Giorgio de Chirico – metafyysinen taide, Rakkauden laulu ja tyhjän aukion mestari

Giorgio de Chirico (1888–1978) on italialainen taiteilija, joka maalasi tyhjiä aukioita, pitkiä varjoja ja kasvottomia mallinukkeja ja perusti näin metafyysisen taiteen, yhden 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista kuvamaailmoista. Hän syntyi 10. heinäkuuta 1888 Voloksessa Kreikassa, kuoli 20. marraskuuta 1978 Roomassa ja jätti jälkeensä maalauksia, kuten Rakkauden laulu (1914), Melankolia ja arvoitus kadulla (1914) ja Le cerveau de l'enfant (1914), joista viimeksi mainittu kuuluu Tukholman Moderna Museetin kokoelmaan. Hänen kuvansa opettivat surrealisteille, että arkisesta paikasta voi tulla arvoitus, ja René Magritte, Max Ernst sekä Salvador Dalí mainitsivat kaikki hänet esikuvakseen.

Tämä sivu on Bozettos’n suomenkielinen faktasivu Giorgio de Chiricosta. Käymme läpi hänen elämänsä Voloksesta Münchenin, Firenzen, Pariisin ja Ferraran kautta Espanjalaisten portaiden kupeessa olevaan taloon Roomassa, tärkeimmät teokset, mahdottomien perspektiivien taustalla olevan tekniikan, mitä tapahtui, kun hän kääntyi omaa läpimurtoaan vastaan, sekä missä hänen taidettaan voi nähdä Suomessa. Teksti perustuu tarkistettavissa oleviin tietoihin vuosiluvuista, museoista, näyttelyistä ja huutokauppahinnoista, ja päättyy käytännön oppaaseen siihen, miten tuot hänen hiljaisuutensa kotiin julisteiden avulla.

Sisältö
↓ Kuka oli Giorgio de Chirico?
↓ Elämä ja ura: Voloksesta Roomaan
↓ Tärkeimmät teokset
↓ Tekniikka, aiheet ja taiteilijan tunnuspiirteet
↓ Perintö ja vaikutus
↓ De Chirico Suomessa
↓ De Chirico kotona – sisustusopas
↓ Aikajana 1888–1978
↓ Taiteilijat ja suuntaukset
↓ Usein kysyttyä Giorgio de Chiricosta

Kuka Giorgio de Chirico oli?

Giorgio de Chirico oli Kreikassa syntynyt italialainen taidemaalari, kuvanveistäjä, kirjailija ja lavastaja, ja häntä pidetään pittura metafisican eli metafyysisen taiteen perustajana. Hänet tunnetaan kaupunkitiloista, joissa aika näyttää pysähtyneen: arkadeista, jotka eivät johda minnekään, seinän takana ohi höyryävästä junasta, jalustalla seisovasta patsaasta ja varjoista, jotka ovat aivan liian pitkiä vuorokaudenaikaan nähden. Hänen tunnetuin kautensa sijoittuu vuosien 1909 ja 1919 välille, mutta hän maalasi lähes seitsemänkymmentä vuotta ja kuoli 90-vuotiaana.

Pikatiedot: Syntynyt 10. heinäkuuta 1888 Voloksessa, Kreikassa. Kuollut 20. marraskuuta 1978 Roomassa 90-vuotiaana. Koko nimi: Giuseppe Maria Alberto Giorgio de Chirico. Opiskeli Münchenin taideakatemiassa vuodesta 1906 lähtien. Perusti metafyysisen taiteen yhdessä Carlo Carràn kanssa Ferrarassa. Taiteilija ja kirjailija Alberto Savinion (1891–1952) vanhempi veli. Huutokauppaennätys: 15,9 miljoonaa dollaria teoksesta Ariadnen iltapäivä (1913) Sotheby'sissa New Yorkissa vuonna 2020. Talo Piazza di Spagnalla Roomassa, jonka hän osti vuonna 1948, toimii nykyään museona. Valittiin Pariisin Académie des Beaux-Artsin jäseneksi vuonna 1974. Tukholman Moderna Museet omistaa teoksen Le cerveau de l'enfant (1914).

Nimi, kaksi elämää

De Chirico jaetaan tavallisesti kahdeksi taiteilijaksi. Ensimmäinen maalasi vuosina 1909–1919 arvoituksellisia aukiokuvia, jotka tekivät hänet kuuluisaksi. Toinen, vuoden 1919 jälkeen, kannatti Wikipedian mukaan paluuta perinteiseen käsityötaitoon, maalasi klassismin hengessä ja myöhemmin barokkityyliin sekä arvosteli äänekkäästi modernia taidetta. Surrealistit, jotka olivat ihailleet ensimmäistä kautta, halveksivat toista, ja taidehistorioitsijat kiistelevät yhä siitä, kumpi kausi edustaa ”oikeaa” de Chiricoa.

Siksi näemme hänet kaikkialla

Hänen kuvakielensä on vakiintunut niin vahvasti, että on helppo unohtaa, mistä se on lähtöisin. Thelonious Monkin jazzlevyn Misterioso (Riverside Records, 1958) kannessa on Näkijä (1915), ja metafyysiset aukiot palaavat elokuvissa, mainoksissa ja arkkitehtuurissa. Kun näet tyhjän aukion myöhäisen iltapäivän auringossa, etualalla pitkä varjo, näet käytännössä kaiun kuvasta, joka maalattiin Firenzessä vuonna 1910.

Elämä ja ura: Voloksesta Roomaan

Giorgio de Chiricon elämä ulottuu yhdeksän vuosikymmenen ja viiden maan ajalle. Hänen vanhempansa olivat italialaisia: äiti Gemma Cervetto ja isä Evaristo de Chirico, Kreikassa Pelionin rautatien parissa työskennellyt rautatieinsinööri. Nuoremmasta veljestä Andreasta, joka otti myöhemmin nimekseen Alberto Savinio, tuli kirjailija, säveltäjä ja taidemaalari, ja veljekset pysyivät elinikäisinä älyllisinä kumppaneina.

Kreikka ja München, 1888–1909

Giorgio kasvoi Voloksessa ja Ateenassa ja aloitti taideopinnot Ateenassa vuoden 1900 tienoilla. Isän kuoltua vuonna 1905 perhe muutti vuonna 1906 Saksaan, jossa hän opiskeli Münchenin taideakatemiassa Gabriel von Hacklin ja Carl von Marrin johdolla. Opettajia tärkeämmiksi osoittautuivat kirjat ja kuvat: hän tutki sveitsiläisen symbolistin Arnold Böcklinin ja graafikon Max Klingerin teoksia sekä luki Friedrich Nietzscheä, Arthur Schopenhaueria ja Otto Weiningeriä. Vuonna 1909 maalattu Kuoleva kentauri osoittaa, kuinka vahvasti Böcklinin mytologiset maisemat yhä vaikuttivat häneen.

Firenze ja ilmestys, 1910

Kesällä 1909 de Chirico palasi Italiaan ja asui kuusi kuukautta Milanossa. Vuoden 1910 alussa hän muutti Firenzeen. Siellä hän maalasi teoksen Syysillan arvoitus, ensimmäisen kuvan metafyysisten aukioiden sarjassa. Sen innoittajana oli Piazza Santa Croce. Hän kuvaili itse hetkeä äkilliseksi muodonmuutokseksi, jossa tuttu aukio muuttui hänen silmissään vieraaksi ja uudeksi. Koko metafyysinen taide perustuu juuri tähän kokemukseen: maailma muuttuu hetkessä vastauksen sijasta kysymykseksi.

Pariisi, 1911–1915

Heinäkuussa 1911 hän matkusti Torinon kautta Pariisiin tapaamaan veljeään. Samana vuonna hän osallistui Salon d'Automne -näyttelyyn, ja vuonna 1913 hän esitteli teoksiaan sekä siellä että Salon des Indépendants -näyttelyssä. Pablo Picasso ja Guillaume Apollinaire huomasivat hänet, hän myi ensimmäisen maalauksensa, Punainen torni, ja vuonna 1914 hän teki sopimuksen taidekauppias Paul Guillaumen kanssa Apollinairen välityksellä. Näinä vuosina syntyivät maalaukset Rakkauden laulu ja Le cerveau de l'enfant.

Ferrara ja liikkeen synty, 1915–1919

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua de Chirico palasi Italiaan ja saapui sinne toukokuussa 1915. Hän värväytyi armeijaan, mutta hänet todettiin palvelukseen sopimattomaksi ja sijoitettiin Ferraran sairaalaan. Kaupungin näyteikkunat kekseineen, karttoineen ja geometrisine esineineen innoittivat uuden sisustusmaalausten sarjan, jota kutsutaan metafyysisiksi sisätiloiksi. Ferrarassa hän tapasi Carlo Carràn, ja yhdessä he muotoilivat scuola metafisica -suuntauksen periaatteet. Lue koko liikkeestä lisää metafyysistä taidetta käsittelevältä sivultamme. Hän muutti Roomaan vuonna 1918.

Paluu käsityöhön ja välirikko surrealistien kanssa

Marraskuussa 1919 de Chirico julkaisi Paluu käsityöhön -artikkelin Valori Plastici -aikakauslehdessä. Siinä hän väitti, että taiteilijoiden on opittava vanhoilta mestareilta. Hän alkoi maalata klassisoivalla tyylillä ja kopioi renessanssin ja barokin esikuvia. Samaan aikaan André Breton näki 1920-luvun alussa metafyysisen maalauksen Paul Guillaumen galleriassa Pariisissa ja ihastui siihen. Kun de Chirico vieraili Pariisissa vuonna 1924, hänet otettiin vastaan surrealistien piirissä, mutta ryhmä arvosteli hänen uusia teoksiaan ankarasti. Jo vuonna 1926 hän kutsui Wikipedian mukaan surrealisteja ”idiooteiksi ja vihamielisiksi”.

Myöhäisvuodet, 1930–1978

1930-luvulla ja sen jälkeen de Chirico asui vuorotellen Pariisissa, Italiassa ja Yhdysvalloissa, ja vuonna 1944 hän asettui Roomaan. Vuonna 1928 hän piti ensimmäisen näyttelynsä New Yorkissa ja sen jälkeen Lontoossa, ja vuonna 1929 julkaistiin romaani Hebdomeros, metafyysikko. Hän suunnitteli lavastuksia Sergei Djagilevin baletille ja myöhemmin oopperoihin. Vuonna 1948 hän osti talon Piazza di Spagnalta, jossa toimii nykyään Casa Museo Giorgio de Chirico, ja vuonna 1974 hänet valittiin Ranskan Académie des Beaux-Artsin jäseneksi. Hän kuoli 20. marraskuuta 1978, ja vuonna 1992 hänen maalliset jäännöksensä siirrettiin San Francesco a Ripan kirkkoon Roomassa.

Tärkeimmät teokset

De Chiricon tärkeimmät teokset maalattiin pääosin vuosina 1909–1919, mutta myös myöhäiset versiot ja uudelleenluomukset kuuluvat hänen taiteeseensa. Hän nimittäin palasi koko elämänsä ajan omiin aiheisiinsa ja maalasi niitä uudelleen, joten samalla nimellä tunnetusta teoksesta on usein useita eri vuosikymmeniltä peräisin olevia versioita. Alla ovat teokset, joihin todennäköisimmin törmäät.

Rakkauden laulu (1914)

Kreikkalainen kipsipääveistos, punainen kirurginhansikas ja vihreä pallo on aseteltu rakennuksen julkisivulle, kun juna puksuttaa ohi muurin takana. Kuvassa ei ole selitettävissä olevaa logiikkaa, mutta se tuntuu väitelauseelta. Teos kuuluu New Yorkin Museum of Modern Artin kokoelmiin, ja siitä tuli surrealistien avainteos. René Magritte kuvaili sen reproduktion näkemistä yhdeksi elämänsä liikuttavimmista hetkistä. Lue lisää Magrittesta sivultamme, joka käsittelee René Magrittea.

"Et quid amabo nisi quod aenigma est?" ("Mitä rakastaisin, ellei se olisi arvoitus?") – Giorgio de Chirico, omakuvaan tehty kaiverrus, 1911

Melankolia ja mysteeri kadulla (1914)

Auringon valaisemaa arkadia pitkin juoksee hyppynarua pitelevä tyttö, ja nurkassa lepää tyhjä tavaravaunu ovet avoinna. Sen vieressä näkyy tuntemattoman hahmon pitkä, uhkaava varjo, vaikka itse hahmoa emme koskaan näe. Kuva on de Chiricon aukionäkymistä elokuvallisin, ja Wikipedia listaa sen vuoden 1914 teosten joukkoon. Varjo toimii avaimena koko hänen taiteeseensa: kuvan tärkein asia on se, mitä ei näy.

Le cerveau de l'enfant (1914)

Lapsen aivot -maalauksessa alaston nuori mies istuu silmät suljettuina pöydän takana. Hänen edessään on keltainen kirja, jossa on punainen kirjanmerkki, ja kreikkalainen pylväs peittää hänen oikean käsivartensa. Öljyvärimaalaus kankaalle on kooltaan 80 × 65 senttimetriä, ja se kuuluu Tukholmassa sijaitsevan Moderna Museetin kokoelmiin. Maalausta pidetään usein taiteilijan isän muotokuvana, ja myöhemmät tulkitsijat ovat nähneet siinä freudilaisia viittauksia. Se on yksi harvoista de Chiricon alkuperäisteoksista ratkaisevilta vuosilta, joita ruotsalaiset voivat nähdä matkustamatta ulkomaille.

Ariadne ja Ariadnen iltapäivä (1913)

Nukkuvaa Ariadnea autiolla aukiolla esittävä sarja maalattiin kahdeksalle kankaalle vuosina 1912–1913, ja taidekaupan raporttien mukaan niistä viisi kuuluu museoiden kokoelmiin, muun muassa Metropolitan Museum of Artille ja Philadelphia Museum of Artille. Yksi muista, Ariadnen iltapäivä (1913), myytiin lokakuussa 2020 New Yorkissa 15,9 miljoonalla dollarilla yhdeksän minuuttia kestäneen kahden keräilijän välisen tarjouskilpailun jälkeen. Lähtöhinta oli 10 miljoonaa. Kauppa rikkoi aiemman ennätyksen, jonka oli tehnyt Il Ritornante (1919), joka myytiin Christie’sillä vuonna 2009 14,1 miljoonalla dollarilla.

Huolestuttavat muusat ja Näkijä

Huolestuttavat muusat (1916) on ehkä hänen eniten jäljennetty aiheensa: kaksi mallinukkemaista hahmoa tyhjällä aukiolla Ferraran Esten linnan edessä, toinen istumassa ja toinen seisomassa. Hän maalasi kuvan uudelleen monta kertaa, muun muassa 1950-luvun lopun version (97 × 66 cm), joka on ollut esillä Fondazione Giorgio e Isa de Chiricon näyttelyissä. Näkijä (1915), mallinukke piirustustelineen kanssa omassa varjotilassaan, päätyi, kuten mainittiin, Thelonious Monkin albumin Misterioso kanneksi vuonna 1958.

Tekniikka, aiheet ja taiteellinen tunnusmerkki

De Chiricon kuvat tunnistaa muutamista tietoisesti toistetuista keinoista, ja niiden yhdistelmä on niin omaleimainen, että sen tunnistaa hetkessä jopa pienistä jäljennöksistä. Kuvien levottomuus syntyy siitä, että tekniikka itsessään on sovinnainen: kyse on realistisesta maalauksesta, jossa on selkeät ääriviivat ja sileät pinnat, mutta jota käytetään sellaisen kuvaamiseen, joka ei voi olla olemassa.

Perspektiivi, joka ei täsmää

De Chirico käytti klassista lineaariperspektiiviä, mutta antoi kuvan jokaiselle osalle oman pakopisteensä. Arkadit kallistuvat eri suuntiin, horisontti on matalalla eivätkä rakennukset voi olla samassa tasossa. Riittää, että katsoo yhtä ainoaa piazzaa tunteakseen, että jokin on pielessä, vaikkei osaa sanoa mitä. Suomenkielinen termi ”metafyysinen” tulee kreikan sanoista meta ta physika, ”fyysisen tuolla puolen”, ja juuri tätä vaikutelmaa hän tavoitteli.

Varjot, valo ja värit

Hänen aukioitaan kuvaavissa maalauksissaan valo on matalaa ja sivulta suuntautuvaa, kuin myöhään syksyiltapäivällä, ja varjot ovat pitkiä ja syviä. Väripaletti on hillitty ja maanläheinen: okraa, terrakottaa, tummanvihreää, vaaleansinistä ja kellanvihreä taivas, joka ei ole päivää eikä yötä. Myöhäisvuosina, erityisesti sarjassa Viimeinen metafysiikka (1968–1978), joka oli esillä Modenassa vuosina 2025–2026, värit kirkastuivat ja voimistuvat, mutta sommitelmat pysyivät samoina.

Aihemaailma: patsaat, mallinuket, junat ja tornit

Hänen toistuvia aiheitaan ovat jalustalla olevat patsaat, kasvottomat mallinuket, junat, tornit, arkadit, keksit, kartat, käsineet, banaanit ja geometriset apuvälineet, kuten viivaimet ja suorakulmat. Noin vuodesta 1914 lähtien mallinuket (mannekiinit) korvasivat aiemmat patsaat, ja niistä tuli avainaihe surrealisteille sekä saksalaisille taiteilijoille, kuten George Groszille ja Oskar Schlemmerille. Teosten nimet ovat osa teosta: Filosofin valloitus, Kaipuu äärettömään ja Runoilijan epävarmuus ohjaavat kuvan tulkintaa.

Itseväärennökset

Yksi de Chiricon tuotannon ainutlaatuinen piirre on se, että hän teki Wikipedian mukaan varhaisteoksistaan jälkikäteen päivättyjä jäljennöksiä ja tuomitsi samalla julkisesti monet hänen nimiinsä pannut teokset väärennöksiksi. Tämä vaikeuttaa teosten aitouden määrittämistä ja selittää, miksi hänen perintöään hallinnoivalla Fondazione Giorgio e Isa de Chiricolla on niin tärkeä rooli huutokaupoissa ja näyttelyissä. Alkuperäisteosta ostavan kannattaa aina vaatia alkuperätiedot ja asiantuntijalausunto.

Perintö ja vaikutus

De Chiricon perintö on laajempi kuin hänen yksittäiset teoksensa. Jo 1920-luvulla lähes jokainen uusi taidesuuntaus Euroopassa oli lainannut jotakin hänen kuvakielestään, ja nykyään se elää edelleen niin elokuvauksessa kuin muotikuvissakin. Hänen suorimpia seuraajiaan olivat surrealistit, mutta vaikutus ulottuu sitä laajemmalle.

Surrealismi

André Bretonin kuvaus ihastuksestaan metafyysiseen maalaukseen Paul Guillaumen galleriassa 1920-luvun alussa on yksi surrealismin syntytarinoista. Max Ernst, Yves Tanguy, René Magritte ja Salvador Dalí jatkoivat kaikki de Chiricon ajatusta siitä, että realistisella maalaustaiteella voi kuvata mahdotonta. Lue lisää sivuiltamme, jotka käsittelevät surrealismia ja Salvador Dalía.

Uusi asiallisuus ja Saksa

Saksassa 1920-luvulla järjestetyt metafyysisen taiteen näyttelyt vaikuttivat George Groszin ja Oskar Schlemmerin kaltaisiin taiteilijoihin, ja mallinukesta tuli toistuva aihe uudessa asiallisuudessa. Kylmällä ja tarkalla realismilla, jossa ihminen muuttuu esineeksi, on suora yhteys de Chiricon aukioihin.

Arkkitehtuuri, elokuva ja musiikki

Italiassa rakennettiin sotien välisenä aikana aukioita metafyysisessä hengessä, ja Rooman keskeneräistä EUR-aluetta mainitaan usein esimerkkinä. Michelangelo Antonionin kaltaiset ohjaajat ovat ammentaneet sen tunnelmasta, ja jazzmuusikot, kirjailijat ja muotoilijat ovat hyödyntäneet kuvia uudelleen. Kaikkialla toistuu sama punainen lanka: tyhjät huoneet, pitkät varjot ja tunne siitä, että jotakin on juuri tapahtunut tai tapahtumaisillaan.

Uusia näyttelyitä, uutta kiinnostusta

Kiinnostus de Chiricoon tuskin on hiipunut. Fondazione Giorgio e Isa de Chirico on listannut viime vuosien näyttelyitä muun muassa Milanossa, jossa Palazzo Reale esitteli vuosina 2019–2020 retrospektiivin, johon kuului noin 100 teosta, Tokiossa ja Kobessa vuonna 2024, Sarzanassa ja Serlachius-museoissa Mäntässä Suomessa vuonna 2025 (noin 60 teosta, aiheena de Chirico ja teatteri), Modenassa 29. marraskuuta 2025–12. huhtikuuta 2026 (Viimeinen metafysiikka, 50 teosta säätiöltä) sekä Prahassa, jossa Italian kulttuuri-instituutissa oli esillä yli 70 teosta 26. huhtikuuta 2026 asti.

De Chirico Ruotsissa

Giorgio de Chirico on edustettuna ruotsalaisissa kokoelmissa niukasti, mutta teoksia löytyy, ja tärkeimmän voi nähdä Tukholmassa. Moderna Museetin kokoelmatietokannassa on marraskuussa 2026 listattuna viisi hänen teostaan: kaksi maalausta, kaksi julistetta ja yksi grafiikanlehti. Kaksi teoksista on kirjattu Moderna Museetiin Tukholmassa.

Moderna Museet Tukholmassa

Tärkein teos on vuodelta 1914 peräisin oleva Le cerveau de l'enfant (Lapsen aivot), inventaarionumero NM 6068, joka on tietokannan mukaan esillä. Museolla on lisäksi noin vuodelta 1925 peräisin oleva Cavallo (NM 2900), joka on esillä opintogalleriassa. Näyttelytilanne muuttuu, joten tarkista museon verkkosivusto ennen matkaa. Tutustu tietokantaan itse Moderna Museetin kokoelmissa.

Huutokaupat ja kaupankäynti

Myös ruotsalaisissa huutokauppataloissa on ollut de Chiricon teoksia. Bukowskisilla on huutokaupoissa 553 ja 584 ollut grafiikkaa sekä teoksia, joiden nimiä ovat esimerkiksi Cavalli, Gli archeologi ja Il ritorno del figliuol prodigo sarjassa Metamorphosis. Tämä osoittaa, että hänen grafiikanvedoksensa ovat huomattavasti öljymaalauksia helpommin saatavilla. Alkuperäismaalausten hinnat voivat, kuten 15,9 miljoonan dollarin ennätys osoittaa, olla paljon korkeampia kuin mihin ruotsalaiset keräilijät tavallisesti liikkuvat.

Pohjoismainen yhteys

De Chirico sai vaikutteita pohjoismaisilta symbolisteilta: Böcklinin ja Klingerin mytologisilla maailmoilla oli suuri merkitys hänen varhaisille teoksilleen, ja samanlaista unenomaista hiljaisuutta esiintyy pohjoismaisessa taiteessa esimerkiksi Vilhelm Hammershøin ja Nils Dardelin teoksissa. Tutustu myös pohjoismaisen taiteen yleiskatsaukseemme. Ero on valossa: pohjoinen valo on pehmeää ja hillittyä, kun taas de Chiricon välimerellinen valo on kovaa ja teatraalista.

De Chirico kotona – sisustusopas

De Chirico -aiheiset julisteet sopivat kotiin, koska ne ovat hiljaisia. Värimaailma on hillitty ja maanläheinen, mutta aiheet ovat tarpeeksi vaikuttavia täyttämään koko seinän. Olemme koonneet artikkeliin yhteenvedon tutkimuksesta, joka selvittää, miksi valitsemme mielellämme melankolisia kuvia: Miksi ripustamme surullista taidetta seinälle? Se selittää osan niiden vetovoimasta.

Huone ja sijoittelu

Sijoita teos paikkaan, josta näet sen etäältä, esimerkiksi eteiseen, porraskäytävään tai olohuoneen vastakkaiseen päähän. Teokset rakentuvat syvyydestä ja pituudesta, ja ne pääsevät parhaiten oikeuksiinsa, kun katsoja voi lähestyä niitä hitaasti. Vältä paikkoja, joissa ne altistuvat voimakkaalle suoralle auringonvalolle, sillä se haalistaa paperia ajan myötä. Pitkää pylväskäytävää esittävä teos sopii erityisen hyvin kapeaan käytävään, jossa tila itsessään syventää perspektiiviä.

Kehykset ja paspartuurit

Kapeat, tummat mustat tai tammiset kehykset korostavat teräviä linjoja, kun taas leveä valkoinen paspartuuri antaa teokselle metafyysisen taiteen ansaitseman museomaisen hiljaisuuden. Valitse suuri koko, mielellään 50×70 cm tai 70×100 cm, jotta varjojen yksityiskohdat säilyvät. Löydät Bozetton kehykset kokoelmistamme.

Yhdistele muihin tyyleihin

Metafyysiset aiheet sopivat surrealististen julisteiden ja abstraktien kuvien rinnalle, ja ne sopivat myös minimalistisesti sisustettuihin koteihin. Tutustu kokoelmiin Tunnettujen taiteilijoiden teokset, Abstraktit julisteet, Minimalistiset julisteet ja Retro- ja vintagejulisteet, niin löydät aiheita, joiden värimaailma on yhtä hillitty. Lue myös surrealismin jatkumisesta artikkeleista Leonora Carrington 2026 ja Joan Miró 2026.

Vinkki: Ripusta de Chirico -aihe käytävään tai eteiseen, jossa katse voi kulkea tilan halki aivan kuten hänen pylväskäytävissään. Valitse 50×70 cm:n koko, leveä valkoinen paspartuuri ja pidä muu seinä tyhjänä, jotta kuvan hiljaisuus pääsee vaikuttamaan. Voit antaa myös yhden lämpimän lampun luoda seinälle oman varjonsa sivulta, kaikuna kuvan iltapäivästä.

Aikajana: Giorgio de Chirico 1888–1978

1888 – Giorgio de Chirico syntyy 10. heinäkuuta Voloksessa Kreikassa.
1905 – Isä Evaristo kuolee.
1906 – Perhe muuttaa Saksaan, ja de Chirico aloittaa opinnot Münchenin taideakatemiassa.
1909 – Kuoleva kentauri maalataan; hän palaa Italiaan ja asuu kuusi kuukautta Milanossa.
1910 – Syksyillan arvoitus maalataan Firenzessä, ensimmäinen metafyysinen aukionäkymä.
1911 – Muuttaa Pariisiin ja osallistuu Salon d'Automne -näyttelyyn.
1914 – Maalaa teokset Rakkauden laulu, Melankolia ja arvoitus kadulla ja Le cerveau de l'enfant; tekee sopimuksen Paul Guillaumen kanssa.
1915 – Palaa Italiaan ja hänet sijoitetaan Ferraraan.
1917 – Tapaa Carlo Carràn Ferrarassa; scuola metafisica muotoutuu.
1918 – Muuttaa Roomaan.
1919 – Artikkeli Paluu käsityöhön julkaistaan Valori Plasticissa.
1924 – Vierailee Pariisissa, jossa surrealistit ottavat hänet vastaan.
1929 – Romaani Hebdomeros julkaistaan; lavastaa Diaghileville.
1948 – Ostaa talon Piazza di Spagnalta Roomassa.
1974 – Valitaan Académie des Beaux-Artsin jäseneksi.
1978 – Kuolee Roomassa 20. marraskuuta.
2020 – Ariadnen iltapäivä (1913) myydään 15,9 miljoonalla dollarilla Sotheby'sissä.
2025–2026 – Viimeinen metafysiikka on esillä Modenassa (29. marraskuuta–12. huhtikuuta).

Muita taiteilijoita ja suuntauksia

Giorgio de Chirico liittyy useisiin muihin Bozetton tietosivuihin. Lähimpiä ovat metafyysinen taide (hänen perustamansa liike), surrealismi (hänen suorimmat perillisensä), René Magritte ja Salvador Dalí, symbolismi (Böcklinin ja Klingerin perinne), futurismi (Carràn alkulähde) ja modernismi kokonaisuudessaan. Löydät kaikki oppaamme tietopankista.

Jos haluat lukea lisää Bozetton ulkopuolelta, suosittelemme Wikipedian artikkelia Giorgio de Chiriosta, ruotsinkielistä Wikipediaa ja Fondazione Giorgio e Isa de Chiricoa, joka vaalii hänen perintöään. Lisää näyttelyuutisia löydät täältä: Peggy Guggenheim Lontoossa 2026.

Usein kysyttyä Giorgio de Chiriosta

Haluatko tuoda kotiisi de Chiricon hiljaisuuden? Tutustu Bozetton tunnettujen taiteilijoiden taideteosten valikoimaan ja löydä aiheita, jotka tuovat huoneeseen syvyyttä, mystiikkaa ja rauhaa.