Paul Gauguin – postimpressionismi, syntetismi ja Tahiti

Paul Gauguin luetaan modernin taiteen vaikutusvaltaisimpiin uranuurtajiin. Hänen rohkeat väripintansa ja unenomaiset aiheensa Bretagnesta ja Etelämereltä koristavat yhä museoita, julisteita ja koteja ympäri maailman. Hän jätti turvallisen uransa pörssimeklarina Pariisissa ryhtyäkseen kokopäiväiseksi taidemaalariksi ja suuntasi sitten yhä kauemmas eurooppalaisesta sivilisaatiosta: ensin Bretagnen maaseudulle, sitten Tahitille ja lopulta Tyynellämerellä sijaitseville Marquesassaarille. Tuloksena oli taidetta, jossa todellisuutta ei koskaan kuvata sellaisenaan, vaan se muuntuu kylläisiksi väreiksi, pelkistetyiksi muodoiksi ja vahvasti latautuneiksi symboleiksi.

Tämä tietosivu on perusteellinen opas Paul Gauguiniin: hänen elämäänsä, tärkeimpiin teoksiinsa sekä syntetismiksi kutsuttuun tekniikkaan ja tyyliin. Se käsittelee myös hänen asemaansa taidehistoriassa ystäviensä ja kilpailijoidensa, kuten Vincent van Goghin ja Camille Pissarron, rinnalla. Lisäksi tarkastelemme, missä hänen maalauksiaan voi nähdä Suomessa ja maailmalla sekä sitä, miten hänen värikäs kuvamaailmansa toimii seinätaiteena modernissa kodissa. Tavoite on yksinkertainen: tästä on tarkoitus tulla paras suomenkielinen Gauguin-opas – tietopohjaisempi ja hyödyllisempi kuin tavallinen tietosanakirja-artikkeli.

Sisältö
↓ Millaista taidetta Paul Gauguin teki?
↓ Pörssimeklarista taiteilijaksi
↓ Gauguinin tärkeimmät teokset
↓ Tekniikka ja tyyli: syntetismi ja värit
↓ Vaikutus ja perintö
↓ Gauguin omassa kodissa
↓ Gauguinin elämän aikajana
↓ Aiheeseen liittyvät taiteilijat
↓ Usein kysyttyä Paul Gauguinista

Millaista taidetta Paul Gauguin teki?

Paul Gauguin (1848–1903) oli ranskalainen taidemaalari, kuvanveistäjä, taidegraafikko ja keraamikko, jonka teokset luetaan yleensä jälki-impressionismiin ja symbolismin piiriin. Siinä missä impressionistit halusivat vangita luonnon valon hetkelliset vaikutelmat, Gauguin kulki vastakkaiseen suuntaan: hän halusi maalata tunteita, muistoja ja hengellisiä mielikuvia. Hän pelkisti muotoja, rajasi ne selkein ääriviivoin ja täytti pinnat kylläisillä, usein epäluonnollisilla väreillä. Taivas saattoi olla keltainen, joki punainen ja varjo vihreä – tarkoituksena oli vahvistaa tunnelmaa sen sijaan, että olisi kuvannut sitä, mitä silmä todella näkee.

Tätä menetelmää kutsutaan syntetismiksi, ja Gauguin kehitti sen Pont-Avenin bretonilaisessa kylässä 1880-luvun lopulla. Hänen kuuluisin kautensa oli kuitenkin se, jonka hän vietti Tahitilla ja Marquesassaarilla vuodesta 1891 alkaen. Siellä hän maalasi tahitilaisia naisia, trooppisia maisemia ja polynesialaisen mytologian läpäisemiä kohtauksia. Gauguin menestyi elinaikanaan kohtalaisesti, mutta kuolemansa jälkeen hänestä tuli yksi 1900-luvun modernismin arvostetuimmista edelläkävijöistä sekä suora inspiraation lähde fauvisteille ja nuorelle Pablo Picassolle.

Gauguinin ymmärtäminen on siis yhtä paljon hänen ajatustensa kuin tekniikkansa ymmärtämistä. Hän oli vakuuttunut siitä, että eurooppalainen taide oli ajautunut ulkoisen jäljittelyn umpikujaan ja että pelastus löytyisi palaamalla johonkin alkuperäisempään – aiheissa, väreissä ja itse tavassa katsoa. Tämä kaipuu siihen, mitä aikalaiset kutsuivat "primitiiviseksi", vei hänet ensin Bretagnen katoliseen talonpoikaiskulttuuriin ja sitten Tyynellemerelle. Nykyään näemme selvemmin, että kuva turmeltumattomasta paratiisisaaresta oli pitkälti hänen oma luomuksensa, mutta juuri unelman ja todellisuuden välinen jännite on yksi syy siihen, miksi hänen taiteensa yhä koskettaa katsojaa.

Pikatiedot: Koko nimi Eugène Henri Paul Gauguin. Syntynyt 7. kesäkuuta 1848 Pariisissa, Ranskassa. Kuollut 8. toukokuuta 1903 Atuonassa, Hiva Oalla, Marquesassaarilla. Suuntaukset: postimpressionismi, syntetismi, symbolismi. Tunnettu teoksista, kuten "Näky saarnan jälkeen" (1888), "Manao tupapau" (1892) ja "Mistä tulemme? Mitä olemme? Minne menemme?" (1897). Maalaus "Nafea Faa Ipoipo" (1892) myytiin vuonna 2015 yksityiskaupassa tiettävästi ennätykselliseen, noin 210 miljoonan dollarin hintaan Qatarille. Teoksia on muun muassa Pariisin Musée d'Orsayssa, Bostonin Museum of Fine Artsissa ja Tukholman Kansallismuseossa.

Pörssivälittäjästä taiteilijaksi

Harvalla suurella taiteilijalla on ollut yhtä epätavallinen tie taiteen pariin kuin Gauguinilla. Hänen elämänsä oli levotonta jo alusta asti, ja levottomuus leimasi koko hänen uraansa ja jatkuvaa alkuperäisen, turmeltumattoman elämäntavan etsintäänsä.

Lapsuus Perussa ja vuodet merillä

Paul Gauguin syntyi vuonna 1848 Pariisissa. Äitinsä puolelta hän polveutui Perun ylhäisöstä – hänen isoäitinsä oli ranskalais-perulainen kirjailija ja varhainen sosialisti Flora Tristan. Paulin ollessa pieni perhe lähti kohti Perua, ja hän vietti osan varhaislapsuudestaan Limassa. Näiden vuosien eksoottisia vaikutteita pidetään usein alkusysäyksenä hänen elinikäiselle kiinnostukselleen kaukaisia maita ja kulttuureja kohtaan. Nuorena hän värväytyi kauppalaivastoon ja myöhemmin Ranskan laivastoon ja purjehti maailman merillä useita vuosia ennen paluutaan Pariisiin.

Porvarillinen elämä Pariisissa

Palattuaan Pariisiin Gauguin sai 1870-luvun alussa töitä pörssivälittäjänä ja vaurastui joksikin aikaa. Vuonna 1873 hän meni naimisiin tanskalaisen Mette-Sophie Gadin kanssa, ja pariskunta sai viisi lasta. Näinä vuosina Gauguin keräsi impressionistista taidetta ja alkoi itse maalata vapaa-ajallaan. Käännekohta koitti Camille Pissarron ansiosta: tästä tuli hänen mentorinsa, ja hän tutustutti Gauguinin impressionistien piiriin. Gauguin osallistui useisiin heidän näyttelyihinsä vuosina 1879–1886, ja jo silloin näkyi hänen pyrkimyksensä viedä pelkistäminen ja koristeellisuus pidemmälle kuin vanhemmat maalarit.

Päätös ryhtyä kokopäiväiseksi taiteilijaksi

Kun Ranskan pörssi romahti vuonna 1882, Gauguin menetti tulonlähteensä. Uuden työpaikan etsimisen sijaan hän teki dramaattisen päätöksen omistautua kokonaan maalaamiselle. Perhe muutti joksikin aikaa Kööpenhaminaan, mutta avioliitto ei kestänyt taloudellista painetta, ja Gauguin palasi yksin Ranskaan. 1880-luvun puolivälistä alkaen hän eli köyhyydessä mutta nautti täydellisestä taiteellisesta vapaudesta – elämää, jota hän itse kuvaili hintana siitä, että sai maalata totuudenmukaisesti.

Syksy Arlesissa van Goghin kanssa

Yksi Gauguinin elämän puhutuimmista vaiheista on reilun kahden kuukauden jakso syksyllä 1888, jonka hän vietti Vincent van Goghin kanssa keltaisessa talossa Arlesissa Etelä-Ranskassa. Van Gogh haaveili taiteilijayhteisön perustamisesta, etelän ateljeesta, ja oli suostutellut Gauguinin tulemaan. Kaksikko maalasi rinnakkain, toisinaan samaa aihetta, mutta heidän luonteensa ja näkemyksensä taiteesta törmäsivät yhä kiivaammin. Yhteistyö päättyi äkillisesti hieman ennen joulua 1888, kun kriisin keskellä epätoivoinen Van Gogh vahingoitti omaa korvaansa. Gauguin lähti Arlesista, eivätkä he enää tavanneet, mutta he jatkoivat kirjeenvaihtoa ja arvostivat toistensa taidetta. Tapaus on muodostunut vertauskuvaksi sille, miten eri tavoin kaksi suurta aikalaismaalaria saattoi lähestyä samaa todellisuutta.

Gauguinin tärkeimmät teokset

Gauguinin taiteilijanuraa voi seurata muutamien avainteosten kautta. Jokainen niistä merkitsee yhtä vaihetta hänen kehityksessään – bretonilaisen syntetismin läpimurrosta Tahitin suuriin filosofisiin maalauksiin.

Näky saarnan jälkeen (1888)

"Näky saarnan jälkeen", joka tunnetaan myös nimellä "Jaakob painii enkelin kanssa", on yksi Gauguinin taiteellisen uran läpimurtoteoksista. Maalauksessa valkoisiin hilkkuihin pukeutuneet bretoninaiset näkevät saarnan jälkeen näyn raamatullisesta painikohtauksesta. Maa on maalattu rohkean tasaiseksi punaiseksi kentäksi ilman minkäänlaista luonnonmukaista syvyysvaikutelmaa – selkeä esimerkki syntetismistä. Teos on nykyään esillä National Galleries of Scotlandissa Edinburghissa, ja sitä pidetään usein yhtenä modernismin todellisista alkupisteistä.

Manao tupapau (1892)

Ensimmäisellä Tahitin-vierailullaan Gauguin maalasi teoksen "Manao tupapau" ("Kuolleiden henki valvoo"), jossa nuori tahitilainen nainen makaa vuoteella ja tumma henkiolento valvoo taustalla. Teos yhdistää länsimaisen kuvaperinteen polynesialaiseen uskoon henkiin, ja se on yksi selkeimmistä esimerkeistä siitä, miten Gauguin antoi mytologian ja yliluonnollisen läpäistä maalauksensa. Hän käytti usein tahitinkielisiä nimiä vahvistaakseen vaikutelmaa vieraasta, hengellisestä maailmasta.

Mistä tulemme? Mitä olemme? Minne menemme? (1897)

Gauguinin kunnianhimoisin teos on lähes neljä metriä leveä maalaus "Mistä tulemme? Mitä olemme? Minne menemme?" vuodelta 1897. Maalausta luetaan oikealta vasemmalle meditaationa ihmisen elämänkaaresta – vastasyntyneestä lapsesta elämänsä lopussa kyyryssä istuvaan vanhaan naiseen. Gauguin kuvaili sitä itse taiteelliseksi testamentikseen, ja hänen kerrotaan maalanneen sen aikana, jolloin hän harkitsi itsemurhaa. Nykyään se on esillä Museum of Fine Artsissa Bostonissa.

Keltainen Kristus (1889)

Jo ennen Tahitille lähtöään Gauguin maalasi Bretagnessa teoksen ”Keltainen Kristus”, jossa kirkkaankeltainen ristiinnaulittu Kristus kohoaa syksyisestä maisemasta bretonilaisten naisten rukoillessa ristin juurella. Teoksessa yhdistyvät kansanomainen katolinen hurskaus ja syntetismin tasaiset värialueet, ja se luetaan hänen tunnetuimpiin eurooppalaisiin maalauksiinsa. Hehkuva keltainen on täysin irrotettu luonnonmukaisesta valosta ja osoittaa, kuinka pitkälle Gauguin oli jo kehittänyt oman värikielensä ennen Etelämeren-vuosiaan.

Yksittäisten suurteosten lomassa kulkee kertomus Gauguinin kahdesta matkasta Etelämerelle. Ensimmäinen matka vuosina 1891–1893 synnytti varhaiset tahitilaiset mestariteokset ja kuvitetun matkakertomuksen ”Noa Noa”. Palattuaan pariksi laihaksi vuodeksi Ranskaan hän lähti vuonna 1895 takaisin jäädäkseen pysyvästi. Hän oli yhä sairaampi ja köyhempi, mutta taiteellisesti kykyjensä huipulla. Toisen jaksonsa aikana hän maalasi suurimmat kankaansa, ennen kuin muutti vuonna 1901 edelleen Marquesassaarille. Siellä hän rakensi viimeisen kotinsa, jolle antoi uhmakkaasti nimeksi ”Maison du Jouir” (Nautinnon talo), ja jatkoi työskentelyä aina kuolemaansa, vuoteen 1903, asti.

”Suljen silmäni nähdäkseni.” – Paul Gauguin

Tekniikka ja tyyli: syntetismi ja väri

Gauguinin kuvakielen tekee välittömästi tunnistettavaksi hänen radikaali suhtautumisensa väriin ja muotoon. Hän irtautui tietoisesti naturalistisesta perinteestä ja loi perustan vapaammalle, symbolisemmalle taiteelle.

Syntetismi ja cloisonnismi

Gauguin kehitti nuoremman taidemaalarin Émile Bernardin kanssa Pont-Avenissa tyylisuunnan, jota kutsutaan syntetismiksi. Ajatuksena oli ”syntetisoida” kolme asiaa: aiheen ulkoinen muoto, taiteilijan tunne sitä kohtaan sekä värin ja viivan puhdas esteettinen vaikutus. Pinnat maalattiin tasaisiksi värialueiksi, joita reunustivat tummat ääriviivat. Tekniikka muistuttaa emalointia, ja siksi sitä kutsutaan myös cloisonnismiksi. Lopputuloksena oli kuvia, joissa syvyys ja varjostus on hylätty koristeellisen voiman hyväksi.

Väri tunteiden kielenä

Gauguinille väri ei koskaan ollut sidottu todellisuuteen. Hän valitsi sävyt niiden tunnevaikutuksen ja musiikillisuuden perusteella ja vertasi maalaustaidetta usein musiikkiin. Kylläiset keltaiset, syvänpunaiset ja intensiivisen vihreät sävyt asettuvat vastakkain yhdistelmissä, jotka luovat jännitettä ja tunnelmaa tilavaikutelman sijaan. Värin vapauttaminen kuvailevasta tehtävästään oli yksi hänen perintönsä tärkeimmistä opeista, etenkin Henri Matissen ympärille ryhmittyneille fauvisteille.

Grafiikka, puupiirrokset ja keramiikka

Gauguin ei ollut pelkästään taidemaalari. Hän veisti karkeita, ilmeikkäitä puupiirroksia – muun muassa kuvitetun Tahiti-päiväkirjansa ”Noa Noan” kuvitukseksi – ja työskenteli kuvanveiston ja keramiikan parissa. Hänen puupiirroksensa karkeine pintoineen ja mustan ja vaalean kontrasteineen uudistivat grafiikkaa ja ennakoivat muutamaa vuosikymmentä myöhemmin saksalaisen ekspressionismin puupiirrostekniikkaa. Grafiikka oli keskiössä keväällä 2025 Torinossa järjestetyssä suuressa näyttelyssä ”Gauguin. Noa Noa -päiväkirja ja muita seikkailuja”, jossa esiteltiin yli sata puupiirrosta, piirustusta ja litografiaa ja muistutettiin, kuinka monipuolista hänen taiteensa todellisuudessa oli.

Tahitin kieliset nimet ja symboliikka

Gauguinin etelämerenaiheisten teosten toistuva tunnuspiirre ovat tahitinkieliset nimet. Nimeämällä maalauksen "Manao tupapauksi" tai "Nafea Faa Ipoipoksi" ranskankielisten sanojen sijaan hän loi vaikutelman, että katsoja astuu vieraaseen, hengelliseen maailmaan. Nimet olivat samalla runollinen ele ja tapa irtautua eurooppalaisesta taideperinteestä. Aiheita ei useinkaan ole helppo tulkita: makaava hahmo, taustalla oleva varjo tai hiljainen kohtaaminen voi kätkeä kerroksia mytologiaa, kuolemaa ja hengellisyyttä, jotka Gauguin jätti tarkoituksella avoimiksi.

Vaikutus ja perintö

Gauguinin merkitys taidehistorialle kävi selväksi vasta hänen kuolemansa jälkeen. Pariisin Salon d'Automnessa vuonna 1906 järjestetty suuri muistonäyttely esitteli hänen koko tuotantonsa uudelle sukupolvelle, ja vaikutus oli valtava. Sekä fauvistit että nuori Pablo Picasso tutkivat Gauguinin pelkistettyjä muotoja, kiinnostusta Euroopan ulkopuoliseen taiteeseen ja vapaata värinkäyttöä. Matka Gauguinin tasaisista väripinnoista Matissen fauvismiin ja siitä edelleen kohti abstraktiota oli lyhyempi kuin voisi luulla.

Se, että Gauguin nousi taloudellisesta ahdingosta yhdeksi taidemarkkinoiden halutuimmista nimistä, kertoo maineen radikaalista muutoksesta. Kun vuonna 1892 maalattu "Nafea Faa Ipoipo" (Milloin menet naimisiin?) vaihtoi vuonna 2015 omistajaa Qatarille yksityiskaupassa, kauppahinnaksi ilmoitettiin aluksi ennätykselliset 300 miljoonaa dollaria, mutta myöhemmin luvun osoitettiin olevan lähempänä 210 miljoonaa. Tarkasta summasta riippumatta kauppa teki hänestä modernin taiteen taloudellisen arvon symbolin. Nykyään hänen teoksiaan on maailman johtavissa museoissa Musée d'Orsaysta Pariisissa Museum of Fine Artsiin Bostonissa.

Ruotsissa Gauguinilla oli erityinen asema. Taiteilija Richard Bergh osti vuonna 1892 maalauksen "Maisema Bretagnesta", jolla oli merkitystä vuosisadanvaihteen ruotsalaiselle kansallisromanttiselle maisemamaalaukselle. Teos kuuluu Tukholmassa sijaitsevan Kansallismuseon kokoelmiin, joihin kuuluu myös "Maisema Arlesista" – yksi selkeimmistä esimerkeistä museon varhaisista kansainvälisen modernin taiteen hankinnoista. Se, että yksi modernismin merkittävistä edelläkävijöistä on edustettuna pääkaupungissa, antaa myös ruotsalaisille kävijöille mahdollisuuden tutustua hänen maalauksiinsa läheltä.

Samalla Gauguinin elämää ja teoksia on viime vuosina tarkasteltu kriittisesti. Hänen suhteitaan hyvin nuoriin tahitilaisiin naisiin ja rooliaan siirtomaakontekstissa arvioivat nykyään tutkijat ja museot, ja suuret näyttelyt, kuten Houstonissa vuosina 2024–2025 järjestetty "Gauguin in the World" sekä keväällä 2025 Torinossa järjestetty "Noa Noa" -grafiikkanäyttely, ovat tuoneet esiin sekä hänen suuruutensa että ongelmalliset puolensa. Gauguinin ymmärtäminen nykyään edellyttää näiden molempien näkökulmien huomioimista samanaikaisesti.

Gauguin osana kotiasi

Gauguinin taide sopii seinälle erityisen hyvin värikkyytensä ja tunnelmallisuutensa ansiosta. Trooppisen aiheen tai bretonilaisen maiseman jäljennös tuo huoneeseen välittömästi lämpöä ja syvyyttä, ja kylläiset sävyt toimivat luonnollisina katseenvangitsijoina muuten neutraalissa sisustuksessa. Koska Gauguin työskenteli selkein, koristeellisin väripinnoin, aiheet säilyttävät voimansa myös pienessä koossa.

Jos haluat jatkaa samalla tyylillä, voit yhdistää Gauguin-aiheen muihin jälki-impressionisteihin ja värikkäisiin modernisteihin. Lämpimän maanläheisissä sävyissä oleva taulu sopii hyvin yhteen viherkasvien ja puun ja pellavan kaltaisten luonnonmateriaalien kanssa, kun taas tummempi bretonilainen maisema tuo painokkuutta hillittyjen sävyjen kokoelmaan. Tutustu myös valikoimaamme, johon kuuluu julisteita tunnetuilta taiteilijoilta, tyylikäs Maison-mallisto ja tyylikkäitä julisteita, ja löydä toisiinsa sopivia aiheita.

Gauguinin väripaletti sopii hyvin myös huoneen sisustukseen. Kylläisiä sävyjä – terrakottaa, okraa, syvänvihreää ja lämmintä vaaleanpunaista – löytyy usein tekstiileistä ja keramiikasta, joten taulu on helppo sovittaa yhteen samansävyisten tyynyjen, torkkupeiton tai kukkatelineen kanssa. Huoneessa, johon tulvii päivänvaloa, lämpimät sävyt korostuvat ja näyttävät lähes hohtavilta, aivan kuten taiteilija tarkoitti. Pimeämmässä huoneessa sama aihe voi puolestaan luoda kodikkaan, lähes eteläeurooppalaisen tunnelman, joka tuo vaihtelua pohjoisen talven valonpuutteeseen.

Vinkki: Anna värikkään Gauguin-aiheen olla yksinään pääosassa tehosteseinällä sen sijaan, että se hukkuisi tiiviiseen ryhmittelyyn. Leveä paspatuuri ja yksinkertaiset kehykset luonnonpuusta tai mattamustana tuovat esiin kylläiset värit kilpailematta niiden kanssa. Lue lisää kehysten valinnasta oppaastamme, jossa kerrotaan, miten valita julisteelle sopivat kehykset.

Jos tarvitset apua kokonaisen taidekokoelman sommitteluun, voit lukea oppaamme siitä, miten valitset kotiin sopivaa taidetta ja rakennat harkitun tauluseinän. Yhdistele Gauguinin trooppista väripalettia mielellään rauhallisempiin aiheisiin valikoimamme minimalistisista julisteista ja luo tasapainoa intensiivisyyden ja rauhan välille.

Gauguinin elämän aikajana

1848 – Eugène Henri Paul Gauguin syntyy 7. kesäkuuta Pariisissa.

1849–1855 – Perhe muuttaa kohti Etelä-Amerikkaa, ja Paul viettää varhaislapsuutensa Limassa, Perussa.

1865 – Liittyy kauppalaivastoon ja purjehtii valtamerillä useita vuosia.

1873 – Avioituu tanskalaisen Mette-Sophie Gadin kanssa; parille syntyy viisi lasta.

1882 – Ranskan pörssiromahdus saa Gauguinin jättämään meklarin työn ja keskittymään kokonaan taiteeseen.

1888 – Maalaa teoksen ”Näky saarnan jälkeen” Pont-Avenissa ja viettää jonkin aikaa Vincent van Goghin luona Arlesissa.

1891 – Saapuu kesäkuussa Papeeteen ja aloittaa ensimmäisen kautensa Tahitilla.

1897 – Saa päätökseen pääteoksensa ”Mistä tulemme? Keitä olemme? Minne menemme?”.

1901 – Muuttaa Hiva Oalle Marquesassaarille etsiessään entistä syrjäisempää elämää.

1903 – Kuolee 8. toukokuuta Atuonassa, Hiva Oalla.

1906 – Suuri muistotäyttely Pariisin Salon d'Automnessa vahvistaa hänen vaikutuksensa seuraavaan sukupolveen.

2015 – ”Nafea Faa Ipoipo” vaihtaa omistajaa yksityiskaupassa tiettävästi ennätykselliseen, noin 210 miljoonan dollarin hintaan.

Aiheeseen liittyvät taiteilijat

Gauguin toimi aikalaistaiteilijoiden rikkaassa verkostossa ja kuuluu jälki-impressionistiseen sukupolveen. Hän oli läheinen ystävä ja ajoittain kilpailija Vincent van Goghille, jonka kanssa hän jakoi ateljeen Arlesissa syksyllä 1888. Hänen lähtökohtansa impressionismissa oli sama kuin Claude Monet'lla, ja yhdessä Paul Cézannen kanssa hän raivasi tietä modernin taiteen läpimurrolle. Hänen syntetisminsä ja Talisman-episodinsa Pont-Avenissa vuonna 1888 toimivat lähtökohtana nabisteille, Bonnardin, Vuillardin ja Denisin ympärille muodostuneelle ryhmälle.

Gauguinin vapaa värinkäyttö toimi välittömänä esikuvana fauvistille Henri Matisselle ja Pablo Picassolle. Jos haluat tarkastella häntä laajemmassa yhteydessä, tutustu impressionismia käsittelevään katsaukseemme ja vieraile tietopankissamme, josta löydät kaikki taiteilijoita ja taidesuuntauksia käsittelevät faktasivut.

Usein kysyttyä Paul Gauguinista

Jos haluat tuoda Gauguinin värikkään kuvamaailman kotiisi, löydät huolella valitun valikoiman tunnettujen taiteilijoiden julisteita – täydellinen valinta, jos haluat ympäröidä itsesi modernin taiteen pioneereilla. Voit tutustua aiheeseen tarkemmin myös ulkoisissa lähteissä, kuten Wikipediassa, Wikidatassa, Bostonin Museum of Fine Artsissa ja Nationalmuseumissa.