Göteborgin koloristit – taidesuuntauksen historia, Ivarson, Schiöler ja värien lyriikka

Göteborgin koloristit on yhteisnimitys länsirannikon maalareille, jotka tekivät 1930-luvulla väristä taiteen kantavan voiman ja loivat jotain Ruotsin taidehistorian rakastetuimmista maalauksista. Åke Göransson, Ivan Ivarson, Ragnar Sandberg ja Inge Schiöler luetaan suuntauksen ytimeen, ja lähes kaikki heistä olivat opiskelleet 1920-luvulla Göteborgin Valandin maalauskoulussa opettajanaan Matisse-oppilas Tor Bjurström. Heidän kankaansa – hehkuvat kukka-asetelmat, siniset illat Järntorgetilla ja auringonvalkeat kalliot Bohuslänissä – kuuluvat nykyään keräilijöiden halutuimpiin aiheisiin. Ne sopivat erityisen hyvin taiteeksi ja julisteiksi pohjoismaiseen kotiin, jossa valoa riittää niukasti lähes puolet vuodesta.

Suuntaus ei koskaan ollut järjestäytynyt ryhmä. Taiteilijat eivät koskaan pitäneet yhteisnäyttelyitä, kirjoittaneet manifesteja, ja he olivat keskenään hyvin erilaisia. Heitä yhdistää silti intensiivinen, aistillinen ja toisinaan kiihkeä värikieli, jossa muodot usein vain vihjataan sen sijaan, että ne piirrettäisiin tarkasti esiin. Nimitys vakiintui vasta vuonna 1948, kun kustantamo Rabén & Sjögren julkaisi kirjan Göteborgin koloristit. Tällä sivulla käymme läpi suuntauksen historian, tärkeimmät taiteilijat ja teokset, hehkuvan värin taustalla olevan tekniikan, myytit sairaista neroista sekä sen, miten voit hyödyntää Göteborgin koloristien väripalettia valitessasi taidetta omaan kotiisi. Sivu on osa Bozettos taiteen ja taidehistorian tietopankkia.

Sisältö
↓ Mitä Göteborgin koloristit ovat?
↓ Historia: Matisseesta Valandiin
↓ Taiteilijat ja heidän tärkeimmät teoksensa
↓ Tekniikka ja taiteellinen tyyli
↓ Göteborg, Bohuslän ja aiheet
↓ Perintö, myytit ja museon kokoelma
↓ Göteborgin kolorismi kotona
↓ Aikajana
↓ Liittyvät suuntaukset ja taiteilijat
↓ Usein kysyttyä Göteborgin koloristeista

Mitä Göteborgin koloristit ovat?

Göteborgin kolorismi on länsirannikon suuntaus modernistisessa maalaustaiteessa, jonka kukoistuskausi oli 1930-luvulla. Kolorismi tarkoittaa, että väri – ei viiva, perspektiivi tai tarina – on ensisijainen ilmaisukeino. Siinä missä De Unga och 1909 års män -ryhmä Tukholmassa oli omaksunut fauvismin voimakkaana, lähes ohjelmallisena vaikutteena, nuoret maalarit Göteborgissa kehittivät siitä lyyrisemmän ja intiimimmän muunnelman. Taidekriitikot ovat usein kutsuneet heitä värilyyrikoiksi, ja kuvaus osuu oikeaan: heidän maalauksensa toimivat enemmän musiikin kuin kertomusten tavoin.

Göteborgin taidemuseon mukaan nimitystä alettiin käyttää ryhmästä 1930-luvun loppupuolella, ja se vakiintui lopullisesti vuonna 1948 julkaistun kirjan myötä. Ydinryhmään luetaan edellä mainitut neljä taiteilijaa, mutta myös Nils Nilsson, Karin Parrow, Magda Ringius, Folke Andreasson, Inga Englund-Kihlman, Ragnvald Magnusson, Waldemar Sjölander ja Erling Ärlingsson lasketaan usein mukaan. Edeltäjien Birger Simonssonin ja Gösta Sandelsin katsotaan luoneen perustan värikylläiselle länsirannikon maalaustaiteelle, josta kolorismi kasvoi.

Pikatiedot: Kukoistuskausi 1930-luku · Kotiseutu Göteborg ja Bohuslän · Koulu: Valandin maalauskoulu, jonka johtajana Tor Bjurström (1888–1966) toimi vuosina 1920–1929 · Keskeiset jäsenet: Ivan Ivarson (1900–1939), Åke Göransson (1902–1942), Ragnar Sandberg (1902–1972) ja Inge Schiöler (1908–1971) · Nimi vakiintui Rabén & Sjögrenin vuonna 1948 julkaiseman kirjan Göteborgskoloristerna myötä · Suurin kokoelma: Göteborgin taidemuseo, Götaplatsen · Viimeisin laaja katsaus: Den underbara färgen. Göteborgskolorismen i nytt ljus, 22. huhtikuuta 2023–7. huhtikuuta 2024, 218 teosta

Göteborgin koloristeja erottaa muista aikansa värinpalvojista intensiivisyyden ja haavoittuvuuden yhdistelmä. Värit ovat voimakkaita, usein sekoittamattomia, mutta siveltimenjälki on hermostunut ja hellä pikemminkin kuin koristeellinen. Aiheet ovat arkisia – kukkamaljakko ikkunalla, raitiovaunu, laituri, kasvot – ja ne maalataan niin läsnä olevasti, että arkinen tuntuu latautuneelta. Tämä taide ei pyri tekemään vaikutusta vaan koskettamaan.

Historia: Matissesta Valandiin

Tor Bjurström – opettaja, joka toi Pariisin mukanaan

Liikkeen historia alkaa Pariisista. Tor Bjurström syntyi 13. heinäkuuta 1888 Tukholmassa ja opiskeli vuosina 1905–1907 Taiteilijaliiton koulussa Karl Nordströmin ja Richard Berghin johdolla, minkä jälkeen hän opiskeli Kööpenhaminassa Kristian Zahrtmannin johdolla. Vuosina 1908–1914 hän oleskeli Pariisissa ja kuului skandinaaveihin, jotka opiskelivat Henri Matissen yksityisakatemiassa. Siellä hän oppi, että väri saattoi kantaa kuvaa yksinään, että punainen alue saattoi olla yhtä aikaa sekä pinta että valo.

Kun Bjurströmista tuli Valandin maalauskoulun – Göteborgin museon maalaus- ja piirustuskoulun – johtaja, hän toi ranskalaisen värikäsityksen satamakaupunkiin, jota siihen asti olivat hallinneet huomattavasti pidättyvämmät ihanteet. Hän kannusti oppilaita käyttämään värejä, ja Göteborgin taidemuseon mukaan heidän maalauksissaan värit kirjaimellisesti räjähtivät esiin 1920-luvun jälkipuoliskolla. Bjurströmin seuraajaksi tuli vuonna 1929 Sigfrid Ullman, joka hänkin oli entinen Matissen oppilas mutta painotti enemmän muotoa ja piirtämistä; Ullmanin oppilaita kuvaillaan usein hillityksi seuraajasukupolveksi.

Oppilaat ja museon kokoelma

Göteborgin taidemuseo Götaplatsenilla vihittiin käyttöön vuonna 1923, ja museon mukaan nuoret taiteilijat kävivät ahkerasti tutustumassa sen kokoelmiin 1920-luvulla. Siellä he saattoivat tutkia Karl Isaksonia, Carl Kylbergiä, tanskalaisia koloristeja ja ranskalaista modernismia. Nils Nilsson opiskeli Bjurströmin johdolla vuosina 1922–1925 ja jatkoi sitten Per Krohgin johdolla Pariisissa; Inge Schiöler hyväksyttiin oppilaaksi 18-vuotiaana ja opiskeli Valandissa vuosina 1926–1929. Åke Göransson opiskeli osa-aikaisesti Bjurströmin johdolla parturin työnsä ohessa, mutta joutui keskeyttämään opintonsa vuonna 1928, kun skitsofrenian ensimmäiset merkit ilmaantuivat.

1930-luvun läpimurto

Läpimurto tapahtui 1930-luvulla. Ivan Ivarsonilla oli yksityisnäyttely Göteborgin taidemuseossa vuonna 1936 ja samana vuonna Färg och Formissa Tukholmassa. Nils Nilsson nousi läpimurtoon yksityisnäyttelyillä sekä Tukholmassa että Göteborgissa vuonna 1935. Vuosikymmentä leimasi kuitenkin myös tragedia: Göransson eristäytyi kotiinsa vuodesta 1930, ja hänet otettiin mielisairaalaan Göteborgissa vuonna 1937, missä hän kuoli vuonna 1942. Ivarson muutti Ranskaan vuonna 1937 ja kuoli äkillisesti Pariisin-vierailullaan kesällä 1939 vain 39-vuotiaana. Schiöler sairastui vuonna 1933 eikä pystynyt työskentelemään juuri lainkaan lähes vuosikymmeneen.

Taiteilijat ja heidän tärkeimmät teoksensa

Göteborgilaisen koloristisen taiteen perustana on muutama vahva persoonallisuus. Jokaisella on oma vireensä, ja juuri heidän välisensä erot tekevät suuntauksesta niin rikkaan. Tässä ovat neljä ydinjäsentä ja viides, Nils Nilsson, jonka monet taidehistorioitsijat nostavat nykyään yhtä keskeiseksi.

Ivan Ivarson (1900–1939) - puhtain koloristi

Göteborgin taidemuseo kuvailee Ivan Ivarsonia Göteborgissa syntyneeksi ja kasvaneeksi taiteilijaksi, joka ehkä parhaiten vastaa mielikuvaa göteborgilaisesta koloristista. Hänen varhainen palettinsa oli hillitty, mutta vuoden 1930 jälkeen hän kehitti väriskaalan, joka oli värisevä ja ylevä. Aiheina olivat länsirannikon ja Ranskan maisemat, naiset, kukat ja toisinaan uskonnolliset aiheet. Museon kokoelmissa on häneltä kolmisenkymmentä teosta, muun muassa Omakuva (1924), Puutarhassa, Cagnes (1927), Tulppaaneja (1930), Kukkia ikkunassa (1931), Laituri, Bornholm (1933), Uiva tyttö (1936), Kristus ristillä (1937) ja Hedelmäsato, St Georges de Didonne (1939). Hänen ateljeensa Järntorgetin ja Packhusplatsenin lähellä tarjosivat näkymiä satamaan, joka toistuu hänen maalauksissaan. Hänen viimeisin yksityisnäyttelynsä järjestettiin Göteborgin taidemuseossa vuonna 2010.

Åke Göransson (1902–1942) - ikkuna Landalassa

Åke Göransson kasvoi äitinsä ja neljän sisaruksensa kanssa, opiskeli parturiksi ja opiskeli maalausta osa-aikaisesti. Noin vuodesta 1927 lähtien hänellä ilmeni skitsofrenian oireita, ja vuodesta 1930 alkaen hän eli yhä eristäytyneempänä perheen asunnossa Landalassa. Sieltä hän maalasi sisätiloja, asetelmia, omakuvia ja ennen kaikkea ikkunanäkymiä – kaupunkimaisemia, joissa katot, katuvalot ja sininen iltavalo sulautuvat yhteen. Hänet otettiin sairaalaan vuonna 1937, ja hän kuoli siellä vuonna 1942. Göransson on koloristeista se, jonka taiteesta on tullut myyttisin, ja Björn Axlund omisti hänelle monografian Färgformen. Åke Göranssons liv och konst (2002).

Ragnar Sandberg (1902–1972) – kahvilat ja kansanelämä

Ragnar Sandberg on koloristi, joka nautti eniten ihmisvilinästä. Hän maalasi kahviloita ja katuelämää Drottningtorgetin ja Lilla Bommenin ympäristössä, usein hahmoja, jotka oli pelkistetty lähes merkeiksi, ja värejä, jotka tuntuvat liikkuvan väkijoukon tahdissa. Göteborgin taidemuseo valitsi hänen teoksensa Den blå bussen (museon eri lehdistötiedotteissa ajoitettu vuosiin 1938 ja 1940) vuoden 2023 juhlanäyttelyn pääkuvaksi – sininen ajoneuvo ja muutama kiireinen ihminen riittävät vangitsemaan kokonaisen kaupungin rytmin. Sandberg eli pisimpään ydinryhmän jäsenistä ja kuoli vuonna 1972, yli kolme vuosikymmentä Ivarsonin ja Göranssonin jälkeen.

Inge Schiöler (1908–1971) – Bohuslänin värirunoilija

Inge Schiöler syntyi vuonna 1908 Strömstadissa ja kuoli vuonna 1971 Tukholmassa. Jo vuonna 1926 hän maalasi akvarellin Bryggan i Strömstad, joka on nykyään Nordiska Akvarellmuseetissa Skärhamnissa. Opiskeltuaan Valandissa vuosina 1926–1929 hän sairastui vuonna 1933 vakavasti psyykkisesti, ja häntä hoidettiin pitkään S:t Jörgensin sairaalassa. Palattuaan maalaamisen pariin hän maalasi lähes hurmioituneen väriloiston vallassa: koboltinsinistä, kadmiumia ja smaragdinvihreää Kosterhavetin, venevajojen, niittyjen ja kallioiden kuvissa. Tanskalainen tietosanakirja Lex kuvailee hänen maalaustaidettaan sekä lyyriseksi että dramaattiseksi, ja Liljevalchs esitteli syksyllä 2022 näyttelyn Inge Schiöler. Landskap utan gräns.

”Yksi 1900-luvun merkittävimmistä ruotsalaisista koloristeista.” – Liljevalchs Inge Schiöleristä ennen vuoden 2022 näyttelyä Landskap utan gräns

Nils Nilsson (1901–1949) – figuurikompositioiden mestari

Nils Nilsson syntyi 2. lokakuuta 1901 Göteborgissa ja kuoli siellä 1. joulukuuta 1949. Hän opiskeli Bjurströmin johdolla vuosina 1922–1925 ja Per Krohgin johdolla Pariisissa 1925–1926. Store norske leksikonin mukaan häneen vaikuttivat sekä ranskalaiset postimpressionistit että Edvard Munchin virtaavat linjat. Hän oli yksi harvoista piirinsä taiteilijoista, jotka hallitsivat suuret ja monimutkaiset figuurikompositiot, ja hän teki myös freskoja. Taidehistorioitsija Jeff Werner kirjoitti hänestä monografian vuonna 1997, ja Nilssonin teoksia oli esillä Göteborgin taidemuseon salissa 24 yhdessä Schiölerin, Sandbergin, Göranssonin, Karin Parrow’n ja Magda Ringiuksen teosten kanssa.

Karin Parrow, Magda Ringius ja piirin naistaiteilijat

Yksi vuoden 2023 näyttelyn tärkeimmistä uutuuksista oli naistaiteilijoiden nostaminen esiin. Museon edellisessä suuressa koloristinäyttelyssä 1980-luvulla ei ollut mukana yhtäkään naistaiteilijaa. Nykyään Karin Parrow ja Magda Ringius ovat esillä mieskollegoidensa rinnalla, ja tutkimus on osoittanut, että piiri oli laajempi ja verkostomaisempi sekä vähemmän sankarikeskeinen kuin perinteinen kertomus on antanut ymmärtää.

"Kolorismi ei ollut erillinen Göteborgin ilmiö." – Göteborgin taidemuseon tutkimuspäällikkö ja kuraattori Kristoffer Arvidsson, Den underbara färgen -näyttelyn vuoden 2023 lehdistötiedotteessa

Tekniikka ja taiteellinen tunnusmerkki

Mikä sitten tekee maalauksesta göteborgilaista kolorismia? Göteborgin taidemuseo tiivistää ihanteet neljään kohtaan: väri ilmaisun kantavana voimana, kimmeltävä valo, luonnon läheinen tarkastelu sekä avoin, etsivä työskentelytapa. Se on hyvä kartta, mutta sitä on täydennettävä sillä, mitä näkee seisoessaan maalausten edessä.

Väri ennen muotoa

Koloristit antoivat värin kantaa sommittelua. Puun latvus voi olla yksi koboltinsininen läikkä, talo oranssi suorakulmio. Muoto esitetään usein ylimalkaisesti, joskus vain muutamalla siveltimenvedolla vihjaten, ja syvyyden luo värien keskinäinen jännite – sinisen ja oranssin sekä punaisen ja vihreän komplementtikontrasti. Tässä näkyy fauvismin perintö, mutta tempo on toinen: siinä missä fauvistit maalasivat usein tasaisilla, puhtailla väripinnoilla, göteborgilaiset työskentelivät kerroksellisilla, väreilevillä pinnoilla.

Kimmeltävä valo

Länsirannikon valo – meren heijastamana, usvan ja sateen rikkomana – on jatkuvasti pääosassa. Ivarson ja Schiöler rakensivat valoa lyhyillä, toisinaan paksuilla öljyvärivedoilla, joiden läpi alemmat kerrokset kuultavat. Tuloksena on kuvia, jotka näyttävät hehkuvan sisältäpäin, mikä selittää, miksi ne sopivat niin hyvin harmaisiin suomalaisiin talvihuoneisiin. Useat taiteilijoista, etenkin Schiöler, olivat myös taitavia akvarellisteja, ja akvarellissa valo on paperin omaa valkoista.

Avoin, hermostunut sivellintyö

Göteborgin koloristit jättivät maalauksen mielellään akateemisessa mielessä keskeneräiseksi. Siveltimenjälki on näkyvissä, joskus lähes luonnosmainen, ja väripintojen rajat saavat väreillä. Tämä luo välittömyyden tuntua, joka muistuttaa ekspressionismia, mutta ilman sen ahdistusta ja vääristymiä. Kyse on lyyrisestä ekspressiivisyydestä – runosta pikemmin kuin huudosta.

Arkisia aiheita

Aihepiiri on silmiinpistävän vaatimaton: kukka-asetelmia, ikkunanäkymiä, satamia, laitureita, kahviloita, muotokuvia ja uimareita. Aiheet eivät olleet pääasia, vaan tekosyy maalata värejä ja valoa. Siksi kuvat kestävät myös aikaa niin hyvin – ne eivät käsittele tiettyä aikakautta, vaan tapaa nähdä.

Göteborg, Bohuslän ja aiheet

Göteborgilaiskolorismi on yksi harvoista ruotsalaisista taidesuuntauksista, jotka liittyvät näin selvästi yhteen kaupunkiin. Satama, kanavat, raitiovaunut ja sade näkyvät kaikkialla teoksissa. Göteborgin taidemuseo nostaa esiin kolme topografiaa: Göranssonin kaupunkikuvat Landalan asunnosta, Ivarsonin näkymät Järntorgetin ja Packhusplatsenin ateljeista sekä Sandbergin kahvilat ja katuelämän Drottningtorgetin ja Lilla Bommenin ympäristössä. Yhdessä ne muodostavat eräänlaisen maalauksellisen kaupunkikuvan 1930-luvun Göteborgista, telakkateollisuuden ja modernisaation välissä muovautuvasta kaupungista. Jos haluat kaupungin seinällesi tänään, tutustu Göteborg-julisteisiimme ja taideteoksiimme.

Bohuslän, Hanhals ja matkat

Kaupungin ulkopuolella Bohuslänin rannikko kallioineen, venevajoineen ja saaristoineen houkutteli taiteilijoita. Schiöler palasi yhä uudelleen Strömstadiin ja Kosterin saarille, ja hänen sieltä maalaamansa teokset kuuluvat ruotsalaisen 1900-luvun taiteen rakastetuimpiin. Vuoden 2023 näyttelyssä oli myös teoksia Hanhalsista Pohjois-Hallannista, Bornholmista ja Ranskan Rivieralta – Ivarsonin Puutarhassa, Cagnes vuodelta 1927 on varhainen esimerkki. Yhteydet Tanskaan ja Norjaan olivat vahvat, ja museo esitteli samanaikaisesti tanskalaisia ja norjalaisia koloristeja kuudennen kerroksen saleissa 24 ja 25.

Valo yhdistävänä tekijänä

Kaupunkia ja saaristoa yhdistää kuvissa valo. Länsirannikon valo on kosteaa ja vaihtelevaa, ja koloristit vangitsivat sen hetkiin – siniseen hetkeen sataman yllä, keskipäivän valoon bohuslänilaisen niityn yllä. Siniseen hetkeen Skagenin maalareiden teoksissa tutustuneet tunnistavat viehätyksen, mutta göteborgilaiset maalasivat valoa huomattavasti vapaammin värein.

Perintö, myytit ja museon kokoelma

Göteborgin taidemuseossa on maan merkittävin göteborgilaiskoloristien kokoelma, ja museon mukaan suuntaus kuuluu kokoelman rakastetuimpiin. Museolla on yhteensä noin 70 000 teosta. Kolorismi on jo pitkään ollut osa kaupungin identiteettiä: Göteborgin yliopiston Medicinarelänganin luentosalit on nimetty useiden koloristien mukaan, ja Sahlgrenskan akatemian sali kantaa Tor Bjurströmin nimeä.

Myytti sairaasta nerosta

Useat taiteilijoista kärsivät mielenterveysongelmista ja kuolivat ennenaikaisesti, mikä on synnyttänyt romanttisen myytin hulluuden ja nerouden yhteydestä. Tutkimushankkeen Göteborgin kolorismi. Verkostot, yhteydet, kaanon tavoitteena oli nimenomaan tarkastella myyttejä ja historiankirjoitusta. Torsten Söderbergin säätiö myönsi hankkeelle 252 000 kruunua vuonna 2021. Tuloksena syntyi 382-sivuinen luettelo, jonka kirjoittajiin kuuluivat muun muassa Kristoffer Arvidsson, Jeff Werner, Andrea Kollnitz, Patrik Steorn ja kirjailija Lydia Sandgren, jonka romaani Kootut teokset sijoittuu Göteborgin taidemaailmaan.

Ihmeellinen väri 2023–2024

Juhlanäyttely Ihmeellinen väri. Göteborgin kolorismi uudessa valossa oli esillä 22. huhtikuuta 2023–7. huhtikuuta 2024, ja sillä juhlistettiin sekä museon 100-vuotisjuhlaa että Göteborgin 400-vuotisjuhlaa. Näyttelyssä oli 218 öljymaalausta, akvarellia, piirustusta, grafiikkaa ja veistosta, ja se oli museon ensimmäinen suuri kolorismia käsittelevä näyttely sitten 1980-luvun. Dagens Nyheterin kriitikko Dan Jönsson arvioi sen 20. toukokuuta 2023 otsikolla ”Villiä, kaunista ja visionääristä Göteborgin kolorismia”. Lue lisää Göteborgin taidemuseon näyttelysivulta.

"Göteborgin koloristit ovat suosittuja kävijöidemme keskuudessa." – Patrik Steorn, Göteborgin taidemuseon johtaja, helmikuu 2023

Perintö näkyy myös myöhemmissä sukupolvissa. Museo mainitsee Maj Arnellin, Olle Skagerforsin ja Bengt Rindnerin taiteilijoina, jotka ovat vaalineet koloristisia ihanteita, ja länsirannikon värikäs maalaustaide elää edelleen sekä vakiintuneiden taiteilijoiden teoksissa että ruotsalaisissa taideteoksissa, jotka täyttävät valikoimamme.

Göteborgin kolorismi kotona

Harva taidesuuntaus sopii ruotsalaisiin koteihin yhtä hyvin kuin Göteborgin kolorismi. Teokset on luotu samoissa valo-olosuhteissa, joissa me elämme – pimeinä talvina, valoisina kesäöinä ja harmaassa sateessa – ja niiden sisäinen hehku tasapainottaa marraskuun pimeyttä. Tässä muutamia käytännön vinkkejä.

Valitse hallitseva väri

Koloristinen maalaus rakentuu usein yhden sävyn ympärille: koboltinsinisen, kadmiumoranssin tai smaragdinvihreän. Anna sävyn ohjata sijoittelua. Sininen satamakuva sopii valkoisia, harmaita tai hiekanvärisiä seiniä vasten pohjoismaisessa olohuoneessa; hehkuva punaisen ja oranssin sävyissä toteutettu kukka-aiheinen asetelma tuo lämpöä pohjoiseen avautuvaan keittiöön tai eteiseen. Jos etsit samaan tyyliin sopivia aiheita, tutustu värikkäisiin julisteisiimme ja kukka-aiheisiin julisteisiimme.

Huomioi valon suunta

Koska koloristit maalasivat valoa, heidän teoksensa toimivat parhaiten paikassa, jossa ne saavat päivänvaloa sivulta. Vältä suoraa auringonvaloa, joka haalistaa paperin ja painotuotteet, mutta sijoita kuva mielellään niin, että ikkuna valaisee sitä vasemmalta tai oikealta. Oppaastamme julisteita syksyn pimeyttä vastaan saat lisää vinkkejä valoisiin aiheisiin pimeään vuodenaikaan, ja värejä ja koettua lämpötilaa käsittelevä tutkimus selittää, miksi lämpimät sävyt voivat todella saada huoneen tuntumaan lämpimämmältä.

Vinkki: Kehystä kolorismijuliste kapeilla vaaleasta tammesta tai valkoisella kehyksellä ja leveällä valkoisella paspartuurilla. Silloin värit pääsevät hengittämään, aivan kuten museossa maalaukset ripustetaan vaaleille seinille. Lue halutessasi kehyksen psykologiaa käsittelevä oppaamme ennen valintaa – tumma ja raskas kehys usein himmentää hehkuvia värejä, jotka ovat koko jutun ydin.

Jos haluat yhdistellä useita kuvia, voit sijoittaa voimakkaanvärisen, kolorismista vaikutteita saaneen julisteen keskipisteeksi ja ympäröidä sen saman väriperheen hillitymmällä grafiikalla. Dopamiinisomistamisen trendi on tehnyt värikkäistä huoneista jälleen suosittuja, ja Göteborgin kolorismi on hyvä tapa tuoda väriä tilaan ilman, että lopputulos on räikeä – värit ovat voimakkaita mutta harmonisia ja lähes aina luonnon sävyihin pohjautuvia. Tunnettujen taiteilijoiden taideteostemme joukossa on muitakin saman väriperinteen mestareita.

Aikajana

1888 – Tor Bjurström syntyy 13. heinäkuuta Tukholmassa.

1908–1914 – Bjurström oleskelee Pariisissa ja opiskelee Henri Matissen johdolla.

1920 – Bjurströmistä tulee Göteborgin Valandin maalauskoulun johtaja, ja hän hoitaa tehtävää vuoteen 1929 asti.

1922–1925 – Nils Nilsson opiskelee Bjurströmin johdolla; myöhemmin hän jatkaa opintojaan Per Krohgin johdolla Pariisissa.

1923 – Göteborgin taidemuseo avataan Götaplatsenilla, ja siitä tulee oppilaiden tärkein opiskelukokoelma.

1926 – Inge Schiöler hyväksytään Valandiin, ja hän maalaa akvarellin Laituri Strömstadissa.

1928 – Åke Göransson joutuu keskeyttämään opintonsa sairauden vuoksi.

1929 – Sigfrid Ullman seuraa Bjurströmiä Valandin johtajana.

1933 – Ivarson maalaa teoksen Laituri, Bornholm; Schiöler sairastuu eikä pysty työskentelemään kunnolla lähes vuosikymmeneen.

1935 – Nils Nilsson saavuttaa läpimurtonsa yksityisnäyttelyillä Tukholmassa ja Göteborgissa.

1936 – Ivarson asettaa teoksiaan näytteille Göteborgin taidemuseossa ja Färg och Formissa Tukholmassa.

1937 – Göransson joutuu sairaalaan; Ivarson muuttaa Ranskaan.

1939 – Ivan Ivarson kuolee äkillisesti Pariisissa 39-vuotiaana.

1942 – Åke Göransson kuolee 40-vuotiaana.

1948 – Rabén & Sjögren julkaisee kirjan Göteborgin koloristit, ja nimitys vakiintuu käyttöön.

1949 – Nils Nilsson kuolee 1. joulukuuta Göteborgissa.

1961 – Tor Bjurströmille myönnetään prinssi Eugenin mitali; hän kuolee vuonna 1966.

1971–1972 – Inge Schiöler kuolee vuonna 1971 ja Ragnar Sandberg vuonna 1972.

2022 – Tukholman Liljevalchs+ esittelee näyttelyn Inge Schiöler. Landskap utan gräns 14. lokakuuta 2022–8. tammikuuta 2023.

2023–2024 – Den underbara färgen. Göteborgskolorismen i nytt ljus esittelee 218 teosta Göteborgin taidemuseossa.

Aiheeseen liittyvät suuntaukset ja taiteilijat

Göteborgin kolorismi liittyy läheisesti useisiin pohjoismaisen ja eurooppalaisen taidehistorian lukuihin. Ranskalaisia juuria edustavat Henri Matisse ja fauvismi, ruotsalaista esihistoriaa taas De Unga 1909, Sigrid Hjertén ja Isaac Grünewald. Göteborgin aiempi suuri taiteilijakohtalo on Ivar Arosenius, ja samoihin aikoihin Hallandissa Halmstadgruppen työskenteli aivan toisenlaisella, surrealistisella suunnalla.

Laajempaa kokonaisuutta varten tutustu pohjoismaiseen taiteeseen ja akvarellimaalauksen historiaan, jossa Schiölerillä on itsestään selvä paikkansa. Bozettos tietopankista löydät kaikki taiteilijoita ja taidesuuntauksia käsittelevät tietosivut koottuina yhteen paikkaan. Nils Nilssonin norjankielinen elämäkerta löytyy Store norske leksikonista ja Liljevalchin esittely Schiöleristä liljevalchs.se-sivustolta.

Usein kysyttyä Göteborgin koloristeista

Tuo värien lyriikka kotiisi. Göteborgskoloristit osoittivat, että yksi sininen ilta tai kukkamaljakko riittää täyttämään huoneen valolla. Tutustu ruotsalaisiin taideteoksiimme ja löydä olohuoneeseen, keittiöön tai makuuhuoneeseen juliste samassa hehkuvassa hengessä.