Egon Schiele – ekspressionismin, omakuvien ja wieniläismodernismin mestari

Harvat taiteilijat ovat kuvanneet ihmiskehoa ja sisäistä elämää yhtä paljaalla suorasukaisuudella kuin Egon Schiele. Tämä taide - hermostunut, kulmikas ja tunteellisesti kaunistelematon - teki itävaltalaisesta maalarista yhden ekspressionismin varhaisimmista ja radikaaleimmista äänistä, ja hänen tunnusomaista viivaansa esittävä juliste välittää intensiteetin, johon harvat muut taidehistorian aiheet yltävät. Lyhyen elämänsä aikana, vuosina 1890-1918, Schiele ehti luoda noin 300 maalausta ja useita tuhansia piirustuksia ja akvarelleja, ennen kuin espanjantauti vei hänen henkensä vain 28-vuotiaana.

Schiele oli Gustav Klimtin suojatti, mutta irtautui nopeasti opettajansa koristeellisesta kultatyylistä etsiessään jotain raaempaa ja psykologisesti totuudellisempaa. Hänen omakuvansa, joissa on vääntyneitä raajoja ja läpitunkeva katse, kuuluvat modernin taiteen historian tutkituimpiin. Nykyään hänen teoksiaan on esillä Wienin Leopold-museossa, niistä maksetaan ennätyshintoja kansainvälisissä huutokaupoissa, ja ne jatkavat provosointia ja kiehtomista. Tällä sivulla käymme läpi Schielen elämää, hänen tärkeimpiä teoksiaan ja ainutlaatuista tekniikkaansa sekä sitä, miten voit tuoda hänen ilmeikkään kuvamaailmansa omaan kotiisi.

Sisältö
↓ Mikä luonnehtii Egon Schielen taidetta?
↓ Elämä Wienissä - elämäkerta
↓ Egon Schielen tunnetuimmat teokset
↓ Tekniikka ja taiteellinen kädenjälki
↓ Perintö, hinnat ja vaikutus
↓ Schiele ja Ruotsi
↓ Egon Schiele kotona
↓ Aikajana
↓ Aiheeseen liittyvät taiteilijat ja liikkeet
↓ Usein kysyttyä Egon Schielestä

Mikä luonnehtii Egon Schielen taidetta?

Egon Schiele oli itävaltalainen ekspressionisti, jonka taide keskittyi ihmiskehoon, seksuaalisuuteen ja kuolemantietoisuuteen. Siinä missä hänen mentorinsa Gustav Klimt ympäröi hahmot ornamenteilla ja kullalla, Schiele riisui kaiken paitsi olennaisen: hermostuneen ääriviivan, riutuneen hahmon ja ahdistuneen katseen. Hänen hahmonsa ovat usein vääntyneitä ja pitkänomaisia, ja ne on sijoitettu tyhjille, määrittelemättömille taustoille, mikä korostaa alttiina olemisen ja eristyneisyyden tunnetta.

Schielen tuotantoa hallitsevat muotokuvat ja omakuvat. Hänen kerrotaan maalanneen ja piirtäneen itsensä yli sataan teokseen, usein haastavissa asennoissa, joissa hän tutkii identiteettiä, katoavaisuutta ja halua. Raaka rehellisyys - joka järkytti porvarillista Wieniä 1910-luvulla - tekee hänen taiteestaan juuri niin modernia ja ajankohtaista vielä nykyäänkin.

Hänen taiteilijuuttaan ei voi erottaa ajasta ja paikasta. Wien vuosisadanvaihteen tienoilla vuonna 1900 oli Sigmund Freudin psykoanalyysin, hajoavan imperiumin ja nuoren sukupolven sulatusuuni; tämä sukupolvi halusi repiä alas porvarillisen kulissielämän. Schiele vangitsi tämän levottomuuden kuvalliseen muotoon aiemmin ja selvemmin kuin useimmat muut. Siinä missä impressionistit olivat etsineet valoa ja hetkeä, hän käänsi katseensa sisäänpäin, kohti halua, yksinäisyyttä ja tietoisuutta kuolemasta. Siksi hänen taiteensa tuntuu hämmästyttävän ajankohtaiselta: siinä on vähemmän kyse siitä, miltä ihminen näyttää, ja enemmän siitä, miltä ihmisyys tuntuu.

Pikatiedot: Koko nimi Egon Leo Adolf Ludwig Schiele. Syntynyt 12. kesäkuuta 1890 Tulln an der Donaussa Ala-Itävallassa. Kuollut 31. lokakuuta 1918 Wienissä 28-vuotiaana espanjantautiin. Suuntaus: ekspressionismi ja wieniläinen modernismi. Mentori: Gustav Klimt. Noin 300 maalausta ja useita tuhansia piirustuksia. Huutokauppaennätys: noin 40 miljoonaa dollaria (Sotheby's 2011). Suurin kokoelma: Wienin Leopold-museo, jossa on 44 maalausta ja yli 200 paperille tehtyä teosta.

Elämä Wienissä - elämäkerta

Egon Schielen elämä oli lyhyt, dramaattinen ja tiiviisti kietoutunut Itävallan pääkaupungin taide-elämään 1900-luvun alussa. Runsaassa vuosikymmenessä hän nousi maakunnallisesta teini-ikäisestä yhdeksi Wienin puhutuimmista nuorista taiteilijoista.

Lapsuus Tullnissa

Schiele syntyi vuonna 1890 asemapäällikön pojaksi pienessä itävaltalaisessa Tullnin kaupungissa Tonavan varrella. Lapsuutta leimasivat rautatie ja varhainen menetys. Isä sairasti salaa kuppaa, vanhempi sisar kuoli todennäköisesti tautiin Egonin ollessa kolmivuotias, ja isä itse kuoli vuonna 1904 taiteilijan ollessa vasta neljätoistavuotias. Isän kuolema ja pitkittynyt sairaus jättivät syvät jäljet Schielen kuvamaailmaan, jossa kuolema ja ruumiin katoavaisuus palaavat toistuvasti.

Taideakatemia ja tapaaminen Klimtin kanssa

Jo kuusitoistavuotiaana Schiele hyväksyttiin Wienin arvostettuun taideakatemiaan, yhtenä kaikkien aikojen nuorimmista opiskelijoista. Hän piti opetusta pian konservatiivisena ja tukahduttavana. Ratkaisevaksi muodostui sen sijaan tapaaminen Gustav Klimtin kanssa. Klimt oli Wienin secessionin johtohahmo ja hänestä tuli Schielen mentori. Kun Klimt kutsui hänet näyttelemään suuressa Kunstschau-näyttelyssä vuonna 1909, Schiele ja useat hänen opiskelutoverinsa jättivät akatemian ja perustivat lyhytikäisen Neukunstgruppe-taiteilijaryhmän. Tämän ympäristön taustaa kuvataan Wienin secessionia käsittelevällä tietosivulla.

Neulengbachin tapaus 1912

Vuonna 1912 Schiele ja hänen kumppaninsa Wally Neuzil muuttivat pieneen Neulengbachin kaupunkiin, noin 35 kilometriä Wienistä länteen, etsiäkseen rauhaa ja edullista ateljeeta. Hänen elämäntyylinsä herätti paheksuntaa paikkakuntalaisten keskuudessa, ja 13. huhtikuuta 1912 hänet pidätettiin syytettynä alaikäisen viettelystä ja eroottisten piirustusten näyttämisestä lapsille. Vain jälkimmäinen syyte katsottiin toteen näytetyksi. Schiele vietti kaikkiaan 24 päivää tutkintavankeudessa, ja oikeudenkäynnin aikana tuomari poltti symbolisesti yhden hänen piirustuksistaan kynttilän liekin yllä. Vankilassa hän ei lopettanut työskentelyä - ohuelle paperille, jota Wally salakuljetti hänelle, hän viimeisteli vähintään kolmetoista selliä ja omaa suljettua hahmoaan kuvaavaa akvarellia.

Viimeiset vuodet ja 1918

Vuonna 1915 Schiele avioitui Edith Harmsin kanssa, mikä merkitsi siirtymistä kohti porvarillista vakautta mutta ei vaientanut hänen taiteellista radikalismiaan. Kun Gustav Klimt kuoli helmikuussa 1918, Schielestä tuli Wienin taide-elämän itsestään selvä johtohahmo. Saman vuoden 49. Wienin secession -näyttelyssä hänen teoksiaan esiteltiin pääsalissa peräti viisikymmentä, ja vastaanotto oli riemuvoitto. Menestys jäi traagisen lyhytaikaiseksi: lokakuussa 1918 espanjantauti pyyhkäisi yli Euroopan. Edith, joka oli tuolloin kuudennella kuulla raskaana, kuoli 28. lokakuuta, ja vain kolme päivää myöhemmin, 31. lokakuuta, menehtyi myös Egon Schiele itse, 28-vuotiaana.

Ulkoisten tapahtumien rinnalla kulkee sisäinen kertomus ihmissuhteista ja malleista. Nuoresta Wally Neuzilista, jonka Schiele tapasi vuoden 1911 tienoilla, tuli sekä hänen kumppaninsa että hänen tärkein mallinsa hänen muotoutumisvuosinaan. Wally jakoi hänen vapaaehtoisen maanpakonsa Neulengbachissa, salakuljetti hänelle paperia tämän ollessa tutkintavankeudessa ja esiintyy mallina useissa tuon ajanjakson vaikuttavimmissa teoksissa. Kun Schiele vuonna 1915 valitsi porvarillisen avioliiton Edith Harmsin kanssa, hänen suhteensa Wallyyn päättyi - särö, jonka monet taidehistorioitsijat näkevät juuri teoksessa Kuolema ja neito. Wally värväytyi sodan aikana sairaanhoitajaksi ja kuoli tulirokkoon vuonna 1917, vuotta ennen Schieleä itseään.

Egon Schielen tunnetuimmat teokset

Lyhyestä urastaan huolimatta Schiele jätti jälkeensä joukon ikonisia teoksia, jotka luetaan nykyään ekspressionismin merkkiteoksiin. Tässä niistä kolme merkittävintä.

Kuolema ja neito (1915)

Teoksessa Kuolema ja neito kaksi hahmoa syleilee toisiaan karua, ruskehtavaa taustaa vasten. Teos tulkitaan usein jäähyväisiksi Wally Neuzilille, ja se on maalattu Schielen avioliiton aikoihin Edithin kanssa. Epätoivoinen syleily ja raskas symboliikka - rakkaus erottamattomana kuolemasta - tekevät maalauksesta yhden hänen koskettavimmista teoksistaan. Nykyään se on Wienin Belvederen Itävallan galleriassa.

Kardinaali ja nunna (1912)

Teoksella Kardinal und Nonne, jota kutsutaan joskus nimellä ”Hyväily”, Schiele teki tietoisen ja provokatiivisen parafraasin Klimtin kuuluisasta Suudelmasta. Siinä missä Klimt kullasi halun, Schiele kuvasi sen kiellettynä ja ahdistavana: kaksi polvistuvaa hahmoa punaisissa ja mustissa asuissa, joita kannattelee pikemminkin syyllisyys kuin hurmio. Teos kuuluu Wienin Leopold-museon tunnetuimpiin maalauksiin.

Häuser mit bunter Wäsche (1914)

Schiele ei ollut pelkkä figuratiivinen maalari. Kaupunkimaisemassa Häuser mit bunter Wäsche (Vorstadt II) - ”Kirjavaa pyykkiä taloilla” - hän tarkastelee tiiviisti rakennettua julkisivua ylhäältä päin, lähes kuin kattojen, ikkunoiden ja liehuvan pyykin tilkkutäkkiä. Juuri tämä maalaus myytiin vuonna 2011 Sotheby’silla Lontoossa noin 40 miljoonalla dollarilla, ja se asetti taiteilijan huutokauppaennätyksen.

Schielen merkittävimpiin teoksiin kuuluu myös pitkä sarja omakuvia, jotka yhdessä muodostavat yhden taidehistorian tutkivimmista itsehavainnoinneista. Teoksissa kuten Omakuvassa lyhtykoison kanssa (1912) hän esittää itsensä kulmikkaassa asennossa ja läpitunkevalla, lähes haastavalla katseella. Nämä teokset eivät ole turhamaisia heijastumia vaan identiteetin, ahdistuksen ja ruumiillisen haavoittuvuuden tutkimuksia, ja ne selittävät, miksi Schieleä kuvataan usein modernin omakuvataiteen edelläkävijäksi. Se, että yksi taiteilija kuvasi itsensä yli sadassa teoksessa, on jo itsessään aikakaudelle huomionarvoista.

"Olen ihminen, rakastan kuolemaa ja rakastan elämää." – Egon Schiele

Tekniikka ja taiteellinen signeeraus

Schielen välittömästi tunnistettava ilmaisutapa perustuu muutamaan tekniseen ratkaisuun, jotka hän vei äärimmilleen. Hän oli ennen kaikkea mestarillinen piirtäjä, ja viiva säilyi kaiken hänen tekemänsä ytimenä.

Hermostunut viiva

Schielen ääriviiva on levoton, kulmikas ja kaunistelematon. Hän piirsi useimmiten suoraan lyijykynällä, hiilellä tai siveltimellä ilman valmistelevia luonnoksia, mikä antaa viivalle värisevän, elävän luonteen. Tämä taloudellisuus – koko kehon jännitteen tavoittaminen muutamalla viivalla – on perintöä Klimtin elegantista viivapiirroksesta, mutta Schiele vaihtoi kauneuden terävyyteen ja epämukavuuteen.

Keho ja omakuva

Kukaan muu aikakauden taiteilija ei omistautunut yhtä intensiivisesti omalle minälleen. Schielen omakuvat esittävät hänet vääntyneenä, laihana ja paljastettuna, usein sormet harallaan ja katse suoraan katsojaan suunnattuna. Pidentämällä raajoja ja liioittelemalla nivelten kulmia hän muutti anatomian tunteiden kieleksi. Väritys on niukkaa mutta latautunutta – okraa, ruosteenpunaista ja sairaalloista vihreyttä paljasta ihoa vasten – ja hahmoa ympäröivä tyhjyys muuttuu psykologiseksi tilaksi eikä jää pelkäksi paikaksi.

Akvarelli ja guassi

Vaikka viiva oli Schielen taiteen selkäranka, hän oli myös hienostunut väritaiteilija akvarellin ja guassin parissa. Hän levitti väriä ohuina, läpikuultavina kerroksina tai kuivina, lähes liitumaisina alueina, jotka täyttivät piirretyn ääriviivan peittämättä sitä. Usein hän jätti suuria osia paperista maalaamatta, jolloin pelkkä valkoinen paperi muuttui kuvan aktiiviseksi osaksi. Tämä säästeliäs tekniikka antoi hänelle mahdollisuuden työskennellä nopeasti ja suoraan, mikä sopi taiteilijalle, joka tuotti tuhansia paperiteoksia vajaan kahdentoista vuoden uransa aikana. Juuri tarkan piirustuksen ja niukan, latautuneen väritäytön yhdistelmä tekee hänen akvarelleistaan yhtä haluttuja kuin öljymaalauksista nykyajan huutokaupoissa.

Perintö, hinnat ja vaikutus

Kuolemansa jälkeen Schiele pysyi pitkään kiistanalaisena hahmona, mutta 1900-luvun jälkipuoliskolla hänen asemansa yhtenä modernismin keskeisistä hahmoista vakiintui. Hänen perintönsä kannalta tärkein henkilö on ollut keräilijä Rudolf Leopold, jonka kokoelma muodosti Wienissä sijaitsevan Leopold Museumin perustan museon avatessa vuonna 2001. Museolla on nykyään 44 maalausta ja yli 200 paperille tehtyä teosta - maailman suurin ja merkittävin Schiele-kokoelma.

Schielen perintö kietoutuu myös sodanjälkeiseen selvittelyyn natsien varastamasta taiteesta. Wallyn muotokuva takavarikoitiin toisen maailmansodan aikana juutalaiselta taidekauppiaalta Wienissä, ja se päätyi lopulta Leopoldin kokoelmaan. Yli vuosikymmenen jatkuneen pitkällisen oikeustaistelun jälkeen kiista ratkaistiin vasta vuonna 2010, jolloin Leopold Museum maksoi perillisille 19 miljoonaa dollaria saadakseen pitää teoksen. Tapauksesta tuli kansainvälinen käännekohta restitutiota ja provenienssia koskevassa keskustelussa, ja se muistuttaa siitä, kuinka tiiviisti 1900-luvun alun taide liittyy 1900-luvun laajempaan historiaan.

Huutokauppamarkkinoilla Schiele on yksi halutuimmista modernin taiteen taiteilijoista. Noin 40 miljoonan dollarin ennätyshinnan lisäksi Leopold Museum hankki vuonna 2010 kiistanalaisen Wallyn muotokuvan 19 miljoonalla dollarilla osana restitutiosovintoa. Hänen suora ilmaisunsa on inspiroinut hänen jälkeensä tulleita sukupolvia - hänen aikalaistaiteilijastaan Oskar Kokoschkasta myöhempiin taiteilijoihin, kuten Francis Baconiin ja Jean-Michel Basquiat'hin, jotka kaikki ovat perineet jotain hänen haavoittuvasta, ruumiillisesta kuvakielestään. Aikakauteen syvällisemmin perehtyville sivumme ekspressionismista on luonteva jatko.

Viime vuosikymmeninä kiinnostus Schieleen on vain kasvanut. Suuret retrospektiiviset näyttelyt Wienissä, Lontoossa, Pariisissa ja New Yorkissa ovat keränneet ennätysyleisöjä, ja hänen aiheitaan toisinnetaan ahkerasti kaikessa kirjan kansista julisteisiin. Se, että tuskin kaksitoista vuotta toiminut taiteilija, joka kohtasi elinaikanaan niin kovaa vastustusta, kuuluu nykyään modernismin ehdottomaan ytimeen, kertoo jotain hänen kuvakielensä voimasta. Schiele ei ehtinyt koskaan vanheta, mutta hänen taiteensa on ikääntynyt poikkeuksellisen arvokkaasti.

Schiele ja Ruotsi

Egon Schiele oli esillä Ruotsissa jo elinaikanaan. Kesällä 1917, keskellä ensimmäistä maailmansotaa, Tukholman Liljevalchs konsthallissa järjestettiin suuri itävaltalaisen taiteen näyttely 15. elokuuta ja 30. syyskuuta välisenä aikana. Siellä Schielen teoksia esiteltiin yhdessä Gustav Klimtin, Oskar Kokoschkan ja muiden taiteilijoiden teosten kanssa, ja kuraattorina toimi arkkitehti ja Wiener Werkstätteen perustaja Josef Hoffmann. Se oli ensimmäinen kerta, kun itävaltalainen wieninmodernismi esiteltiin Skandinaviassa – historiallinen kohtaaminen, joka yhdisti ruotsalaisen yleisön aikansa radikaaleimpaan taiteeseen.

Nykyään Schielen teoksia ei juuri ole Ruotsin julkisissa kokoelmissa; Tukholman Nationalmuseum painottuu vanhempaan ja pohjoismaiseen taiteeseen, ja harvat Ruotsin markkinoille päätyvät teokset tulevat sinne pääasiassa kansainvälisten huutokauppojen kautta. Alkuperäisteoksia läheltä haluavan onkin matkustettava Wienin Leopold Museumiin tai taiteilijan syntymäkaupungissa Tullnissa sijaitsevaan Egon Schiele Museumiin, joka avasi kauden 2025 näyttelyllä "Egon Schiele. Ich!" 29. maaliskuuta ja käsitteli taiteilijan tapaa esittää itsensä. Laajempaa kuvaa pohjoismaisesta kuvataideperinteestä saat lukemalla sivumme pohjoismaisesta taiteesta.

Egon Schiele kotona – sisustusopas

Schielen taiteen tuominen kotiin tarkoittaa uskallusta ilmaisuvoimaisuuteen. Hänen hermostunutta viivaansa hyödyntävä juliste toimii heti keskustelunavauksena ja sopii parhaiten tilaan, jossa se saa esiintyä solistina sen sijaan, että kilpailisi monien muiden elementtien kanssa. Anna yhden voimakkaan kuvan hallita sohvan tai sängyn yläpuolella, mielellään pelkistetyissä kehyksissä, jotka korostavat intensiteettiä pehmentämättä sitä. Schielen rajallinen väripaletti – okra, ruosteenpunainen, musta ja paljas iho – sopii kauniisti sisustuksen lämpimiin maanläheisiin sävyihin, pellavaan ja puuhun.

Näin valitset oikean Schiele-aiheen

Hänen maisemansa ja kaupunkinäkymänsä, kuten Häuser mit bunter Wäsche, ovat usein olohuoneessa helpommin lähestyttäviä kuin kaikkein haastavimmat figuratiiviset tutkielmat, ja samalla piirrosten puhdas viiva tuo graafista eleganssia, joka toimii niin makuu- kuin työhuoneessakin. Yksinkertaisiin mustiin kehyksiin kehystetty mustavalkoinen viivapiirros luo pelkistetyn, modernin vaikutelman, kun taas väritetyt vesivärit tuovat lämpöä. Tunnettujen taiteilijoiden valikoimastamme löydät samaan perinteeseen liittyviä klassisia aiheita, ja minimalististen julisteidemme joukossa on pelkistettyjä ilmeitä, jotka sopivat yhteen Schielen graafisen puolen kanssa.

Tips: En expressiv Schiele-inspirerad poster mår bäst av gott om luft runt om. Häng den ensam på en lugn, ljus fondvägg och välj en smal ram i svart eller ek – då får den nervösa linjen tala för sig själv utan att tävla med tavelramar eller mönster i rummet.

Vill du kombinera flera motiv i en komposition kan Schieles porträtt fungera fint tillsammans med annan figurativ konst i dämpade toner. Läs gärna vår guide till tavelväggar för hur du bygger en balanserad gruppering, och våra råd om att välja rätt ram till rätt poster för att ramen ska förstärka snarare än störa. Bland våra chica posters finns också stilrena alternativ för den som vill ha uttryck utan att gå hela vägen till det råa.

Tänk också på belysningen. Schieles verk lever på kontrasten mellan ljus hud och mörka konturer, och ett riktat, varmt ljus lyfter fram den nervösa linjen och ger djup åt de sparsamma färgfälten. Undvik hårt, kallt ljus som plattar ut bilden. I ett sovrum kan ett par av hans lugnare teckningar skapa en stillsam, konstnärlig atmosfär, medan ett större figurmotiv passar bättre i en entré, ett arbetsrum eller ett vardagsrum där det får plats att verka. Den som föredrar det mest diskreta uttrycket kan välja ett av landskapen, som bär Schieles handstil utan den intensitet som de nakna figurstudierna för med sig.

Tidslinje över Egon Schieles liv

Nedan följer en kronologi över de viktigaste hållpunkterna i Egon Schieles liv och karriär, från födelsen i Tulln till den tidiga döden i Wien.

1890 – Egon Schiele föds den 12 juni i Tulln an der Donau, Niederösterreich. 1904 – Fadern Adolf Schiele dör i syfilis; Egon är fjorton år. 1906 – Antas till Konstakademien i Wien, en av de yngsta någonsin. 1907 – Möter Gustav Klimt, som blir hans mentor. 1909 – Ställer ut på Kunstschau i Wien och lämnar akademien för att bilda Neukunstgruppe. 1911 – Inleder ett förhållande med modellen Wally Neuzil. 1912 – Arresteras i Neulengbach och sitter 24 dagar i häkte. 1915 – Gifter sig med Edith Harms; målar Döden och flickan. 1917 – Visas på den österrikiska utställningen på Liljevalchs i Stockholm. 1918 – Klimt dör; Schiele triumferar på Wiensecessionen med femtio verk. 31 oktober 1918 – Schiele dör i spanska sjukan, 28 år gammal, tre dagar efter hustrun Edith. 2001 – Leopoldmuseet öppnar i Wien med världens största Schiele-samling.

Aiheeseen liittyvät taiteilijat ja liikkeet

Egon Schiele sijoittuu 1900-luvun alun rikkaaseen kudelmaan, jossa Wien, symbolism ja ekspressionismi kohtasivat. Hänen mentorinsa Gustav Klimt ja Wienin secessio muodostavat hänen taiteensa välittömän taustan. Ekspressionismin piirissä yhteys Edvard Munchiin on selvä: hänen ahdistunut kuvamaailmansa edelsi Schielen omaa, kun taas Wassily Kandinsky osoittaa, kuinka sama sukupolvi suuntautui samanaikaisesti kohti abstraktia. Wienin ulkopuolella läheinen vertailukohta on Pariisissa toiminut Amedeo Modigliani, joka vei pitkänomaisen figuurin omaan suuntaansa ja kuoli vain kaksi vuotta Schielen jälkeen. Liikkeenä Schiele liittyy läheisesti sekä ekspressionismiin että symbolismiin. Jos haluat tutustua useampiin taiteilijoihin ja aikakausiin, löydät koko tietopankkimme, jossa on taidehistoriaa käsitteleviä faktasivuja.

Usein kysyttyä Egon Schielestä

Haluatko antaa kodillesi jotain Egon Schielen raa'asta ilmaisusta ja hermostuneesta viivasta? Tutustu Maison Collection -kokoelmaamme ja löydä taidetta, jossa klassinen painoarvo yhdistyy moderniin tunnelmaan. Jos haluat perehtyä syvemmin muihin taiteilijoihin ja suuntauksiin, vieraile tietopankissamme. Lue myös oppaamme oikean taiteen valitsemisesta kotiin. Lisätietoa taiteilijasta löydät Wikipedian ruotsinkielisestä versiosta, Leopold Museumista ja Wikidatasta.