Cobra-liike – Cobra-taideliikkeen historia, Jorn, Appel ja spontaani maalaustaide

Cobra-liike on äänekkäin ja tinkimättömin Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen syntynyt taideliike, ja nykyään sen rohkeat värit ja lapsenomaiset hahmot koristavat yhä useampia julisteita ruotsalaisilla seinillä. Nimi on kolmen pääkaupungin – Kööpenhaminan, Brysselin ja Amsterdamin – nimistä muodostettu lyhenne, ja se viittaa tanskalaisten, belgialaisten ja alankomaalaisten taiteilijoiden ryhmään, joka muotoili vain kolmen vuoden aikana, vuosina 1948–1951, uuden tavan maalata: spontaanisti, kollektiivisesti ja taideakatemioiden säännöistä piittaamatta. Liikkeen keskeinen hahmo, tanskalainen Asger Jorn, kutsui sitä itse kokeelliseksi taiteeksi – maalaamiseksi, jossa käsi sai ohjata järjen edellä.

Tässä artikkelissa selvitetään, ketkä perustivat Cobran, miksi Amsterdamin Stedelijk Museumissa vuonna 1949 syntyneestä skandaalista tuli sodanjälkeisen taiteen käännekohta, mitkä teokset saavuttavat nykyään huutokaupoissa miljoonahintoja ja missä Pohjoismaissa liikkeen teoksia voi nähdä paikan päällä – myös ruotsalaisissa huutokauppataloissa. Saat myös käytännön neuvoja siitä, miten Cobran värikäs kuvamaailma toimii tauluna ruotsalaisessa kodissa.

Sisältö
↓ Mikä on Cobra-liike?
↓ Tie Pariisiin 1946–1948
↓ Cobra-lehti
↓ Piirin taiteilijat
↓ Stedelijk Museum 1949 – skandaali
↓ Ilmaisukieli ja innoituksen lähteet
↓ Hajoaminen ja lakkauttaminen vuonna 1951
↓ Cobra Pohjoismaissa ja Ruotsin markkinoilla
↓ Perintö: situationistit ja outsider-taide
↓ Cobra seinätaiteena kodissa
↓ Aikajana
↓ Aiheeseen liittyvät taideliikkeet
↓ Usein kysyttyä Cobra-liikkeestä

Mikä on Cobra-liike?

Cobra on yhteisnimitys noin viidenkymmenen taiteilijan löyhästi muodostamalle piirille. He yhdistyivät Pariisissa marraskuussa 1948 ja asettuivat avoimesti vastustamaan sekä akateemista perinnettä että Ranskan taidekenttää tuolloin hallinnutta geometrista abstraktiota. Perustajat muodostivat nimen itse Kööpenhaminan (Co), Brysselin (Br) ja Amsterdamin (A) nimien alkukirjaimista – näissä kolmessa pääkaupungissa ydinjäsenet asuivat. Toisin kuin useimmilla taideliikkeillä, Cobralla ei ollut galleriaa, koulua eikä sääntömääräistä jäsenyyttä. Piiriä yhdisti yhteinen vakaumus: maalaustaiteen tuli olla spontaania, kollektiivista ja järjen kontrollista vapaata, ammentaa suoraan alitajunnasta eikä säännöistä ja sommittelusta.

Pikafaktat: Perustettu 8. marraskuuta 1948 Café Notre-Damessa Pariisissa · Perustajat: Karel Appel, Constant, Corneille, Christian Dotremont, Asger Jorn ja Joseph Noiret · Nimi on lyhenne Kööpenhaminasta, Brysselistä ja Amsterdamista · Christian Dotremont kirjoitti manifestin La cause était entendue, ja kaikki perustajat allekirjoittivat sen vuonna 1948 · Cobra-lehteä julkaistiin kymmenen numeroa vuosina 1949–1951 · Liike lakkautettiin virallisesti Palais des Beaux-Artsissa Liègessä marraskuussa 1951 järjestetyn näyttelyn yhteydessä · Asger Jornin lahjoitusten ansiosta Museum Jorn oli Silkeborgissa jo vuonna 1973 Tanskan viidenneksi suurin taidekokoelma, jossa oli 5 560 teosta.

Kolmen pääkaupungin akronyymi

Nimeä Cobra eivät keksineet jälkikäteen taidehistorioitsijat, vaan perustajat itse Pariisin kokouksessa. Se oli tietoinen ratkaisu: rakentamalla nimen kaupunkien eikä taiteellisen opin – kuten "surrealismin" tai "kubismin" – varaan ryhmä viestitti olevansa kansallisten taidepiirien liittouma eikä yhtenäinen tyylisuunta. Tanskalaisen taiteilijan Egill Jacobsenin kerrotaan esittäneen akronyymiä virallisesti perustamisen yhteydessä.

Liike ilman sääntöjä

Cobralta puuttuivat puheenjohtaja, jäsenmaksut ja juryn valitsemat näyttelyt. Sen sijaan toiminta järjestäytyi kolmen tiiviin verkoston ympärille: Kööpenhaminassa toimivan tanskalaisen taiteilijaryhmä Høstin, Amsterdamissa toimivan alankomaalaisen kokeellisen Reflex-ryhmän sekä Brysselissä runoilija Christian Dotremontin ympärille muodostuneen belgialaisen piirin. Löyhästi yhteen liittynyt rakenne teki liikkeestä tyyliltään poikkeuksellisen heterogeenisen, mutta sitäkin yhtenäisemmän asenteeltaan: maalaamisen tuli olla kollektiivista, usein kirjaimellisesti useiden käsien yhdessä samalle kankaalle tekemää, ja vapaata siitä älyllisestä kontrollista, jonka ryhmä katsoi lamaannuttaneen ranskalaisen sodanjälkeisen taiteen.

Tie kohti Pariisia 1946–1948

Cobra ei syntynyt tyhjästä marraskuussa 1948 – sitä edelsi kahden vuoden ajanjakso, jonka aikana kolme jo olemassa ollutta kansallista ryhmää löysivät vähitellen toisensa.

Kohtaaminen Miró-näyttelyssä vuonna 1946

Alankomaalainen taiteilija Constant (Constant Anton Nieuwenhuys) ja tanskalainen Asger Jorn tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 1946 Joan Mirón teosten näyttelyssä Pariisissa. He aloittivat kirjeenvaihdon kansainvälisen kokeellisen ryhmän perustamisesta, ja vuonna 1947 Jorn matkusti Amsterdamiin tapaamaan Constantia ja keskustelemaan suunnitelmista tarkemmin paikan päällä. Samaan aikaan tanskalainen Høst-ryhmä – jonka jäseniin kuuluivat muun muassa Ejler Bille, Henry Heerup, Egill Jacobsen ja Carl-Henning Pedersen – oli jo 1930-luvulta lähtien kehittänyt mytologiaan, kansanuskoon ja väriin perustuvaa maalaustaidetta ranskalaisen abstraktion sijaan.

Le Surréalisme Révolutionnaire, lokakuu 1947

Lokakuussa 1947 Tšekkoslovakiasta, Ranskasta, Belgiasta ja Tanskasta lähtöisin olevat taiteilijat allekirjoittivat yhteisen julistuksen ja perustivat "Le Surréalisme Révolutionnaire" -ryhmän – yrityksen radikalisoida surrealismia poliittisesti. Christian Dotremont toimi ryhmän sihteerinä. Yhteistyö ei kestänyt pitkään, mutta se toi yhteen henkilöt, jotka perustaisivat Cobra-ryhmän vuotta myöhemmin, ja loi tottumuksen rajat ylittäviin manifesteihin, joiden pohjalle Cobra myöhemmin rakensi.

Café Notre-Dame ja manifesti, marraskuu 1948

Karel Appel, Constant, Corneille, Christian Dotremont, Asger Jorn ja Joseph Noiret kokoontuivat 8. marraskuuta 1948 Café Notre-Dameen Pariisissa surrealistisen liikkeen järjestämän kansainvälisen konferenssin yhteydessä. Tapaamisen aikana kuusikko allekirjoitti Dotremontin laatiman manifestin La cause était entendue (Asia oli selvä), joka oli vastalause ranskalaisen surrealismin johtajaa André Bretonia vastaan. Manifesti vaati taiteellista vapautta kaikista dogmeista – myös surrealismin dogmeista – ja toi samalla nimen Cobra julkisuuteen ensimmäistä kertaa.

Cobra-lehti ja yhteinen kieli

Kuten Der Blaue Reiter Münchenissä neljä vuosikymmentä aiemmin, Cobra välitti ajatuksiaan julkaisun eikä gallerian kautta. Lehdestä tuli liikkeen tärkein koossapitävä voima sen kolmen toimintavuoden aikana.

Kymmenen numeroa kolmessa vuodessa

Christian Dotremontin toimittamaa Cobra-lehteä julkaistiin kymmenen numeroa vuosina 1949–1951. Jokaisessa numerossa yhdistyivät jäsenten maalausten jäljennökset, runot, teoreettiset tekstit ja polemiikki, jotka painettiin usein rinnakkain samalle aukeamalle ilman selvää rajaa kuvan ja tekstin välillä. Painokset olivat pieniä, ja jakelu tapahtui pääasiassa taiteilijoiden omien verkostojen kautta Kööpenhaminassa, Brysselissä ja Amsterdamissa.

Petit Cobra ja Tout petit Cobra

Päälehden ohella ryhmä julkaisi kaksi täydentävää kirjoitussarjaa: neljä numeroa Petit Cobraa ja neljätoista numeroa Tout petit Cobraa, jotka olivat molemmat ohuempia vihkosia lyhyine poleemisina teksteineen ja eri paikallisryhmien uutisineen. Koko tuotanto – kaksikymmentäkahdeksan julkaisua kolmessa vuodessa – osoittaa, kuinka paljon liikkeen energiaa kului kolmen kansallisen haaran pitämiseen ajan tasalla toistensa toiminnasta aikana, jolloin puhelinkokouksia tai lentomatkoja päiväretkiä varten ei ollut.

Sana ja kuva samassa teoksessa

Dotremont oli runoilija, ei maalari, ja tämä väritti koko liikkeen suhtautumista tekstiin. Myöhemmin hän kehitti oman logogrammien lajityyppinsä ja maalasi sanakuvia, joissa käsialan liikkeestä tuli yhtä tärkeä kuin sanojen merkityksestä. Jo Cobran vuosina useat jäsenet kokeilivat runouden ja maalaustaiteen yhdistämistä samalle pinnalle – perintö, jonka ansiosta Cobra-teokset toimivat nykyään usein yhtä lailla graafisina julisteina kuin perinteisinä maalauksina.

Piirin taiteilijat

Cobraan kuului ensimmäisessä suuressa näyttelyssä taiteilijoita kymmenestä maasta, mutta kourallinen nimiä muodostaa ytimen sille, mitä nykyään pidetään liikkeen pääteoksina.

Asger Jorn – teoreetikko ja keraamikko

Jorn, joka syntyi vuonna 1914 ja kuoli vuonna 1973, oli liikkeen älyllinen moottori ja se, joka yhdisti tanskalaiset, belgialaiset ja alankomaalaiset säikeet. Hän työskenteli öljyvärien, keramiikan ja gobeliinien parissa, usein karkeilla, kerroksittain levitetyillä siveltimenvedoilla ja pohjoismaisesta kansanperinteestä ammennetuilla groteskeilla kasvoilla. Vuodesta 1953 alkaen hän työskenteli toistuvasti keramiikan parissa Sorringissa lähellä Silkeborgia sijaitsevassa työpajassa, ja hänen elämäntyönsä on nykyään koottu kaupungissa sijaitsevaan Museum Jorn -museoon.

Karel Appel – hillitsemätön maalaustaide

Alankomaalainen Appel maalasi voimalla, jota aikalaiskriitikot pitivät suorastaan barbaarisena: paksuja värikerroksia, yksinkertaisia eläin- ja lapsihahmoja sekä puhtaiden perusvärien paletti. Hänen vuonna 1951 maalaamansa Two Birds and a Flower myytiin Christie'sillä Pariisissa 700 000 eurolla joulukuussa 2012, ja se on edelleen hänen huutokauppaennätyksensä. Appel suunnitteli myös Cobra-museon edustalla Amstelveenissä sijaitsevan viisi metriä korkean suihkulähteen – ainoan suihkulähdeteoksen, jonka hän koskaan teki.

Constant ja Corneille – alankomaalaiset äänet

Constant jakoi Appelin kiinnostuksen suoraan ja sivistymättömään ilmaisuun Cobra-vuosina, mutta liikkeen hajottua hän suuntautui utopistisiin kaupunkivisioihin New Babylon -projektissa. Corneille (Cornelis Guillaume van Beverloo) oli lähempänä luontoaiheita ja orgaanisia muotoja: linnut ja kasvillisuus toistuivat merkkeinä kuvamaailmassa, joka muuttui 1950- ja 1960-luvuilla yhä koristeellisemmaksi.

Christian Dotremont – sanojen maalari

Dotremont oli ainoa perustajista, joka ei ensisijaisesti ollut kuvataiteilija. Hän toimi liikkeen sihteerinä, teoreetikkona ja aikakauslehden toimittajana, ja hän muotoili manifestin vuonna 1948. Cobran jälkeen hän kehitti logogrammeista oman taidemuotonsa, jossa kirjoitustyylin ele korvasi perinteisen siveltimenvedon.

Tanskalaiset Høst-taiteilijat: Pedersen, Jacobsen ja Heerup

Tanskalainen haara toi liikkeeseen joitakin sen omaleimaisimmista äänistä. Carl-Henning Pedersen maalasi unenomaisia, mielikuvitusolentojen asuttamia kosmisia maisemia, Egill Jacobsen kehitti afrikkalaisesta kuvanveistosta juontuvia groteskeja, naamionkaltaisia kasvoja, ja Henry Heerup työskenteli yhtä mielellään kivestä ja romusta kuin öljyväreillä. Kaikki kolme olivat jo vakiintuneita Høst-ryhmän kautta ennen Cobran perustamista, ja heidän teoksiaan on nykyään esillä Louisianan kokoelmassa Humlebækissä.

”Emme maalaa kuvataksemme, vaan elääksemme. Maalaava käsi on yhtä paljon eläin kuin näkevä silmä.” – Asger Jorn, Cobra-vuosilta peräisin olevaksi väitetty lausuma

Stedelijk Museum 1949 – Cobran tunnetuksi tehnyt skandaali

Cobran ensimmäinen ja ainoa suuri ryhmänäyttely järjestettiin Amsterdamin Stedelijk Museumissa marraskuussa 1949 nimellä Internationale Experimentele Kunst. Näyttelyssä esiteltiin 29 taiteilijan teoksia kymmenestä maasta, ja se kuratoitiin museon johtajan Willem Sandbergin tuella – saman miehen, jonka mukaan myöhemmin nimettiin aukio, jolla Cobra-museo nykyään sijaitsee. Vastaanotto oli yksi Alankomaiden sodanjälkeisen ajan puhutuimmista taideskandaaleista: yleisö ja kriitikot kuvailivat maalauksia lapselliseksi töhertelyksi, ja sanomalehdet vertasivat kuohuntaa vuosikymmeniä aiemmin järjestettyjen varhaisten dadaististen näyttelyiden herättämiin reaktioihin.

Juuri skandaalista tuli paradoksaalisesti liikkeen läpimurto. Julkisuus levitti Cobra-nimen kauas taidemaailman sisäpiirin ulkopuolelle, ja näyttely vakiinnutti aseman, jota ryhmä ei kokonaisuutena enää koskaan saavuttanut – jo kaksi vuotta myöhemmin se oli hajonnut. Se, että Cobra-museo päätti vuonna 1995 avata ovensa täsmälleen perustamisen neljäntenäkymmenentenäseitsemäntenä vuosipäivänä, 8. marraskuuta, ja nimesi osoitteensa Stedelijkin johtajan mukaan, osoittaa, kuinka keskeiseksi juuri skandaalinkäryinen näyttely on tullut liikkeen jälkipolville välittyneessä kuvassa.

Ilmaisukieli, tekniikka ja vaikutteet

Cobra-taiteilijoita yhdisti inho sitä kohtaan, mitä he kutsuivat "kylmäksi" abstraktioksi – muun muassa De Stijlin edustamaksi geometriseksi, älylliseksi taiteeksi. Sen sijaan he etsivät välittömyyttä, jonka he katsoivat säilyneen ryhmissä, jotka eivät olleet koskaan oppineet taideakatemian käytäntöjä.

Lasten piirustukset ja art brut

Lasten piirustuksista, taiteellista koulutusta saamattomien ihmisten seinämaalauksista ja Jean Dubuffet'n art brut -taiteeksi kutsumasta ilmiöstä tuli keskeisiä vertailukohtia. Cobra-taiteilijat keräsivät ja tutkivat tällaista aineistoa samalla tavoin kuin Der Blaue Reiter -piiri kolme vuosikymmentä aiemmin oli kerännyt baijerilaista kansantaidetta – keinona tavoittaa heidän mielestään sääntöjen turmelematon tapa nähdä kuvia.

Pohjoismainen mytologia ja kansanperinne

Tanskalainen haara, erityisesti Jorn ja Pedersen, ammensi aiheita suoraan pohjoismaisesta mytologiasta ja paikallisesta kansanperinteestä: peikot, taruolennot ja naamamaiset kasvot toistuvat koko ajanjakson teoksissa. Tämä teki tanskalaisesta Cobra-taiteesta kansanomaisempaa ja vähemmän urbaania kuin ranskalaisen ja belgialaisen surrealismin Pariisi-keskeisyys, ja se on yksi syy siihen, miksi liike tuntuu yhä läheisesti sukulaiselta pohjoismaiselle kuvataideperinteelle, jota käsitellään pohjoismaista taidetta käsittelevällä sivullamme.

Bregnerødin seinämaalaukset – kollektiivista maalaamista

Syys- ja lokakuussa 1949 useat Cobra-taiteilijat kokoontuivat vanhaan kouluun Bregnerødiin Kööpenhaminan ulkopuolelle maalaamaan yhdessä seinämaalauksia, usein usean käden voimin samalle pinnalle samanaikaisesti. Hankkeesta tuli liikkeen selkein osoitus kollektiivisen, improvisoidun luomisen periaatteesta – käytäntö, jota harvat muut 1900-luvun liikkeet harjoittivat yhtä kirjaimellisesti. Osa Bregnerødin seinämaalauksista on säilynyt nykypäivään, ja niitä esitellään ajoittain tanskalaisissa museoissa.

Hajaannus ja hajoaminen vuonna 1951

Cobra hajosi yhtä nopeasti kuin se oli syntynytkin poliittisten erimielisyyksien ja sairauden yhteisvaikutuksesta. Dotremont vastusti liikkeen muodollista sitomista kommunistiseen puolueeseen, kun taas Jorn ja Constant siirtyivät yhä kauemmas vasemmalle ja toivoivat selkeämpää poliittista linjaa. Samaan aikaan sekä Jorn että Dotremont sairastuivat tuberkuloosiin vuonna 1950 ja joutuivat pitkiksi ajoiksi sairaalahoitoon – Jorn parantolassa Silkeborgin seudulla – mikä teki jo ennestään löyhän organisaation koossa pitämisestä käytännössä mahdotonta.

Liikkeen päätösmanifestaatio oli Pierre Alechinskyn kokoama näyttely Palais des Beaux-Artsissa Liègessä marraskuussa 1951, ja siihen osallistui 35 taiteilijaa. Pian sen jälkeen aikakauslehti lakkasi ilmestymästä kymmenennen numeronsa jälkeen, eikä Cobraa enää muodollisesti ollut olemassa. Yksittäisten taiteilijoiden urat kuitenkin jatkuivat pitkälle seuraaville vuosikymmenille, usein suuremmalla kaupallisella ja institutionaalisella menestyksellä kuin liikkeellä itsellään koskaan oli aktiivisina vuosinaan.

Cobra Pohjoismaissa ja Ruotsin markkinoilla

Vaikka yksikään ruotsalainen taiteilija ei muodollisesti kuulunut perustajajoukkoon, Cobra on Ruotsin taide-elämässä poikkeuksellisen näkyvä liike ryhmän tanskalaisen puoliskon ja Själlandin maantieteellisen läheisyyden ansiosta.

Museum Jorn Silkeborgissa

Silkeborgissa sijaitseva Museum Jorn, jonne Ruotsin länsirannikolta pääsee lautalla reilun ajomatkan jälkeen, omistaa Asger Jornin koko elämäntyön. Jo vuonna 1973, Jornin kuollessa, hänen lahjoituksensa olivat tehneet kokoelmasta Tanskan viidenneksi suurimman, ja siihen kuului 5 560 rekisteröityä teosta. Nykyinen rakennus vihittiin käyttöön Jornin syntymäpäivänä 3. maaliskuuta 1982. Museosta kertoo yksityiskohtaisesti Museum Jorn.

Louisiana ja Cobra Museum

Louisiana Museum of Modern Art Humlebækissa, yksi Pohjoismaiden suosituimmista taidemuseoista ja helposti Skånen alueelta saavutettava, ylläpitää kokoelmaa, jossa on useita tanskalaisia Cobra-taiteilijoita – Jorn ja Heerup kansainvälisten nimien, kuten Appelin, Alechinskyn, Corneillen ja Lucebertin, rinnalla. Katso Louisiana Museum of Modern Art ajantasaiset näyttelytiedot. Alankomaissa on lisäksi kokonaan liikkeelle omistettu museo: Amstelveenin Cobra Museum voor Moderne Kunst, joka avattiin 8. marraskuuta 1995 – täsmälleen 47 vuotta Pariisissa perustamisen jälkeen.

Cobra Ruotsin huutokauppamarkkinoilla

Cobra-taidetta myydään säännöllisesti ruotsalaisissa huutokauppataloissa. Uppsala Auktionskammare on muun muassa myynyt skandinaavisen keräilijän Arne Sörgårdin (1927–2018) laajasta kokoelmasta peräisin olevia teoksia, joiden tekijöitä ovat Corneille, Pierre Alechinsky, Egill Jacobsen ja Carl-Henning Pedersen. Kansainvälisesti Asger Jornin maalaus Tristesse Blanche teki taiteilijan huutokauppaennätyksen 3. huhtikuuta 2006 Bruun Rasmussenilla Kööpenhaminassa, jossa se myytiin 6,4 miljoonalla Tanskan kruunulla. Koko myynti tuotti yhteensä 30 miljoonaa kruunua.

Perintö: situationistit ja outsider-taide

Cobran lyhyt olemassaolo ei tehnyt sen vaikutuksesta lyhytkestoista. Asger Jorn ja Constant kuuluivat vuonna 1957 Situationistisen internationaalin perustajiin. Kyseinen poliittis-taiteellinen liike vaikutti myöhemmin suuresti sekä vuoden 1968 opiskelijakapinoihin että postmoderniin taideteoriaan. Jornin tuon ajan taloutta ja estetiikkaa käsittelevät kirjoitukset jatkoivat suoraan Cobra-vuosien ajatuksia spontaaniudesta vastarinnan tekona.

Liikkeen kiinnostus art brut -taiteeseen ja kouluttamattomien taiteilijoiden ilmaisuun ruokki myös sitä, mitä myöhemmin alettiin kutsua outsider-taiteeksi – kategoriaa, jolla on nykyään omat museonsa ja huutokauppasegmenttinsä. Taidehistorioitsija Willemijn Stokvis julkaisi vuonna 1974 liikkeestä ensimmäisen laajemman tieteellisen tutkimuksen. Teosta pidetään yhä alan perusteoksena, ja se loi perustan institutionaalisen kiinnostuksen elpymiselle 1980- ja 1990-luvuilla – kiinnostuksen, joka johti muun muassa Cobra-museon avaamiseen vuonna 1995.

Cobra kotien seinätaiteena

Harvalla sodanjälkeisellä liikkeellä on kuvamaailmaa, joka toimii suomalaisessa olohuoneessa yhtä suoraan kuin Cobran. Värit ovat täyteläisiä mutta eivät koskaan kylmiä, muodot riittävän yksinkertaisia nopeaan hahmottamiseen mutta tarpeeksi yksityiskohtaisia ylläpitämään kiinnostusta ajan mittaan, ja aiheet – eläimet, kasvot ja taruolennot – ovat leikkisiä ja sopivat yhtä hyvin lastenhuoneeseen kuin eteiseen.

Rohkea katseenvangitsija

Yksi suuri Cobra-aiheinen teos kannattelee usein koko huonetta yksinään. Ripusta se keskitetysti ja jätä sen ympärille runsaasti tilaa; anna raa'an sivellinjäljen ja voimakkaiden päävärien erottua vapaasti vaaleaa seinää vasten. Jos haluat rakentaa usean kokoisista teoksista suuremman kokonaisuuden, löydät konkreettiset mitat ja etäisyydet tauluseinää käsittelevästä oppaastamme.

Kehys ja paspartuuri

Cobra-aiheet näyttävät parhaimmilta yksinkertaisissa, kapeissa mustissa tai luonnontammisissa kehyksissä, jotka eivät kilpaile värien oman voiman kanssa. Antelias paspartuuri antaa tiheästi maalatuille pinnoille hengitystilaa. Käytännön neuvoja profiileista ja kiinnityksestä on taiteen kehystämistä käsittelevässä artikkelissamme, ja materiaalivalintoja vertaileville on lisätietoa kodin taiteen valintaa käsittelevässä oppaassa.

Vinkki: Yhdistä värikäs Cobra-aihe yksinkertaisempaan graafiseen vedokseen, jolla on sama koko ja identtinen kehys. Kesyttömän maalauksen ja pelkistetyn viivan välinen kontrasti luo kokonaisuuden, joka vaikuttaa kuratoidulta eikä sattumanvaraiselta – suunnilleen niin kuin Cobra-taiteilijat itse asettivat teoksiaan esille rinnakkain täysin erilaisista käsialoista huolimatta.

Aikajana

1946 – Constant ja Asger Jorn tapaavat Joan Mirón näyttelyssä Pariisissa ja aloittavat kirjeenvaihdon yhteisestä kokeellisesta ryhmästä.
Lokakuu 1947 – Tšekkoslovakiasta, Ranskasta, Belgiasta ja Tanskasta lähtöisin olevat taiteilijat perustavat Pariisissa ryhmän ”Le Surréalisme Révolutionnaire”; sihteerinä toimii Christian Dotremont.
8. marraskuuta 1948 – Appel, Constant, Corneille, Dotremont, Jorn ja Noiret allekirjoittavat manifestin La cause était entendue Café Notre-Damessa Pariisissa. Nimi Cobra otetaan käyttöön.
1949 – Cobra-lehti julkaistaan ensimmäistä kertaa Dotremontin toimittamana.
Syyskuu–lokakuu 1949 – Useat jäsenet maalaavat yhdessä Kööpenhaminan ulkopuolella sijaitseville Bregnerødin muureille.
Marraskuu 1949 – Internationale Experimentele Kunst -näyttely avautuu Amsterdamin Stedelijk Museumissa 29 taiteilijan voimin kymmenestä maasta ja aiheuttaa julkisen skandaalin.
1950 – Sekä Jorn että Dotremont sairastuvat tuberkuloosiin; Jornia hoidetaan Silkeborgin lähistöllä sijaitsevassa parantolassa.
Marraskuu 1951 – Liikkeen viimeinen näyttely järjestetään Palais des Beaux-Arts -museossa Liègessä. Näyttelyssä on 35 taiteilijaa, ja sen kokoaa Pierre Alechinsky. Cobra-lehti lakkautetaan kymmenennen numeronsa jälkeen, ja ryhmä hajotetaan virallisesti.
1957 – Asger Jorn ja Constant ovat mukana perustamassa Situationistista internationaalia.
1973 – Asger Jorn kuolee; hänen lahjoituksensa ovat siihen mennessä tehneet Silkeborgin taidekokoelmasta Tanskan viidenneksi suurimman, ja se sisältää 5 560 teosta.
1974 – Willemijn Stokvis julkaisee ensimmäisen laajan tieteellisen tutkimuksen Cobra-liikkeestä.
1982 – Nykyinen Museum Jorn -rakennus vihitään käyttöön Silkeborgissa Jornin syntymäpäivänä 3. maaliskuuta.
8. marraskuuta 1995 – Cobra Museum voor Moderne Kunst avataan Amstelveenissä tasan neljäkymmentäseitsemän vuotta perustamisen jälkeen.
3. huhtikuuta 2006 – Asger Jornin Tristesse Blanche myydään Bruun Rasmussenilla Kööpenhaminassa 6,4 miljoonalla Tanskan kruunulla, mikä on taiteilijan huutokauppaennätys.
Joulukuu 2012 – Karel Appelsin Two Birds and a Flower myydään Christie'silla Pariisissa 700 000 eurolla, mikä on hänen huutokauppaennätyksensä.

Aiheeseen liittyvät taidesuuntaukset

Cobra syntyi samasta sodanjälkeisestä ilmapiiristä, joka muovasi useita muita arkistomme liikkeitä. Yhteys surrealismiin on suora – Constantin ja Jornin kohtaaminen tapahtui surrealistinäyttelyssä, ja välirikko André Bretonin kanssa on yksi liikkeen keskeisistä tapahtumista. Cobran kiinnostus lastenteoksiin ja art brut -taiteeseen tuo mieleen dadaismin kapinan sovinnaista taidetta vastaan kolme vuosikymmentä aiemmin, kun taas eleellinen, kollektiivinen maalaustaide muistuttaa selvästi samanaikaisesta amerikkalaisesta abstraktista ekspressionismista. Liikkeen juuret myytissä, värissä ja hengellisyydessä liittyvät myös saksalaiseen ekspressionismiin, ja Tanskan niemimaan kansanperinteinen kuvamaailma kuuluu laajempaan kertomukseen, jota käsitellään pohjoismaista taidetta käsittelevällä sivullamme. Täydellinen katsaus kaikkiin taiteilijoihin ja liikkeisiin löytyy tietopankistamme.

Lisätietoa lähdetasolla löytyy yksityiskohtaisesta katsauksesta Wikipedian Cobra-liikettä käsittelevästä artikkelista sekä jäsennellyistä metatiedoista Wikidatasta.

Usein kysyttyä Cobra-liikkeestä

Jos haluat tuoda kotiisi jotakin liikkeen rohkeasta muotokielestä, löydät värikkäitä aiheita väripommien kokoelmastamme, pelkistetympiä ilmaisumuotoja abstraktien julisteiden joukosta, graafisia teoksia graafisten julisteiden kokoelmastamme sekä lisää 1900-luvun taidehistorian klassikoita tunnettujen taiteilijoiden joukosta. Lisää neuvoja värikkäiden aiheiden yhdistämiseen löydät abstrakteja julisteita käsittelevästä oppaastamme, tauluseinäoppaastamme, artikkelistamme taiteen kehystämisestä sekä oppaastamme oikean taiteen valitsemiseen kotiin.