiset teokset puhuttelevat meitä yhä vahvasti niiden rehellisyyden vuoksi. Aikana, jota leimaavat silotellut ja ihannoivat kuvat, realismin maanläheinen vakavuus tarjoaa tervetulleen vastapainon. Millet’n talonpojissa ja Courbet’n kivenhakkaajissa on arvokkuutta ja hiljaisuutta, jotka tuntuvat ajattomilta, ja niiden hillitty värimaailma ja rauhalliset sommitelmat tekevät niistä taideteoksia, joihin ei koskaan kyllästy. Siksi realismin aiheet sopivat niin hyvin taiteeksi, jonka kanssa voi elää arjessa.

Realismi kotona

Realistinen taide sopii yllättävän hyvin moderniin kotiin, sillä se perustuu rauhallisuuteen, vakavuuteen ja hillittyyn värimaailmaan eikä päällekäyvään koristelutyyliin. Seesteinen maalaus maalaiselämästä, kaunistelematon muotokuva tai maanläheinen maisema tuo huoneeseen syvyyttä ja ajattomuuden tuntua, ja ruskeat, harmaat sekä oliivinvihreät sävyt sopivat hyvin yhteen niin klassisen kuin skandinaavisenkin sisustuksen kanssa. Valitsemalla realistisen julisteen saat aiheen, jossa on painokkuutta ja läsnäoloa – taidetta, jonka kanssa voi elää eikä vain vilkaista ohimennen.

Näin valitset realistisia aiheita

Rauhalliset, maanläheiset aiheet pääsevät parhaiten oikeuksiinsa, kun ne saavat hallita seinää suurikokoisina ja hillityn värimaailman annetaan vaikuttaa rauhassa. Realistinen maisema tai arvokas muotokuva sohvan tai ruokailutilan yläpuolella luo selkeän katseenvangitsijan olematta räikeä. Hillittyjä sävyjä etsivälle realismin aiheet sopivat mainiosti mustavalkoisten julisteidemme kokoelmaan, kun taas maanläheiset maisemat löytävät paikkansa luontoaiheidemme joukosta. Jos haluat tutustua aikakauden ja taidehistorian suurten nimien signeeraamiin teoksiin, laaja valikoima löytyy tunnettujen taiteilijoiden taideteokset -kokoelmasta. Pohjoismaista realismia etsivä voi aloittaa ruotsalaisten taideteosten osastoltamme.

Vinkki: Anna realistisen aiheen olla yksin rauhallisella seinällä sen sijaan, että sijoittaisit sen tiiviiseen ryhmään. Hillitty värimaailma ja maanläheinen vakavuus tarvitsevat ympärilleen tilaa päästäkseen täysin oikeuksiinsa. Yksinkertainen luonnonpuu- tai tammikehys korostaa maanläheistä sävyä, kun taas kapea musta kehys luo graafisemman kontrastin. Lue lisää oppaastamme, joka käsittelee taiteen kehystämistä.

Yhdistele muuhun taiteeseen

Realistiset aiheet sopivat hyvin yhteen kasviaiheisen taiteen ja rauhallisten, hillittyjen maisemien kanssa, kun niiden värimaailma on yhtä maanläheinen. Jos haluat koota useamman teoksen kokoelman, voit yhdistää suuren aiheen pienempiin, sävyiltään toisiinsa sopiviin tutkielmiin, jolloin kokonaisuus on harmoninen mutta vaihteleva. Artikkelimme tauluseinän luomisesta antaa käytännön ohjeita, ja jos haluat ymmärtää, miten taide sopii yhteen huoneen muun sisustuksen kanssa, löydät lisää ideoita oppaastamme, joka käsittelee sisustamista julisteilla.

Huomioi myös huoneen valaistus, kun sijoitat realistisen aiheen. Aikakauden maalaukset vaativat tasaista, luonnollista päivänvaloa, ja niiden hillityt sävyt pääsevät parhaiten oikeuksiinsa pehmeässä, epäsuorassa valossa, eivät kirkkaassa auringonvalossa, joka voi latistaa sävyt. Realistiset aiheet sopivat erinomaisesti ruokailutiloihin, työhuoneisiin ja makuuhuoneisiin, joissa niiden hillitty ja maanläheinen luonne luo rauhallisen tunnelman ja aitouden tuntua, johon harvat muut taidesuuntaukset pystyvät.

Realismin aikajana

Realismi kehittyi vähitellen ja limittyi sekä romantiikan että varhaisen impressionismin kanssa. Seuraavat virstanpylväät antavat yleiskuvan aikakauden tärkeimmistä vuosiluvuista ja tapahtumista.

1839 – Valokuvauksen julkinen läpimurto tapahtuu daguerrotypian myötä ja muuttaa käsitystä todellisuuden kuvaamisesta. 1848 – Helmikuun vallankumous Ranskassa syöksee monarkian vallasta ja nostaa työväenluokan keskiöön, mikä toimii kipinänä realismin aatemaailmalle. 1849 – Gustave Courbet maalaa teokset Kivenhakkaajat ja suuri Hautajaiset Ornansissa. 1850–51 – Courbet’n talonpoikaisaiheet herättävät skandaalin Pariisin salongissa. 1855 – Courbet rakentaa oman Pavillon du Réalisme -paviljonkinsa maailmannäyttelyyn ja lanseeraa realismin sanan taisteluhuudoksi. 1857–1859 – Jean-François Millet maalaa teoksen Angelus Barbizonin kylässä. 1874 – Hugo Salmsonista tulee yksi ensimmäisistä ruotsalaisista taiteilijasiirtokunnassa Grez-sur-Loingissa. 1885 – Ruotsalaiset Opponenterna-taiteilijat nousevat vastarintaan taideakatemiaa vastaan. 1889 – Milleti’n Angelus myydään 553 000 frangilla, joka on modernin taideteoksen ennätyshinta. Noin 1880 – Realismi muuttuu vähitellen naturalismiksi ja impressionismiksi, mutta sen aatteet elävät edelleen.

Taidesuuntaukset, joilla on yhteyksiä realismiin

Realismi on läheistä sukua monille muille taidehistorian aikakausille ja suuntauksille. Se syntyi reaktiona romantiikkaan ja puolestaan ennakoi impressionismia ja naturalismia. Jos haluat asettaa realismin laajempaan yhteyteen, katsauksemme taidehistorian aikakausiin ja suuntauksiin on hyvä lähtökohta. Liikkeen perustajaan ja tinkimättömimpään edustajaan voit tutustua Gustave Courbet’ta käsittelevällä sivulla.

Sen som vill ymmärtää, mitä realismi vastusti, kannattaa lukea romantiikasta, ja sen jälkiä eteenpäin seuraavan kannattaa tutustua impressionismiin, joka peri realismilta halun kuvata omaa aikaansa. Kehitys jatkui sitten jälki-impressionismina. Realismin rehellinen katse arkeen siirtyi 1900-luvulle amerikkalaisen mestarin Edward Hopperin mukana, ja valokuvamainen tarkkuus vietiin äärimmilleen 1960-luvulla syntyneessä fotorealismissa. Pohjoismaissa realismin ihanteet saivat oman luonteensa, johon voit tutustua sivullamme pohjoismaisesta taiteesta sekä ruotsalaisen visionäärin ja oppositiomiehen Ernst Josephsonin teoksissa. Täällä esiteltävä Jean-François Millet oli myös yksi Barbizonin koulukunnan keskeisistä hahmoista. Siellä maisemamaalarit, kuten Corot, Rousseau ja Daubigny, loivat perustan ulkoilmamaalaukselle. Kattavan katsauksen kaikkiin syventäviin artikkeleihimme löydät tietopankistamme.

Jos haluat lukea lisää ulkopuolisista, luotettavista lähteistä, suosittelemme Wikipedian artikkelia realismin taidesuuntauksesta, Ornanin hautajaiset -teoksen kuvausta Pariisin Musée d’Orsayn sivuilla sekä Tukholman Kansallismuseon kokoelmia.

Usein kysyttyä realismista

Haluatko tuoda kotiisi realismin rehellisiä ja ajattomia aiheita? Tutustu ruotsalaisten taideteosten kokoelmaamme ja löydä aihe, joka puhuttelee sinua – taidetta, jonka kanssa elää päivästä toiseen.