Eugène Jansson – sininen maalari, Tukholman yö ja Riddarfjärdenin nocturnet

Eugène Jansson on taiteilija, joka antoi Tukholmalle sen sinisen yön. Hänen hämärässä maalaamansa Riddarfjärdenin, Hornsgatanin ja Söderin portaikkokujien näkymät – toteutettu lukemattomina ultramariinin, koboltinsinisen ja preussinsinisen sävyinä, joiden ainoana vastapainona ovat kaasulyhtyjen keltaiset pisteet – kuuluvat Ruotsin taidehistorian omaleimaisimpiin teoksiin. Kukaan muu vuosisadanvaihteen 1900 ruotsalainen taidemaalari ei uskaltanut tehdä yhdestä väristä koko ilmaisunsa perustaa, eikä kukaan muu tehnyt suurkaupungista maisemaansa, kun kollegat matkustivat Taalainmaalle, Värmlantiin ja Bohusläniin maalaamaan isänmaataan. Julisteina hänen nokturninsa ovat saaneet uuden elämän moderneissa kodeissa, joissa syvä sininen sävy toimii rauhallisena, lähes meditatiivisena elementtinä.

Mutta Jansson oli enemmän kuin sinimaalari. Vuoden 1904 jälkeen hän jätti kaupunkinäkymät kokonaan ja omisti viimeiset kymmenen vuottaan alastomien, auringon valaisemien atleettien maalaamiselle Skeppsholmenin Flottanin kylpylässä – aihevalinta, joka oli yhtä rohkea kuin vaarallinenkin Ruotsissa, jossa homoseksuaalisuus oli rangaistavaa vuoteen 1944 asti. Tällä sivulla käydään läpi hänen elämänsä Vanhastakaupungista Mariabergetille, Thielska gallerietin ja Nationalmuseumin pääteokset, sinisen valon taustalla oleva tekniikka, yhteyden Chopinin nokturneihin, Bukowskisilla vuonna 2021 maksettu ennätyshinta sekä se, miten hänen aiheensa toimivat nykykodissa.

Sisältö
↓ Kuka oli Eugène Jansson?
↓ Vanhastakaupungista Mariabergetille – elämä ja tausta
↓ Pääteokset – siniset nokturnit ja kylpylät
↓ Tekniikka ja tyyli – sininen, valo ja musiikki
↓ Vuosisadanvaihteen Tukholma, seksuaalisuus ja jälkimaine
↓ Missä Jansson on nykyään? Museot, kokoelmat ja huutokaupat
↓ Jansson kotona – näin sininen yö toimii
↓ Aikajana
↓ Aiheeseen liittyvät taiteilijat ja suuntaukset
↓ Usein kysyttyä Eugène Janssonista

Kuka oli Eugène Jansson?

Eugène Fredrik Jansson (1862–1915) oli ruotsalainen taidemaalari, joka syntyi ja työskenteli Tukholmassa ja tunnettiin ”sinimaalarina” sinisen väriskaalan öisistä kaupunkinäkymistään. Hän kuului Konstnärsförbundetin ympärille kokoontuneeseen sukupolveen – Richard Berghin, Karl Nordströmin, Nils Kreugerin, Bruno Liljeforsin ja prinssi Eugénin rinnalle – mutta erosi heistä kahdessa ratkaisevassa suhteessa. Hän ei koskaan matkustanut Pariisiin opiskelemaan, ja hän valitsi maaseudun sijaan kaupungin aiheekseen. Tuloksena oli maalaustaidetta, jota aikalaiskriitikkojen oli vaikea sijoittaa: liian symbolistista realisteille, liian ekspressiivistä impressionisteille ja liian abstraktia useimmille ostajille.

Hänen taiteilijantuotantonsa jakautuu luontevasti kahteen vaiheeseen. Sininen kausi, noin vuodesta 1893 vuoteen 1904, käsittää Riddarfjärdenin kaupunkinäkymät, Södermalmin katumaisemat ja lähes liuenneet nokturnit, joissa vain lyhtyjen heijastukset erottavat veden taivaasta. Toinen vaihe, vuodesta 1907 hänen kuolemaansa vuonna 1915, keskittyy kokonaan figuratiiviseen maalaukseen: alastomiin miehiin, jotka ottavat aurinkoa, nostavat painoja, roikkuvat renkaissa ja sukeltavat Flottanin kylpylän ponnahduslaudalta. Myöhempi vaihe on tehnyt hänestä keskeisen hahmon Ruotsin queer-historiassa, kun taas varhaisempi vaihe on tehnyt hänestä Tukholman kuvaajan vailla vertaa.

Pikatiedot: Syntyi 18. maaliskuuta 1862 Tukholmassa, kuoli 15. kesäkuuta 1915 Skarassa 53-vuotiaana aivoverenvuotoon. Kasvoi Vanhassakaupungissa Stora Nygatanilla. Teknillisen koulun oppilas vuodesta 1878 ja Edvard Perséuksen oppilas; hyväksyttiin Taideakatemian antiikkikouluun vuonna 1881. Konstnärsförbundetin perustajajäsen vuonna 1886. Asui 1890-luvun puolivälistä lähtien Södermalmin Mariabergetillä, muun muassa osoitteessa Bastugatan 40, josta avautui näkymä Riddarfjärdenille. Pankkiiri Ernest Thiel osti kolme maalausta ensimmäisellä ateljeekäynnillään marraskuussa 1898, kaikkiaan 19 teosta. Viimeinen sininen maalaus valmistui vuonna 1904, ja ensimmäiset alastonaiheiset teokset olivat esillä vuonna 1907. Hornsgatan yöllä (1902, 152 × 182 cm) kuuluu Nationalmuseumin kokoelmiin. Timmermansgatan (1897, 109 × 62 cm) huutokaupattiin 3 150 000 kruunulla Bukowskisilla 9. joulukuuta 2021. Retrospektiivi Musée d'Orsayssa Pariisissa 18. toukokuuta–22. elokuuta 1999. Tukholmassa sijaitsevassa Thielin galleriassa on maan suurin kokoelma, noin 20 öljymaalauksen verran.

Vanhastakaupungista Mariabergetille – elämä ja tausta

Lapsuus, musiikki ja sairaus

Jansson kasvoi kodissa, joka tasapainoili työväenluokan ja alemman keskiluokan välillä mutta jossa taiteella ja musiikilla oli itsestään selvä paikkansa. Isä Fredrik oli postivartija ja taitava amatööriflautisti, äiti Eugenia oli haaveillut laulajan urasta ja maalasi asetelmia omaksi ilokseen. Eugène kävi Tukholmassa saksalaista koulua ja sai pianotunteja – koulutusta, joka leimasi koko hänen taiteilijanuraansa. Perhe asui Vanhassakaupungissa Stora Nygatanilla, ja juuri näiltä kaduilta ovat peräisin hänen ensimmäiset kaupunkivaikutelmansa.

Neljän vuoden iässä hän sairastui tulirokkoon. Sairaus jätti hänelle loppuelämäksi kroonisia munuaisongelmia, heikentyneen kuulon ja huonontuneen näön. Monet taidehistorioitsijat ovat yhdistäneet hänen maalaustensa sinisen väriskaalan sekä sumean, unenomaisen muodon juuri tähän näön heikkenemiseen, vaikka Jansson itse ei koskaan vahvistanut tällaista yhteyttä. Sairaus teki hänestä myöhemmin elämässään myös innokkaan uimarin ja talviuimarin, kun hän yritti vahvistaa heikkoa kehoaan – mikä puolestaan johti hänet Laivaston uimalaan ja hänen myöhäisempään aihepiiriinsä.

Perséus, Taideakatemia ja Opponentit

Vuonna 1878 Jansson kirjoittautui Teknilliseen kouluun (nykyiseen Konstfackiin) ja aloitti samalla Edvard Perséuksen oppilaana. Perséus johti Tukholmassa yksityistä maalauskoulua. Hän oli tärkeä hahmo Tukholman taide-elämässä, ja Jansson avusti häntä muotokuvien maalaamisessa useiden vuosien ajan. Vuonna 1881 hänet hyväksyttiin Taideakatemian antiikkikouluun, mutta toisin kuin lähes kaikilla samanikäisillä kollegoillaan, hänellä ei ollut varaa matkustaa Pariisiin. Rajoitukselta vaikuttanut seikka määritti hänen taiteellisen kohtalonsa: Grez-sur-Loingin ja Bretagnen sijaan hän tutki Tukholmaa maisemana.

Vaikka Jansson pysytteli kotimaassa, hän oli syvästi sitoutunut aikansa radikaaliin taidepolitiikkaan. Hän oli lähellä Opponentteja, 84 taiteilijan ryhmää, joka vaati vuonna 1885 uudistuksia Taideakatemiaan, ja osallistui vuonna 1886 Konstnärsförbundetin perustamiseen akatemian näyttelyiden vaihtoehdoksi. Liiton kautta hän sai ystävikseen Karl Nordströmin ja Richard Berghin, ja heidän välityksellään hän tutustui epäsuorasti ranskalaiseen ulkoilmamaalaukseen, realismiin ja impressionismiin. Jansson oli myös vakaumuksellinen sosialisti, ja hänen varhainen maalauksensa Proletärkasern (1898), jonka omistaa nykyään Musée d'Orsay, esittää Södermalmilla sijaitsevaa vuokrataloa yhtä sinisen vakavana kuin hänen myöhemmät näkymänsä.

Muutto Södermalmille ja sininen käänne

Kun Perséus kuoli vuonna 1890, Jansson menetti tärkeimmän tulonlähteensä, ja kun isä kuoli keuhkopussintulehdukseen vuonna 1891, hänestä tuli äitinsä ja nuoremman veljensä Adrianin elättäjä. Perhe muutti Södermalmille, joka oli tuolloin köyhä ja osittain rappeutunut kaupunginosa, ja asettui lopulta asuntoon osoitteessa Bastugatan 40 korkealla Mariabergetillä. Ikkunoista avautui näkymä lähes koko Tukholman keskustaan: Riddarfjärdenille, vanhaankaupunkiin, Kungsholmenille ja kaupungintalon tulevalle tontille.

Täällä syntyi sininen maalaustaide. Ensin pastellina, vuodesta 1893 alkaen öljymaalauksina. Jansson asui 1890-luvulla useissa osoitteissa samalla korttelialueella – Timmermansgatanilla, Bastugatanilla ja Hornsgatanilla – ja jokainen katu sai oman maalauksensa. Ratkaisevan vaikutelman hän sai vuonna 1894, kun Edvard Munchin taidetta esiteltiin Tukholmassa ensimmäistä kertaa. Munchin latautuneet värit, pelkistetyt muodot ja pyyhkäisevät siveltimenvedot rohkaisivat Janssonia menemään havaitun tuolle puolen ja maalaamaan näkymän sijaan tunnetta. Maalaukset kuten Mångård (1896) ja Söder Mälarstrand (1896), jotka molemmat ovat Thielin galleriassa, osoittavat, kuinka hän löysi muutamassa vuodessa oman ilmaisunsa.

Ernest Thiel ja läpimurto

Yleisö ja kriitikot suhtautuivat aluksi epäilevästi. Janssonin kankaat olivat suuria – usein 1,5–2 metriä leveitä – ja liian avantgardistisia sekä museoille että yksityisille ostajille. Käännekohta tuli marraskuussa 1898, kun pankkiiri Ernest Thiel Karl Nordströmin kehotuksesta vieraili ateljeessa ja osti kerralla kolme maalausta. Kauppa pelasti Janssonin akuutista talouskriisistä ja merkitsi taiteilijan kuolemaan kestäneen ystävyyden alkua. Thiel osti taiteilijalta suoraan yhteensä 19 teosta ja antoi niiden peittää kokonaisen seinän yhdessä Djurgårdenilla sijaitsevan huvilansa salongeista – rakennuksessa, jossa nykyään toimii Thielin galleria.

Thielin tuki avasi ovet. Muut keräilijät, heidän joukossaan pääkonsuli Josef Sachs ja taidekirjoittaja Klas Fåhræus, alkoivat ostaa hänen kaupunkinäkymiään, ja vuosisadanvaihteeseen mennessä Jansson oli vakiintunut taiteilija, jolla oli hyvä toimeentulo. Vuonna 1900 hän teki ensimmäisen matkansa Pohjoismaiden ulkopuolelle, Pariisiin – 38-vuotiaana, kauan sen jälkeen kun kollegat olivat palanneet sieltä.

Pääteokset – siniset nocturnet ja kylpylät

Timmermansgatan (1897)

En töcknig vinterkväll på Söder. Husraderna är inriktade rätvinkligt mot bildytan, från förgrundens trappor leds blicken ned till den lägre belägna gatan och bort mot horisonten. Inte en människa syns. Hela intrycket bygger på kontrasten mellan gaslyktornas varma sken i kadmium och lack och den smutsigt gråblå, ultramarina omgivningen, som konsthistorikern Nils G. Wollin beskrev verket redan 1920. Timmermansgatan ägdes länge av generalkonsul Josef Sachs, grundaren av NK, och stannade i familjens ägo tills det bjöds ut på Bukowskis Important Winter Sale den 9 december 2021. Klubbat pris blev 3 150 000 kronor, vilket gör det till Janssons dyraste verk på auktion.

Riddarfjärden, Stockholm (1898)

Den vy Jansson såg från Mariaberget varje kväll: Riddarfjärdens mörka vattenspegel, Kungsholmens silhuett på andra sidan och en rad ljuspunkter som speglar sig i vattnet. Målningen på Nationalmuseum är ett av hans mest reproducerade motiv och det som oftast får representera honom i översikter över nordisk konst. Här är staden ännu igenkännbar – man kan följa strandlinjen och urskilja byggnader – men allt är underordnat den blå helheten. Det är denna balans mellan verklig plats och känslostämning som gör motivet så tacksamt som poster: det är samtidigt ett stycke Stockholm och ett stycke abstrakt färg.

Nocturne (1901) och Hornsgatan nattetid (1902)

I Nocturne på Thielska galleriet har staden nästan upplösts. Den suddiga silhuetten och gatljusens vita sken flyter samman, och den blå färgen har använts i alla upptänkliga nyanser för att ge en känsla av oändligt djup. Motivet är fortfarande Riddarfjärden sett från Mariaberget, men målningen befinner sig mellan dröm och verklighet. Titeln är lånad från musiken – Chopin var Janssons favoritkompositör – och signalerar att detta är ett stämningsstycke snarare än en topografisk redogörelse.

Hornsgatan nattetid (1902, 152 × 182 cm) på Nationalmuseum är den blå periodens kulmen. Gaslyktorna längs den tomma gatan bildar virvlar och vågor i luften, husen och himlen smälter samman till en enda blå vision. Penseldragen korsar varandra i alla riktningar och skapar en rörelse i bilden som saknar motstycke i svenskt måleri vid denna tid. Två år senare, 1904, målade Jansson sin sista stadsvy och förklarade för en vän att han var fullständigt utmattad och inte längre ville fortsätta med det han gjort. Han slutade ställa ut i flera år.

"Eugène Jansson var den djärvaste koloristen bland sekelskiftesmålarna, uttrycksfull i sin konst, passionerad, originell och radikal. Medan hans generationskamrater på 1890-talet målade nationellt romantiska hembygdsskildringar från Bohuslän, Öland, Värmland, Lappland eller Dalarna förblev han i Stockholm." – Inga Zachau, Eugène Jansson: den blå stadens målare (1997)

Flottans badhus (1907) ja Badtavla (1908)

Kun Jansson palasi näyttelyihin vuonna 1907, hänellä oli täysin uusi aihe. Flottans badhus esittää akrobaattisessa uimahypyssä olevaa miestä taustanaan Skeppsholmenin uimahallin laiturilla olevat alastomat, auringon valaisemat miehet. Kuvan keskipiste ei ole hyppääjä vaan katselevat miehet - heidän ruumiinsa ja katseensa. Maalaus herätti kohua ja myös vihamielisyyttä, mutta Ernest Thiel osti sen samana vuonna ja ripusti sen näkyvästi galleriaansa. 1970-luvulta lähtien, kun Jans Sonin homoseksuaalisuus tuli yleisesti tunnetuksi, teosta säilytettiin pitkiä aikoja varastossa ja esitettiin vain väliaikaisissa näyttelyissä; vuosina 2020-2021 se lainattiin Valenciassa sijaitsevaan IVAMiin näyttelyyn "Moral dis/order", joka käsitteli taidetta ja seksuaalisuutta sotienvälisen ajan Euroopassa.

Badtavla (1908) on muunnelma samasta kohtauksesta: kolme hyväkuntoista alastonta miestä seisoo ponnahduslaudan luona odottamassa vuoroaan kääntyneinä ilmassa riippuvaa miestä kohti - kuin kolme miespuolista sulotarta. Maalaus kuului alun perin Klas Fåhræusin kokoelmaan Lidingön Högbergan kartanossa, se lahjoitettiin Örebron kunnalle, kun Idrottshuset vihittiin käyttöön vuonna 1952, ja se oli vuosikymmenten ajan esillä yhdessä liikuntasaleista. Nykyään se kuuluu Örebron kunnan taidekokoelmaan, ja se lainattiin Thielskan galleriaan vuonna 2020.

Naken yngling (1907) ja Matrosbal (1909)

Naken yngling vuodelta 1907 esittää Knut Hymanin, nuoren miehen, jonka Jansson tapasi uimahallissa ja josta tuli hänen läheinen seuralaisensa; he asuivat taiteilijan ateljeessa yhdessä noin vuoteen 1912 asti. Thielskan gallerian Matrosbal (1909) kuvaa sunnuntaista tanssia Skeppsholmenin Exercishusetissa katsojapaikalta nähtynä: katossa liehuvat merkkiliput ja kirkkaasti loistavat kattokruunut, merimiesten tummat univormut hallitsevat vilinää ja naisten puvut erottuvat muissa väreissä. Tukholmassa vuonna 1912 järjestettyjen olympialaisten aikana Jansson asetti atleettimaalauksensa näytteille aiempaa suuremmassa koossa. Vastaanotto pysyi varautuneena, mutta omaperäisyyttä ei kukaan voinut kiistää - miesurheilijan ruumista ei sitten antiikin ollut tutkittu yhtä perusteellisesti ja niin monista näkökulmista.

Tekniikka ja tyyli - sininen, valo ja musiikki

Yksi väri koko ilmaisuna

Janssonia ei tee ainutlaatuiseksi se, että hän maalasi sinisellä - hämäränsininen oli muodissa koko 1890-luvun Pohjolassa Krøyerin Skagenin sinisestä hetkestä prinssi Eugenen hiljaisiin järviin - vaan se, että hän teki väristä ainoan instrumenttinsa. Hänen kypsissä teoksissaan tuskin on muita värejä kuin sininen kaikissa sävyissään: preussinsinistä syvyyksissä, ultramariinia keskisävyissä, koboltinsinistä ja vaaleampia murrettuja sävyjä taivasta vasten. Tätä vasten erottuvat kaasulyhtyjen pienet keltaiset ja valkoiset pisteet, jotka on usein levitetty paksuna suoraan tuubista. Sama periaate on Whistlerin Thamesista maalaamissa nokturneissa, mutta Jansson vei sen pidemmälle: hänen teoksissaan lämpimän ja kylmän välinen kontrasti muodostaa lähes koko kuvan sisällön.

Siveltimenjälki ja liike

Janssonin siveltimenvedot ovat hyvin näkyviä ja risteävät usein eri suuntiin, mikä antaa pinnalle värähtelyä; Hornsgatan pyörteilevä lyhtyjen valo on tästä selkein esimerkki. Sinisen kauden edetessä muodot yksinkertaistuivat vähitellen. Vuosien 1896–1898 varhaisissa näkymissä voi vielä erottaa taloja, laitureita ja veneitä; vuosien 1901–1904 myöhäisissä nocturneissa jäljelle jää usein vain veden ja taivaan sininen massa sekä muutamia valon heijastuksia. Tämä liike kohti abstraktiota on saanut Janssonin joskus asemoitumaan abstraktin taiteen edelläkävijäksi, vuosikymmeniä ennen Hilma af Klintin ja Kandinskyn läpimurtoa, vaikka hän itse ei koskaan luopunut esittävyydestä.

Chopin ja nocturne muotona

Musiikki oli yksi Janssonin taiteen tärkeimmistä lähteistä. Mariabergetillä sijainneessa kodissa oli piano, ja hän soitti usein Chopinia – ennen kaikkea 21 nocturnea eli ”yön laulua”. Ystävät kuvailivat hänen maalaustensa sinistä valoa suorassa yhteydessä hänen soittotapaansa. Se, että useat hänen kaupunkinäkymistään kantavat nimeä Nocturne, ei siis ole sattumaa: hän tavoitteli maalauksessa samaa kuin Chopin musiikissa, rytmistä ja aistillista, ei niinkään kertovaa tunnelmaa.

Muisti luonnoslehtiönä

On tapana sanoa, että Jansson käytti muistiaan luonnoslehtiönä. Hän ei maalannut öisin paikan päällä, vaan ateljeessa, tarkkailtuaan tuntikausia ikkunasta tai iltakävelyillä Söderin kaduilla. Hän myös piirsi: Thielska gallerietin kokoelmassa on useita hänen 1880-luvulta peräisin olevia varhaisia luonnoskirjojaan, joissa on nopeita lyijykynätutkielmia laivoista, ajureista, kulkijoista, naisista, lapsista ja merimiehistä. Kylpyläaiheita varten hän työskenteli lisäksi valokuvien ja piirrettyjen luonnosten pohjalta. Myöhäinen figuratiivinen kausi on siis teknisesti perinteisempi kuin sininen kausi – mallit seisoivat ateljeessa, ja aikalaiskertomusten mukaan Jansson antoi heidän olla siellä alasti myös istuntojen välillä.

Vuosisadanvaihteen Tukholma, seksuaalisuus ja jälkimaine

Janssonin kaksi aihepiiriä – autiot kadut hämärässä ja kylpylän alastomat miehet – on pitkään käsitelty kahtena erillisenä lukuna. Uudempi tutkimus, ennen kaikkea taidehistorioitsija Hans Henrik Brummerin artikkeli Konsthistorisk tidskrift -lehdessä vuonna 1999 ja Patrik Steornin väitöskirja Nakna män (2006), yhdistää ne toisiinsa. Sekä pimeät kadut että kylpylät olivat paikkoja, joissa miehiä rakastavat miehet saattoivat kohdata 1900-luvun alun Tukholmassa, ja sinisiä maalauksia voidaan lukea kuvina öisestä kuljeskelusta, jossa katujen tyhjyys vihjaa myös mahdolliseen kohtaamiseen. Tästä näkökulmasta Janssonin kaupunkinäkymät ovat oikeastaan aina asuttuja, vaikka niissä ei näkyisikään yhtään ihmistä.

Homoseksuaaliset teot olivat Ruotsin lain mukaan kiellettyjä vuoteen 1944 asti. Jans­sonin alastonmaalauksia olisi periaatteessa voitu käyttää oikeudenkäynnissä todisteina, ja se, että niitä kaikesta huolimatta voitiin asettaa näytteille ja myydä yhdelle maan rikkaimmista miehistä, johtui aikakauden vitalistisesta ruumiinkultista: hyväkuntoinen alaston mies oli hyväksytty ihanne taistelussa teollistumisen ja suurkaupungin väitetysti heikentäviä vaikutuksia vastaan. Eugènen kuoleman jälkeen vuonna 1915 hänen veljensä Adrian, joka oli itse homoseksuaali ja eli häntä monta vuotta pidempään, poltti kaikki kirjeet ja suuren osan papereista – luultavasti välttääkseen skandaalin.

Jälkimaine on kasvanut sitä mukaa, kun hänen molemmat kautensa ovat saaneet ansaitsemansa huomion. Pariisin Musée d'Orsay esitti retrospektiivin 18. toukokuuta–22. elokuuta 1999, mikä oli ensimmäinen laajempi esittely Ruotsin ulkopuolella, ja museo on vuodesta 2000 lähtien omistanut teoksen Proletärkasern (1898). Thielska-galleriet on toistuvasti asettanut hänet vuoropuheluun aikalaistaiteilijoiden kanssa, muun muassa Jan Hietalan kanssa toteutetussa näyttelyssä ”Män vid vatten”, ja museon 100-vuotisjuhlavuonna syksyllä 2025 hänen suuret sirkusta ja merimiesjuhlia kuvaavat figuurimaalauksensa olivat esillä Henri de Toulouse-Lautrecin teosten rinnalla näyttelyssä ”Det ljuva livet”. Ruotsalaisessa taidehistoriassa häntä pidetään nykyään sukupolvensa omaperäisimpänä koloristina ja varhaisena linkkinä symbolismin ja abstraktin maalaustaiteen välillä.

Missä Jansson on nykyään? Museot, kokoelmat ja huutokaupat

Janssonin alkuperäisteoksia haluavan on suhteellisen helppo löytää niitä, sillä lähes koko hänen tuotantonsa on säilynyt Ruotsissa. Tukholman Djurgårdenilla sijaitsevassa Thielska-gallerietissa on maan suurin kokoelma – parikymmentä öljymaalausta sekä pastelleja, piirustuksia, luonnoksia ja etsauksia 1870-luvun opiskeluajalta aina vuoteen 1915. Siellä ovat esillä Mångård, Söder Mälarstrand, Nocturne, Jag. Självporträtt (1901), Porträtt av Ernest Thiel (1902), Flottans badhus ja Matrosbal. Nationalmuseum omistaa muun muassa teokset Riddarfjärden, Stockholm (1898) ja Hornsgatan nattetid (1902) sekä omakuvan. Jansson on edustettuna myös Göteborgin taidemuseossa, Prins Eugens Waldemarsuddessa ja Örebron kunnan taidekokoelmassa sekä ulkomailla Musée d'Orsayssa.

Huutokauppamarkkinoilla Jansson on yksi kalleimmista ruotsalaisista vuosisadanvaihteen taiteilijoista. Ennätyshinta, 3 150 000 kruunua Eugène Janssonin Timmermansgatan-teoksesta Bukowskilla vuonna 2021, saavutettiin 3–5 miljoonan kruunun lähtöhinnalla. Laadukkaita sinisiä kaupunkinäkymiä tulee myyntiin vain muutaman vuoden välein, kun taas pienemmät pastellityöt, piirustukset ja myöhäiset figuuritutkielmat ovat helpommin saatavilla. Nils G. Wollinin vuonna 1920 julkaisemaa yksityiskohtaista teosluetteloa Eugène Janssons måleri käyttävät huutokauppatalot edelleen provenienssin todentamiseen. Lisätietoja taiteilijasta löytyy Wikipediasta ja Wikidatasta.

Jansson kodissa – näin sininen yö toimii

Miksi siniseen sävyyn on niin helppo tottua

Janssonin yöaiheet sopivat poikkeuksellisen hyvin julisteiksi yksinkertaisesta syystä: ne perustuvat yhteen väriperheeseen. Kuva, jossa on kaksikymmentä sinisen sävyä ja muutama keltainen valopiste, sopii harvoin huonosti mihinkään huoneessa, ja se toimii yhtä hyvin valkoista kuin tummaa seinää vasten. Syvä sävy luo rauhallisen tunnelman, joka sopii makuuhuoneisiin, työhuoneisiin ja lukunurkkauksiin, kun taas lyhtyjen valo estää kuvaa muuttumasta raskaaksi. Aiheet ovat lisäksi tukholmalaisia olematta turistisia – kaupungissa asuville tai aiemmin asuneille Riddarfjärden ja Hornsgatan ovat henkilökohtaisia paikkoja, kaikille muille yksinkertaisesti kauniita kaupunkinäkymiä hämärässä. Bozzetton tunnettujen taiteilijoiden kokoelmassa pohjoismaiset vuosisadanvaihteen aiheet kuuluvat juuri tästä syystä kysytyimpiin.

Koko, kehys ja sijoittelu

Jansson maalasi suurikokoisia teoksia – Hornsgatan nattetid on lähes kaksi metriä leveä – ja aiheet hyötyvät ripustamisesta suurempaan kokoon, mielellään vähintään 50 × 70 cm:n kokoisina, jotta siveltimenvetojen liike ja sinisen monet sävyt pääsevät oikeuksiinsa. Kapea musta tai tummansininen puukehys vahvistaa yön tunnelmaa, kun taas tammikehys tuo lämpimämmän, pohjoismaisen ilmeen, joka sopii yhteen puukalusteiden ja vaaleiden tekstiilien kanssa. Lue lisää taiteen kehystämisestä oppaastamme ja tutustu kehyksiimme. Yksi suuri Jansson-juliste toimii parhaiten yksin sohvan tai sängyn yläpuolella; jos haluat yhdistellä, se sopii erinomaisesti tauluseinälle yhdessä muiden sinisten julisteiden tai mustavalkoisten Tukholmaa esittävien valokuvien kanssa.

Vinkki: Janssonin siniset nocturnet pääsevät parhaiten oikeuksiinsa huoneessa, jossa on illalla hillitty, lämmin valaistus – lähellä oleva jalkalamppu tai seinävalaisin saa teoksen lyhtyjen keltaiset pisteet "syttymään" samalla tavalla kuin ne syttyivät Mariabergetiltä katsottuna. Vältä ripustamasta teosta suurta ikkunaa vastapäätä, sillä päivänvalo haalistaa tummia alueita; ikkunaan nähden kulmittainen seinä on yleensä paras. Tummansinistä tai harmaanvihreää seinää vasten vaikutelma on lähes kuin ikkunasta avautuva näkymä yöhön – katso oppaamme tummille seinille sopivista julisteista.

Janssonin yhdistäminen muuhun pohjoismaiseen taiteeseen

Jansson kuuluu samaan kuvamaailmaan kuin Prins Eugen, Krøyer ja Hammershøi – taiteilijoihin, jotka kaikki työskentelivät pohjoismaisen valon parissa hillityissä sävyissä. Seinä, jolla on Janssonin nocturne, harmaasävyinen Hammershøi-interiööri ja hämärän Prins Eugenin järvimaisema, muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden, jossa sininen, harmaa ja vihreä pääsevät vuoropuheluun. Jos kaipaat enemmän kontrastia, sinisen yön voi yhdistää Carl Larssonin valoisiin Sundborn-akvarelleihin tai värikkääseen Sigrid Hjerténiin; silloin Janssonista tulee huoneen rauhallinen vastapaino. Ruotsalaisen taiteen kokoelmastamme ja kotiin sopivaa pohjoismaista taidetta käsittelevästä artikkelistamme löydät lisää ehdotuksia tällaisiin yhdistelmiin.

Aikajana

1862 – Eugène Fredrik Jansson syntyy 18. maaliskuuta Tukholmassa. Perhe asuu Stora Nygatanilla Vanhassakaupungissa.
1876 – Sairastuu tulirokkoon 14-vuotiaana; saa elinikäisiä ongelmia munuaisten, näön ja kuulon kanssa.
1878 – Aloittaa Teknillisessä koulussa ja ryhtyy Edvard Perséuksen oppilaaksi.
1881 – Hyväksytään Taideakatemian antiikkikouluun, mutta hänellä ei ole varaa matkustaa Pariisiin.
1885–1886 – Osallistuu Opponenttien kapinaan Taideakatemiaa vastaan; Taiteilijaliiton perustajajäsen vuonna 1886.
1888 – Maalaa teoksen Taiteilijan isän muotokuva kotona Vanhassakaupungissa.
1890–1891 – Perséus kuolee vuonna 1890 ja isä vuonna 1891. Janssonista tulee perheen elättäjä, ja hän muuttaa äitinsä ja veljensä kanssa Södermalmille.
1893 – Sininen maalaustyyli siirtyy pastellista öljymaalaukseen.
1894 – Edvard Munch asettaa ensimmäistä kertaa näytteille Tukholmassa; Jansson saa häneltä voimakkaita vaikutteita.
1896–1897 – Mångård, Söder Mälarstrand ja Timmermansgatan.
1898 – Ernest Thiel vierailee ateljeessa marraskuussa ja ostaa kolme maalausta: Riddarfjärden, Stockholm ja Proletärkasern.
1900 – Ensimmäinen matka Pohjoismaiden ulkopuolelle, Pariisiin, 38-vuotiaana.
1901–1902 – Nocturne, Jag. Självporträtt, Porträtt av Ernest Thiel ja Hornsgatan nattetid.
1904 – Viimeinen sininen kaupunkinäkymä valmistuu. Jansson lopettaa näyttelyissä käymisen useiksi vuosiksi.
1907 – Palaa teoksilla Flottans badhus ja Naken yngling; Thiel ostaa kylpylämaalauksen samana vuonna.
1908–1909 – Badtavla ja Matrosbal.
1912 – Asettaa yleisölle atleettiaiheiset maalaukset Tukholman olympialaisten yhteydessä.
1915 – Kuolee 15. kesäkuuta Skarassa aivoverenvuotoon 53-vuotiaana.
1920 – Nils G. Wollinin teosluettelo Eugène Janssons måleri julkaistaan.
1999 – Retrospektiivi Musée d'Orsayssa Pariisissa 18. toukokuuta–22. elokuuta.
2021 – Timmermansgatan myydään 3 150 000 kruunulla Bukowskisilla 9. joulukuuta.

Aiheeseen liittyvät taiteilijat ja suuntaukset

Jansson seisoo pohjoismaisen vuosisadanvaihteen taiteen keskellä, mutta toinen jalka eurooppalaisessa symbolismissa ja toinen tulevassa abstraktiossa. Tärkein yksittäinen vaikutteiden lähde oli Edvard Munch, jonka Tukholman-näyttely vuonna 1894 rohkaisi häntä maalaamaan tunteita näkymien sijaan. Konstnärsförbundetin kollegoista prinssi Eugen on läheisin sukulainen hillittyjen sävyjen hämärämaisemineen, kun taas Bruno Liljefors, Carl Larsson ja Anders Zorn edustavat maaseutuun suuntautunutta kansallisromantiikkaa, jonka Jansson tietoisesti hylkäsi. Hänen sinisellä hetkellään on tanskalainen vastine P. S. Krøyerin tuotannossa ja hiljainen, harmaasävyinen sisaruksensa Vilhelm Hammershøin teoksissa. Norjalainen vastine Janssonin siniselle yölle on Harald Sohlbergin Talviyö Rondanessa – sama syvä sininen, mutta vuorten yllä kaupungin sijaan.

Tyylillisesti Jansson kuuluu symbolismiin - liikkeeseen, joka asetti tunnelman ja sisäisen kokemuksen havainnoinnin edelle - ja hänen myöhäiset nocturnensa ennakoivat abstraktia taidetta. Häntä seurannut ruotsalainen modernismi, johon kuuluivat Sigrid Hjertén ja Nils Dardel, jatkoi sitä värin ja muodon vapautta, jonka Jansson oli sukupolvensa ainoana saavuttanut. Laajempi katsaus löytyy sivultamme, joka käsittelee pohjoismaista taidetta, sekä taidehistorian oppaasta. Kaikki taiteilijoita ja taidesuuntauksia käsittelevät faktasivumme on koottu tietopankkiin.

Usein kysyttyä Eugène Jans­sonista

Eugène Janssons blå Stockholm är ett av de mest personliga bidragen till nordisk konst – en stad sedd genom en enda färg, en känsla snarare än en karta. Vill du ta hem den blå natten? Utforska klassisk konst och svensk konst hos Bozetto, där varje poster trycks på premiumpapper som återger de djupa blå tonerna med full lyster.