Ivan Aguéli – ruotsalainen modernismi, suufilaisuus ja Gotlannin maisemat

Ivan Aguéli (1869–1917) on yksi ruotsalaisen taiteen omintakeisimmista modernisteista: maalari, joka jätti Salan ja lähti Pariisiin kaksikymppisenä, ryhtyi anarkistiksi, kääntyi islamiin ja kuoli junaturmassa Barcelonan ulkopuolella. Hänen pienikokoiset maisemansa ohuin, himmein värein – Gotlannin rannikko, Egyptin kupolitalot, Katalonian tiet – kuuluvat nykyään halutuimpaan, mitä vuosisadanvaihteen ruotsalaisella taiteella on tarjota, ja yksittäisestä maisemasta voitiin vuonna 2015 huutaa 7 miljoonaa kruunua. Tällä tietosivulla käydään läpi hänen elämäänsä, tärkeimpiä aiheitaan ja tekniikkaansa sekä sitä, miten voit tuoda hänen taiteensa osaksi kotiasi.

Elinaikanaan Aguéli ei koskaan saavuttanut läpimurtoa. Hänen ainoa julkinen näyttelynsä koostui neljästä maalauksesta Konstnärsförbundetissa vuonna 1912, ja hän lähti Tukholmasta samana päivänä, jona näyttely avautui. Vasta hänen kuolemansa jälkeen Nationalmuseum, Moderna Museet ja Prins Eugens Waldemarsudde kartuttivat kokoelmia, jotka nykyään osoittavat, miten varhain ja radikaalisti hän ajatteli väreistä, muodosta ja siitä, mitä hän kutsui puhtaaksi taiteeksi. Tähän on koottu tietoa, lähteitä ja käytännön neuvoja – tavoitteena on tarjota hyödyllisin ruotsinkielinen tietolähde hänestä.

Sisältö
↓ Kuka oli Ivan Aguéli?
↓ Elämä ja matkat: Sala, Pariisi, Kairo ja Barcelona
↓ Tärkeimmät teokset ja aiheet
↓ Tekniikka, värit ja taiteilijan tunnusomainen tyyli
↓ Perintö, museot ja taidemarkkinat
↓ Aguéli kotona – sisustusopas
↓ Aikajana 1869–1917
↓ Aiheeseen liittyvät taiteilijat ja suuntaukset
↓ Usein kysyttyä Ivan Aguélista

Kuka Ivan Aguéli oli?

Ivan Aguéli syntyi John Gustaf Ageliina 24. toukokuuta 1869 Salassa, Västmanlandissa, eläinlääkäri Johan Gabriel Ageliin pojaksi. Taiteilijanimen Ivan Aguéli hän otti käyttöön helmikuussa 1890, juuri ennen lähtöään Ranskaan. Moderna Museet kuvailee häntä Klee/Aguéli-näyttelyn esittelyssä sanoilla ”maalari, anarkisti, suufi ja matkailija” – yhteenveto antaa käsityksen siitä, miten poikkeuksellisen monipuolinen hänen elämänsä oli aikansa ruotsalaiseksi taiteilijaksi.

Taiteellisesti hänet sijoitetaan useimmiten 1890-luvun ruotsalaisen postimpressionismin ja symbolismin piiriin, lähelle ystäviään Richard Berghiä ja Karl Nordströmiä, mutta todellinen hengenheimolaisuus löytyy Émile Bernardin ja Paul Gauguinin ympärille ryhmittyneistä ranskalaisista syntetisteistä. Hän työskenteli pienessä koossa, hillityllä paletilla ja lähes geometrisen selkeästi. Myöhemmät taidehistorioitsijat ovat kuvanneet häntä kubismin edelläkävijäksi.

Lyhyesti: Syntyi 24. toukokuuta 1869 Salassa. Kuoli 1. lokakuuta 1917 48-vuotiaana junaturmassa Barcelonan ulkopuolella. Saapui Pariisiin 15. huhtikuuta 1890. Kääntyi islamiin vuonna 1898 ja otti nimekseen Abdalhâdî. Ainoa näyttely elinaikana: neljä maalausta Konstnärsförbundetissa Tukholmassa vuonna 1912. Nationalmuseum sai ensimmäisen Aguélinsa lahjoituksena vuonna 1915. Moderna Museet esitteli 86 hänen teostaan ja 16 Paul Kleen teosta 16. tammikuuta–24. huhtikuuta 2016. Huutokauppaennätys: 7 miljoonaa kruunua teoksesta Gotlantilainen maisema, Stockholms Auktionsverk, 3. kesäkuuta 2015. Aguélia-museo Salassa avattiin vuonna 1962, ja vuodesta 2007 lähtien se on toiminut kaupungin vanhassa, vuonna 1903 rakennetussa voimalaitoksessa.

Aguélista tekee yhden Ruotsin kiinnostavimmista taiteilijakohtaloista pienten, hillittyjen kuvien ja ristiriitojen, matkojen ja hengellisen etsinnän täyttämän elämän yhdistelmä. Hän oli yhtä aikaa taiteilija, kriitikko, kielten opiskelija ja aktivisti, ja hänen kuvissaan näkyvät kaikki nämä maailmat. Hänet laajempaan yhteyteen haluava voi tutustua ensin pohjoismaista taidetta käsittelevään oppaaseemme tai Bozettos tietopankkiin.

Elämä ja matkat: Sala, Pariisi, Kairo ja Barcelona

Kasvuvuodet ja Gotlanti (1869–1890)

Aguéli menestyi koulussa huonosti ja vaihtoi koulua useita kertoja Salan, Västeråsin, Falunin ja Visbyn välillä. Vuonna 1888 hänet hyväksyttiin Tukholman Praktiska Arbetsskolaniin isänsä vastustuksesta huolimatta. Isä ei hyväksynyt taiteilijan uraa. Kesällä 1889 hän maalasi maisemia ja katunäkymiä Gotlannissa ja ystävystyi elinikäisesti Richard Berghin ja Karl Nordströmin kanssa. Saari pysyi toistuvana aiheena: vanhimmat säilyneet öljymaalaukset ovat gotlantilaisia, ja hän palasi sinne useana kesänä maalaamaan rannikkoa, merta ja muotokuvia. Kansallisromanttinen maisemakäsitys, josta voit lukea kansallisromantiikkaa käsittelevästä oppaastamme, muodosti hänen lähtökohtansa – mutta hän jätti sen pian taakseen.

Pariisi, Bernard ja anarkismi (1890–1894)

Perheen annettua luvan Aguéli matkusti Le Havreen 15. huhtikuuta 1890 ja asettui Pariisiin. Siellä hän tutustui van Goghin ja Cézannen teoksiin sekä Émile Bernardiin, syntetismin johtohahmoon, joka tutustutti hänet teosofisiin piireihin. Hän pettyi niihin nopeasti ja kiinnostui sen sijaan anarkistisista ympäristöistä. Opiskellessaan hetken Konstnärsförbundetin koulussa Tukholmassa vuonna 1892 hän sai opetusta Richard Berghiltä, ja vuonna 1893 hän aloitti opinnot École des langues orientalesissa. Samana vuonna hän tapasi runoilija ja eläinoikeusaktivisti Marie Huotin, jonka kanssa hänellä oli kaksikymmenvuotinen suhde. Huhtikuussa 1894 hänet pidätettiin anarkisteihin kohdistuneissa poliisiratsioissa, ja hän istui neljä kuukautta Mazasin vankilassa. Tätä vaihetta yhdistetään usein suureen anarkistioikeudenkäyntiin ”Kolmenkymmenen oikeudenkäyntiin”. Vankilassa hän käytti aikansa uskonnon, kielten ja taidehistorian opiskeluun.

Egypti, islam ja suufilaisuus (1894–1914)

Syksyllä 1894 Aguéli matkusti Kairoon, jossa hän maalasi egyptiläisiä maisemia ja muotokuvia, muun muassa kaupungin vuorenrinteellä ja kalifien haudat. Vuonna 1898 hän kääntyi islamiin ja otti nimen Abdalhâdî, ”Oppaan palvelija”; vuonna 1899 hän matkusti kirjeenvaihtajana Ceylonille ja Intiaan. Vuonna 1900 hän ampui matadoreja kohti Deuil’n härkätaistelussa protestina eläinrääkkäystä vastaan ja istui hetken vankilassa, minkä jälkeen hän lakkasi lähes kokonaan maalaamasta noin vuosikymmeneksi. Vuosina 1902–1909 hän asui jälleen Egyptissä, liittyi suufilaiseen veljeskuntaan ja julkaisi yhdessä Enrico Insabaton kanssa Il Convito -aikakauslehteä. Hän opiskeli keskiajan mystikko Ibn Arabia ja oli mukana perustamassa Akbariyya-yhdistystä. Hänen artikkelinsa L'Art pur, joka julkaistiin La Gnosen tammikuun 1911 numerossa, on lähimpänä taiteellista ohjelmajulistusta, jonka hän jätti jälkeensä.

Viimeiset vuodet: Tukholma, Egypti ja Espanja (1911–1917)

Aguéli kävi Ruotsissa ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen vuonna 1911 ja kävi tuolloin ajoittain Carl Wilhelmsonin maalauskoulua. Seuraavana vuonna, 1912, hän esitteli neljä maalausta Konstnärsförbundetissa – hänen ainoassa julkisessa näyttelyssään – ja matkusti Pariisiin avajaispäivänä. Vuoden 1913 lopulla hän palasi Egyptiin, ja vuonna 1916 Britannian siirtomaaviranomaiset karkottivat hänet. Hän lähti Espanjaan, jossa syntyivät hänen viimeiset maalauksensa. 1. lokakuuta 1917 hän kuoli jäätyään junan alle Barcelonan ulkopuolella. Nationalmuseum oli huomioinut hänet virallisesti vasta vuonna 1915 ottamalla vastaan Tukholmaa kuvaavan teoksen lahjoituksena.

Kriitikko, aktivisti ja kielitaituri

On helppo unohtaa, että pitkiä aikoja Aguéli oli enemmän kirjoittaja kuin maalari. Vuosina 1896 ja 1897 hän kirjoitti taidekritiikkejä L'Encyclopédie Contemporaine Illustrée -julkaisuun, ja vuonna 1899 hän lähetti matkaltaan Ceylonille ja Intiaan kymmenen kirjettä islamin leviämisestä Egyptin ulkopuolella. Pariisissa hän opiskeli arabiaa ja muita itämaisia kieliä, ja Kairossa hän loi verkoston kääntäjiä, mystikkoja ja toimittajia. Hänen sitoutumisensa anarkismiin, feminismiin ja eläinten oikeuksiin – kolmeen yhteiskunnalliseen aiheeseen, jotka Thielska Galleriet nosti esiin vuonna 2018 – ei ollut sivutoimintaa, vaan osa samaa etsintää, joka antoi hänen kuvilleen niiden rauhallisuuden. Hän halusi tehdä taiteesta muutakin kuin koristelua: ajattelutyön muodon, joka voisi ilmentää kokonaista maailmankuvaa.

Ruotsalaista taidetta vuosisadanvaihteessa ymmärtävän on tärkeää tuntea tämä. Carl Larsson ja Anders Zorn loivat kuvan Ruotsista, josta tuli kansallinen ikoni – Zornin tapauksessa niin menestyksekkäästi, että hänen akvarellinsa ovat yhä maan kysytyimpiä, kuten kirjoitamme Zornia käsittelevässä artikkelissamme – mutta Aguéli valitsi päinvastaisen tien: elämän liikkeessä ja köyhyydessä, pienten maalausten parissa, joita tuskin kukaan halusi. Vastakohta tekee hänestä välttämättömän äänen pohjoismaisen modernismin tarinassa.

Tärkeimmät teokset ja aiheet

Aguélin tuotanto on suppea ja hajallaan. Hänen maalauksensa ovat usein alle A4-arkin kokoisia, mutta Thielska Galleriet totesi vuosina 2018–2019 järjestetyssä juhlanäyttelyssään, että värien, valon ja vivahteiden vuorovaikutus luo monumentaalisuuden tuntua. Ivan Aguéli – måleriet och mystiken -näyttely oli esillä 6. lokakuuta 2018–10. helmikuuta 2019. Sen kuratoivat Viveca Lindenstrand sekä tutkijat Simon Sorgenfrei ja Annika Öhrner, ja sillä juhlistettiin hänen syntymänsä sataviisikymmenvuotispäivää.

Gotlantilaiset maisemat

Gotlanti on Aguélin markkinoilla vahvin aihe. Gotländskt landskap myytiin Stockholms Auktionsverkissä 3. kesäkuuta 2015 intensiivisen tarjouskilpailun päätteeksi 7 miljoonalla kruunulla; lähtöhinta oli 2,5–3 miljoonaa. Toinen samassa huutokaupassa myyty gotlantilainen maisema meni kaupaksi 2,45 miljoonalla. Aiheet ovat hillittyjä: dyynejä, pensaita, rantaviivoja ja korkea horisontti, maalattu ohuella, mattapintaisella värikerroksella, joka saa pinnan värähtelemään valosta. Saman ihastuksen pohjoismaiseen luontoon löytää myös Prins Eugenilta, jonka Waldemarsudde-museon kokoelmissa on Aguélin teoksia.

Egyptiläiset kaupunkimaisemat ja kupolitalot

Vuodelta 1895, jolloin hän maalasi Kairossa ja Asyutissa, ovat peräisin teokset Staden på kullarna ja Kalifernas gravar. Vuosilta 1913–1914 taas ovat muun muassa Egyptiskt kupolhus ja Afrikansk stad. Näissä arkkitehtuurin pelkistäminen näkyy selvimmin: rakennukset on redusoitu kuutioiksi, kupoleiksi ja varjoiksi haalistunutta taivasta vasten. Teokset maalattiin taloudellisesti vaikeina vuosina, mutta niissä näkyy lähes matemaattinen varmuus sommittelussa.

"Maisema voi välittää mielentilan." – Aguélin näkemys, joka on lainattu Uppsala Auktionskammarin Paviljongen-teosta koskevasta luettelotekstistä (2024)

Espanjalaiset maisemat 1916–1917

Egyptistä karkotuksensa jälkeen Aguéli maalasi pieniä katalonialaisia maisemia, usein öljyllä paperille. Yksi tunnetuimmista niistä, Spanskt landskap med väg, on vain 16,5 × 23 cm:n kokoinen ja kuuluu Moderna Museetin kokoelmaan. Taiteilija oli tuolloin uupunut ja varaton, mutta maalaukset ovat rauhallisia, kirkkaita ja hämmästyttävän vapaita: tie johtaa kuvapintaan, jolla vuorten linjat ja puiden muodot on pelkistetty lähes abstrakteiksi rakennuspalikoiksi.

Paviljongen ja muotokuvat

Hän maalasi myös muotokuvia ja intiimejä aiheita. Flickporträtt (1891) ja Porträtt av Mme Huot olivat esillä Thielska Gallerietissä. Paviljongen (33 × 41 cm), öljy kankaalle pahville, myytiin Uppsala Auktionskammarissa kesäkuussa 2024 (11.–14. kesäkuuta, kohde 744) 300 000–400 000 kruunun arviohinnalla. Teos kuului aikoinaan kruununprinssi Gustaf Adolfille, josta tuli myöhemmin kuningas Gustaf VI Adolf, ja se on ollut esillä Nationalmuseumissa vuonna 1939, Ateneumissa Helsingissä vuonna 1948 ja Göteborgin taidemuseossa vuonna 1957. Provenienssi kertoo paljon siitä, miten Aguéli muuttui kuolemansa jälkeen unohdetusta ulkopuolisesta kuninkaallisen keräilyn kohteeksi.

Tekniikka, värit ja taiteilijan tunnusomainen tyyli

Aguélin teokset tunnistaa kolmesta piirteestä: pienestä koosta, ohuista ja hieman himmeistä väreistä sekä sommittelusta, jossa olennainen on nostettu esiin koristeellisuuden kustannuksella. Hän kutsui ihannettaan itse ”puhtaaksi taiteeksi” (l'art pur) ja pohjasi sen syntetismin ajatukseen muodon pelkistämisestä ytimeensä. Salakonstnärernas sällskapin elämäkertatietojen mukaan hänen tyyliinsä vaikuttivat Gauguin ja symbolismi, mutta sen oma geometrinen ankaruus viittaa kubismiin.

Syntetismi, Bernard ja Gauguin

Kohtaaminen Émile Bernardin kanssa vuonna 1890 antoi Aguélille työkalut: tasaiset värialueet, korostetut ääriviivat ja kuvapinta, joka ei pyri jäljittelemään syvyyttä vaan jäsentämään sitä. Sama perinne johtaa Paul Gauguiniin, jonka Tahiti-aiheiset kuvat ovat tunnetuin sovellus tästä. Aguéli kuitenkin työskenteli hillitymmin ja keskittyneemmin kuin Gauguin. Hän oli myös yksi ensimmäisistä ruotsalaisista, jotka omaksuivat Cézannen rakentavan tavan nähdä maisema, mikä tekee hänestä tärkeän palasen kertomuksessa modernismin tulosta Pohjoismaihin.

Taide hengellisenä harjoituksena

Aguélille maalaaminen oli tie oivallukseen. Ibn Arabin, Swedenborgin ja persialaisen runouden lukeminen johdatti hänet ajatukseen, että maisema voi ilmentää mielentilaa ja että kuvaa eivät siksi saa häiritä tarpeettomat yksityiskohdat. Sama kehityskulku sai Moderna Museetin kuraattorin Fredrik Liew’n kiinnostumaan hänen asettamisestaan rinnakkain Paul Kleen kanssa vuoden 2016 Klee/Aguéli-näyttelyssä: 86 maalausta ja piirustusta, jotka oli jäsennelty luomisen, muodon, enkelin, merkin ja puutarhan käsitteiden ympärille. Näyttely korosti, että heidän taiteensa oli ”vastarintaa” teollisen kiihtymisen aikakaudelle, ei pakoyritys.

Ohut, himmeä ja pieni: näin Aguélin näkee

Alkuperäisteoksen edessä huomaa ensimmäiseksi, miten vähän väriä hän käytti. Salakonstnärernas sällskap kuvailee hänen värejään ”ohuehkoiksi ja hieman himmeiksi”, ja monet Espanjan maisemista on maalattu öljyvärillä paperille, jonka koko on 16,5 × 23 cm. Paksuja siveltimenvetoja, tehokeinoja tai päällekäyvää tarinankerrontaa ei ole. Sen sijaan ääriviivat, värialueet ja horisontin sijainti kuvassa kannattelevat koko teosta. Sama niukkuus nousisi myöhemmin pohjoismaisen modernismin tunnusmerkiksi, ja se selittää, miksi hänen kuvansa toimivat niin hyvin jäljennöksinä: aiheiden vahvuus piilee sommittelussa, ei pinnan aineellisissa yksityiskohdissa.

Toinen tunnusomainen piirre on hänen tapansa käsitellä valoa. Sen sijaan että hän olisi kuvannut hetken vaihteluita, kuten impressionistit tekivät impressionismissa, hän luo yleistävän, lähes ajattoman valon. Taivas muuttuu tasaiseksi värikentäksi, varjot ovat litteitä ja horisontti pysyy vakaana. Tämä sekä usein lähes suoraan edestä avautuvat näkymät antavat kuville meditatiivisen luonteen, jonka yhdistämme hänen suufilaisiin opintoihinsa.

Perintö, museot ja taidemarkkinat

Aguélin merkitys on kasvanut vähitellen. Nationalmuseum vastaanotti ensimmäisen Aguélinsa vuonna 1915, kaksi vuotta ennen hänen kuolemaansa. 1900-luvulla kokoelmia kartutettiin Nationalmuseumissa, Moderna Museetissa ja Waldemarsuddessa, ja vuonna 1969, sata vuotta hänen syntymänsä jälkeen, hänen maalauksistaan julkaistiin ruotsalaisia postimerkkejä, englanninkielisen Wikipedian mukaan. Hänen islamilaista esoteriaa käsittelevät tekstinsä vaikuttivat myös ranskalaiseen kirjailijaan René Guénoniin ja siten niin sanottuun traditionalistiseen koulukuntaan – perintöön, joka ulottuu kauas taidehistorian ulkopuolelle.

Näyttelyt ovat nostaneet hänet esiin

Kaksi näyttelyä ovat muuttaneet kuvaa Aguélista nykyaikana. Moderna Museetin Klee/Aguéli (16. tammikuuta–24. huhtikuuta 2016, kuraattori Fredrik Liew, 86 teosta) sijoitti hänet eurooppalaiseen modernistiseen keskusteluun ja osoitti, ettei hän ollut vain ruotsalainen kuriositeetti. Thielska Gallerietin juhlanäyttelyssä 2018–2019 nostettiin sen sijaan esiin kokonaisuus – maalaustaide, aktivismi ja uskontotutkimus. Lue lisää ensin mainitusta Moderna Museetin Klee/Aguéli-sivulta ja hänen elämästään vuosi vuodelta museon elämäkerrasta. Lisää tietoa löytyy ruotsinkielisestä Wikipediasta.

Ruotsalaisella taidekentällä Aguélista on tullut myös nykytaiteilijoiden viitekohta: esimerkiksi Andreas Eriksson on asetettu vuoropuheluun hänen kanssaan näyttelyssä Soleil et Lune Pariisin Ruotsin-instituutissa. Salan Aguélimuseo esittelee yhä nykytaidetta vuoropuhelussa modernien mestareiden kanssa näyttelytilassaan Travershallenissa, mikä pitää hänen tapansa nähdä elävänä.

Aguélimuseo Salassa

Vasagatan 17:ssä Salassa sijaitseva Aguélimuseo avattiin vuonna 1962. Vuodesta 2007 lähtien se on toiminut kaupungin vanhassa, vuonna 1903 rakennetussa voimalaitoksessa Täljstenenin kulttuurikorttelissa. Museon oman ilmoituksen mukaan siellä on Aguélisin maalausten ja piirustusten suurin kokoelma, ja se esittelee myös muun muassa Vera Nilssonin, Carl Kylbergin, Helene Schjerfbeckin, Ernst Josephsonin ja Karl Nordströmin teoksia. Kokoelman omistavat Nationalmuseum ja Moderna Museet, sitä ylläpitää Sala konstförening (perustettu vuonna 1941), ja sinne on vapaa pääsy keskiviikosta lauantaihin klo 11–16. Lue lisää Aguélimuseon verkkosivuilta.

Markkinat tänään

Aguélisin teoksia tulee harvoin huutokauppaan, ja Stockholms Auktionsverk kuvaili tuotantoa jo vuonna 2015 ”niukaksi ja halutuksi”. Ennätyshintaa, 7 miljoonaa kruunua (3. kesäkuuta 2015), voi verrata Paviljongin 300 000–400 000 kruunun lähtöhintaan vuonna 2024; ero selittyy aiheella, koolla ja provenienssilla. Gotlannin maisemat ovat kysytyimpiä. Lähteiden mukaan Aguéli ei myöskään koskaan ansainnut taiteellaan rahaa: kiinnostus häntä kohtaan heräsi vasta jälkikäteen museoiden ja tutkijoiden ansiosta.

Aguéli kotona – sisustusopas

Aguélisin kuvat ovat pieniä, rauhallisia ja värimaailmaltaan hillittyjä, joten ne on poikkeuksellisen helppo sijoittaa. Koska alkuperäisteokset ovat harvoin suurempia kuin 40 × 50 cm, jäljennökset toimivat parhaiten pienissä tai keskikokoisissa ko’oissa: 30 × 40 tai 40 × 50 cm. Lue 40 × 50 -koon osto-oppaastamme lisää mitoista, kehyksistä ja ripustamisesta.

Hänen värinsä – hiekanruskea keltainen, hillitty sininen, maanläheinen vihreä ja vaalea terrakotta – sopivat huoneisiin, joihin haluat rauhaa. Valitse lähtökohdaksi ruotsalaisen taiteen kokoelma tai selaa tunnettujen taiteilijoiden teoksia. Maisema-aiheet sopivat yhteen luontoaiheiden kanssa, ja hillityssä huoneessa ne toimivat erinomaisesti pareina minimalististen julisteiden kanssa.

Vinkkejä: Aguélisin kuvat ovat pieniä ja kestävät lähempää tarkastelua. Ripusta yksi taulu silmien korkeudelle (keskikohta noin 145 cm:n korkeudelle) rauhalliselle seinäpinnalle. Käytä leveää, lämpimänvalkoista paspartuuria, jotta ohut, mattapintainen maalaus saa hengittää. Lue paspartuuriohjeestamme lisää mitoista ja hapottomasta laadusta.

Jos haluat rakentaa ruotsalaisen taideseinän, jolla on historiallista painoarvoa, Aguélin rauhalliset maisemat sopivat hyvin Anders Zornin akvarellien rinnalle; artikkelimme Zornista vuonna 2026 näyttää, miten ruotsalainen mestarinimi löytää uuden yleisön. Aivan toisenlaista ilmaisua varten katso, miten toista pohjoismaista maisemamaalaria käsitellään Carl Fredrik Hill -oppaassamme.

Aikajana 1869–1917

1869 – Syntyy 24. toukokuuta Salassa. 1890 – Ottaa nimekseen Ivan Aguéli ja saapuu Pariisiin 15. huhtikuuta; tapaa Émile Bernardin. 1892 – Opiskelee Konstnärsförbundetin koulussa Richard Berghin johdolla. 1894 – On vangittuna neljä kuukautta Mazasissa; matkustaa Kairoon. 1898 – Kääntyy islamiin ja ottaa nimekseen Abdalhâdî. 1900 – Ampuu matadoreja kohti Deuilissa; lähes vuosikymmen ilman maalaamista. 1902–1909 – Toinen oleskelu Egyptissä; sufi-initiaatio ja Il Convito -aikakauslehti. 1911 – L'Art pur julkaistaan La Gnosessa. 1912 – Neljä maalausta Konstnärsförbundetissa; ainoa näyttely hänen elinaikanaan. 1915 – Nationalmuseum saa lahjoituksena Tukholmaa esittävän maalauksen. 1916 – Karkotetaan Egyptistä ja matkustaa Espanjaan. 1917 – Kuolee 1. lokakuuta Barcelonan ulkopuolella. 2015 – Huutokauppaennätys: 7 miljoonaa kruunua. 2016 – Moderna Museet esittelee Klee/Aguéli-näyttelyn. 2018–2019 – Thielska Galleriet juhlistaa 150-vuotisjuhlavuottaan.

Aiheeseen liittyviä taiteilijoita ja suuntauksia

Aguélin taide liikkuu useiden perinteiden rajamailla. Lue lisää Paul Gauguinista ja syntetismistä, opponenteista ja Konstnärsförbundetista, jotka loivat sen taide-elämän, jossa hän liikkui, Paul Kleestä, jonka rinnalle Moderna Museet asetti hänet, sekä pohjoismaisesta taiteesta yleisesti. Lisää taiteilijoita ja suuntauksia löydät tietopankista.

Usein kysyttyä Ivan Aguéliista

Kuka Ivan Aguéli oli?

+

Ivan Aguéli (1869–1917) oli ruotsalainen taidemaalari, taidekriitikko, anarkisti ja suufi, joka syntyi Salassa. Hänet tunnetaan pienistä Gotlannin, Egyptin ja Espanjan maisemista. Moderna Museet kuvailee häntä ”taidemaalariksi, anarkistiksi, suufiksi ja matkailijaksi”.

Miten Ivan Aguéli kuoli?

+

Aguéli kuoli 1. lokakuuta 1917 jäätyään junan alle Barcelonan ulkopuolella. Hän oli lähtenyt Egyptistä vuonna 1916 brittiviranomaisten karkotettua hänet, ja asui tuolloin Espanjassa, missä hän maalasi pieniä katalonialaisia maisemia. Hän oli 48-vuotias.

Missä Aguélin taidetta voi nähdä Ruotsissa?

+

Suurin kokoelma on Salaan Aguélimuseetissa (Vasagatan 17), johon on vapaa pääsy keskiviikosta lauantaihin klo 11–16. Teoksia on myös Nationalmuseumissa, Tukholman Moderna Museetissa ja Prins Eugens Waldemarsud­dessa. Kannattaa tarkistaa museoiden ajankohtaiset näyttelyt ennen matkaa.

Miksi Aguéli kääntyi islamiin?

+

Hän kääntyi islamiin vuonna 1898 ja otti nimen Abdalhâdî opiskeltuaan vuosia kieliä, uskontoa ja filosofiaa Pariisissa ja Kairossa. Moderna Museet kuvailee, että hän etsi vaihtoehtoa länsimaiselle materialismille ja pyrki yhdistämään taiteen, uskonnon ja todellisuuden. Hänestä tuli suufi, ja hän opiskeli erityisesti Ibn Arabia.

Paljonko Aguéli on arvoltaan?

+

Ennätyshinta on 7 miljoonaa kruunua Gotlantilaisesta maisemasta, joka myytiin Stockholms Auktionsverkissä 3. kesäkuuta 2015. Pienemmistä teoksista maksetaan huomattavasti vähemmän: Paviljongen-teoksen (33 × 41 cm) lähtöhinnaksi ilmoitettiin 300 000–400 000 kruunua Uppsala Auktionskammarissa vuonna 2024. Hinta riippuu aiheesta, koosta, provenienssista ja kunnosta.

Mitä taidesuuntausta Aguéli edustaa?

+

Hänet yhdistetään jälki-impressionismiin ja syntetismiin, joihin vaikuttivat Émile Bernard ja Paul Gauguin, mutta hän kehitti oman pelkistetyn tyylinsä pienessä koossa. Myöhemmät tutkijat ovat kuvailleet hänen geometrista selkeyttään kubismin edeltäjäksi.

Minkä kokoinen Aguéli-juliste sopii?

+

Koska alkuperäisteokset ovat pieniä, 30 × 40 tai 40 × 50 cm toimii parhaiten, mielellään paspartuurin kanssa. Suuremmissa ko’oissa voi kadota intiimi tunnelma, joka on hänen tunnusmerkkinsä. Valitse kehykseksi vaaleaa puuta tai mustaa huoneen muiden puulajien mukaan.

Haluatko antaa Aguélin seesteisten maisemien luoda tunnelmaa huoneeseesi? Tutustu ruotsalaisten taideteosten kokoelmaamme ja löydä aiheita, jotka tuovat 1890-luvun etsivän värisävyn osaksi arkea.