Prerafaeliitit – taidesuuntauksen historia, Rossetti, Millais ja brittiläinen unelmataide

Prerafaeliterna är en av 1800-talets mest fängslande konströrelser – en grupp unga brittiska målare som 1848 gjorde uppror mot samtidens akademiska konvention och skapade konst fylld av lysande färg, botanisk exakthet och litterär dramatik. Deras tavlor hör i dag till de mest reproducerade i världen: den drunknande Ophelia bland vassen, den rödhåriga kvinnan i vit dräkt i en eka, riddarsagor och medeltida drömmar återgivna med en detaljrikedom som få rörelser före eller efter har matchat.

Namnet betyder ordagrant "före Rafael". De sju grundarna vände ryggen åt den polerade, formelmässiga konst som Royal Academy hyllade och sökte sig tillbaka till den italienska konsten före högrenässansen – till 1400-talets uppriktiga naturtrohet och klara färger. Resultatet blev en av de mest särpräglade bildvärldarna i europeisk konsthistoria, och en rörelse vars inflytande sträcker sig från William Morris textilier till dagens fantasyillustration. Den här sidan går igenom prerafaeliternas historia, deras viktigaste verk, tekniken bakom bilderna, kvinnorna som både målade och stod modell, samt hur den prerafaelitiska konsten kan användas i det svenska hemmet.

Innehåll
↓ Vad är prerafaeliterna?
↓ Historien bakom brödraskapet
↓ De viktigaste verken
↓ Teknik och konstnärlig signatur
↓ Kvinnorna, modellerna och konstnärerna
↓ Andra generationen och arvet
↓ Prerafaeliterna i Sverige och Norden
↓ Prerafaelitisk konst i hemmet
↓ Tidslinje
↓ Relaterade konströrelser
↓ Vanliga frågor

Vad är prerafaeliterna?

Prerafaeliterna, eller det prerafaelitiska brödraskapet (Pre-Raphaelite Brotherhood, förkortat PRB), var en sammanslutning av sju brittiska konstnärer och skribenter som bildades i London 1848. Kärnan utgjordes av tre målarstudenter från Royal Academy: Dante Gabriel Rossetti, John Everett Millais och William Holman Hunt. Till dem slöt sig William Michael Rossetti, James Collinson, Frederic George Stephens och skulptören Thomas Woolner. Brödraskapet grundades formellt i Millais föräldrahem på 83 Gower Street i London.

Det som förenade dem var ett missnöje med den akademiska konsten. Royal Academy premierade en idealiserad, mörkt lackerad målarstil som gick tillbaka på Rafael och den italienska högrenässansen. Prerafaeliterna ville i stället återvända till den friskhet och uppriktighet de såg i konsten före Rafael – hos de italienska mästarna under 1400-talet och i den senmedeltida bildtraditionen. Deras program var trefaldigt: att blåsa nytt liv i den brittiska konsten, att göra den lika kraftfull som den tidiga renässansens verk, och att skildra både naturen och äkta känslor utan akademisk försköning.

Pikafaktat: Perustettu vuonna 1848 Lontoossa. Veljeskunnassa oli seitsemän jäsentä. Perustajat: Dante Gabriel Rossetti (20 vuotta), John Everett Millais (19 vuotta) ja William Holman Hunt (21 vuotta). He signeerasivat ensimmäiset teoksensa nimikirjaimilla "PRB" vuoden 1849 näyttelyssä. He ammensivat vaikutteita Rafaelia edeltäneestä italialaisesta taiteesta (1400-luku). Kriitikko John Ruskinista tuli liikkeen tärkein puolustaja. Oxfordin Ashmolean Museumissa on yksi maailman merkittävimmistä prerafaeliittisen taiteen kokoelmista.

Veljeskunnan historia

Perustajat olivat hämmästyttävän nuoria solmiessaan liittonsa syksyllä 1848. Millais oli vasta 19-vuotias, Rossetti 20-vuotias ja Holman Hunt 21-vuotias - joukko lahjakkaita opiskelijoita, jotka päättivät nuoruuden itsevarmuudella uudistaa koko brittiläisen taiteen. Jo seuraavana vuonna, 1849, kolme johtavaa jäsentä asettivat ensimmäiset merkittävät teoksensa näytteille, ja kaikissa oli signeerauksen perässä arvoitukselliset kirjaimet PRB. Aluksi kukaan ulkopuolinen ei tiennyt, mitä nimikirjaimet tarkoittivat, ja salaisuuden paljastuttua niiden tulkittiin olevan loukkaus 350 vuoden maalaustaideperinnettä kohtaan.

Vastaanotto oli jäätävä. Kriitikot kutsuivat tyyliä raa'aksi, kömpelöksi ja tarkoituksellisen rumaksi, ja kirjailija Charles Dickens tuomitsi Millaisin raamatullisen kohtauksen, jossa nuori Jeesus on puusepänverstaassa, vastenmielisenä. Käännekohta koitti, kun vaikutusvaltainen taidekriitikko John Ruskin asettui liikkeen puolustajaksi The Times -lehteen vuonna 1851 lähettämissään kirjeissä. Ruskinin arvovalta pelasti veljeskunnan tukahtumasta alkuunsa ja antoi nuorille maalareille heidän tarvitsemansa hengähdystauon. Veljeskunta ei kuitenkaan pysynyt pitkään koossa alkuperäisessä muodossaan - jo 1850-luvun puolivälissä jäsenet lähtivät eri teille. Millais valittiin lopulta sen akatemian jäseneksi, jota vastaan hän oli kerran kapinoinut, ja hänestä tuli sen presidentti, kun taas Rossetti vetäytyi unenomaisempaan, keskiajasta ammentavaan suuntaan, josta liikkeen toinen sukupolvi sai alkunsa.

Kapinan taustalla vaikutti myös aikakauden henki. Britannia teollistui nopeasti 1840-luvulla, ja nuorista taiteilijoista modernin maailman likaiset tehtaat ja massatuotetut tavarat näyttivät aidon ja kauniin menetykseltä. Kääntymällä takaisin keskiajan ja varhaisrenessanssin ihanteisiin he ilmaisivat kaipausta yksinkertaisempaan ja sielukkaampaan elämään. Veljeskunta julkaisi jopa omaa aikakauslehteään, The Germiä, joka levitti vuonna 1850 heidän ajatuksiaan taiteesta, runoudesta ja luonnosta pienelle mutta omistautuneelle lukijakunnalle. Vaikka lehti ilmestyi vain neljän numeron verran, se osoittaa, miten tietoisesti nuoret taiteilijat pyrkivät muotoilemaan kokonaisen taideohjelman eivätkä vain uutta maalaustyyliä.

Tärkeimmät teokset

Prerafaeliittien kuvamaailma on välittömästi tunnistettava: kylläiset värit, pikkutarkasti kuvattu luonto sekä Raamatusta, Shakespearen teoksista, keskiajan legendoista ja oman aikansa runoudesta ammennetut aiheet. Joistakin teoksista on tullut niin rakastettuja, että ne ripustetaan nykyään jäljennöksinä koteihin kaikkialla maailmassa.

John Everett Millaisin Ofelia

Millaisin Ophelia (1851–1852) on ehkä liikkeen tunnetuin teos ja brittiläisen taiteen ikoni. Aihe on peräisin Shakespearen Hamletista: mielipuolinen Ophelia ajelehtii laulaen kohti kuolemaansa vedessä, ympärillään kukkia, joiden symbolinen merkitys on valittu huolellisesti. Millais maalasi rehevän kasvillisuuden paikan päällä Hogsmilljoen rannalla Surreyssa lähes kasvitieteellisen tarkasti. Nykyään maalaus on esillä Tate Britainissa Lontoossa, jonne se lahjoitettiin osana Sir Henry Taten kansalle tekemää lahjoitusta. Teos on täydellinen tiivistymä kaikesta, mitä prerafaeliitit tavoittelivat: luonnonmukaisuudesta, kirjallisesta draamasta ja säteilevästä värikirkkaudesta.

John William Waterhousen Shalottin neito

Vaikka John William Waterhouse maalasi vuosikymmeniä veljeskunnan lakkauttamisen jälkeen, hänen teoksensa The Lady of Shalott (1888) lasketaan prerafaeliittisen kuvamaailman merkkiteoksiin. Aihe perustuu Alfred Tennysonin vuonna 1832 kirjoittamaan runoon, ja siinä kirottu neito lipuu Camelotia ja kuolemaansa kohti veneessä. Waterhouse maalasi hahmosta kaikkiaan kolme versiota – vuosina 1888, 1894 ja 1915 – ja ensimmäisen niistä Sir Henry Tate lahjoitti yleisölle vuonna 1894. Valkupukuinen punatukkainen nainen viittaa tietoisesti Millaisin Opheliaan, ja kuvasta on tullut yksi genren eniten jäljennetyistä teoksista.

William Holman Huntin Maailman valo

William Holman Huntin The Light of the World (1853) on yksi 1800-luvun laajimmin levinneistä uskonnollisista kuvista. Siinä Kristus koputtaa umpeenkasvaneeseen oveen, jossa ei ole kahvaa – vertauskuvana sielulle, jonka on avattava sisältäpäin. Alkuperäisteos on Keble Collegen sivukappelissa Oxfordissa. Hunt maalasi myöhemmin version, joka on nykyään Manchester Art Galleryssa, sekä noin viisikymmentä vuotta myöhemmin kolmannen version, joka on esillä Lontoon S:t Paulsin katedraalissa. Hunt oli perustajajäsenistä se, joka piti koko elämänsä ajan uskollisimmin kiinni veljeskunnan alkuperäisistä ihanteista.

Rossettin naismuotokuvat

Dante Gabriel Rossetti kehitti oman sensuellin kuvamaailmansa, jossa esiintyi myyteistä ja runoudesta ammennettuja suurieleisiä naishahmoja. Proserpine (1871), jossa vangittu manalan jumalatar pitelee kädessään granaattiomenaa, kuuluu Oxfordin Ashmolean Museumin kokoelmiin. Beata Beatrix (1864–1870), koskettava muotokuva hänen edesmenneestä vaimostaan Elizabeth Siddalista Danten Beatricen hahmossa, on Tate Britainissa. Rossettin teokset loivat pohjan liikkeen toiselle sukupolvelle ja sen unenomaisen koristeelliselle estetiikalle.

"Jos he jatkavat tällä tavoin, he voivat perustaa Englantiimme taidekoulukunnan, joka on jalompi kuin mikään, mitä maailma on nähnyt kolmeensataan vuoteen." – John Ruskin, prerafaeliittien puolustukseksi The Times -lehdessä, 1851

Tekniikka ja taiteellinen kädenjälki

Prerafaeliittisen maalauksen tekee välittömästi tunnistettavaksi tieteellisen tarkkuuden ja tunteikkaan latauksen yhdistelmä. Taiteilijat työskentelivät usein ulkona, suoraan luonnon äärellä, ja kuvasivat jokaisen lehden, kukan ja veden heijastuksen uskollisuudella, joka poikkesi radikaalisti aikakauden tavasta maalata tyyliteltyjä maisemia ateljeessa.

Väri ja valo märällä valkoisella pohjalla

Saavuttaakseen ominaisen hohtonsa prerafaeliitit kehittivät erityisen tekniikan: he maalasivat ohuita, läpikuultavia värikerroksia kostealle, kirkkaanvalkoiselle pohjalle. Valo heijastui tällöin takaisin värin läpi ja antoi kuville jalokivimäisen intensiteetin, joka erotti ne ruskeasta, tummuneesta akateemisesta taiteesta. Tuloksena olivat värit, jotka vielä yli 170 vuoden jälkeen vaikuttavat poikkeuksellisen raikkailta.

Luonnonmukaisuus viimeistä yksityiskohtaa myöten

Ruskinin kehotus, että taiteilijan tuli mennä luontoon ”hylkäämättä mitään ja valitsematta mitään pois”, toimi tienviittana. Millais käytti kuukausia Ophelian kasvillisuuden maalaamiseen, ja Hunt matkusti aina Kuolleellemerelle asti kuvatakseen maiseman maantieteellisesti oikein. Tämä todellisuuteen kohdistuva pakkomielle tekee sen, että prerafaeliittisia teoksia voidaan yhä nykyään tutkia lähes kuin kasvitieteellisiä tauluja.

Symboliikka ja kirjalliset aiheet

Lähes jokainen yksityiskohta prerafaeliittisessa kuvassa sisältää merkityksen. Opheliaa ympäröivät kukat on valittu viktoriaanisen kukkakieliperinteen mukaisesti, jossa unikko merkitsee kuolemaa ja orvokki uskollisuutta. Aiheet ammennettiin Shakespearelta, Dantelta, Tennysonilta, Keatsilta ja Raamatusta, mikä teki maalaustaiteesta visuaalisen kirjallisuuden muodon. Prerafaeliittisen maalauksen ”lukeminen” on siksi yhtä paljon kertomuksellinen kuin visuaalinen kokemus.

Naiset, mallit ja taiteilijat

Mikään taidesuuntaus ei liity naishahmoihinsa yhtä vahvasti kuin prerafaeliitit. Maalausten punatukkaiset, uneksivat naiset olivat todellisia henkilöitä, ja useat heistä olivat paljon enemmän kuin passiivisia malleja – he olivat itsenäisiä taiteilijoita ja runoilijoita.

Elizabeth Siddal

Elizabeth Siddal löydettiin 19-vuotiaana hattuliikkeestä, ja hänestä tuli liikkeen kuuluisin malli. Hän poseerasi Millaisin maalauksen Ophelia mallina ja makasi tuolloin tuntikausia kylpyammeessa, jonka veden oli määrä esittää jokea; lämpölamput sammuivat, vesi muuttui jäätävän kylmäksi ja hän sairastui vakavasti. Mutta Siddal oli myös taiteilija. John Ruskin vaikuttui hänen piirustuksistaan niin paljon, että tarjosi hänelle 150 punnan vuotuista apurahaa, ja hän oli ainoa nainen, joka osallistui prerafaeliittien näyttelyyn vuonna 1857. Vuonna 1860 hän meni naimisiin Dante Gabriel Rossettin kanssa.

Jane Morris ja myöhemmät muusat

Liikkeen toinen sukupolvi keskittyi Jane Morrisiin, William Morrisin vaimoon ja Rossettin suureen innoittajaan. Hulmuavine tummine hiuksineen ja melankolisine olemuksineen hän muovasi prerafaeliittisen naisihanteen lukuisissa Rossettin myöhemmissä teoksissa. Veljeskunnan ympärillä olleet naiset – Siddal, Jane Morris, Fanny Cornforth ja muut – on viime vuosina nostettu esiin itsenäisinä toimijoina eikä vain malleina, mikä on muuttanut tapaa, jolla liike tulkitaan.

Toinen sukupolvi ja perintö

Kun alkuperäinen veljeskunta hajosi 1850-luvun puolivälissä, Dante Gabriel Rossettin ja kahden nuoremman ihailijan, Edward Burne-Jonesin ja William Morrisin, ympärille syntyi prerafaeliittisuuden toinen aalto. Tämä sukupolvi siirsi painopisteen valokuvamaisesta luonnonmukaisuudesta koristeellisempaan, unenomaisempaan ja keskiaikaa romantisoivaan estetiikkaan, jolla olisi valtava merkitys koko eurooppalaiselle muotokielelle.

Morris & Co ja Arts and Crafts

Vuonna 1861 William Morris perusti yhdessä Rossettin, Burne-Jonesin ja useiden muiden kanssa yrityksen Morris, Marshall, Faulkner & Co, joka organisoitiin vuonna 1875 uudelleen nimellä Morris & Company. Työpaja valmisti lasimaalauksia, huonekaluja, tekstiilejä ja kasviaiheisia tapetteja, ja siitä tuli Arts and Crafts -liikkeen lähtökohta. Elvyttämällä keskiaikaisen käsityötaidon vastapainoksi teollistumisen massatuotannolle prerafaeliittien toinen sukupolvi muutti maalaustyylin kokonaiseksi elämäntavaksi, joka rakentui taiteen, käsityön ja kodinsisustuksen ympärille.

Burne-Jones ja symbolismi

Edward Burne-Jones kehitti leijuvan, ajattoman kuvamaailman, jossa asusti ritareita, jumalattaria ja satuhahmoja ja joka rakensi sillan prerafaeliittisuuden ja vuosisadanvaihteen eurooppalaisen symbolismin välille. Hänen suuret, gobeliinimaiset kankaansa, joiden kalpeat hahmot sijoittuvat satumaisiin maisemiin, vaikuttivat taiteilijoihin kaukana Britannian ulkopuolellakin ja auttoivat pitämään prerafaeliittisen unelmestetiikan elossa pitkälle 1900-luvulle.

Prerafaeliitit Ruotsissa ja Pohjoismaissa

Prerafaeliitit olivat pitkään hämmästyttävän tuntemattomia suurelle ruotsalaisyleisölle, vaikka heidän unenomaisen kyllästetty estetiikkansa liittyy selvästi vuosisadanvaihteen pohjoismaiseen taiteeseen ja symbolismiin. Tilanne muuttui keväällä 2009, kun Tukholman Nationalmuseum avasi 26. helmikuuta suuren Prerafaeliitit-näyttelyn. Liike sai ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa oman näyttelynsä, johon kuului noin 220 teosta Britannian johtavista museoista saatujen anteliaiden lainojen ansiosta.

Kymmenen vuotta myöhemmin, syksyllä 2019, Tukholmassa sijaitseva Prins Eugens Waldemarsudde esitteli Edward Burne-Jonesia (1833–1898) käsittelevän näyttelyn – Skandinavian ensimmäisen prerafaeliittistaiteilijalle omistetun monografisen näyttelyn. Juuri Waldemarsudde, jonka maalaava prinssi Eugen perusti, oli luonteva taho tarttumaan aiheeseen, sillä pohjoismaista kansallisromantiikkaa ja symbolismia yhdistää prerafaeliittien rakkaus taruihin, luontoon ja melankoliseen valoon. Ruotsalaisen katsojan on helppo nähdä yhteys Burne-Jonesin ritarimaailman ja John Bauerin lumoavan satumetsän välillä. Ruotsalaisesta vastineesta kiinnostunut voi tutustua Bozetton ruotsalaisen taiteen valikoimaan.

Prerafaeliittinen taide kodissa

Harvat taidesuuntaukset soveltuvat jäljennöksiin yhtä hyvin kuin prerafaeliittinen maalaustaide. Vahvat värit, selkeät aiheet ja kertova luonne tekevät julisteesta teoksen, jota jaksaa katsella pitkään ja joka sopii mielellään paikkaan, jossa katse voi levätä. Prerafaeliittinen taulu sopii erityisen hyvin huoneisiin, joissa on rauhaa ja aikaa ajatella, kuten makuuhuoneeseen, lukunurkkaukseen tai eteiseen, jossa se kohtaa vierailijan.

Aihemaailma on monipuolinen: kasvitieteellisen tarkat kukka-aiheet liittyvät nykyiseen kiinnostukseen kukkajulisteita ja luontoaiheita kohtaan, kun taas dramaattiset kohtaukset ja naisten muotokuvat kuuluvat tunnettujen taiteilijoiden kysytyimpiin teoksiimme. Prerafaeliittinen kuva täyteläisine vihreän ja punaisen sävyineen sopii kauniisti yhteen luonnonmateriaalien, kuten tammen, pellavan ja messingin, kanssa ja istuu yhtä hyvin modernisti kuin perinteisemmin sisustettuun kotiin.

Vinkki: Prerafaeliittisissa aiheissa on usein syvän vihreän ja lämpimän punaisen sävyjä. Valitse yksinkertainen kehys tummasta puusta tai mattamustana korostaaksesi keskiaikaista tunnelmaa, ja anna taulun olla yksinään siten, että sen ympärillä on runsaasti tilaa, sen sijaan että sijoittaisit sen tiiviiseen ryhmittelyyn – nämä kuvat kertovat tarinan ja ansaitsevat tilaa hengittää. Lue lisää taiteen kehystämistä käsittelevästä oppaastamme.

Aikajana

Prerafaeliittisen taiteen historia ulottuu kapinan vuodesta 1848 toisen sukupolven myöhäiseen kukoistukseen vuosisadanvaihteessa. Seuraava kronologia esittelee liikkeen tärkeimmät virstanpylväät:

1848 – Rossetti, Millais, Hunt ja neljä muuta jäsentä perustavat Lontoossa prerafaeliittisen veljeskunnan.
1849 – Ensimmäiset teokset asetetaan näytteille salaperäisten nimikirjainten "PRB" kera.
1850 – Millaisin maalaus nuoresta Jeesuksesta puusepänverstaassa tuomitaan jyrkästi kriitikoiden, muun muassa Charles Dickensin, toimesta.
1851 – John Ruskin puolustaa liikettä The Times -lehdessä ja kääntää yleisen mielipiteen sen puolelle.
1852 – Millais saa valmiiksi Ophelian, jossa Elizabeth Siddal toimii mallina.
1853 – Hunt maalaa teoksen The Light of the World; veljeskunta alkaa hajota.
1857 – Siddalista tulee ainoa nainen, joka osallistuu prerafaeliittiseen näyttelyyn.
1861 – William Morris perustaa yrityksen Morris, Marshall, Faulkner & Co, mikä toimii lähtölaukauksena Arts and Crafts -liikkeelle.
1871 – Rossetti maalaa Proserpinen, yhdestä toisen sukupolven ikonista.
1888 – Waterhouse maalaa The Lady of Shalottin ensimmäisen version.
2009 – Tukholman Nationalmuseum esittelee liikkeen ensimmäisen oman näyttelyn Pohjoismaissa.

Aiheeseen liittyvät taidesuuntaukset

Prerafaeliitit käyvät tiivistä vuoropuhelua useiden muiden aikakausien ja suuntausten kanssa. Se syntyi romantiikasta ja sitä vastaan, ja jakoi sen rakkauden luontoon ja tunteikkuuteen, samalla kun sen luonnonmukaisuudella on yhtymäkohtia realismiin. Toisen sukupolven unenomaisen ja myyttien täyttämän kuvamaailman kautta liike ennakoi symbolismia, ja William Morrisin huonekalujen ja tekstiilien kautta se liittyy läheisesti William Morrisiin ja Arts and Craftsiin. Laajempi katsaus näiden suuntausten suhteisiin toisiinsa löytyy taidehistoriaoppaastamme. Tutustu lisää taiteilijoihin ja aikakausiin kootussa Tietopankissamme.

Usein kysyttyä prerafaeliiteista

Haluatko tuoda prerafaeliittisen kuvamaailman värikylläisyyden ja kerronnallisuuden kotiisi? Tutustu valikoimaamme tunnettujen taiteilijoiden teoksia ja kukka-aiheisia julisteita, ja lue lisää siitä, miten voit sisustaa julisteilla ja luoda tauluseinän. Aiheesta löytyy lisää tietoa ruotsinkielisestä Wikipediasta, Taten, Kansallismuseon ja Prins Eugenin Waldemarsudden verkkosivuilta.