Georges Seurat – pointillismin, La Grande Jatten ja uusimpressionismin perustaja

Georges Seurat on taiteilija, joka teki väripisteestä järjestelmän. Vain vuosikymmenessä hän rakensi maalaustaiteen uudelleen perustuksia myöten, korvasi impressionismin nopeat siveltimenvedot tuhansilla järjestelmällisesti asetelluilla pisteillä ja loi teoksellaan Sunnuntai-iltapäivä La Grande Jattella yhden taidehistorian eniten jäljennetyistä maalauksista. Kun hän kuoli akuuttiin infektioon 29. maaliskuuta 1891, vain 31-vuotiaana, hän jätti jälkeensä seitsemän suurta kangasta, noin sata pienempää öljymaalausta ja arviolta viisisataa piirustusta - tuotannon, joka riitti silti kokonaisen liikkeen perustamiseen.

Tällä sivulla käydään läpi Seuratin elämä Pariisin lapsuusvuosista viiteen Englannin kanaalin rannalla vietettyyn kesään, hänen tärkeimmät teoksensa Asnières'n kylpijöistä keskeneräiseen Le Cirque -teokseen, pointillismin taustalla oleva tieteellinen väriteoria sekä se, mitä hänen kuvakielensä merkitsee ihmiselle, joka haluaa tuoda rytmiä, valoa ja geometriaa omaan kotiinsa. Käymme myös läpi, missä hänen teoksiaan nykyään on, millaisia hintoja niistä on maksettu huutokaupoissa ja kuinka suomalaisesta taiteenystävästä voi parhaiten päästä niiden äärelle.

Sisältö
↓ Kuka oli Georges Seurat?
↓ Pariisista Englannin kanaalille
↓ Seuratin tärkeimmät teokset
↓ Pointillismi, divisionismi ja värin tiede
↓ Piirrokset - Seuratin toinen taiteellinen tuotanto
↓ Seuratin perintö ja vaikutus
↓ Seurat, Ruotsi ja Pohjoismaat
↓ Seuratin kuvamaailma kotona
↓ Elämän ja uran aikajana
↓ Aiheeseen liittyvät taiteilijat ja suuntaukset
↓ Usein kysyttyä Georges Seuratista

Kuka oli Georges Seurat?

Georges Pierre Seurat syntyi 2. joulukuuta 1859 Pariisissa varakkaaseen porvarisperheeseen. Hänen isänsä Antoine-Chrysostome oli entinen oikeusvirkamies, jolla oli riittävästi omaisuutta, ettei pojan koskaan tarvinnut myydä ainoatakaan taulua elääkseen - seikka, joka selittää, kuinka Seurat saattoi käyttää yhteen maalaukseen kaksi täyttä vuotta tarvitsematta ajatella markkinoita. Hän kuoli 29. maaliskuuta 1891 vanhempiensa kodissa Pariisissa, todennäköisesti kurkkumätään tai aivokalvontulehdukseen, vain muutama päivä sairastumisensa jälkeen.

Seurat oli temperamentiltaan romanttisen taiteilijakuvan vastakohta. Hän oli vähäpuheinen, järjestelmällinen ja suorastaan menetelmiin pakkomielteisesti suhtautuva. Siinä missä impressionistit maalasivat nopeasti ja suoraan aiheen äärellä, Seurat rakensi suuret kankaansa ateljeessa kuukausien valmistavien luonnosten, värikokeilujen ja teoreettisten tutkimusten jälkeen. Kollegansa Paul Signac kuvaili häntä taiteilijaksi, joka halusi tehdä maalaustaiteesta täsmällisen tieteen - ja onnistui siinä riittävän hyvin, jotta kokonainen sukupolvi seurasi hänen jäljessään.

Pikatiedot: Georges Pierre Seurat, syntynyt 2. joulukuuta 1859 Pariisissa, kuollut 29. maaliskuuta 1891 Pariisissa, 31-vuotiaana. Ranskalainen taidemaalari ja piirtäjä. Neoimpressionismin perustaja ja pointillismin kehittäjä. Pääteos: Sunnuntai-iltapäivä La Grande Jattella (1884-86), 207,5 × 308,1 cm, Chicagon taideinstituutti. Société des Artistes Indépendants -yhdistyksen perustajajäsen vuonna 1884. Huutokauppaennätys: 149,2 miljoonaa dollaria teoksesta Les Poseuses, Ensemble (Petite version) Christie'sillä New Yorkissa marraskuussa 2022. Yhteensä seitsemän monumentaalista kangasta ja noin 500 säilynyttä piirustusta.

Pariisista Englannin kanaalille

Seuratin ura oli lyhyt ja poikkeuksellisen suoraviivainen. Hän kirjoittautui Pariisin École des Beaux-Artsiin vuonna 1878, jossa hän opiskeli Ingresin oppilaan Henri Lehmannin johdolla. Opetus oli tiukan akateemista ja perustui kipsijäljennösten ja vanhojen mestareiden teosten jäljentämiseen. Seurat jätti koulun runsaan vuoden kuluttua, mutta otti mukaansa kaksi asiaa, jotka leimasivat kaikkea hänen tekemäänsä: katkeamattoman kunnioituksen klassista sommittelua kohtaan ja epäluottamuksen improvisaatiota kohtaan.

Debyytti piirustuksella

Ensimmäinen teos, jonka Seurat esitteli julkisesti, ei ollut maalaus vaan piirustus. Pariisin salongissa vuonna 1883 hyväksyttiin hänen conté-liidulla piirtämänsä muotokuva ystävästään ja taiteilijakollegastaan Edmond Aman-Jeanista. Välittömästi edeltäneinä vuosina Seurat oli tietoisesti pidättäytynyt väreistä ja omistautunut mustavalkoisen valööriasteikon hallitsemiselle - itse itselleen asettamalle oppivuodelle, joka antoi hänelle myöhemmin suuria sommitelmia kannattelevan valon ja varjon hallinnan.

Salonki sanoi ei, riippumattomat kyllä

Vuonna 1884 Seurat lähetti ensimmäisen monumentaalisen kankaansa, Uimareita Asnières'ssa, Pariisin salonkiin. Se hylättiin. Reaktio ei ollut alistuminen vaan järjestäytyminen: samana vuonna hän oli mukana perustamassa Société des Artistes Indépendants -yhdistystä, näyttelyjärjestöä ilman juryä ja palkintoja, jossa jokaisella maksavalla jäsenellä oli oikeus esitellä teoksiaan. Seuraavina vuosikymmeninä yhdistyksestä tuli ranskalaisen avantgardetaiteen tärkein alusta, ja juuri sen näyttelyissä pointillismi tavoitti ensimmäisen kerran laajemman yleisön.

Viisi kesää meren rannalla

Vuosina 1885-1890 Seurat vietti jokaisen kesän Pohjois-Ranskan rannikolla: Grandcampissa 1885, Honfleurissa 1886, Port-en-Bessinissä 1888, Le Croytoissa 1889 ja Gravelinesissa 1890. Merimaalaukset ovat taiteilijantuotannon aivan toinen puoli verrattuna väentäyteisiin puistokohtauksiin - hahmoista tyhjennettyjä, vaakalinjoille rakennettuja ja kylmänsävyisessä valossa toteutettuja. Täällä hän hioi tekniikkaansa, ja täällä hän myös keksi maalatut kehyksensä: suoraan kankaalle maalatut pistekoristeiset reunukset, joiden oli määrä suojata kuvaa seinän väriltä. Nämä merimaalaukset saivat kaikkien aikojen ensimmäisen oman näyttelynsä helmikuussa 2026, kun Lontoon Courtauld Gallery esitteli näyttelyn Seurat and the Sea, jossa oli 26 teosta.

Salainen yksityiselämä

Seurat piti yksityiselämänsä salassa jopa läheisiltä ystäviltään. Vasta hänen kuolemansa jälkeen hänen lähipiirinsä sai tietää, että hän oli elänyt jo useita vuosia yhdessä mallinsa Madeleine Knoblochin (1868–1903) kanssa. Hän oli maalannut tämän teokseen Puuteroiva nuori nainen. Pariskunnalle syntyi poika Pierre-Georges 16. helmikuuta 1890. Lapsi sai tartunnan samaan sairauteen kuin isänsä ja kuoli 13. huhtikuuta 1891, kaksi viikkoa Seuratin jälkeen. Madeleine Knobloch kuoli vuonna 1903, 35-vuotiaana.

Seuratin tärkeimmät teokset

Seurat suunnitteli taiteilijanuransa suuriksi toisiinsa liittyviksi hankkeiksi. Seitsemän monumentaalista maalausta ehti valmistua tai lähes valmistua niiden seitsemän vuoden aikana, jolloin hän työskenteli täydessä mittakaavassa, ja jokaista maalausta edelsi kolmestakymmenestä kuuteenkymmeneen pientä puupaneelia öljyllä tehtyä luonnosta sekä kymmeniä liitupiirroksia.

Kylpijät Asnières'ssa (1884)

Ensimmäinen suuri, noin kaksi kertaa kolme metriä kookas maalaus esittää työläispoikia lepäämässä Seinen rannalla Asnières'ssa, Pariisin luoteispuolella sijaitsevassa teollisuusesikaupungissa. Taustalla näkyvät savupiiput kuuluvat Clichyn tehtaille. Aihe vaikuttaa pinnalta katsoen rennolta, mutta sommitelma on monumentaalinen: hahmot on aseteltu kuin antiikin freskossa, liikkumattomina ja raskaina. Maalaus on kuulunut Lontoon National Gallerylle vuodesta 1924 lähtien. Tässä Seurat työskentelee vielä leveillä, ristiin asetelluilla siveltimenvedoilla - pointillismi ei ole vielä täysin kehittynyt, ja hän retusoi maalauksen pisteillä vasta useita vuosia myöhemmin.

Sunnuntai La Grande Jattella (1884–86)

Pääteos on kooltaan 207,5 × 308,1 senttimetriä, ja sen valmistuminen kesti kaksi vuotta. Aiheena on sunnuntai-iltapäivä Seinessä sijaitsevalla saarella aivan Pariisin ulkopuolella, ja siinä on neljäkymmentäkahdeksan hahmoa, kolme koiraa, apina ja kahdeksan venettä, jotka on aseteltu lähes matemaattiseksi pysty- ja vaakasuorien viivojen ruudukoksi. Seurat vietti kuukausia paikan päällä luonnoslehtiön kanssa ennen kuin aloitti maalaamisen ateljeessa. Teos oli esillä Pariisin kahdeksannessa ja viimeisessä impressionistinäyttelyssä vuonna 1886 ja samana vuonna Indépendants-näyttelyssä. Vuodesta 1926 lähtien se on kuulunut Helen Birch Bartlett Memorial Collection -kokoelmaan Chicagon taideinstituutissa, inventaarionumerolla 1926.224. Museo ei konservointisyistä koskaan lainaa maalausta.

”He näkevät runoutta siinä, mitä olen tehnyt. Ei - sovellan menetelmääni, siinä kaikki.” – Georges Seurat, ystävänsä ja taidekriitikko Gustave Kahniin mukaan

Les Poseuses (1886–88)

Ateljeemaalauksessa Les Poseuses kolme mallia seisoo Seuratin oman La Grande Jatten edessä; teos häämöttää kuvan vasemmassa reunassa. Kuva on vastaus kritiikkiin, jonka mukaan hänen menetelmänsä ei pystyisi kuvaamaan eläviä kehoja. Suuri versio kuuluu Philadelphian Barnes Foundationille. Pienempi muunnelma, Les Poseuses, Ensemble (Petite version), myytiin 9. marraskuuta 2022 Christie'sillä New Yorkissa 149,2 miljoonalla dollarilla Paul Allenin kokoelmasta – yli neljä kertaa aiemman, 34 miljoonan dollarin ennätyksen, jonka saavutti merimaalaus La rade de Grandcamp vuonna 2018.

Le Chahut ja Le Cirque (1889–91)

Viimeisinä vuosinaan Seurat kääntyi huvielämän valoja vastaan. Vuonna 1889–90 valmistunut Le Chahut, 170 × 141 senttimetriä, esittää cancan-tanssia pariisilaisessa kabareessa ja sijaitsee Kröller-Müller Museumissa Otterlossa Alankomaissa. Le Cirque, 185 × 152 senttimetriä, oli keskeneräinen maalaustelineellä hänen kuollessaan, mutta se esitettiin silti Indépendants'n näyttelyssä keväällä 1891; nykyään se kuuluu Pariisin Musée d'Orsaylle. Molemmat kuvat rakentuvat ylöspäin suuntautuville diagonaaleille ja hallitsevalle keltaoranssille asteikolle, mikä ilmentää Seuratin myöhäistä teoriaa siitä, että viivojen suunta ja värilämpötila voivat ohjata katsojan kokemusta yhtä tietoisesti kuin aihevalinta.

Pointillismi, divisionismi ja värin tiede

Seurat ei itse koskaan kutsunut menetelmäänsä pointillismiksi – sanan keksivät kriitikot, ja sillä oli alun perin halventava sävy. Hänen oma terminsä oli kromoluminarismi, joka myöhemmin tunnettiin ennen kaikkea divisionismina. Perusajatuksena on, ettei värejä sekoiteta paletilla, jossa ne menettävät hohteensa, vaan ne asetetaan sekoittamattomina vierekkäin kankaalle ja sekoittuvat vasta katsojan silmässä sopivalta etäisyydeltä.

Menetelmän kolme teoreetikkoa

Seurat perehtyi tekniikkaansa lukemalla. Kemisti Michel Eugène Chevreul muotoili vuonna 1839 samanaikaisen väri-kontrastin lain, joka kuvaa, miten väri vaikuttaa viereisen värin havaitsemiseen. Charles Blancin vuonna 1867 ilmestynyt Grammaire des arts du dessin välitti Chevreulin havainnot taiteilijoille, ja yhdysvaltalainen fyysikko Ogden Rood osoitti vuonna 1879 teoksessaan Modern Chromatics, että pienten väripintojen optinen sekoittuminen tuottaa suuremman kirkkauden kuin pigmenttien sekoittaminen. Seurat kirjoitti kokonaisia katkelmia näistä kirjoista käsin.

Näin pisteillä maalattu pinta rakennetaan

Käytännössä menetelmä tarkoittaa, että näennäisen vihreä nurmikko koostuu puhtaista keltaisen, sinisen, oranssin ja violetin pisteistä. Hahmon varjoa ei maalata mustalla tai ruskealla, vaan lankeavan valon vastavärillä, mikä antaa varjoille sinivioletin hohteen. Kahden metrin etäisyydeltä pisteet sulautuvat yhteen; lähempää tarkasteltuna kuva hajoaa osatekijöikseen. Vaikutelmaa ei voi saavuttaa sekoitetulla maalilla, ja juuri siksi Seuratin kankaat säilyttävät erikoisen sisäisen hohteensa vielä yli sata kolmekymmentä vuotta myöhemmin.

Ramen osana teosta

Vuodesta 1888 alkaen Seurat maalasi kuvan ympärille suoraan kankaalle pisteistä koostuvan reunuksen ja maalautti usein myös fyysiset kehykset täydentävillä väreillä. Tarkoitus oli optinen: valkoinen tai kullattu kehys muuttaa sitä, miten silmä havaitsee kuvan reunat. Ajatus on edelleen hyödyllinen kotona taidetta ripustavalle, ja se on lähellä oppaamme pohdintaa taiteen kehystämisestä.

Piirustukset – Seuratin toinen taiteilijuus

Seitsemän suuren kankaan ohella Seuratilta on säilynyt piirustus tuotantona kokonaisuus, jota monet taidehistorioitsijat arvostavat vähintään yhtä korkealle. Arviolta 500 lehteä on säilynyt, lähes kaikki karkeasyiselle Michallet-paperille conté-liidulla tehtyinä. Liitu tarttuu paperin kohoumiin ja jättää syvennykset valkoisiksi, mikä luo rakeisen harmaasävyasteikon ilman ainuttakaan näkyvää viivaa.

Ääriviivaton näkeminen

Seuratin piirustuksista puuttuvat ääriviivat kokonaan. Hahmot erottuvat tummina massoina vaaleita pintoja vasten tai päinvastoin, yksinomaan sävyerojen avulla. Menetelmä on suora sovellus Chevreulin kontrastilaista mustavalkoisena: vaalea selkä tummaa taustaa vasten näyttää todellista vaaleammalta. Taiteilija Odilon Redon kutsui näitä lehtiä kauneimmiksi koskaan tehdyiksi piirustuksiksi, ja niistä on tullut esikuva graafikoiden ja kuvittajien sukupolville.

Tutkielmasta sommitelmaksi

Piirustukset eivät olleet pelkkiä esityövaiheita. Monet niistä ovat itsenäisiä teoksia omine nimineen, kun taas toiset kuuluvat kartoitettuihin luonnossarjoihin – pelkästään teokseen La Grande Jatte liittyviä öljytutkielmia pienille puupaneeleille on säilynyt noin kolmekymmentä ja liitupiirustuksia noin kaksikymmentäviisi. Tämän ketjun seuraaminen irtonaisesta luonnoksesta valmiiksi kankaaksi on koko taidehistorian selkeimpiä esimerkkejä siitä, kuinka monumentaalinen teos todella kasvaa esiin.

Seuratin perintö ja vaikutus

Termin neoimpressionismi loi kriitikko Félix Fénéon vuonna 1886 tekstissään kahdeksannesta impressionistinäyttelystä, jossa hän ryhmitteli Seuratin, Paul Signacin sekä Camillen ja Lucien Pissarron. Fénéonista tuli liikkeen tärkein puolustaja, ja juuri hänen käsitteensä on edelleen käytössä käsikirjoissa ja museoiden teksteissä.

Tie fauvismiin ja kubismiin

Seuratin merkitys piilee vähemmän sen seuraajien pisteissä kuin ajatuksessa, että kuva on rakennelma. Henri Matisse maalasi divisionistisesti kesällä 1904, ennen kuin hän löi itsensä läpi fauvismin puhtailla värikentillä, ja kubistit tarttuivat ajatukseen, että pinta voitiin rakentaa pienistä, samanarvoisista yksiköistä. Sekä Paul Cézanne että Seurat luetaan yleensä niiden hahmojen joukkoon, jotka tekivät postimpressionismista sillan, joka johdatti 1800-luvun maalaustaiteen modernismiin.

Seurat populaarikulttuurissa

Harvat yksittäiset maalaukset ovat saaneet oman musikaalinsa. Stephen Sondheimin ja James Lapinen Sunday in the Park with George sai ensi-iltansa Playwrights Horizonsissa New Yorkissa 1. toukokuuta 1984 ja siirtyi seuraavana päivänä Broadwayn Booth Theatreen, jossa se esitettiin 604 kertaa. Teos, joka perustuu La Grande Jatten henkilöihin, sai draaman Pulitzer-palkinnon vuonna 1985, ja se on yksi niistä vain harvoista musikaaleista, jotka ovat saaneet tämän tunnustuksen.

Seurat, Ruotsi ja Pohjoismaat

Samaan aikaan kun Seurat rakensi La Grande Jattea piste pisteeltä, ruotsalaisessa taiteessa oli käynnissä oma kapinansa. Maaliskuussa 1885 noin kahdeksankymmentä ruotsalaista taiteilijaa allekirjoitti vetoomuksen, joka antoi heille nimen Opponenterna ja jossa vaadittiin taideakatemian uudistamista. Monilla heistä oli takanaan Pariisin-vuosia, ja Ernst Josephsonin ympärille muodostunut piiri seurasi tarkasti, mitä Ranskan näyttelyissä tapahtui. Ruotsalainen sukupolvi valitsi kuitenkin ulkoilmamaalauksen ja kansallisen aihepiirin Seuratin laboratoriomaisen menetelmän sijaan.

Missä Seuratin teoksia voi nähdä oikeasti

Seuratin suurikokoiset teokset ovat hajallaan muutamissa museoissa ja harvoin poistuvat niistä. Ruotsia lähinnä sijaitsee Kröller-Müller Museum Otterlossa, runsaan tunnin matkan päässä Amsterdamista, ja siellä on Le Chahut. Musée d'Orsay Pariisissa esittelee Le Cirquen yhdessä useiden meriaiheisten maalausten ja tutkielmien kanssa, ja Lontoon National Galleryssa on Asnièresin kylpijät. Tukholman Nationalmuseum, joka avattiin uudelleen viiden vuoden remontin jälkeen lokakuussa 2018, esittelee puolestaan saman aikakauden pohjoismaista puolta ja tarjoaa hyvän taustan sille, miten ruotsalaiset taiteilijat suhtautuivat ranskalaiseen nykytaiteeseen.

Kasvava pohjoismainen kiinnostus

Pistemaalauksen kiinnostavuus on kasvanut samalla, kun graafiset ja geometriset ilmaisut ovat vakiintuneet osaksi pohjoismaista sisustusta. Pelkistetty, rytminen ote sopii poikkeuksellisen hyvin yhteen vaalean puupaletin ja hillittyjen tekstiilien kanssa, jotka leimaavat pohjoismaista taidetta ja skandinaavista muotoilua. Siinä missä impressionismin utu voi tuntua romanttiselta, uusimpressionismi tarjoaa selkeämmän ja rakennetumman sävyn.

Seuratin taidemaailma kodissa

Seuratin aihe on paperilla poikkeuksellisen kiitollinen. Koska kuva koostuu jo valmiiksi pienistä, samankokoisista yksiköistä, sitä voi pienentää ilman, että se menettää luonnettaan, ja lämpimien ja kylmien sävyjen koloristinen tasapaino tarkoittaa, että aiheet sopivat harvoin huonosti yhteen olemassa olevan sisustuksen kanssa. Kooltaan 50 × 70 senttimetrin jäljennös riittää tekemään pistekuvion näkyväksi läheltä katsottuna.

Aiheen valinta huoneen mukaan

Grandcampin ja Gravelinesin merimaisemissa on viileä, lähes meditatiivinen tunnelma, jota hallitsevat sininen ja hiekanbeige – ne sopivat hyvin makuu- ja työhuoneisiin, joissa halutaan rauhoittaa tahtia. Puistokohtaukset ja sirkusaiheet ovat sen sijaan täynnä keltaista, oranssia ja liikettä, joten ne sopivat paremmin oleskelutiloihin. Jos haluat graafista selkeyttä ilman esittävää aihetta, samaa vaikutelmaa voi etsiä graafisista julisteista tai abstraktista taiteesta.

Yhdistä muun taiteen kanssa

Seuratin teokset toimivat erinomaisesti yksinään, mutta myös ryhmässä, erityisesti muun ranskalaisen 1800-luvun taiteen tai puhtaasti geometristen aiheiden kanssa. Tärkeintä on pitää kehykset yhtenäisinä ja välit tasaisina, aivan kuten oppaassamme, joka käsittelee tauluseinän rakentamista. Lisää perusperiaatteita valintaan löytyy oppaasta oikean taiteen valitsemisesta kotiin, ja paperille painettujen teosten ja canvas-taulujen eron käymme läpi vertailussa juliste vai canvas.

Vinkki: Ripusta pointillistinen teos paikkaan, jossa katsoja pääsee lähelle sitä – istumapaikan viereen, eteiseen tai kulkureitin varrelle. Tekniikan koko idea on, että kuva muuttuu etäisyyden mukaan, ja vaikutus katoaa, jos taulu sijoitetaan korkealle tai huoneen toiselle puolelle. Valitse lisäksi kapea luonnonpuinen tai mattamusta kehys; leveä, koristeellinen kehys kilpailee teoksen hienon rakenteen kanssa. Tutustu kehyksiin löytääksesi sopivan leveyden.

Elämän ja uran aikajana

1859 – Georges Pierre Seurat syntyy 2. joulukuuta Pariisissa varakkaan porvarisperheen kolmantena lapsena.

1878 – Ilmoittautuu École des Beaux-Arts -kouluun Henri Lehmannin oppilaaksi ja opiskelee akateemista perinnettä vajaat kaksi vuotta.

1883 – Tekee julkisen debyyttinsä Pariisin salongissa Edmond Aman-Jeanin conté-hiilipiirroksella, joka on hänen ainoa salongin hyväksymä työnsä.

1884 – Uimareita Asnièresissa hylätään salongissa. Samana vuonna Seurat on mukana perustamassa Société des Artistes Indépendants -yhdistystä ja tapaa Paul Signacin.

1885 – Ensimmäinen kesä rannikolla, Grandcampissa Normandiassa. Samana vuonna Opponenterna allekirjoittavat kirjeensä Tukholmassa.

1886 – En söndag på La Grande Jatte esitetään kahdeksannessa ja viimeisessä impressionistinäyttelyssä. Félix Fénéon keksii termin neoimpressionismi.

1888 – Parade de cirque valmistuu; nykyään se on esillä New Yorkin Metropolitan Museum of Artissa. Seurat alkaa maalata pistekuvioituja reunuksia suoraan kankaalle.

1890 – Poika Pierre-Georges syntyy 16. helmikuuta. Viimeinen kesä meren rannalla vietetään Gravelinesissa.

1891 – Seurat kuolee 29. maaliskuuta 31-vuotiaana. Le Cirque jää keskeneräiseksi, mutta se esitellään silti Indépendants-näyttelyssä samana keväänä.

1926 – Art Institute of Chicago hankkii La Grande Jatten virallisesti Helen Birch Bartlett Memorial Collectionin kautta.

1985 – Musikaali Sunday in the Park with George saa Pulitzer-draamapalkinnon.

2022 – Les Poseuses, Ensemble (Petite version) myydään Christie'sillä 149,2 miljoonalla dollarilla, mikä asettaa taiteilijan uuden huutokauppaennätyksen.

2026 – Lontoon Courtauld Gallery esittelee Seurat and the Sea -näyttelyn 13. helmikuuta–17. toukokuuta, ensimmäisen koskaan hänen merimaalauksilleen omistetun näyttelyn.

Aiheeseen liittyvät taiteilijat ja taidesuuntaukset

Seurat on yhden taidehistorian tiheimmistä solmukohdista keskellä. Taaksepäin linja johtaa impressionismiin ja Édouard Manetiin, joka teki modernista kaupunkielämästä ensimmäisenä hyväksytyn aiheen. Eteenpäin linja johtaa pointillismin ja neoimpressionismin yhtenäiseen liikkeeseen, jossa Paul Signac vei menetelmää eteenpäin neljänkymmenen vuoden ajan Seuratin kuoleman jälkeen.

Koko aikakauden ja sen taidehistoriallisen aseman yleiskatsauksen löydät kattavasta taidehistorian oppaastamme. Kaikki taiteilijoita ja taidesuuntauksia käsittelevät tietosivut on koottu Tietopankkiin, josta löydät myös käytännön sisustusoppaita.

Usein kysyttyä Georges Seuratista

Jos haluat tuoda 1800-luvun ranskalaisen taiteen omaan kotiisi, löydät laajan valikoiman tunnettujen taiteilijoiden julisteita. Seuratin aikalaiset ovat siinä edustettuina rinnakkain impressionistien ja jälki-impressionistien kanssa. Kaikki kuvat painetaan FSC-sertifioidulle paperille Ruotsissa ja lähetetään suojattuina putkessa.