Marc Chagall – unien, värien ja runollisen modernismin mestari
Marc Chagall maalasi maailman, jossa painovoimalaki lakkaa pätemästä: rakastavaiset leijuvat kattojen yllä, viulisti tasapainoilee vihreällä katolla ja lehmä katsoo unelmoiden kohti katsojaa. Hänen taidettaan ei voi luokitella yhteen ainoaan suuntaukseen, ja juuri se oli tarkoituskin. Chagall (1887–1985) ammensi vapaasti kubismin hajanaisista muodoista, fauvismin voimakkaista väreistä ja symbolismin unimaailmasta, mutta yhdisti ne joksikin syvästi henkilökohtaiseksi – muistoista, rakkaudesta ja juutalaisesta kylästä, jossa hän kasvoi, rakentuvaksi kuvakieleksi. Chagallin signeeraama juliste tuo mukanaan osan tästä leijuvasta runoudesta kotiin.
Näennäisen kevyiden ja sadunomaisten aiheiden taustalla oli kahden maailmansodan, maanpaon ja menetyksen leimaama elämä. Mies, josta tuli yksi 1900-luvun rakastetuimmista taiteilijoista, pakeni natsismia, menetti suuren rakkautensa ja loi silti viimeiseen asti kuvia, jotka olivat täynnä valoa ja toivoa. Tämä tietosivu käy läpi Marc Chagallin elämäkerran, hänen tunnetuimmat teoksensa, hänen omaleimaisen tekniikkansa sekä sen, miten hänen unenomaista kuvamaailmaansa nähdään edelleen kodeissa ympäri Pohjoismaita.
Sisältö
↓ Kuka oli Marc Chagall?
↓ Vitebskistä Pariisiin
↓ Tunnetuimmat teokset
↓ Chagallin tekniikka ja kuvamaailma
↓ Lasimaalaukset, oopperan kattomaalaukset ja perintö
↓ Chagall kotona
↓ Aikajana
↓ Aiheeseen liittyvät taiteilijat
↓ Usein kysyttyä
Kuka oli Marc Chagall?
Marc Chagall oli juutalaistaustainen venäläis-ranskalainen taiteilija, joka syntyi vuonna 1887 Vitebskin kaupungissa silloisessa Venäjän keisarikunnassa ja työskenteli suurimman osan elämästään Ranskassa. Häntä pidetään yhtenä modernismin itsenäisimmistä hahmoista – taidemaalarina, joka oli lähellä pariisilaista avantgardea mutta ei koskaan sitoutunut mihinkään yksittäiseen suuntaukseen. Lähes 80 vuotta kestäneen uransa aikana hän työskenteli maalaustaiteen lisäksi lasimaalausten, mosaiikkien, keramiikan, kirjankuvituksen, teatterilavastusten ja monumentaalisten kattomaalausten parissa.
Chagallin taiteesta tekee välittömästi tunnistettavaa sen unenomainen logiikka. Hänen kuvissaan ihmiset ja eläimet leijuvat vapaasti ilmassa, värit seuraavat pikemminkin tunnetta kuin todellisuutta, ja aiheet kumpuavat lapsuuden Vitebskin muistoista: puutalot, synagoga, tori, viulisti, lehmä ja kukko. Taidehistorioitsijat ovat kutsuneet häntä surrealismin edelläkävijäksi, mutta Chagall itse torjui tämän leiman. Hänen leijuvat hahmonsa eivät hänen mielestään ilmentäneet alitajuntaa vaan rakkautta, kaipausta ja hengellistä kokemusta.
Chagall oli samanaikaisesti syvästi persoonallinen ja universaali taiteilija. Hän säilyi koko elämänsä ajan juutalaisen kasvutaustansa ja itäeurooppalaisen shtetl-elämän juurilla, mutta hänen teemansa – rakkaus, muisto, usko ja maanpako – puhuttelevat kaikkia. Tämä kaksinaisuus, paikallisen ja yleismaailmallisen yhdistyminen, teki hänestä yhden 1900-luvun rakastetuimmista taiteilijoista ja yhden sen tunnetuimmista jäljennösten ja julisteiden kautta.
Pikatiedot: Syntynyt 7. heinäkuuta 1887 Vitebskissä, Venäjän keisarikunnassa (nykyinen Valko-Venäjä). Kuollut 28. maaliskuuta 1985 Saint-Paul-de-Vencessä Ranskassa 97-vuotiaana. Kansallisuus: venäläis-ranskalainen, juutalaista syntyperää. Kuvakieli: persoonallinen modernismi, jossa on kubismin, fauvismin ja symbolismin piirteitä. Pariisin oopperan (Opéra Garnier) kattomaalaus vihittiin käyttöön vuonna 1964, ja se kattaa noin 220 neliömetriä. Musée national Marc Chagall avattiin Nizzassa vuonna 1973. Huutokauppaennätys: Les Amoureux (1928) myytiin 28,5 miljoonalla dollarilla Sotheby'silla New Yorkissa 14. marraskuuta 2017. Suomi-yhteys: Yhdistyneiden kansakuntien rauhanikkuna New Yorkissa vihittiin käyttöön vuonna 1964, ja se on omistettu ruotsalaiselle YK:n pääsihteerille Dag Hammarskjöldille.
Vitebskistä Pariisiin
Moishe Shagal, joksi häntä syntymässä kutsuttiin, syntyi 7. heinäkuuta 1887 yhdeksänlapsisen perheen vanhimpana köyhään juutalaisperheeseen Vitebskissä. Isä työskenteli sillivarastossa ja äiti piti pientä sekatavarakauppaa. Hasidilaisessa juutalaisessa Vitebskissä vietetty lapsuus – puutaloineen, toreineen ja uskonnollisine juhlineen – tarjosi ehtymättömän kuvallisen lähteen, josta Chagall ammensi koko elämänsä ajan kauan sen jälkeen, kun oli jättänyt kaupungin.
Ensimmäiset opiskeluvuodet
Chagall sai ensimmäisen opetuksensa Vitebskin paikalliselta taidemaalarilta Jehuda Peniltä ja muutti vuonna 1907 pääkaupunkiin Pietariin. Siellä hän opiskeli muun muassa Zvantseva-koulussa lavastaja ja taiteilija Léon Bakstin johdolla. Bakst tunnettiin Venäjän baletista. Tiukasti säännellyssä tsaarinvallan kaupungissa, jossa juutalaiset tarvitsivat asumiseen erityisluvan, hän alkoi kehittää vapaata ja mielikuvituksellista tyyliä, josta tuli hänen tavaramerkkinsä.
Läpimurto Pariisissa
Vuonna 1910 nuori Chagall matkusti Pariisiin, joka oli tuolloin koko taidemaailman keskus. Hän asettui Montparnassen taiteilijasiirtolaan La Rucheen, jossa hän tutustui maalareihin, kuten Amedeo Modiglianiin, Fernand Légeriin ja Robert Delaunayhin sekä runoilijoihin Guillaume Apollinaireen ja Blaise Cendrarsiin. Täällä hän kohtasi kubismin ja uuden, valovoimaisen värimaailman, ja hänen taiteensa otti ratkaisevan askeleen eteenpäin. Teokset Minä ja kylä (1911) ja Omakuva seitsemällä sormella (1912–13) kuuluvat tähän ensimmäiseen loisteliaaseen Pariisin-kauteen, jolloin hän yhdisti Vitebskin muistot ranskalaisen avantgarden muotokieleen.
Sota, vallankumous ja maanpako
Matka kotiin Vitebskiin vuonna 1914 venyi suunniteltua pidemmäksi: ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen esti Chagallia palaamasta Pariisiin. Hän jäi Venäjälle, avioitui vuonna 1915 suuren rakkautensa Bella Rosenfeldin kanssa ja hänet nimitettiin Venäjän vallankumouksen jälkeen Vitebskin taidekomissaariksi vuonna 1918. Hän perusti kaupunkiin taidekoulun, mutta jätti sen vuonna 1920 Kazimir Malevitšin ympärille keskittyneen tiukemmin abstraktin suprematismin kanssa syntyneiden konfliktien jälkeen. Oleskeltuaan jonkin aikaa Berliinissä Chagall palasi Pariisiin vuonna 1923, ja siellä hänen ensimmäinen retrospektiivinen näyttelynsä järjestettiin jo vuonna 1924. Natsismin kasvaessa hän joutui jälleen pakenemaan: vuonna 1941 hän lähti miehitetystä Ranskasta Yhdysvaltoihin, jossa hänen vaimonsa Bella kuoli vuonna 1944. Vasta vuonna 1948 hän saattoi palata pysyvästi Ranskaan, jossa hän asettui etelään ja työskenteli kuolemaansa saakka vuonna 1985.
Rivieralla vietetyt vuodet
Chagallin elämän viimeiset vuosikymmenet kuluivat Ranskan Rivieran auringossa, ensin Vencessä ja vuodesta 1966 naapurikylä Saint-Paul-de-Vencessä. Siellä hän avioitui uudelleen vuonna 1952 Valentina Brodskyn kanssa, jota kutsuttiin Vavaksi ja josta tuli hänen läheinen elämänkumppaninsa sekä hänen kasvavan taiteellisen uransa hoitaja. Näinä vuosina hänen toimintansa laajeni huomattavasti: hän alkoi työskennellä keramiikan, mosaiikkien ja kuvanveiston parissa sekä ennen kaikkea lasimaalausten parissa, ja sai yhä enemmän tilauksia monumentaalisista julkisista teoksista. Etelän valo ja täyteläiset värit jättivät selvän jäljen hänen myöhäisempiin teoksiinsa, ja vaikka hän lähestyi yhdeksänkymmenen vuoden ikää, hän työskenteli ehtymättömällä energialla aina loppuun asti. Kun hän kuoli vuonna 1985, hänestä oli ehtinyt tulla yksi 1900-luvun alun pariisilaisen avantgarden viimeisistä elossa olevista jättiläisistä.
Tunnetuimmat teokset
Chagallin tuotanto ulottuu lähes kahdeksan vuosikymmenen ajalle ja sisältää kaikkea intiimeistä rakkausmaalauksista valtaviin julkisiin teoksiin. Useat hänen teoksistaan kuuluvat nykyään länsimaailman eniten jäljennettyihin, ja niiden markkina-arvo on korkea: maalaus Les Amoureux vuodelta 1928 myytiin vuonna 2017 28,5 miljoonalla dollarilla, ja siitä tuli näin hänen huutokaupassa kalleimmaksi myyty teoksensa, selvästi yli vuoden 1990 aiemman 14,8 miljoonan dollarin ennätyksen.
Minä ja kylä
Minä ja kylä (1911) on yksi Chagallin tunnetuimmista varhaisista teoksista ja avain koko hänen kuvamaailmaansa. Pyöreässä, lähes unenomaisessa sommitelmassa vihreä miehen profiili ja lehmän kasvot kohtaavat toisensa hiljaisessa katseessa, kun taas kyläelämän muistot - viikatteineen kuvattu talonpoika, nainen, kirkot ja puutalot - sulautuvat heidän ympärillään. Maalaus yhdistää kubismin geometrisen hajottamisen lämpimään nostalgiaan lapsuuden Vitebskia kohtaan ja osoittaa, kuinka Chagall kieltäytyi jo varhain erottamasta todellista sisäisestä.
Syntymäpäivä ja rakkausaiheet
Kärleken till Bella är Chagalls kanske mest genomgående tema. I Födelsedagen (1915) svävar konstnären själv upp i luften och böjer sig i en omöjlig båge för att kyssa sin älskade, som håller en bukett blommor i ett enkelt rum. Samma svävande lycka återkommer i otaliga verk med älskande par som lyfter från marken, buketter, månljus och husfasader. Dessa motiv – där kärleken bokstavligen upphäver tyngdlagen – hör till de mest folkkära i hela hans produktion och pryder idag väggar över hela världen.
Fiolspelaren
Fiolspelaren är en av Chagalls mest ikoniska gestalter och återkommer i flera versioner. Musikern som balanserar på ett tak, klädd i grönt mot en bakgrund av snötäckta hus, blev en symbol för det östeuropeiska judiska livet och dess tradition av musik vid livets stora högtider. Motivet var så starkt att det senare inspirerade titeln till musikalen Spelman på taket. Fiolen, klezmermusiken och den svävande spelmannen förenar hos Chagall det religiösa, det festliga och det vemodiga.
Vita korsfästelsen och de bibliska verken
Under 1930-talet, när förtrycket mot judarna i Europa tilltog, målade Chagall Vita korsfästelsen (1938), där Kristus på korset omges av scener av judiskt lidande – brinnande synagogor, flyende människor, plundrade byar. Verket, som idag hänger på Art Institute of Chicago, blev en av 1900-talets starkaste bilder av förföljelse. Chagalls livslånga engagemang för den bibliska berättelsen mynnade senare ut i den stora sviten Le Message Biblique, som bildar grunden för museet i hans namn i Nice.
"I vårt liv finns en enda färg, som på en konstnärs palett, som ger mening åt livet och konsten. Det är kärlekens färg." – Marc Chagall
Chagalls teknik och bildvärld
Det som gör en bild av Chagall omedelbart igenkännlig är inte en enskild teknik utan en hel logik för hur en bild får se ut. Han kombinerade en fri, nästan barnslig teckning med ett raffinerat färgsinne och en drömvärld där rummets och tyngdlagens regler satts ur spel. Han själv beskrev sitt arbete som något som måste komma inifrån snarare än från intellektet.
Värgen som känsla
Värgen var för Chagall det allra viktigaste. Han lade djupa blåa, glödande röda och lysande gröna toner sida vid sida, ofta utan hänsyn till hur ett föremål ser ut i verkligheten – en häst kan vara blå, ett ansikte grönt, en himmel röd. Denna frihet lärde han sig delvis av fauvismen, men han använde den för sina egna, känslomässiga syften. "Färgen är allt", lär han ha sagt; när färgen är rätt är också formen rätt. Det ljusspel han utvecklade i sina glasmålningar under den senare delen av livet växte direkt ur denna färgkänsla.
Leijuvuus ja unenomaisuus
Chagallin tunnetuin keino on painovoiman kumoaminen. Ihmiset ja eläimet leijuvat, rakastavaiset lentävät kattojen yllä ja esineet tuntuvat kelluvan tilassa ilman kiinteää pohjaa. Tämä unenomaisuus sai jotkut kutsumaan häntä surrealistiksi, mutta toisin kuin Salvador Dalí ja André Breton, Chagall ei ammentanut kuviaan tiedostamattoman pimeydestä vaan muistista ja tunteesta. Leijuminen ilmaisee hänelle onnea, ekstaasia ja henkistä kohoamista - ei ahdistusta.
Muisti ja juutalainen perintö
Koko hänen tuotantoaan halkoo juutalaisen kansanperinteen ja uskonnollisen symboliikan juonne. Viulunsoittaja, lentävä lehmä, kukko, palava kynttilänjalka ja kylän puiset talot ovat kaikki täynnä merkityksiä, jotka kumpuavat Vitebskin hasidilaisesta elämästä. Chagall maalasi harvoin suoraan mallista; hän maalasi muistista, ja siksi hänen kuviensa pieni venäläinen kaupunki muuttuu ajattomaksi, myyttiseksi paikaksi. Tämä omakohtaisuuteen ankkuroitu juonne saa hänen mielikuvituksellisimmatkin aiheensa tuntumaan aidoilta.
Lasimaalaukset, oopperan katto ja perintö
Elämänsä viimeisinä vuosikymmeninä Chagallista tuli yksi maailman kysytyimmistä monumentaalisten julkisten teosten taiteilijoista. Yhteistyössä lasimestari Charles Marqin kanssa hän toteutti kaikkiaan 86 lasimaalausta kirkkoihin, katedraaleihin ja julkisiin rakennuksiin Euroopassa, Israelissa ja Yhdysvalloissa - työ jatkui yli kaksikymmentä vuotta ja teki hänen hehkuvista väreistään osan arkkitehtuuria.
Pariisin oopperan kattomaalaus
Vuonna 1964 vihittiin käyttöön Chagallin ehkä vaikuttavin julkinen teos: Pariisin oopperan, Opéra Garnier'n, uusi kattomaalaus, jonka tilasi Ranskan kulttuuriministeri André Malraux. Noin 220 neliömetrin laajuinen maalaus esittää unenomaisina värikenttinä kohtauksia neljäntoista suuren säveltäjän oopperoista Mozartista ja Wagnerista Verdiin ja Berlioziin. Se, että juutalaissyntyinen, Venäjällä syntynyt modernisti sai maalata katon tässä ranskalaisen kulttuurin symbolissa, herätti keskustelua, mutta teoksesta on sittemmin tullut yksi oopperan rakastetuimmista nähtävyyksistä.
Lasimaalaukset ja America Windows
Chagallin kuuluisimpiin lasimaalauksiin kuuluvat Zürichin Fraumünster-kirkon ikkunat, jotka vihittiin käyttöön vuonna 1970, sekä Reimsin katedraalin ikkunat, jotka vihittiin käyttöön vuonna 1974. Vuonna 1977 hän lahjoitti teoksen America Windows Chicagon taideinstituutille Yhdysvaltojen 200-vuotisjuhlan kunniaksi; kuusi paneelia ylistävät musiikkia, maalaustaidetta, kirjallisuutta, arkkitehtuuria, teatteria ja tanssia. Hänen kykynsä antaa päivänvalon hohtaa kylläisten sinisten ja punaisten sävyjen läpi toi kokonaan uuden sukupolven kirkkotiloihin ja julkisiin rakennuksiin oman erityisluonteensa.
Rauhan ikkuna ja ruotsalainen yhteys
Yksi Chagallin vaikuttavimmista teoksista sijaitsee YK:n päämajassa New Yorkissa. Niin kutsuttu rauhan ikkuna, joka vihittiin käyttöön vuonna 1964, on omistettu ruotsalaiselle YK:n pääsihteerille Dag Hammarskjöldille, joka kuoli lento-onnettomuudessa silloisessa Pohjois-Rhodesiassa vuonna 1961. Rauhan ja rakkauden symboleilla täytetty ikkuna yhdistää näin Chagallin taiteen Ruotsin historiaan. Ruotsissa hänen teoksiaan esiteltiin lisäksi suuressa ja erittäin suositussa näyttelyssä Tukholman Moderna Museet -museossa. Näyttely järjestettiin 25. syyskuuta - 5. joulukuuta 1982, ja siitä tuli yksi vuoden suurista yleisömenestyksistä.
Chagall kotona
Harva taiteilija tuo huoneeseen yhtä välitöntä lämpöä kuin Marc Chagall. Hänen unenomaiset aiheensa, joissa on leijuvia rakastavaisia, sinisiä öitä, kimppuja ja viulunsoittajia, tuovat runollisen ja romanttisen tunnelman, joka sopii sekä vaaleisiin, skandinaavisiin sisustuksiin että persoonallisempiin, värikkäisiin tiloihin. Chagallin taulu on harvoin vain koriste; se kertoo tarinan ja kutsuu haaveilemaan.
Chagallin voimakkaan värimaailman ansiosta yksi ainoa taulu riittää pitkälle. Sininen rakkausaiheinen maalaus tai juliste, jossa on leijuva viulunsoittaja, toimii erinomaisesti yksittäisenä katseenvangitsijana sohvan tai sängyn yläpuolella tai lukunurkkauksessa, jossa tumma tausta ja hehkuvat korostukset saavat huoneen tuntumaan kodikkaalta. Jos haluat koota useita Chagall-aiheita, voit ryhmitellä ne värin mukaan - syvänsiniset kuvat erikseen - niin, että kokonaisuus tuntuu rauhalliselta ja yhtenäiseltä eikä sekavalta. Löydät tämän tyyppisiä aiheita tunnettujen taiteilijoiden taulujen kokoelmastamme, graafisten julisteidemme joukosta sekä retro- ja vintagejulisteiden valikoimasta, ja niitä täydentämään sopivia kehyksiä.
Koska Chagallin teokset rakentuvat usein syvien sinisen ja punaisen sävyjen ympärille, ne hyötyvät kehyksestä, joka ei kilpaile värien kanssa. Kapea tummaa tai luonnonväristä puuta oleva kehys kehystää aiheen viemättä huomiota, kun taas kullattu kehys voi poimia aurinkoisen, romanttisen maalauksen lämpimiä korostuksia. Jos haluat ankkuroida taulun osaksi huonetta, voit valita tekstiilin tai sisustuksen yksityiskohdan toistamaan yhtä teoksen väreistä, jolloin taide tuntuu luontevalta osalta kokonaisuutta.
Vinkki: Chagallin teokset pääsevät parhaiten oikeuksiinsa ympäristössä, jossa on lämmin, hillitty valaistus, joka korostaa syviä sinisen ja punaisen sävyjä. Ripusta taulu mieluiten paikkaan, jossa lampun iltavalo lankeaa pehmeästi sen ylle, eikä terävän vastavalon keskelle. Lisää neuvoja löydät tauluseinäoppaastamme sekä artikkelista, joka käsittelee taiteen kehystämistä.
Aikajana
1887 – Marc Chagall syntyy 7. heinäkuuta Vitebskissä Venäjän keisarikunnassa, juutalaisperheen vanhimpana yhdeksästä lapsesta.
1907 – Muuttaa Pietariin ja opiskelee muun muassa lavastaja Léon Bakstin johdolla.
1910 – Matkustaa Pariisiin ja asettuu Montparnassen taiteilijasiirtokunta La Rucheen.
1914 – Asettaa teoksiaan näytteille Der Sturm -galleriassa Berliinissä ja jää sodan syttyessä Venäjälle.
1915 – Menee naimisiin Bella Rosenfeldin kanssa ja maalaa teoksen Syntymäpäivä.
1918 – Nimitetään Vitebskin taidekomissaariksi ja perustaa kaupunkiin taidekoulun.
1923 – Palaa Pariisiin Berliinissä vietetyn ajanjakson jälkeen.
1941 – Pakenee natsien miehittämästä Ranskasta Yhdysvaltoihin.
1944 – Vaimo Bella kuolee New Yorkissa.
1948 – Palaa lopullisesti Ranskaan ja asettuu myöhemmin maan eteläosaan.
1964 – Viimeistelee Pariisin oopperan kattomaalauksen ja YK:n päämajan rauhanikkunan.
1973 – Musée national Marc Chagall avautuu Nizzassa Le Message Biblique -sarjan ympärille.
1985 – Marc Chagall kuolee 28. maaliskuuta Saint-Paul-de-Vencessä 97-vuotiaana.
Aiheeseen liittyvät taiteilijat
Chagall vaikutti keskellä pariisilaista avantgardea ja jakoi kaupungin ja aikakauden monien vuosisadan suurimpien nimien kanssa. Hänen kohtaamisensa geometrisen muotokielen kanssa yhdistää hänet Pablo Picassoon ja kubismiin, jonka hän oppi tuntemaan La Ruchessa, kun taas hänen loistavat, tunteikkaat värinsä tuovat mieleen ystävän Henri Matissen, joka Chagallin tavoin eli ja työskenteli Ranskan Rivieralla. Samassa Montparnassen ateljeetalossa työskenteli Amedeo Modigliani, toinen École de Paris -liikkeen maahanmuuttajataiteilija, joka Chagallin tavoin kulki täysin omaa tietään. Venäläisenä modernistina hän kuului samaan sukupolveen abstraktion pioneerin Wassily Kandinskyn kanssa, ja hänen unenomainen kuvamaailmansa sijoittaa hänet surrealismin laitamille – nimitys, jota hän itse ei koskaan hyväksynyt. Chagallin satumaisella kuvamaailmalla on myös selviä yhtymäkohtia naivismiin ja naivistiseen taiteeseen, jossa muisti, kansanperinne ja vapaasti sepitetty kertomus painavat enemmän kuin oikeaoppinen perspektiivi. Kootun katsauksen kaikkiin taiteilija- ja liikesivuihimme löydät tietopankista.
Usein kysyttyä Marc Chagallista
Haluatko tuoda kotiisi palan Chagallin unelmamaailmaa? Tutustu tunnettujen taiteilijoiden taulujen kokoelmaamme ja lue lisää oppaastamme, jossa kerrotaan, miten valita kotiin sopiva taide. Lisätietoa löytyy Nizzan Musée national Marc Chagallista, Art Institute of Chicagosta sekä Wikipediasta.