Taidehistoria – täydellinen opas taiteen historiaan, aikakausiin ja suuntauksiin

Taidehistoria on matka, joka alkaa pimeydestä – palavien soihtujen valaistessa luolan seiniä Etelä-Ranskassa 33 000 vuotta sitten. Sitten se kulkee faraoiden Egyptin, Michelangelon Sikstuksen kappelin, Givernyn Monet'n lumpeikkojen ja Mark Rothkon hehkuvien värikenttien kautta – ja päätyy lopulta ruotsalaiseen olohuoneeseen, jossa seinällä oleva historiallista taideteosta esittävä juliste voi kantaa mukanaan tuhansien vuosien ihmiskertomusta. Vuonna 2026 yksi selkeimmistä sisustustrendeistä vahvistaa sen, minkä olemme jo pitkään aavistaneet: hakeudumme yhä enemmän historiaa ja syvyyttä sisältävän taiteen pariin, aiheisiin, jotka kantavat mukanaan perintöä ja merkitystä anonyymisti koristeellisen tuolla puolen.

Tämä on täydellinen oppaasi taidehistoriaan – katsaus suuriin aikakausiin, niiden tärkeimpiin taiteilijoihin ja ennen kaikkea siihen, miten tuot taidehistorian parhaat ilmaisumuodot kotiisi. Chauvet'n luolamaalauksista Bauhaus-koulun geometriaan, impressionismin valokokeiluihin ja abstraktin värikentän mietiskelevään hiljaisuuteen.

Sisältö
↓ Mitä taidehistoria on – ja miksi sillä on merkitystä nykyään?
↓ Taiteen kehto – 40 000 vuotta inhimillistä luomisvoimaa
↓ Renessanssi ja barokki – tekniikan riemuvoitto
↓ Romantiikka, realismi ja impressionismin läpimurto
↓ 1900-luvun taidevallankumous – kubismi, Bauhaus ja abstrakti taide
↓ Taidehistoria kotona – mitkä aikakaudet toimivat seinätaiteena?
↓ Aikajana – taidehistorian tärkeimmät aikakaudet
↓ Taiteeseen ja taidesuuntauksiin liittyviä taiteilijoita
↓ Usein kysyttyä taidehistoriasta

Mitä taidehistoria on – ja miksi sillä on merkitystä nykyään?

Pikafaktaa: Vanhin tunnettu taide: Chauvet'n luola Etelä-Ranskassa, noin 33 000 eaa. · Lascaux'n luolat noin 15 000 eaa. – 600 eläinaihetta, jotka luotiin eläinrasvalampun valossa · Renessanssin keskus: Firenze ja Rooma, 1400–1600 · Impressionismin debyytti: 15. huhtikuuta 1874, Pariisi, 30 taiteilijaa · Tukholman kansallismuseo: Tidslinjen – pysyvä näyttely 500 vuoden taidehistoriasta · Göteborgin taidemuseo 2026: Keho. Ihanne, katse, vapaus – 100 teosta viiden vuosisadan taidehistoriasta · Vuoden 2026 trendi: historiallinen taide on Ruotsin nopeimmin kasvava seinäkoristelun osa-alue

Taidehistoria on tieteenala, joka tutkii ja tulkitsee taidetta ajan kuluessa: miten se on syntynyt, mitä se viestii, miten aikakausi on muovannut sitä ja miten se puolestaan on muovannut yhteiskuntaa. Mutta taidehistoria on myös tapa ymmärtää, mitä me lajina arvostamme, pelkäämme, rakastamme ja pyrimme hallitsemaan. Se on ihmiskunnan rehellisin päiväkirja.

Kyse ei ole pelkästään aikakausien ja taiteilijoiden nimien ulkoa opettelusta. Jokainen taidehistorian liike vastaa johonkin konkreettiseen oman aikansa ilmiöön: renessanssi vastasi kaipuuseen antiikin humanistisiin ihanteisiin keskiajan teologisen vallan jälkeen. Impressionismi vastasi valokuvauksen nousuun - maalaustaiteen ei enää tarvinnut jäljentää todellisuutta tarkasti, vaan se sai vapauden tulkita hetkeä. Bauhaus vastasi 1920-luvulla teollistumisen vaatimuksiin: suunnittelua massatuotannon aikakaudelle. Näiden asiayhteyksien ymmärtäminen tekee taidehistoriasta elävää tavalla, jota mikään galleriakyltti ei voi korvata.

Tukholmassa sijaitseva Kansallismuseo näyttää pysyvässä Aikajana-näyttelyssään, miten ruotsalaiset ja eurooppalaiset taiteilijat vaikuttivat näihin liikkeisiin ja saivat niiltä vaikutteita 500 vuoden ajan. Se on konkreettinen todiste siitä, ettei taidehistoria ole päättynyt luku - se on jatkuvaa vuoropuhelua. Ja vuonna 2026, kun Göteborgin taidemuseo avaa näyttelyn Kropp. Ideal, blick, frihet, jossa on 100 teosta viiden vuosisadan taidehistoriasta, taidehistoria on elävämpää Ruotsin kulttuurielämässä kuin pitkään aikaan. Lue lisää Göteborgin taidemuseon verkkosivuilta.

Taiteen kehto - 40 000 vuotta ihmisen luovaa voimaa (40 000 eaa.-400 jaa.)

Esihistoriallinen taide: Chauvet'n ja Lascaux'n luolamaalaukset

Vanhimmat tunnetut taideteokset luotiin Chauvet'n luolassa Etelä-Ranskassa arviolta 33 000-30 000 vuotta sitten. Taiteilijat - jotka kuuluivat Aurignacin kulttuuriin, Euroopan ensimmäisiin anatomisesti nykyihmisiin - käyttivät hiiltä ja punaokraa leijonien, sarvikuonojen ja karhujen piirtämiseen tyylillisellä varmuudella, joka järkytti arkeologeja, kun luola löydettiin vuonna 1994. Jotkin hahmoista luotiin leimamenetelmällä: käsi painettiin seinää vasten ja sen ympärille puhallettiin väriä - yksi historian vanhimmista tunnetuista taiteellisista tekniikoista. Luolan muut eläimet on piirretty kaksoisääriviivoin liikevaikutelman luomiseksi lepattavassa soihtujen valossa.

Dordognessa sijaitseva Lascaux'n luola, joka on ajoitettu noin vuoteen 15 000 eaa., on nuorempi mutta yhtä huomattava: 600 eläinaihetta, jotka luotiin eläinrasvalampun valossa, perspektiivillä ja liikkeentunnulla, joiden uskominen jääkauden metsästäjien aikaansaannoksiksi on vaikeaa. Lascaux'n taiteilijat tiesivät, miten lepattava valo luo illuusion liikkeestä - havaintoa koskeva oivallus, jota nykyajan elokuvaohjaajat ja animaattorit hyödyntävät edelleen.

Egyptiläinen taide: kolme tuhatta vuotta johdonmukaisuutta

Egyptiläinen taide ulottuu kolmen tuhannen vuoden ajalle ja on yksi historian johdonmukaisimmista visuaalisista järjestelmistä. Hierarkkinen mittakaava - farao suurimpana, palvelijat pienimpinä - hallitsi kuvatilaa. Profiili ja edestä kuvattu näkymä yhdistettiin toiminnallisesti eikä naturalistisesti: kasvot profiilissa, silmä edestä, hartiat edestä, jalat profiilissa. Kyseessä oli älyllinen järjestelmä, jonka avulla näytettiin, mitä taiteilija tiesi kehosta eikä sitä, mitä silmä näki. Egyptiläinen taide ei ollut epärealistista kyvyttömyyden vuoksi - se oli tarkoituksellisen käsitteellistä, ja se toimi 3 000 vuoden ajan.

Antiikin Kreikan ja Rooman klassinen perintö

Antiikin Kreikka antoi taidehistorialle yhden kestävimmistä perinnöistään: klassisen ihanteen. Noin vuodesta 800 eaa. lähtien kuvanveistoa ja keramiikkaa leimasi pyrkimys täydellisiin ihmisen mittasuhteisiin. Polykleitoksen Kanon-teoksessa 400-luvulla eaa. muotoilemat kanoniset säännöt kehon ihanteista vaikuttivat eurooppalaisiin taiteilijoihin ja kuvanveistäjiin yli 2 000 vuoden ajan. Roomalaiset kopioivat ja levittivät kreikkalaista perintöä, lisäsivät siihen pragmaattisen kiinnostuksen muotokuviin ja loivat kuvakulttuurin, jonka renessanssi myöhemmin elvytti valtavalla intensiteetillä.

Keskiaika ja gotiikka: valon arkkitehtuuri

Antiikin ja renessanssin väliin sijoittuu vuosituhat, joka sivuutetaan usein liian nopeasti. Keskiajan taide oli aluksi romaanista – raskaita muureja, pyörökaaria ja hämäriä kirkkotiloja – mutta 1140-luvulta alkaen sen muutti gotiikka, joka vapautti seinän suippokaaren, ristiholvin ja tukikaaren avulla ja korvasi sen lasilla. Pariisin ulkopuolella sijaitsevan Saint-Denisin uudelleenrakennetun kuorin vihkimistä vuonna 1144 pidetään aikakauden lähtökohtana, ja Chartres'n katedraalissa on yhä tallella 167 keskiaikaista lasimaalausta. Juuri gotiikka toi Giotton freskoilla Padovassa noin vuonna 1305 maalauksiin ruumiin tilavuuden ja syvyysperspektiivin – askelen, joka teki renessanssin mahdolliseksi. Ruotsissa aikakautta edustavat Uppsal… ja Linköpingin tuomiokirkot sekä kalkkimaalaaja Albertus Pictor.

Renessanssi ja barokki – tekniikan riemuvoitto taiteen palveluksessa (1400–1750)

Renessanssia (n. 1400–1600) kuvataan usein taidehistorian suurena heräämisenä – antiikin ihanteiden elpymisenä keskiajan hengellisesti painottuneen ikonografian jälkeen. Keskipisteitä olivat Firenze ja Rooma, ja aikakauden taiteilijanerojen mesenaatteina toimivat ruhtinassuvut, kuten Medicin perhe. Leonardo da Vinci, Michelangelo Buonarroti ja Rafael Sanzio ovat nimet, jotka ovat tulleet symboloimaan aikakautta, mutta liike oli näitä kolmea neroa laajempi ja syvempi. Lue lisää renessanssia käsittelevältä syventävältä tietosivultamme.

Leonardon Mona Lisa (n. 1503–1519) ja hänen sfumato-tekniikkansa – värien ja ääriviivojen sulauttaminen yhteen hienovaraiseksi utuisuudeksi ilman jyrkkiä reunoja – muuttivat eurooppalaisten taidemaalareiden käsitystä valosta ja atmosfääristä. Michelangelon Sikstuksen kappelin kattomaalaus (1508–1512), jonka hän toteutti maaten rakennustelineillä neljän intensiivisen vuoden ajan, asetti taiteessa uuden standardin dramaattiselle ruumiillisuudelle. Perspektiivioppi, jonka arkkitehti Filippo Brunelleschi systematisoi Firenzessä 1400-luvun alussa, antoi taiteilijoille geometrisen työkalun kolmiulotteisen illuusion luomiseen kaksiulotteiselle pinnalle – tekninen läpimurto, jonka merkitystä tuskin voi yliarvioida.

Pohjoisessa renessanssi kehittyi omine painotuksineen. Nürnbergissä toiminut Albrecht Dürer toi italialaisen perspektiiviopin saksankieliseen Eurooppaan. Jan van Eyckin flaamilainen öljymaalaus – jonka tekninen tarkkuus ja valon runsaus hämmästyttävät yhä – osoittaa, että renessanssi oli eurooppalainen eikä vain italialainen ilmiö.

Barokki (noin 1600–1750) vei renessanssin tekniset saavutukset äärimmilleen: draama, kontrasti, liike ja tunne korvasivat harmonisen rauhan. Michelangelo Merisi da Caravaggio mullisti eurooppalaisen maalaustaiteen chiaroscurollaan – täydellisen valaistun ja syvän pimeyden voimakkaalla kontrastilla – joka dramatisoi uskonnolliset aiheet teatraalisuuden rajoille. Pohjoisessa kukoistivat Rembrandt van Rijnin psykologiset muotokuvat, joissa valo tuntui tulevan sisältä eikä ulkoisesta valonlähteestä, sekä Johannes Vermeerin sisätilamaalaukset majesteettisine arkisine aiheineen ja helmiäishohtoisine valoineen. Kerromme näiden taiteilijoiden perinnöstä lisää tietosivuilla, jotka käsittelevät Van Goghia ja Monet’ta, joiden taide vastasi suoraan barokkiliikkeen perintöön ja irtautui siitä.

Romantiikka, realismi ja impressionismin läpimurto (1800–1905)

1800-luvun taidehistoria on kertomus siitä, kuinka yksi liike toisensa jälkeen haastoi edeltäjänsä yhä voimakkaammin ja selvemmin. Romantiikka (noin 1800–1850) kääntyi valistuksen rationalismia vastaan ja ylisti tunteita, luontoa ja ylevää. Caspar David Friedrich – romantiikan keskeinen hahmo – asetti yksinäisiä hahmoja mahtavien maisemien keskelle sommitelmissa, jotka yhä synnyttävät meissä tunteen seisomisesta käsittämättömän edessä. Vaeltaja sumumeren yllä (1818) on taidehistorian ehkä tunnetuin jäljennös ihmisen yksinäisyydestä luonnossa.

Realismi (noin 1840–1880) pyyhkäisi romantiikan ihannoinnin syrjään päättäväisen rehellisesti. Gustave Courbet ja Jean-François Millet maalasivat talonpoikia, kivenhakkaajia ja köyhälistöä suorasukaisesti ja karkeasti tavalla, joka järkytti Pariisin taidesalonkeja. Kyse oli taidepoliittisesta teosta: alempien yhteiskuntaluokkien nostamisesta suurikokoisen, vakavasti otettavan taiteen arvoisiksi aiheiksi.

"Jokainen taidesuuntaus on vastaus omaan aikaansa - peili sille, mitä sivilisaatio arvostaa, pelkää ja yrittää ymmärtää itsestään."

Impressionismi muutti taidehistoriaa tavalla, johon tuskin mikään muu taidesuuntaus on yltänyt yhtä radikaalisti. 15. huhtikuuta 1874 kolmekymmentä taiteilijaa - heidän joukossaan Claude Monet, Auguste Renoir, Edgar Degas ja Berthe Morisot - avasi näyttelyn valokuvaaja Nadarin ateljeessa Pariisissa. Eräs kriitikko, Louis Leroy, käytti Monen maalausta Impression, auringonnousu (1872) koko ryhmän sarkastisena nimenä. Historian ironiaa on, että lempinimi jäi elämään kunnianimenä. Suuntauksen periaatteena oli vangita valon muuttuvuus ja hetken tunnelma tarkan todellisuuden sijaan. Lyhyet, näkyvät siveltimenvedot, yllättävän kirkkaat värit ja ulkoilmamaalaus olivat sen teknisiä tunnuspiirteitä. Ruotsissa suuntaus synnytti pohjoismaisen muunnelman, jonka edustajia olivat Anders Zorn ja Bruno Liljefors. Impressionismin koko historian ja taiteilijat esittelemme impressionismia käsittelevällä tietosivulla. Lisää tietoa impressionististen aiheiden valitsemisesta kotiin löydät Monet-maalausten oppaastamme.

Jälki-impressionismi (noin 1880-1910) vei taidehistoriaa jälleen askeleen eteenpäin: Van Gogh nosti värien ja liikkeen tunnun intensiteetin psykologiseen ääripisteeseensä. Paul Cézanne loi perustan kubismin analyyttisesti hajottavalle kuvallisuudelle. Paul Gauguin pakeni Tahitille ja etsi taiteelle primitiivistä alkuperää. Se oli sukupolvi, joka otti impressionismin vapauden ja vei sen kohti omaa radikaalisen henkilökohtaista visiotaan - ja juuri henkilökohtainen ääni tekee jälki-impressionismista yhden nykyisten ruotsalaisten kotien suosituimmista aiheista.

1900-luvun taidevallankumous - kubismi, Bauhaus ja abstrakti taide (1900-1980)

1900-luvun taidehistoria on kaoottinen, moniääninen ja vastustamattoman elävä - koko ajanjakso tunnetaan yleensä käsitteellä modernismi. Pablo Picasso ja Georges Braque hajottivat esineiden yhtenäisen muodon ja esittivät ne samanaikaisesti useista eri näkökulmista - kubismi (noin 1907-1920) kyseenalaisti länsimaisen illuusion yhdestä, yhtenäisestä näkökulmasta. Picasson Les Demoiselles d'Avignon (1907) on teos, jota yleensä pidetään lähtökohtana: viisi alastonta hahmoa, joiden kasvot ovat peräisin afrikkalaisesta naamiointitaiteesta, esitettynä kuvallisessa tilassa ilman yhtenäistä perspektiiviä. Se oli taidehistoriallinen maanjäristys, jonka jälkijäristykset jatkuvat yhä.

Ekspressionismi käytti vääristymiä ja voimakkaita värejä sisäisten tilojen ilmaisemiseen ulkoisen todellisuuden sijaan. Edvard Munchin Huuto (1893), joka tunnetaan neljänä versiona, on noussut yhdeksi taidehistorian jäljennetyimmistä teoksista – visuaaliseksi vertauskuvaksi ahdistuksesta, joka ylittää aikansa. Henri Matissen fauvismi vei värin puhtaimpaan ilmaisuvoimaansa. Kerromme näistä lisää Henri Matissea ja Edvard Munchia käsittelevillä tietosivuillamme.

Bauhaus, Hilma af Klint ja abstrakti taide: muotoilu kohtaa tunteen

Bauhaus-koulu (Weimar ja Dessau, 1919–1933) yhdisti taiteen, käsityön ja teollisen muotoilun pedagogisiin periaatteisiin, jotka ovat yhä moderneja. Wassily Kandinsky ja Paul Klee opettivat siellä. Bauhaus-estetiikka – geometriset muodot, päävärit, toiminnallisuus ja materiaalien rehellinen käyttö – on yksi koko taidehistorian vaikutusvaltaisimmista liikkeistä, ja se elää edelleen kaikessa modernista arkkitehtuurista graafiseen suunnitteluun ja nykypäivän julisteisiin. Lue lisää Bauhausin historiasta ja sen hyödyntämisestä sisustuksessa oppaastamme Bauhaus-julisteista ja sisustuksesta.

Hilma af Klint loi täysin abstrakteja teoksia jo vuonna 1906 – vuosia ennen kuin Kandinsky julkaisi teoriansa abstraktista taiteesta ja vuosia ennen kuin Mondrian saavutti omat sommitelmansa. Hänen Paintings for the Temple -sarjansa (1906–1915), 193 teosta, jotka hän antoi kätkeä 20 vuodeksi nimenomaisesta pyynnöstään, kirjoittaa taidehistorian kertomuksen uudelleen sen suhteen, kuka todella oli abstraktin liikkeen edelläkävijä. Tutustu taidehistoriallisesta merkityksestä kertovaan perusteelliseen Hilma af Klint -tietosivuumme.

Mark Rothko ja sodanjälkeisen New Yorkin abstrakti ekspressionismi veivät abstraktion loogiseen ääripisteeseensä: taiteen ei tarvitse esittää mitään muuta kuin katsojassa herättämänsä tunteen. Rothkon suuret, leijuvat värikentät – syvänpunaisina, mustina ja oransseina sävyinä – luovat meditatiivisen hiljaisuuden, jota on vaikea löytää mistään muusta taiteen muodosta. Pop-taide (Andy Warhol, Roy Lichtenstein) käänsi sitten koko liikkeen logiikan päälaelleen ja nosti massakulttuurin – keittopurkit, sarjakuvaruudut – taideteoksen asemaan. Syvenny liikkeeseen pop-taidetta käsittelevällä tietosivullamme. Jokainen liike vei taidehistoriaa askeleen kauemmas esittävyydestä ja askeleen syvemmälle kysymykseen siitä, mitä taide oikeastaan on.

Taidehistoria kotona – mitkä aikakaudet sopivat parhaiten seinätaiteeksi?

Vinkki: Valitse historiallisen alkuperän omaavaa taidetta sen perusteella, mistä itse todella tiedät jotain. Tutkimukset osoittavat, että taide, josta voimme kertoa vieraille – sen aikakaudesta, taiteilijasta tai taustasta – luo syvempää tilantuntua ja persoonallisuutta kuin taide, joka on valittu pelkästään värin perusteella. Taidehistoria antaa keskustelulle lähtökohdan.

Vuonna 2026 ruotsalaiset sisustustrendit suuntaavat selvästi kohti historiallista taidetta ja tarinaa kertovia aiheita. Kyse on liikkeestä pois nimettömästä massatuotannosta ja kohti teoksia, jotka kantavat mukanaan perintöä. Mitkä aikakaudet toimivat parhaiten modernissa kodissa?

Monet'n, Renoirin ja Pissarron impressionistiset aiheet luovat valoisia ja avaria tiloja pehmeällä väripaletilla – laventelia, auringonkeltaista, vihreää ja sinistä – joka toimii lähes kaikissa huoneissa ja sisustustyyleissä. Nostalginen tunnistettavuus on vahva, ja aiheet ovat ajattomia. Bozetton tunnettujen taiteilijoiden teosten valikoimasta löydät impressionistisia suosikkeja.

Bauhaus ja graafinen modernismi – Kandinsky, Klee, Moholy-Nagy – sopivat täydellisesti toimistoihin, kotitoimistoihin ja moderneihin olohuoneisiin. Geometriset muodot ja päävärit tuovat energiaa ja täsmällisyyttä, jotka täydentävät modernien huoneiden usein neutraaleja värimaailmoja. Bozetton Bauhaus-kokoelma kokoaa yhteen ajattomia valintoja.

Retro- ja vintage-julisteet – julisteet sekä 1920–1960-lukujen matka- ja tuotemainokset – sopivat keittiöön, ruokasaliin ja eteiseen. Ne kantavat mukanaan tarinoita ja tunnelmaa, joille nimettömät painotuotteet eivät vedä vertoja. Selaa Bozetton retro- ja vintage-julisteita. Jos haluat ymmärtää, miten valitset oikean, lue oppaamme aiheesta retro- ja vintage-julisteet kodissa.

Abstrakti taide – Rothko, af Klint, Miró – toimii pikemminkin tunnelman luojana kuin tunnistettavana aiheena. Rothkon värikentät luovat rauhaa ja mietiskelyä, ja abstrakti taide on yksi tehokkaimmista tyylisuuntauksista makuu- ja lukuhuoneisiin. Tutustu Bozetton valikoiman abstrakteihin julisteisiin. Jos haluat ymmärtää, miksi abstrakti taide voi todella parantaa hyvinvointia, lue syväanalyysimme aiheesta taide ja hyvinvointi.

Pohjoismainen taidehistoria – Carl Larsson, Elsa Beskow, Anders Zorn – antaa kodille syvän kulttuurisen perustan, ja jokainen aihe kertoo tarinan ruotsalaisesta elämästä ja vuodenaikojen vaihtelusta. Bozetton ruotsalaiset taideteokset kokoavat nämä aiheet yhteen ja ovat luonteva aloituspaikka niille, jotka etsivät taidetta, jolla on aidosti pohjoismainen tarina.

Aikajana – taidehistorian tärkeimmät aikakaudet

Kronologinen katsaus taiteen historiaan – esihistorialliselta ajalta nykytaiteeseen:

noin 33 000 eaa. – Chauvet'n luola, Ranska: vanhimmat tunnetut taideteokset, aurignacilainen kulttuuri, hiili ja okra
noin 15 000 eaa. – Lascaux'n luola, Dordogne: 600 eläinaihetta, eläinrasvalamput, perspektiivi ja liike
noin 3 000 eaa. – Egyptiläinen dynastiataide: hierarkkinen sommittelu, hieroglyfit, uskonnollinen tehtävä
noin 800 eaa. – Antiikin Kreikka: klassiset ihanteet, ihmisen mittasuhteet, Polykleitoksen kaanon
noin 200 eaa. – Roomalainen taide: muotokuvat, mosaiikit, imperiumin visuaalinen kieli
400–1140 – Varhaiskeskiaika ja romaaninen tyyli: ikonografia, kulta, pyörökaaret ja raskaat muurit
1140–1500 – Gotiikka: katedraalit, lasimaalaukset, Giotto ja Albertus Pictor; valo, tilan syvyys ja suippokaari
1400–1600 – Renessanssi: Leonardo, Michelangelo, Raphael; perspektiivi ja humanismi
1600–1750 – Barokki: Caravaggio, Rembrandt, Vermeer; dramaattisuus ja chiaroscuro
1730–1780 – Rokokoo: keveys, pastellit, ranskalaisen hovikulttuurin eleganssi
1800–1850 – Romantiikka: Friedrich, Delacroix; luonto, tunne ja ylevä
1840–1880 – Realismi: Courbet, Millet; poliittinen ja epäihannoiva
15. huhtikuuta 1874 – Impressionismin debyytti: Monet, Renoir, Pissarro; valo ja hetki Pariisissa
1880–1910 – Jälki-impressionismi: Van Gogh, Cézanne, Gauguin; yksilöllinen ääni
1905–1920 – Fauvismi ja ekspressionismi: Matisse, Munch; intensiiviset värit ja tunne
1906–1915 – Hilma af Klint: Paintings for the Temple – abstrakti taide ennen kaikkia muita
1907–1920 – Kubismi: Picasso, Braque; moninkertainen perspektiivi, hajotettu muoto
1919–1933 – Bauhaus: Kandinsky, Klee; taide, käsityö ja teollinen muotoilu, Weimar ja Dessau
1924–1940 – Surrealismi: Dalí, Miró, Magritte; unelma ja tiedostamaton taiteen materiaalina
1945–1970 – Abstrakti ekspressionismi: Rothko, Pollock, de Kooning; tunne representaation tuolla puolen
1960–1980 – Pop-taide: Warhol, Lichtenstein; massakulttuuri nostettuna taideteokseksi
1980–nykyhetki – Nykytaide: installaatiot, digitaalinen, poliittinen ja globaali monimuotoisuus ilman hallitsevaa suuntausta

Wikipedian taidehistoria ja Nationalmuseumin aikajana tarjoavat lisäsyventymistä niille, jotka haluavat mennä pidemmälle.

Aiheeseen liittyvät taiteilijat ja taidesuuntaukset

Taidehistoria on vaikutteiden, reaktioiden ja perinnön verkosto. Renessanssin suurin yleisnero oli Leonardo da Vinci. Alta löydät tietosivuja keskeisistä taiteilijoista ja taidesuuntauksista – jokaisella sivulla syvennytään kyseiseen aiheeseen ja se asetetaan taidehistorian kokonaisuuteen:

Gotiikka – katedraalit, lasimaalaukset ja tunnuspiirteet · Renessanssi – da Vinci, Michelangelo ja aikakauden taide · Barokki – Caravaggio, Rembrandt ja dramatiikan taide · Impressionismi – historia, taiteilijat ja tunnuspiirteet · Romantiikka – Friedrich, luonto ja ylevä · Pohjoismainen taide – historia ja skandinaavinen kuvaperinne · Henri Matisse – fauvismi ja paperileikkaukset · Vincent van Gogh – postimpressionismi ja intensiteetin mestari · Hilma af Klint – abstraktin taiteen kätketty pioneeri · Gustav Klimt – Wienin secessio ja Suudelma · Claude Monet – lumpeet, Giverny ja valon taiteilija · Pop-taide – Warhol, Lichtenstein ja populaarikulttuuri

Katso koko Bozettos tietopankki, josta löydät kattavan katsauksen taiteilijoihin, taidesuuntauksiin ja sisustusoppaisiin.

Usein kysyttyä taidehistoriasta

Haluatko tutustua taidehistoriaan syvemmin – impressionismin valon vallankumouksesta abstraktin taiteen edelläkävijöihin? Bozetton tunnettujen taiteilijoiden teosten valikoima tuo taidehistorian kotiisi – muodossa ja laadussa, jotka sopivat kaikkiin huoneisiin ja kaikille seinille. Jokainen juliste on luku pitkässä taidehistoriallisessa keskustelussa, joka alkoi 33 000 vuotta sitten luolanseinällä Etelä-Ranskassa.