Futurismi – taidesuuntauksen historia, Boccioni, Balla ja nopeuden estetiikka

Futurismi oli ensimmäinen taidesuuntaus, joka teki nopeudesta, koneesta ja modernista suurkaupungista kuvataidetta. Kun italialainen runoilija Filippo Tommaso Marinetti julkaisi futuristisen manifestin ranskalaisessa Le Figaro -lehdessä 20. helmikuuta 1909, hän julisti sodan museoille, menneisyydelle ja kaikelle pysähtyneelle. Taiteen oli sen sijaan vangittava auto, sähkövalo, tehdas ja alati liikkeessä oleva väkijoukko. Vain muutamassa vuodessa pieni italialaisten taidemaalareiden ryhmä — Umberto Boccioni, Giacomo Balla, Gino Severini, Carlo Carrà ja Luigi Russolo — mullisti eurooppalaisen kuvataiteen ja loi perustan suurelle osalle siitä, mitä nykyään kutsumme modernismiksi.

Tämä sivu on kattava opas futurismiin taidesuuntauksena: sen syntyyn Italiassa vuoden 1909 tienoilla, sen ainutlaatuisiksi tehneisiin aatteisiin ja tekniikoihin, ikonisiksi nousseisiin teoksiin sekä liikkeen graafiseen suunnitteluun, muotoiluun ja moderniin julistetaiteeseen jättämään perintöön. Käymme läpi liikkeen tärkeimmät nimet, sen yhteydet kubismiin ja abstraktiin taiteeseen, sen, miten yksittäisiä teoksia päätyi ruotsalaisiin kokoelmiin, sekä sen, miten futuristisen kuvamaailman energiaa voi hyödyntää nykyisin graafisia ja abstrakteja aiheita sisältävässä sisustuksessa.

Sisällys
↓ Mitä futurismi on?
↓ Manifesti ja liikkeen historia
↓ Futurismin tärkeimmät teokset
↓ Tekniikka, tyyli ja taiteilijan tunnusomainen ilmaisu
↓ Vaikutus ja perintö
↓ Futuristista taidetta kotiin
↓ Aikajana
↓ Läheiset taidesuuntaukset
↓ Usein kysyttyä futurismista

Mitä futurismi on?

Futurismi oli italialainen avantgardistinen liike, joka syntyi vuonna 1909 ja saavutti huippunsa ensimmäiseen maailmansotaan mennessä. Aiemmista tyylisuunnista poiketen futuristit eivät pyrkineet kuvaamaan luontoa tai pysähtyneisyyttä, vaan itse liikettä: auton vauhtia, lentävän linnun siiveniskua, hämärässä ohittavaa raitiovaunua. Liike oli yhtä lailla filosofia ja elämänasenne kuin maalaustyyli. Marinetti ja hänen piirinsä ylistivät teknologiaa, teollisuutta, sähköä ja jopa sotaa keinona lakaista vanha pois. Tämä teki futurismista yhden taidehistorian kiistanalaisimmista liikkeistä — kuvamaailmaltaan loistavan, mutta poliittisesti ongelmallisen sen myöhemmän läheisyyden vuoksi italialaiseen fasismiin.

Pikatietoja: Perustettiin vuonna 1909, perustajana Filippo Tommaso Marinetti · Manifesti julkaistiin Le Figaro -lehdessä Pariisissa 20. helmikuuta 1909 · Syntyi Italiassa, pääasiassa Milanossa · Keskeisiä taiteilijoita: Boccioni, Balla, Severini, Carrà, Russolo · Maalaustaiteen teknisen manifestin allekirjoitukset vuonna 1910 · Avainkäsitteitä: dynaamisuus, nopeus, samanaikaisuus, moderni elämä · Ensimmäinen vaihe päättyi vuonna 1916, kun Boccioni ja arkkitehti Sant'Elia kuolivat · Toinen aalto, aeromaalaus, kesti noin vuodet 1929–1944 · Boccionin veistos koristaa Italian 20 sentin eurokolikkoa.

Futurismi kattoi maalaustaiteen lisäksi myös kuvanveiston, arkkitehtuurin, kirjallisuuden, musiikin, teatterin, muodin ja valokuvauksen. Marinetti oli taitava organisaattori, joka levitti liikkeen ajatuksia loputtomalla manifestivirralla – niitä syntyi vuosien varrella yhteensä kymmeniä. Siksi futurismia kuvataan usein yhtä paljon mediatapahtumana kuin taidesuuntauksena: se rakentui provokaatiolle, julkisille esiintymisille ja uskolle siihen, että tulevaisuus kuului niille, jotka uskalsivat irtautua perinteestä.

Liikkeen nimi kuvastaa sen ydintä. Sana futurismi tulee latinan sanasta futurum, tulevaisuus, ja ilmaisee taiteilijoiden tavoittelemaa täydellistä kääntymistä kohti tulevaa. Siinä missä aiemmat aikakaudet olivat etsineet esikuviaan antiikista ja renessanssista, futuristit halusivat katkaista napanuoran menneisyyteen kokonaan. He järjestivät niin kutsuttuja futuristisia iltoja, serate futuriste, joissa taiteilijat lukivat manifesteja, provosoivat yleisöä ja aiheuttivat toisinaan täyden kaaoksen. Taiteen, teatterin ja skandaalin tietoinen yhdistelmä teki lehdistön huomiosta vähintään yhtä tärkeän aseen kuin siveltimestä, ja sen ansiosta kourallinen italialaisia maalareita tuli hetkessä tunnetuksi kaikkialla Euroopassa.

Manifesti ja liikkeen historia

Kaikki alkoi asiakirjasta. Marinetti kirjoitti futuristisen manifestinsa vuonna 1908, ja se ilmestyi ensimmäisen kerran esipuheena runokokoelmassa, joka julkaistiin Milanossa tammikuussa 1909. 5. helmikuuta 1909 se painettiin Bolognassa ilmestyvässä Gazzetta dell'Emilia -lehdessä, ja saman vuoden 20. helmikuuta se julkaistiin ranskaksi vaikutusvaltaisen pariisilaisen Le Figaron etusivulla. Juuri julkaisu pariisilaislehdessä antoi liikkeelle kansainvälistä näkyvyyttä heti alusta alkaen. Yhdessätoista kohdassa Marinetti hylkäsi kirjastot ja museot, ylisti vaaraa, kapinaa ja nopeutta sekä kirjoitti pahamaineisen lauseen, jonka mukaan ärjyvä kilpa-auto oli kauniimpi kuin antiikin veistos Samothraken Nike.

Manifesti oli aluksi puhtaasti kirjallinen, mutta pian mukaan tulivat myös kuvataiteilijat. 11. huhtikuuta 1910 julkaistiin futuristisen maalauksen tekninen manifesti, jonka allekirjoittivat Giacomo Balla, Umberto Boccioni, Carlo Carrà, Luigi Russolo ja Gino Severini. Siinä muotoiltiin ajatukset, joista tuli liikkeen kuvataiteellinen ydin: kaikki on liikkeessä, kaikki muuttuu, ja taiteilijan tulee maalata dynaamisuuden tunne pysähtyneen hetken sijaan. Esineet sulautuvat ympäristöönsä, ja katsoja asetetaan keskelle tapahtumaa sopivan välimatkan päähän jäämisen sijaan.

Milanosta Eurooppaan

Vuosina 1911 ja 1912 futuristit kehittivät oman kuvallisen tyylinsä osittain lainaamalla kubismin rikkonaisia muotoja Pablo Picassolta ja Georges Braquelta Pariisissa. Ranskan pääkaupungissa asunut Severini oli tärkeä yhdistävä lenkki italialaisten futuristien ja Ranskan avantgarde-taidekentän välillä. Helmikuussa 1912 Bernheim-Jeune-galleriassa Pariisissa avattiin suuri futuristinen näyttely, joka jatkoi sen jälkeen matkaansa Lontooseen, Berliiniin, Brysseliin ja muihin kaupunkeihin. Provokaatio tehosi: kritiikki oli kiivasta, yleisö järkyttynyt, ja liike tuli tunnetuksi kaikkialla mantereella alle kolmessa vuodessa.

Sota ja ensimmäisen vaiheen päättyminen

Futuristit olivat ylistäneet sotaa puhdistavana voimana, ja ensimmäisen maailmansodan puhjettua useat heistä ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi. Hinta oli kova. Liikkeen lahjakkain kuvataiteilija Umberto Boccioni kuoli 17. elokuuta 1916 pudottuaan hevosen selästä ratsuväen harjoituksessa Veronan lähellä. Samana vuonna arkkitehti Antonio Sant'Elia kaatui Isonzon taistelussa. Boccionin kuoleman myötä varhainen futurismi menetti johtavan taiteellisen voimansa, ja vuotta 1916 pidetäänkin yleensä liikkeen klassisen kauden päätepisteenä. Marinetti kuitenkin jatkoi toimintaa, ja 1920- ja 1930-luvuilla kehittyi toinen aalto, joka toi mukanaan uusia nimiä ja ilmaisumuotoja.

Futuristisen taiteen tärkeimmät teokset

Futuristit loivat muutamina aktiivivuosinaan kourallisen teoksia, joita pidetään nykyään modernismin ikoneina. Niitä on esillä muun muassa New Yorkin Museum of Modern Artissa, Guggenheimissa ja Milanon Museo del Novecentossa, ja yksittäisiä teoksia löytyy myös pohjoismaisista kokoelmista. Alla esitellään merkittävimmät.

"Julistamme, että maailman loistoa on rikastuttanut uusi kauneus: nopeuden kauneus." – Filippo Tommaso Marinetti, Futuristinen manifesti, 1909

Kaupunki nousee – Umberto Boccioni

Maalausta Città che sale (Kaupunki nousee) vuodelta 1910 kutsutaan usein ensimmäiseksi aidosti futuristiseksi maalaukseksi. Boccioni työskenteli kankaan parissa lähes kokonaisen vuoden. Teoksessa suuri hevonen laukkaa villisti etualalla samalla, kun työläiset yrittävät pysäyttää sen. Hevonen ja hahmot ovat sumeita, mikä välittää vauhdin ja voiman tuntua, kun taas taustan rakennustelineet on kuvattu realistisemmin. Teos yhdistää impressionismin valon täysin uuteen ajatukseen liikkeestä. Nykyään se kuuluu New Yorkin Museum of Modern Artin kokoelmaan. Voit lukea teoksesta lisää suoraan MoMAsta.

Ainutlaatuisia jatkuvuuden muotoja avaruudessa

Boccionin kuuluisin veistos, Forme uniche della continuità nello spazio (Ainutlaatuisia jatkuvuuden muotoja avaruudessa) vuodelta 1913, esittää eteenpäin harppovaa hahmoa, joka näyttää venyvän ja muotoutuvan sitä ympäröivän ilman vaikutuksesta. MoMAn pronssiversio valettiin vasta vuonna 1931, siis kauan taiteilijan kuoleman jälkeen. Veistoksesta on tullut kansallinen symboli Italiassa, ja se on kuvattu Italian 20 sentin euron kolikon kansallisen puolen kuva-aiheena – harvinainen esimerkki avantgardeteoksesta, jota miljoonat ihmiset kantavat taskussaan joka päivä.

Balla, Severini ja liikkeen kuvakieli

Giacomo Ballan Dinamismo di un cane al guinzaglio (Kytketyn koiran dynamiikka) vuodelta 1912 on ehkä liikkeen tunnetuin teos: pieni mäyräkoira, jonka jalat ja talutushihna moninkertaistuvat liikkeen sumeaksi pyörteeksi, melkein kuin varhaisessa sarjakuvassa. Balla tutki myös autoa ja valoa teoksissa kuten Velocità d'automobile + luce (Auton nopeus + valo), ja juuri teoksen yksi versio vuodelta 1913 kuuluu Tukholman Moderna Museetin kokoelmaan. Gino Severini yhdisti futuristisen dynamiikan kubismin rakenteeseen teoksessa Bal Tabarinin dynaaminen hieroglyfi (1912), joka kuvaa Pariisin yökerhoelämää ja tanssivia hahmoja kimmeltävin värein ja on nykyään esillä MoMAssa. Yhdessä nämä teokset osoittavat, kuinka liike ulottui humoristisesta havainnoinnista viileään geometriaan.

Tekniikka, tyyli ja taiteellinen tunnusmerkki

Futuristisen kuvan tunnistaa heti pyrkimyksestä esittää liikettä liikkumattomalla pinnalla. Taiteilijat kehittivät useita konkreettisia keinoja tämän saavuttamiseksi, ja niitä voi jäljittää lähes jokaisesta liikkeen kukoistuskauden, vuosien 1910–1915 teoksesta.

Voimaviivat ja samanaikaisuus

Futuristit puhuivat linee-forzesta eli voimaviivoista, joiden oli määrä johdattaa katsojan katsetta ja jatkaa esineiden liikettä ympäristöön. He käyttivät myös samanaikaisuuden käsitettä: ajatusta siitä, että kuva voi esittää useita hetkiä kerralla, aivan kuin pitkällä valotusajalla otettu valokuva, jossa hahmosta jää jälkiä. Tämä tekniikka lainasi ajatuksia aikansa kronofotografiasta, jossa liikeratoja tallennettiin peräkkäisillä valotuksilla. Tuloksena oli kuvia, joissa käsivarsi, pyörä tai jalkapari toistuu viuhkamaisena sarjana eri asentoja.

Väri, valo ja sirpaleinen muoto

Väriopissa futuristit jatkoivat pointillismin perinnettä ja omaksuivat sen pienet, erilliset vedot puhtaissa väreissä, jotka saivat pinnan värähtelemään. Kubismista he omaksuivat pirstoutuneen muodon, mutta siinä missä Picasso ja Braque analysoivat paikallaan olevia esineitä, futuristit halusivat pirstoutumisen luovan vauhtia ja energiaa. Valolla oli keskeinen rooli: sähkölamput, valonheittimet ja öisen kaupungin valot toistuvat kerta toisensa jälkeen modernin aikakauden symboleina. Tämä väreilevän värin ja dynaamisen muodon yhdistelmä on futurismin selkein taiteellinen tunnusmerkki.

Maalaustaiteen tuolla puolen: ääni, arkkitehtuuri ja lento

Futurismi ulottui kauas maalaustaiteen ulkopuolelle. Luigi Russolo kirjoitti vuonna 1913 manifestin L'arte dei rumori (Äänien taide), jossa hän väitti, että modernin maailman melu — moottorit, tehtaat, liikenne — olisi tulevaisuuden musiikkia. Hän rakensi sarjan äänikoneita, intonarumoreja, ja sävelsi niille teoksia, mikä tekee hänestä yhden elektronisen musiikin varhaisista edelläkävijöistä. Arkkitehti Antonio Sant'Elia luonnosteli vuonna 1914 näkemyksensä La Città Nuovasta (Uusi kaupunki): rohkeita luonnoksia pilvenpiirtäjistä, hisseistä ja monitasoisista liikenneväylistä. Niitä ei koskaan rakennettu, mutta ne vaikuttivat voimakkaasti moderniin arkkitehtuuriin. 1930-luvulla toinen sukupolvi kehitti lentomaalausta, aeropittura-tyylisuuntaa, jossa lentokoneen perspektiivistä ja lentämisen huimauksesta tuli uusia aiheita.

Vaikutus ja perintö

Vaikka klassinen futurismi kesti vain vajaan vuosikymmenen, sen vaikutus oli valtava. Venäläinen konstruktivismi, englantilainen vortisismi ja dadaismi omaksuivat liikkeen tavan kuvata vauhtia ja energiaa. Ajatuksesta, että taiteilijan tulisi levittää ideoitaan manifestien, provokaation ja julkisten esiintymisten avulla, tuli malli koko 1900-luvun avantgardelle. Kun Marc Chagall, Kazimir Malevitš ja muut idässä kehittivät omia modernismin muotojaan, ne syntyivät osittain vuoropuhelussa futuristisen liikkeen energian kanssa.

Ehkä kestävin vaikutus näkyy graafisessa suunnittelussa. Futuristien typografiset kokeilut — sanat, jotka levittäytyivät räjähdysmäisesti sivulle erikokoisina ja eri suuntiin, mitä Marinetti kutsui nimellä parole in libertà, vapaat sanat — ennakoivat modernin mainonnan ja julistetaiteen visuaalista ilmaisua. Bauhausin mainospajoista nykypäivän graafisiin julisteisiin kulkee selvä linja takaisin futuristien haluun saada kuva liikkumaan, huutamaan ja vangitsemaan katse. Liike osoitti, että taide saattoi käsitellä nykyhetkeä ja tekniikkaa historian ja myytin sijaan.

Futurismilla oli vaikutusta myös Italian ulkopuolella. Venäjällä kehittyi oma kubofuturismin suuntauksensa, jonka edustajiin kuuluivat runoilijat ja maalarit Kazimir Malevitš ja Natalia Gontšarova. Englannissa Wyndham Lewis ja Blast-lehden ympärille kokoontunut piiri muotoilivat futurismin läheiseksi sukulaiseksi luonnehditun vortisismin. Myös Pohjoismaissa liikkeen ideat näkyivät nuorten modernistien parissa, kun he matkustivat 1910-luvulla Pariisiin ja Berliiniin. Tukholman Moderna Museetin myöhemmin tietoisesti kartuttama futurismin, dadaismin ja suprematismin kokoelma kertoo, kuinka keskeisenä liikettä pidettiin varhaisen modernismin kokonaisvaltaisessa ymmärtämisessä.

Futurismin perintö ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Marinettin sodan ja väkivallan ihannointi sekä liikkeen myöhempi yhteys Benito Mussolinin fasismiin langettavat pitkän varjon. Nykyään futurismia tarkastellaan siksi ristiriitaisesti: se oli taiteellisesti uraauurtava liike, jonka muotokieli tuntuu yhä modernilta, mutta samalla varoittava esimerkki siitä, miten esteettinen radikalismi voi liukua poliittiseksi. Kiinnostus liikettä kohtaan on yhä suurta: vielä talvella 2024–2025 Rooman Galleria Nazionale d'Arte Moderna esitteli suuren Il Tempo del Futurismo -näyttelyn, jossa huomioitiin Marinettin kuoleman 80-vuotismuisto ja liikkeen suhde tieteeseen ja tekniikkaan. Futurismin vakavasti otettavaan tarkasteluun kuuluu sekä sen uudistuksellisuuden että ongelmallisten piirteiden ymmärtäminen.

Futuristista taidetta kotona

Aito futuristinen taide on harvinaista ja kallista, mutta liikkeen muotokieli elää yhä graafisissa ja abstrakteissa julisteissa, jotka tavoittavat saman liikkeen ja energian tunnun. Futurismista inspiroitunut kuva sopii erityisen hyvin huoneeseen, johon haluat eloa ja suuntaa: eteiseen, työhuoneeseen tai olohuoneeseen sohvan taakse. Voimakkaita diagonaaleja, toistuvia muotoja ja vauhdin tuntua sisältävät aiheet kuljettavat katsetta huoneen halki ja luovat dynaamisuutta ilman sekavuutta. Yhdistä teokseen pelkistettyjä, moderneja materiaaleja, kuten terästä, lasia ja vaaleaa puuta. Ne korostavat koneajan tunnelmaa, jota liike vaali.

Vinkkejä: Futuristisissa aiheissa on paljon sisäistä liikettä, joten anna niille tilaa hengittää. Ripusta suurempi graafinen juliste yksinään rauhalliselle seinälle sen sijaan, että ahtaisit sen viereen monta pientä kuvaa. Valitse yksinkertainen musta metallikehys tai vaalea puukehys, joka ei kilpaile dynaamisten linjojen kanssa. Voit myös antaa kohdevalon luoda samanlaista valon leikkiä, jota futuristit itse rakastivat.

Jos haluat jatkaa aiheen parissa, voit yhdistää futurismista inspiroituneita aiheita läheisiin graafisiin tyyleihin. Abstraktit julisteemme ja graafiset julisteemme jakavat dynaamisen muotokielen, kun taas Bauhaus-julisteet tarjoavat tiukemman geometrisen vastakohdan. Koneajan tuntua arvostaville sopivat myös retro- ja vintagejulisteet, ja tunnettujen taiteilijoiden teosten kokoelmastamme löydät modernismin mestareita. Käytännön neuvoja sijoitteluun ja kokoon löydät abstraktien julisteiden oppaastamme, kattavasta tauluseinäoppaastamme, olohuoneen julisteita käsittelevästä oppaastamme sekä Bauhaus-esittelystämme.

Futurismin aikajana

1876 – Filippo Tommaso Marinetti syntyy Aleksandriassa Egyptissä italialaiseen perheeseen.
1882 – Umberto Boccioni, liikkeen lahjakkain kuvataiteilija, syntyy Reggio Calabriassa.
20. helmikuuta 1909 – Futuristinen manifesti julkaistaan Le Figaron etusivulla Pariisissa.
11. huhtikuuta 1910 – Futuristisen maalaustaiteen teknisen manifestin allekirjoittavat Balla, Boccioni, Carrà, Russolo ja Severini.
1910 – Boccioni maalaa teoksen Kaupunki kohoaa, jota kutsutaan usein ensimmäiseksi futuristiseksi maalaukseksi.
1912 – Suuri futuristinen näyttely Bernheim-Jeunessa Pariisissa kiertää edelleen Lontooseen, Berliiniin ja Brysseliin; Balla maalaa teoksen Koiran dynamiikka talutushihnassa.
1913 – Boccioni luo veistoksen Ainutlaatuisia muotoja jatkuvuudesta avaruudessa; Russolo kirjoittaa manifestin Äänien taide.
1914 – Sant'Elia piirtää näkyjään Uudesta kaupungista.
17. elokuuta 1916 – Boccioni kuolee pudottuaan, ja Sant'Elia kaatuu samana vuonna sodassa, mikä päättää ensimmäisen futurismin kauden.
1929–1944 – Toinen aalto, aeromaalaus eli aeropittura, pitää liikkeen elossa Marinettin kuolemaan asti vuonna 1944.

Läheiset taidesuuntaukset

Carlo Carrà, joka allekirjoitti futuristisen maalaustaiteen manifestin vuonna 1910, vaihtoi futurismin vauhdin seesteisyyteen tavattuaan Giorgio de Chiricon Ferrarassa vuonna 1917 ja nousi yhdeksi metafyysisen taiteen (pittura metafisica) perustajista – futurismin hiljaiseksi vastavoimaksi.

Futurismi käy tiivistä vuoropuhelua useiden varhaisen modernismin liikkeiden kanssa. Se lainasi pilkottua muotoa kubismilta, jakoi nousevan abstraktin taiteen kanssa uskon liikkeeseen ja energiaan, ja sen dynaaminen muotokieli vaikutti maailmansotien väliseen koristeelliseen art deco -tyyliin. Samaan taiteelliseen suuntaukseen liittyneistä taiteilijoista mainittakoon abstraktion uranuurtaja Wassily Kandinsky ja kubismin perustaja Pablo Picasso. Jos haluat nähdä, miten futurismi sijoittuu modernismin laajempaan kertomukseen, tutustu katsaukseemme taidehistorian aikakausista. Kaikkiin syventäviin artikkeleihimme pääset tietopankista. Dadaismi syntyi rinnakkain modernismin provosoivimpana kapinana – lue lisää dadaismista.

Usein kysyttyä futurismista

Milloin ja missä futurismi sai alkunsa?

Futurismi perustettiin Italiassa vuonna 1909. Lähtölaukauksena oli futuristinen manifesti, jonka runoilija Filippo Tommaso Marinetti julkaisi ranskalaisen Le Figaro -lehden etusivulla 20. helmikuuta 1909. Liikkeen keskus oli Milanossa, mutta se levisi nopeasti Pariisissa, Lontoossa ja Berliinissä järjestettyjen näyttelyiden kautta.

Ketkä olivat tärkeimmät futuristiset taiteilijat?

Keskeisiä kuvataiteilijoita olivat Umberto Boccioni, Giacomo Balla, Gino Severini, Carlo Carrà ja Luigi Russolo, jotka kaikki allekirjoittivat teknisen maalaustaiteen manifestin vuonna 1910. Boccioniä pidetään heistä lahjakkaimpana ja uudistushaluisimpana. Marinetti oli liikkeen perustaja ja tärkein teoreetikko, kun taas Antonio Sant'Elia loi sen arkkitehtoniset visiot.

Mikä on futuristisen maalauksen tunnusomaista?

Selkein tunnusmerkki on se, että kuva esittää liikettä ja vauhtia paikallaan pysyvän hetken sijaan. Esineitä toistetaan useassa asennossa, voimalinjat johdattavat katsetta ja muoto hajoaa energian luomiseksi. Värit ovat usein värähteleviä ja jakautuvat pieniksi siveltimenvedoiksi, ja aiheet kumpuavat modernista elämästä: autoista, raitiovaunuista, sähkövaloista ja suurkaupungin väkijoukoista.

Mitä eroa on futurismilla ja kubismilla?

Sekä futurismi että kubismi hajottavat muodon geometrisiksi katkelmiksi, ja futuristit lainasivat tekniikan suoraan kubisteilta Picassolta ja Braquelta. Ero on tarkoituksessa. Kubistit analysoivat paikallaan pysyviä esineitä useasta näkökulmasta yhtä aikaa, kun taas futuristit halusivat hajotelman luovan tunteen nopeudesta, liikkeestä ja ajan kulumisesta. Futurismi oli myös paljon vahvemmin poliittisesti ja teknisesti latautunutta.

Voiko futuristista taidetta nähdä Ruotsissa?

Kyllä. Tukholman Moderna Museet on koonnut edustavan varhaisen modernismin kokoelman, jossa on futuristisia, dadaistisia ja suprematistisia teoksia. Kokoelman futuristisiin teoksiin kuuluu versio Giacomo Ballan aiheesta Auton nopeus + valo vuodelta 1913. Suurin osa liikkeen keskeisistä teoksista on kuitenkin esillä italialaisissa museoissa ja New Yorkin Museum of Modern Artissa.

Miksi futuristinen liike päättyi?

Ensimmäinen maailmansota oli kova isku. Futuristit olivat ylistäneet sotaa, ja useat ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi. Umberto Boccioni kuoli tapaturmaisessa kaatumisessa vuonna 1916, ja arkkitehti Sant'Elia kaatui samana vuonna, mikä päätti liikkeen klassisen vaiheen. Marinetti piti liikettä elossa toisella aallolla, jossa käytettiin aeromaalausta, aina omaan kuolemaansa vuonna 1944 asti, mutta se ei saavuttanut ensimmäisen kauden kaltaista vaikutusvoimaa.

Miten futurismi vaikuttaa nykyajan muotoiluun?

Futurismin kokeilut dynaamisella typografialla ja energisillä sommitelmilla loivat perustan suurelle osalle modernia graafista suunnittelua ja julistetaidetta. Ajatusta siitä, että kirjaimet ja kuvat voivat murtautua sivun reunojen yli ja luoda liikettä, hyödynnetään yhä mainonnassa, pakkauksissa ja digitaalisessa suunnittelussa. Siksi liikkeen henki elää graafisissa ja abstrakteissa julisteissa vielä kauan alkuperäisen liikkeen päättymisen jälkeen.

Futurismi muutti taiteen nopeuden, valon ja modernin ajan ylistykseksi – energiaksi, joka tuntuu yhä elävältä graafisissa ja abstrakteissa aiheissa. Haluatko tuoda kotiisi ripauksen tätä dynamiikkaa? Tutustu graafisiin julisteisiimme ja löydä aihe, joka tuo kotiisi liikettä.

Lähteet ja lisälukemista: Encyclopædia Britannica futurismista ja Moderna Museet.