Uusekspressionismi – taidesuuntauksen historia, Baselitz, Basquiat, Kiefer ja tunnuspiirteet
Neoekspressionismi on figuratiivinen, paksuin maalikerroksin toteutettu ja voimakkaan värikäs taidesuuntaus, joka hallitsi länsimaiden museoita ja taidemarkkinoita 1970-luvun lopulta 1990-luvun alkuun. Liike syntyi suoraksi vastaukseksi kahden vuosikymmenen minimalismille ja käsitetaiteelle: viileiden muotojen, ideoiden ja ohjeiden sijaan tulivat kehot, myytit, historian haavat ja maalaustaide, joka kieltäytyi varovaisuudesta. Saksassa sitä kutsuttiin nimellä Neue Wilde, Italiassa Transavanguardia, Ranskassa Figuration Libre, ja New Yorkissa sen ytimessä oli nuorten maalareiden sukupolvi, johon kuuluivat Jean-Michel Basquiat ja Julian Schnabel.
Tämä tietosivu on kirjoitettu sinulle, joka haluat ymmärtää, mitä neoekspressionismi oikeastaan oli, mitkä teokset määrittelivät sitä ja miksi sen kuvakieli toimii niin hyvin seinällä vielä nykyäänkin. Sivua päivitettiin lokakuussa 2026, jolloin liikkeessä elettiin erityistä aikaa: Georg Baselitz, sen ehkä merkittävin saksalainen hahmo, kuoli 30. huhtikuuta 2026 Salzburgissa 88-vuotiaana, ja hänen muistonäyttelynsä avautui White Cube Bermondseyllä Lontoossa jo 10. kesäkuuta. Käymme läpi historiaa, keskeisiä teoksia, tekniikkaa, kritiikkiä, ruotsalaisia näyttelyitä ja sitä, miten ripustat neoekspressionistista taidetta kotiisi – jokaisessa osiossa on todennettavat vuosiluvut, paikat ja hinnat.
Sisällys
↓ Mitä neoekspressionismi on?
↓ Informalismista 1980-luvun nousukauteen
↓ Tärkeimmät taiteilijat ja teokset
↓ Tekniikka, tyyli ja tunnuspiirteet
↓ Kritiikki ja markkinoiden romahdus
↓ Neoekspressionismi Ruotsissa ja Pohjoismaissa
↓ Perintö ja vaikutus
↓ Neoekspressionismi kodin sisustuksessa – sisustusopas
↓ Aikajana 1961–2026
↓ Aiheeseen liittyvät taidesuuntaukset ja taiteilijat
↓ Usein kysyttyä neoekspressionismista
Mitä on uusekspressionismi?
Neoekspressionismi on ennemmin yhteisnimitys kuin manifesti. Sana muodostuu kreikan sanasta neo, uusi, ja latinan sanasta expressio, ilmaisu, ja kuvaa figuratiivista maalaustaidetta, jossa värien, siveltimenjäljen ja aiheiden on määrä välittää tunnetta suoraan. Nimitys viittaa varhaiseen ekspressionismiin, esimerkiksi Die Brückeen Dresdenissä ja Edvard Munhiin, mutta ero on tärkeä: uudet maalarit eivät perineet uskoa tulevaisuuteen vaan epäluottamuksen. He maalasivat holokaustin ja kylmän sodan jälkeen, kun abstrakti taide oli julistettu ainoaksi moderniksi suunnaksi.
Liikkeellä ei ole yhteistä ohjelmaa. Sitä yhdistää joukko piirteitä: figurointi palaa, usein kehona, kasvona, eläimenä tai maisemana; teokset ovat suurikokoisia; siveltimenjälki näkyy ja on usein karkea; aiheet ammentavat voimansa historiasta, mytologiasta, graffitista, sarjakuvista tai taiteilijan omasta elämästä. Termi oli laajassa käytössä vuonna 1982, mutta taiteilijat itse usein vieroksuivat nimitystä. Baselitz, Kiefer ja muut saksalaiset maalarit olivat aloittaneet työskentelyn jo 1960-luvulla, kauan ennen nimityksen syntyä, mutta heidät luetaan silti liikkeeseen.
Pikatiedot: Aikakausi: 1970-luvun lopulta 1990-luvun alkuun, hallitseva suuntaus 1980-luvun puoliväliin asti. Maat: Saksa (Neue Wilde), Italia (Transavanguardia, jonka kriitikko Achille Bonito Oliva nimesi Aperto '80 -näyttelyssä Venetsian biennaalissa vuonna 1980), Ranska (Figuration Libre, 1981), Yhdysvallat. Keskeisiä taiteilijoita: Georg Baselitz (1938–2026), Anselm Kiefer (s. 1945), Jean-Michel Basquiat (1960–1988), Julian Schnabel (s. 1951), Francesco Clemente, Sandro Chia, Markus Lüpertz. Keskeisiä näyttelyitä: A New Spirit in Painting, Lontoo 1981, ja Zeitgeist, Berliini 1982. Huutokauppaennätys: Basquiatsin Untitled (1982), 110,5 miljoonaa dollaria, Sotheby's, toukokuu 2017. Reaktio: minimalismia ja käsitetaidetta vastaan. Läheinen suuntaus: ekspressionismi.
Informelista 1980-luvun taidebuumiin
Uus-ekspressionismin juuret ulottuvat 1960-luvun alkuun ja Länsi-Saksaan. Maalaustaidetta hallitsi tuolloin Informel, abstrakti ja eleellinen suuntaus, jota monet pitivät puhtaana, historiattomana taiteena natsiajan jälkeen. Vuonna 1961 nuori Georg Baselitz ja hänen ystävänsä Eugen Schönebeck kirjoittivat ensimmäisen kahdesta Pandämonium-manifestista, kirjallisen ja siksi poikkeuksellisen selväsanaisen irtioton abstraktista ortodoksiasta. Vuonna 1963 Baselitz piti ensimmäisen näyttelynsä Länsi-Berliinissä Michael Wernerin ja Benjamin Katzin galleriassa; viranomaiset takavarikoivat kaksi maalausta niiden oletetun säädyttömyyden vuoksi.
1970-luku: saksalaiset maalarit minimalismia vastaan
1970-luvulla käsitetaide ja minimalismi työnsivät maalaustaiteen pois suurista näyttelyistä. Berliinissä maalarit, kuten Rainer Fetting, Helmut Middendorf ja Salomé, perustivat ryhmiä ja yhteisiä työtiloja; Kölnissä ja Düsseldorfissa työskentelivät muun muassa Markus Lüpertz ja Jörg Immendorff, jonka suuri ja poliittisesti latautunut Café Deutschland I (1977–78) kuuluu nykyään Kölnin Museum Ludwigiin. Berliinin taidekorkeakoulun professori Karl Horst Hödicke (s. 1938) opetti useita heistä. Joseph Beuysin oppilaana ollut Kiefer toteutti vuonna 1969 valokuvin dokumentoidut performanssiteoksensa Occupations, joissa hän teki isänsä Wehrmacht-univormussa Hitler-tervehdyksen eri puolilla Ranskaa, Sveitsiä ja Italiaa – provokaatio, joka esitti kysymyksen siitä, kenellä on lupa unohtaa.
1980–1982: läpimurtovuodet
Vuosi 1980 oli ratkaiseva. Venetsian biennaalissa Baselitz ja Kiefer jakoivat Saksan paviljongin, ja samassa biennaalissa Achille Bonito Oliva esitteli Italian Transavanguardia-liikkeen Aperto '80 -osiossa. Sen taiteilijoihin kuuluivat Sandro Chia, Francesco Clemente, Enzo Cucchi, Nicola De Maria ja Mimmo Paladino. Vuonna 1981 seurasi Lontoossa A New Spirit in Painting, näyttely, jossa esiteltiin 38 taidemaalaria – kaikki miehiä – ja jota myöhemmin arvosteltiin juuri tästä syystä. Vuonna 1982 uusekspressionismi oli kansainvälinen muoti-ilmiö: 21-vuotias Basquiat osallistui kesäkuussa Kasselissa järjestettyyn documenta 7 -näyttelyyn ja oli siihen mennessä siellä nuorimpana esitelty taiteilija. Berliinissä avattiin suuri Zeitgeist-näyttely Martin-Gropius-Baussa. Samana vuonna New Yorkin Guggenheim-museossa nähtiin Chian, Cucchin ja Longobardin teoksia näyttelyssä Italian Art Now: An American Perspective.
Laaja kansainvälinen levinneisyys
Liikkeellä oli alueellisia muunnelmia kaukana Länsi-Saksan rajojen ulkopuolella. Ranskassa perustettiin vuonna 1981 Figuration Libre -ryhmä; Torontossa toimi vuosina 1981–1986 ChromaZone-kollektiivi, jota kutsuttiin myös nimellä Chromatique. Jo vuonna 1978 New Yorkin Whitney Museum oli järjestänyt näyttelyn New Image Painting, jota pidetään usein edeltäjänä. Markkinat seurasivat perässä: useiden historioitsijoiden mukaan uusekspressionismin nousu merkitsi sitä, että Yhdysvaltain taidemaailman itsestään selvä johtoasema sodanjälkeisenä aikana murtui ja Euroopasta tuli jälleen yhtä tärkeä taidekeskus.
Tärkeimmät taiteilijat ja teokset
Uuseksressionismin kaanoniin kuuluu muutamia merkittäviä, usein käsittämättömän arvokkaita teoksia. Alla esitellään taiteilijat ja teokset, jotka mainitaan useimmin museoiden ja huutokauppatalojen esittelyissä, sekä konkreettisia tietoja niiden sijainnista.
Georg Baselitz – sankarit ja ylösalaisin oleva maailma
Georg Baselitz syntyi 23. tammikuuta 1938 Deutschbaselitzissä Saksissa ja kuoli 30. huhtikuuta 2026 Salzburgissa. Hänen sarjansa Helden ja Neue Typen (1965–66) esittävät rikkonaisia, riutuneita sotilaita karkealla siveltimenjäljellä. Suuri sommitelma Die großen Freunde (1965) on esillä Kölnin Museum Ludwigissa. Vuodesta 1969 lähtien hän alkoi maalata aiheensa ylösalaisin – ensimmäinen teos oli Der Wald auf dem Kopf – murtaakseen katsojan tavan tulkita kuvaa sen sisällön perusteella. Maalaus Adieu (1982) on esillä Tate-museossa Britanniassa. Hänen kalleimmaksi myydyn maalauksensa ennätyksen pitää Mit Roter Fahne (1965), joka myytiin Sotheby'sillä Lontoossa 7,47 miljoonalla punnalla vuonna 2017, ja veistos Dresdner Frauen tuotti 11,24 miljoonaa dollaria vuonna 2022. Hän sai Praemium Imperiale -palkinnon vuonna 2004. Lue lisää: Georg Baselitz Wikipediassa.
"SAMO© vaihtoehtona Jumalalle" – Jean-Michel Basquiat ja Al Diaz, SAMO-graffititagi, New York, toukokuusta 1978 alkaen
Anselm Kiefer – historian raskas materiaali
Anselm Kiefer syntyi 8. maaliskuuta 1945 Donaueschingenissä. 1980-luvun alussa hän maalasi yli kolmekymmentä Paul Celanin runoon Todesfuge liittyvää teosta, muun muassa öljyllä ja oljilla tehdyn Margareten. Teoksessa Athanor (1983–84), joka kuuluu Toledo Museum of Artin kokoelmaan, hän yhdistää öljymaalia, akryylimaalia, emulsiomaalia, sellakkaa ja olkia. Vuonna 2007 hänestä tuli Georges Braquen (1953) jälkeen ensimmäinen elossa oleva taiteilija, joka loi pysyvän installaation Louvreen, ja samana vuonna hän aloitti Monumenta-sarjan Pariisin Grand Palais'ssa. Hänen ateljeensa La Ribaute, joka sijaitsee Barjacissa Etelä-Ranskassa, kattaa 40 hehtaaria ja sisältää noin 70 suurta installaatiota. Siellä on järjestetty opastettuja kierroksia vuodesta 2022 lähtien. Huutokauppaennätys: The Fertile Crescent (2009) myytiin vuonna 2019 noin 3,99 miljoonalla dollarilla. Kiefer sai Praemium Imperiale -palkinnon vuonna 1999, ja Saint Louis Art Museumissa oli hänen retrospektiivinen näyttelynsä lokakuusta 2025 tammikuuhun 2026.
Jean-Michel Basquiat – kadusta tulee museo
Jean-Michel Basquiat syntyi 22. joulukuuta 1960 New Yorkissa ja kuoli 12. elokuuta 1988 vain 27-vuotiaana. Hän aloitti graffitikirjoittajana Al Diazin kanssa toukokuussa 1978 SAMO-tagilla, esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti Times Square Show -näyttelyssä kesäkuussa 1980 ja osallistui helmikuussa 1981 PS1:n New York/New Wave -näyttelyyn. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Yhdysvalloissa pidettiin maaliskuussa 1982. Tavattuaan Andy Warholin lokakuussa 1982 he maalasivat yhdessä vuosina 1984–85 – lue lisää Andy Warhol -sivultamme. Basquiatin Untitled (1982), pääkallomaalaus, jonka koko on 183,2 × 173 cm, myytiin Sotheby's-huutokaupassa New Yorkissa toukokuussa 2017 japanilaiselle Yusaku Maezawalle 110,5 miljoonalla dollarilla. Emily ja Jerry Spiegel olivat ostaneet teoksen Christie's-huutokaupasta vuonna 1984 19 000 dollarilla, ja ennen huutokauppaa sen arvoksi arvioitiin 60 miljoonaa. Yhdysvaltalaisen taiteilijan ennätyksen rikkoi myöhemmin Warholin Shot Sage Blue Marilyn (195 miljoonaa dollaria, 2022). Basquiatin In This Case (1983) myytiin vuonna 2021 93,1 miljoonalla dollarilla. Hänen koko elämäkertansa löytyy omalta tietosivultamme Jean-Michel Basquiatista.
Julian Schnabel ja transavangardian maalarit
Julian Schnabel, joka syntyi 26. lokakuuta 1951 Brooklynissa, tuli tunnetuksi lautasmaalauksistaan, joissa hän liimasi rikottuja keramiikkalautasia paksuina kerroksina kuvan pintaan. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Mary Boonella vuonna 1979 oli elämäkerran mukaan myyty kokonaan loppuun jo etukäteen, ja King of the Wood (1984) on yli kuusi metriä leveä triptyykki. Hän teki elokuvaohjaajan debyyttinsä vuonna 1996 elokuvalla Basquiat ja voitti Cannesin parhaan ohjaajan palkinnon elokuvalla Sukellusveneessä vuonna 2007. Italiassa Francesco Clemente, jonka teos Scissors and Butterflies (1999) on esillä New Yorkin Guggenheim-museossa, työskenteli Sandro Chian ja Enzo Cucchin kanssa Transavanguardia-ryhmän nimissä. Bonito Olivan mukaan maalaustaide toi kuvataiteeseen jälleen tunteet ja ennen kaikkea ilon vuosikymmeniä kestäneen kylmyyden jälkeen.
Tekniikka, tyyli ja tunnusmerkki
Kansallisten perinteiden eroista huolimatta uus-ekspressionistisia maalareita yhdistää muutama tekninen valinta. Maalaukset ovat lähes aina suurikokoisia – usein yli kaksi metriä – sivellin tai palettiveitsi on paksu, ja maalia käytetään peittelemättömästi ja viimeistelemättä. 1980-luvun kriitikot kuvailivat tätä usein keholliseksi maalaustaiteeksi: taiteilijan toiminnan tulee näkyä pinnassa, ja maalaus tulee nähdä fyysisenä esineenä eikä ikkunana johonkin muuhun.
Siveltimenjälki, kerrokset ja materiaalit
Kieferillä pinta muuttuu lähes veistokselliseksi oljen, hiekan, lyijyn, tuhkan ja sellakan ansiosta, Schnabelillä taas lautasten ja puulle levitetyn Bondo-kititin ansiosta. Baselitz puolestaan teki myöhäisvuosinaan voimakkaita viivoja pitkävartisilla siveltimillä pyörätuolissa istuen. Arvostelijat ovat verranneet tätä Jackson Pollockin tapaan työskennellä lattialla. Basquiat yhdisteli öljypastelliliituja, akryylimaalia, hiiltä ja värikyniä ja antoi tekstin, kruunujen, luurankojen ja SAMO-sanan kulkea kuvan läpi kuin pinta olisi kaupunginmuuri. Kerroksellisuus saa teokset usein muuttumaan valon ja katseluetäisyyden mukaan – ominaisuutta on vaikea vangita jäljennöksessä, mutta painetut julisteet voivat silti säilyttää teosten värikylläisyyden ja sommittelun.
Aihepiirit: ihmiskeho, myytti, historia ja kaupunki
Aihepiirit voidaan jakaa neljään osaan. Ensimmäinen on ihmiskeho: Baselitzin rikkinäiset sankarit ja ylösalaisin käännetyt hahmot sekä Fettingin Berliini-aiheet. Toinen on myytti, josta Clemente ja Chia ammensivat symboleja italialaisesta ja bysanttilaisesta perinteestä. Kolmas on historia, jota Kiefer ja Immendorff käsittelevät Saksan natsimenneisyyden kautta. Neljäs on kaupunki, jonka tunnetuin esimerkki on Basquiatin Manhattan. Yhdessä ne muodostavat laajan repertuaarin, jonka ansiosta liike tuntuu sekä syvästi eurooppalaiselta että syvästi amerikkalaiselta.
Ylösalaisin käännetty kuva tunnusmerkkinä
Baselitzin vuonna 1969 käyttöön ottama kuvan kääntäminen ylösalaisin on ehkä uus-ekspressionismin tunnistettavin tekninen keino. Maalaamalla aiheen ylösalaisin hän vapauttaa huomion värille, tasapainolle ja siveltimenjäljelle; hänen vuoden 2026 White Cube -näyttelynsä arvostelussa korostetaan, että maalaus tehtiin alusta alkaen ylösalaisin eikä sitä käännetty jälkikäteen. Baselitzin vaikutteita saaneen teoksen ripustajan kannattaa muistaa, että asento on osa teosta ja että ripustussuunta tulee valita taiteilijan aikomuksen mukaan.
Kritiikki ja markkinoiden romahdus
Uus-ekspressionismi oli alusta alkaen kiistanalainen. Liikkeen puolestapuhujat, heidän joukossaan Achille Bonito Oliva ja kriitikko Donald Kuspit, näkivät sen vapautumisena 1970-luvun taiteen älyllisestä jäykkyydestä. Robert Hughesin, Benjamin Buchlohin, Hal Fosterin ja Craig Owensin kaltaiset kriitikot katsoivat sen olevan taantumuksellinen paluu romanttiseen käsitykseen taiteilijasta nerona ja osuvan liian sopivasti yksiin kuumenevien taidemarkkinoiden kanssa. Mira Schor ja muut huomauttivat, että naiset oli järjestelmällisesti suljettu ulkopuolelle: Lontoossa vuonna 1981 järjestettyyn A New Spirit in Painting -näyttelyyn osallistui 38 maalaria, joista yksikään ei ollut nainen. Elizabeth Murrayn ja Maria Lassnigin kaltaiset taiteilijat työskentelivät läheisissä ilmaisumuodoissa, mutta saivat harvoin yhtä paljon tilaa.
Liikettä vauhdittanut markkina romahti 1980-luvun lopulla, ja monet maalarit jäivät velkaantuneiksi tai karkotettiin kritiikin marginaaliin. Kriittinen kuva on kuitenkin sittemmin suurelta osin muuttunut. Baselitzin retrospektiivit järjestettiin Guggenheimissa vuonna 1995, Münchenin Pinakothek der Modernessa vuonna 2018 ja Pariisin Centre Pompidoussa vuonna 2021, ja Basquiatin teoksia esiteltiin Brooklyn Museumissa maaliskuusta 2005 alkaen sekä Guggenheimissa kesäkuussa 2019. Tämä vahvistaa, että liikkeen parhaiden teosten arvoa arvioidaan nykyään niiden omien ansioiden eikä 1980-luvun spekulaation perusteella.
Uus-ekspressionismi Ruotsissa ja Pohjoismaissa
Uus-ekspressionismi saapui Ruotsin museoihin ja kokoelmiin vuosikymmenten aikana. Konkreettisin esimerkki on Moderna Museetissa Tukholmassa esillä ollut Baselitz: The Heroes -näyttely, joka järjestettiin 12. marraskuuta 2016–19. helmikuuta 2017 yhteistyössä Frankfurtin Städel Museumin kanssa. Siinä esiteltiin lähes kokonaisuudessaan sarjat Helden ja Neue Typen vuosilta 1965–66; useimpien teosten mitat ovat 162 × 130 cm. Lue näyttelystä Moderna Museetin sivuilta. Anselm Kiefer on edustettuna Ståhl Collectionissa, ja vuonna 2022 Artipelag Värmdössä esitteli laajan Kiefer-näyttelyn, jota museo itse kuvaili suurimmaksi siihen mennessä järjestämäkseen.
Pohjoismainen ekspressionistisen taiteen perinne Edvard Munchista vuosisadanvaihteen norjalaisiin ja ruotsalaisiin taidemaalareihin tekee neoekspressionismista luonnollisen jatkon eikä irtiottoa. Lue lisää pohjoismaista taidetta käsittelevältä sivultamme. Moderna Museet on myös nostanut esiin nykyruotsalaisia taiteilijoita; katso artikkelimme Jan Håfströmista ja Mr Walkerista, joka on ajankohtainen esimerkki siitä, miten instituutio käsittelee figuratiivista taidetta nykyään. Julian Schnabelin nykyinen vaimo Louise Kugelberg on muuten ruotsalainen sisustussuunnittelija, joka on osallistunut hänen elokuvatyöhönsä.
Perintö ja vaikutus
Neoekspressionismin merkitys ulottuu paljon 1980-luvun taidemarkkinoita pidemmälle. Se palautti maalauksen vakavasti otettavaksi taidemuodoksi vuosikymmenen jälkeen, jolloin moni oli julistanut sen kuolleeksi. Se avasi myös oven uudelle figuratiivisten taidemaalareiden sukupolvelle Leipzigin Neo Rauchista lukuisiin nykytaiteilijoihin, jotka käyttävät nykyään karkeita siveltimenvetoja ja mytologisia aiheita. Basquiat’n kuvamaailmasta on tullut osa populaarikulttuuria muotikokoelmien, elokuvan, musiikin ja mainonnan kautta, ja hänen teoksestaan huutokaupassa maksettu 110,5 miljoonaa dollaria teki hänestä vuonna 2017 huutokauppojen kalleimman yhdysvaltalaisen taiteilijan.
Liikkeen vaikutus näkyy myös siinä, miten instituutiot kertovat nykyään sodanjälkeisestä ajasta. Saksalaiset museot korostavat Baselitzin ja Kieferin työtä sodanjälkeisen muistin parissa, yhdysvaltalaiset museot nostavat esiin Basquiat’n kuvaukset rasismista ja luokasta, ja italialaiset museot palaavat Transavanguardia-liikkeen mytologisiin aiheisiin. Yksi selkeä opetus on, että taide voi olla samanaikaisesti henkilökohtaista ja poliittista, mihin myös poptaide ja abstrakti ekspressionismi olivat aiemmin tasoittaneet tietä.
Neoekspressionismi kodin sisustuksessa – sisustusopas
Neoekspressionistinen taide koostuu voimakkaista teoksista, joissa on paksut viivat ja kylläiset värit, ja ne pääsevät parhaiten oikeuksiinsa yksinään omalla seinällään. Yksi suuri kuva, kooltaan 50×70 tai 70×100 cm, luo selkeän katseenvangitsijan olohuoneeseen tai eteiseen, ja värit pääsevät esiin neutraalien seinien, valkoisen paspatuurin ja yksinkertaisten kehysten avulla. Basquiat’n alkuperäinen Untitled on kooltaan 183,2 × 173 cm, joten 70×100 cm:n juliste on hieman yli puolet alkuperäisen korkeudesta, mutta säilyttää sommittelun voiman.
Jos haluat rakentaa koko seinän tämän suuntauksen ympärille, yhdistele pari graafista kuva-aihetta graafisten julisteiden valikoimasta ja suurempi, värikäs kuva väripommijulisteiden valikoimasta. Mustavalkoinen kuva mustavalkoisten julisteiden valikoimasta tuo rauhaa voimakkaiden väripintojen rinnalle.
Vinkki: Anna uus-ekspressionistisen kuvan olla huoneen ainoa voimakas väripilkku. Jos se roikkuu monien muiden värikkäiden teosten vieressä, ne kumoavat toistensa vaikutuksen. Leveä musta tai valkoinen kehys ja vähintään 5 cm:n paspartuu jättävät kuvalle tilaa hengittää. Lue lisää siitä, miksi sama juliste voi näyttää museossa paremmalta artikkelistamme, joka käsittelee kontekstivaikutusta.
Muista myös valo. Paksu, rouhea maali luo varjoja ja pintoja, jotka muuttuvat valon mukaan, mutta painettu juliste on tasainen. Sijoita kuva paikkaan, jossa luonnonvalo tai pehmeä, suunnattu lamppu voi korostaa kontrasteja. Jos haluat ymmärtää, miten muut suuntaukset toimivat seinällä, lue myös Roy Lichtensteinin näyttelystä Whitneyssä vuonna 2026 tai Picassosta ja Baconista Wienissä vuonna 2026.
Aikajana 1961–2026
1961 – Baselitz ja Eugen Schönebeck kirjoittavat ensimmäisen Pandämonium-manifestin Berliinissä.
1963 – Baselitzin ensimmäinen näyttely Länsi-Berliinissä; kaksi maalausta takavarikoidaan säädyttöminä.
1965–66 – Baselitz maalaa sarjat Helden ja Neue Typen.
1969 – Baselitz alkaa maalata ylösalaisin; Kiefer toteuttaa teossarjan Occupations.
1977–78 – Immendorff maalaa teoksen Café Deutschland I.
1978 – New Image Painting Whitney Museumissa; Basquiat ja Al Diaz alkavat kirjoittaa SAMOa.
1980 – Baselitz ja Kiefer Venetsian biennaalissa; Transavanguardia esitellään Aperto '80 -näyttelyssä.
1981 – A New Spirit in Painting Lontoossa; Figuration Libre -liike perustetaan Ranskassa.
1982 – documenta 7 Kasselissa ja Zeitgeist Berliinissä; Basquiat’n ensimmäinen yksityisnäyttely Yhdysvalloissa (maaliskuu).
1983–84 – Kiefer maalaa teoksen Athanor; Basquiat ja Warhol aloittavat yhteistyönsä vuonna 1984.
1988 – Basquiat kuolee 12. elokuuta.
2005 – Basquiat’n retrospektiivi Brooklyn Museumissa.
2007 – Kiefer Louvressa ja Monumentassa, Grand Palais’ssa.
2016–17 – Baselitz: The Heroes Moderna Museetissa Tukholmassa.
2017 – Basquiat’n Untitled myydään 110,5 miljoonalla dollarilla.
2022 – Kiefer Artipelagissa, Värmdössä.
2026 – Baselitz kuolee 30. huhtikuuta; muistelynäyttely Back Again White Cube Bermondseyssä 10. kesäkuuta–30. elokuuta.
Aiheeseen liittyvät taidesuuntaukset ja taiteilijat
Uusekspressionismi liittyy läheisesti useisiin muihin suuntauksiin. Sen välitön edeltäjä on ekspressionismi, jonka saksalainen lähtökohta oli Die Brücke. Ekspressiivisen esittävän taiteen pohjoiseurooppalaista haaraa edustaa Cobra-liike, ja Atlantin toisella puolella on abstrakti ekspressionismi. Basquiatin yhteistyö Warholin kanssa yhdistää suuntauksen poptaiteeseen, ja hänen elämäänsä ja taiteeseensa voi tutustua tarkemmin tietosivulla Jean-Michel Basquiat. Löydät monia muita taiteilijoita, suuntauksia ja aikakausia tietopankistamme sekä modernismin katsauksesta.
Aiheesta saa laajemman yleiskuvan myös Wikipedian artikkeleista uusekspressionismista ja Neoexpressionismus.
Usein kysyttyä uusekspressionismista
Tässä ovat vastaukset yleisimpiin kysymyksiin suuntauksen määritelmästä vuonna 1982 aina Basquiatin ennätyshintaan, 110,5 miljoonaan dollariin.
Haluatko seinällesi neoekspressionismin voimaa? Tutustu valikoimaamme, johon kuuluu tunnettujen taiteilijoiden teoksia, tai valitse ruotsalaisia aiheita ruotsalaisten taideteostemme joukosta. Kaikki julisteet painetaan museolaatuisina ja toimitetaan Ruotsista. Taiteilijoita ja taidesuuntauksia käsitteleviä tietosivuja löydät tietopankistamme.
