Claude Monet – impressionismi, lumpeet ja Giverny

Claude Monet (1840–1926) on impressionismin vaikutusvaltaisin taiteilija ja yksi taidehistorian tutkituimmista hahmoista. Vakuuttuneena siitä, että valo ja hetki – eivät muoto ja ääriviiva – olivat maalaustaiteen todellinen aihe, hän käynnisti vallankumouksen, joka muutti tapamme nähdä kuvaa, väriä ja havainnointia. Hänen Givernyn lummemaalauksensa eivät ole vain taidetta; ne merkitsevät länsimaisen realismin pitkän valtakauden päättymistä ja jonkin täysin uuden alkua.

Tälle sivulle on koottu kaikki olennainen Monet'n elämästä, tekniikasta, tärkeimmistä teoksista ja taidehistoriallisesta perinnöstä. Löydät myös tietoa siitä, missä hänen alkuperäisteoksiaan voi nykyään nähdä ja miten hänen aiheensa toimivat seinätaiteena moderneissa kodeissa.

Sisältö
↓ Kuka oli Claude Monet?
↓ Impressionismi – Monet'n perustama liike
↓ Monet'n tärkeimmät teokset ja sarjat
↓ Giverny – puutarha, josta tuli taideteos
↓ Monet'n tekniikka ja väripaletti
↓ Harmaakaihi ja suuret lummemaalaukset
↓ Perintö ja vaikutus moderniin taiteeseen
↓ Monet seinätaiteena – oikean aiheen valitseminen
↓ Aikajana – Monet'n elämä ja teokset
↓ Usein kysyttyä Claude Monet'sta

Kuka oli Claude Monet – elämä ja tausta

Oscar-Claude Monet syntyi 14. marraskuuta 1840 Pariisissa, mutta kasvoi Normandiassa, jonne perhe muutti vuonna 1845. Hänen äitinsä Louise-Justine oli laulaja ja isänsä Claude-Adolphe piti siirtomaatavarakauppaa. Perhe ei ollut taiteilijaperhe, ja isä toivoi pitkään pojan ottavan liikkeen haltuunsa. Monet oli kuitenkin jo kolmetoistavuotiaana alkanut myydä pilapiirroksia paikallisessa paperikaupassa Normandiassa – varhainen merkki itsenäisestä luonteesta.

Hänen varsinainen taidekoulutuksensa alkoi Pariisissa, jonne hän matkusti vuonna 1859. Siellä hän tutustui Eugène Boudiniin, joka oli yksi ensimmäisistä systemaattisesti ulkona maalanneista ranskalaisista taiteilijoista, sekä Johan Barthold Jongkindiin. Molemmat vakuuttivat nuoren Monet'n siitä, että suora havainto – valo sellaisena kuin se todella lankesi, väri sellaisena kuin se todella näyttäytyi – oli rehellisempi aihe kuin akatemian suosima studiolla rakennettu ihanne. Vuonna 1862 hän aloitti opinnot Charles Gleyren ateljeessa Pariisissa, missä hän tapasi Auguste Renoirin, Alfred Sisleyn ja Frédéric Bazillen. He muodostivat ytimen ryhmälle, josta myöhemmin tuli impressionistien liike.

Pikafaktaa: Syntynyt 14. marraskuuta 1840 Pariisissa. Kuollut 5. joulukuuta 1926 Givernyssä. Kansallisuus: ranskalainen. Tyyli: impressionismi. Arvioitu tuotanto: noin 2 500 öljymaalausta. Tärkeimmät museot: Musée de l'Orangerie (Pariisi), Musée Marmottan Monet (Pariisi), Art Institute of Chicago, Metropolitan Museum of Art (New York). Hintaennätys: Meules (Heinäkasat), myytiin vuonna 2019 Sotheby's-huutokaupassa 110,7 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla.

Impressionismi – liike, jonka perustajiin Monet kuului

15. huhtikuuta 1874 ryhmä ranskalaisia taiteilijoita avasi riippumattoman näyttelyn valokuvaaja Nadar'in ateljeessa boulevard des Capucines -kadulla Pariisissa. Ranskan taide-elämää hallinnut virallinen Salong oli johdonmukaisesti hylännyt heidän teoksensa. Nyt he asettivat teoksensa esille omilla ehdoillaan. Näytteilleasettajiin kuuluivat Monet, Renoir, Camille Pissarro, Degas, Berthe Morisot ja Sisley.

Juuri Monet'n maalaus Impression, soleil levant (1872) – nopeasti tehty luonnos Le Havren satamanäkymästä aamusumussa – antoi liikkeelle sen nimen. Taidekriitikko Louis Leroy käytti sanaa impressionisme pilkkanimenä Le Charivari -lehden arvostelussaan. Ryhmä otti nimen ylpeydellä käyttöönsä. Impressionismi oli syntynyt.

Mikä erotti impressionistit aikakauden akateemisesta taiteesta? Ennen kaikkea kolme asiaa. Ensinnäkin aihe. Historiallisten, mytologisten ja uskonnollisten aiheiden sijaan he valitsivat arkisen ja nykyhetken – kahvilat, puutarhat, joenrannat, rautatieasemat. Toiseksi tekniikka. Nopeilla, näkyvillä siveltimenvedoilla he tavoittivat tunnelman sen sijaan, että olisivat rakentaneet illuusion hitaasti kerrostamalla. Kolmanneksi valo. Akateemisen taiteen edustajat maalasivat valon annettuna, neutraalina suureena. Impressionistit oivalsivat, että valo muuttuu jatkuvasti ja että juuri tämä muutos on todellinen aihe.

Monet vei neljästä taiteilijasta liikeideaalin pisimmälle. Degasin suuntautuessa yhä enemmän sisätilojen aiheisiin ja Renoirin kokeillessa hahmoja ja sommittelua Monet syvensi valon ja hetken tutkimustaan, kunnes hän oli 1880-luvun lopulla hylännyt yksittäisen aihekuvan kokonaan sarjan hyväksi – saman näkymän maalaamiseksi yhä uudelleen erilaisissa valaistusolosuhteissa.

Monet'n tärkeimmät teokset ja sarjat

Monet'n arviolta 2 500 öljymaalauksen tuotanto jakautuu luontevasti useisiin sarjoihin ja kausiin, joista jokainen on tietyn valo- tai aiheongelman syvällinen tutkimus.

Impression, soleil levant (1872)

Maalaus, joka antoi nimensä kokonaiselle taidehistorialliselle suuntaukselle, on nykyään pysyvästi esillä Musée Marmottan Monet'ssa Pariisissa. Se on pieni teos – vain 48 × 63 cm – mutta sen nopeasti maalattu aamun aurinkonsa Le Havren sataman yllä leijuvassa sumussa muutti taiteen historian. Kuva havainnollistaa impressionismin ydintä: ei satamaa tosiasiana, vaan satamaa tiettynä valon hetkenä syntyvänä aistimuksena.

Heinäsuovat / Meules (1890–1891)

Monet'n ensimmäinen suuri sarja. Hän maalasi 25 versiota heinäsuovista Givernyn ulkopuolella sijaitsevalla niityllä talven ja syksyn aikana vuosina 1890–1891. Kaikissa on sama aihe, mutta eri vuodenaika, sää ja valaistus - auringonpaiste, sumu, lumi, auringonlasku. Sarja esitettiin kokonaisuutena vuonna 1891, ja se myytiin loppuun kolmessa päivässä. Kyse oli paradigman muutoksesta: ensimmäistä kertaa sarjallisuus oli taiteellinen ilmaisu, ei yksittäinen kuva.

Rouenin katedraali (1892–1894)

Kolmekymmentäyksi versiota katedraalin läntisestä julkisivusta, jotka maalattiin kirkkoa vastapäätä sijaitsevasta huoneesta kahden talven aikana. Monetia ei kiinnostanut arkkitehtuuri muotona - häntä kiinnosti se, kuinka kiven pinta imee ja heijastaa valoa eri vuorokaudenaikoina. Versiot ulottuvat varhaisesta harmaansinertävästä aamusta lämpimän keltaiseen iltapäiväaurinkoon. Keräilijät ja museot Pariisissa ja Yhdysvalloissa hankkivat sarjan teoksia, mikä vahvisti Monet'n kansainvälistä mainetta.

Lumpeet / Nymphéas (1896–1926)

Lummesarja on Monet'n magnum opus - elinikäinen projekti, johon kuuluu yli 250 yksittäistä maalausta Givernyn puutarhan lammesta. Ne ulottuvat intiimeistä tutkielmista Pariisin Musée de l'Orangerien monumentaalisiin paneeleihin, joista kukin on jopa kuusi metriä leveä ja muodostaa veden, valon ja kasvillisuuden kehystämän kiertävän ympäristön. Monet suunnitteli itse soikean salin yhteistyössä valtion kanssa ja työskenteli suurten paneelien parissa viimeisinä elinvuosinaan pahenevista näköongelmista huolimatta. Ne vihittiin käyttöön vuonna 1927, vuosi hänen kuolemansa jälkeen.

"Väri on päivittäinen pakkomielteeni, iloni ja kärsimykseni." – Claude Monet

Giverny - puutarha, josta tuli itsessään taideteos

Vuonna 1883 Monet vuokrasi talon Givernyn kylästä Normandiassa, 55 kilometriä Pariisista länteen. Aluksi kyse ei ollut ostamisesta - Monet oli elänyt pitkään taloudellisessa epävarmuudessa - mutta vuoteen 1890 mennessä hänen uransa oli kääntynyt nousuun, ja hän osti kiinteistön. Lopun elämänsä Monet asui Givernyssä ja käytti yhä enemmän energiaa puutarhan muovaamiseen.

Givernyn puutarha on nykyään yksi Ranskan suosituimmista kulttuuriperintökohteista, mutta on tärkeää ymmärtää, mikä se oikeastaan on: ei puutarha, jonka Monet sattui maalaamaan, vaan tietoisesti suunniteltu taideteos, joka luotiin maalaamista varten. Monet palkkasi kuusi puutarhuria. Hän suunnitteli istutukset kukinnan, värien ja vesialtaan heijastusten suunnan ehdoilla. Hän toi lumpeita Japanista. Hän rakennutti japanilaisen sillan, istutti pajut ja loi kukkapenkin suoran linjan, joka johdattaa katseen kohti vettä. Kaiken tarkoituksena oli luoda maalattavia valo- ja heijastustilanteita.

Talo, jossa Monet asui, on nykyään avoinna vierailijoille, ja siellä on esillä hänen japanilaisten puupiirrostensa kokoelmansa – yksi impressionismin sommittelutavan vahvimmista vaikutteista. Hän omisti satoja Hiroshigen, Hokusain ja Utamaron puupiirroksia ja ripusti niitä tiiviisti jokaiseen huoneeseen. Japanilaisen puupiirrostaiteen tapa kuvata vettä, heijastuksia ja vuodenaikoja näkyy suoraan Monet’n omassa kuvakielessä.

Talo ja puutarha kunnostettiin 1970- ja 1980-luvuilla muun muassa amerikkalaisten museoiden lahjoitusten avulla, ja ne avattiin yleisölle vuonna 1980. Nykyään niissä käy noin 600 000 vierailijaa vuodessa.

Monet’n tekniikka ja väripaletti – miten hän loi valoa väreillä

Monet työskenteli lähes yksinomaan en plein air -periaatteella – ulkona, aiheen äärellä. Hänellä oli erityisesti rakennettu vene, jossa oli ateljee, jotta hän saattoi maalata Epte-joella ja myöhemmin Givernyn lammella. Maastossa hän käytti leveitä siveltimiä ja levitti väriä nopein, näkyvin vedoin sekoittamatta sitä kankaalla – tekninen ratkaisu, jolla oli suora optinen seuraus: katsojan silmä sekoittaa värit etäältä ennemmin kuin sivellin pinnalla.

Hänen palettinsa muuttui dramaattisesti uran aikana. Varhaisissa Normandian maalauksissa hän käytti edelleen maapigmenttejä ja tummia pohjasävyjä. Siirtyessään maalaamaan suoraan vaikutelman pohjalta hän alkoi vähitellen käyttää puhdasta ja vaaleaa palettia ilman mustaa. Hän väitti, ettei luonnossa ole mustaa – mustalta näyttävä on aina jonkin muun värin syvä sävy. Varjot hän maalasi vastaväreillä: sinisiä varjoja oranssisävyisen aiheen alle, violetteja varjoja keltaisen alle.

Monet’n useimmin käyttämien värien joukossa olivat koboltinsininen ja ultramariininsininen (vesi ja taivas), kadmiumkeltainen ja krominkeltainen (valon lähde), smaragdinvihreä ja viridian (kasvillisuus), sinkkivalkoinen (vedenpinnan valoefektit) sekä kobolttivioletti (varjot ja heijastukset). Kyseessä on paletti, jonka tunnistaa välittömästi metrin etäisyydeltä: juuri tästä Monet’n teoksissa tunnistamme ”Monet’n” – kylmän teräksensinisen heijastusvalon, lämpimän keltaisen auringonvalon ja värisevän vehreyden.

Sisustusvinkki: Monet’n väripaletti – koboltinsininen, vihreä, violetti, kulta – liittyy läheisesti niihin luonnonmateriaalien ja maansävyjen väreihin, jotka ovat tällä hetkellä skandinaavisen sisustuksen tunnusomaisia piirteitä. Lumpeenaihe huoneessa, jossa on luonnonvärisiä tekstiilejä ja puuhuonekaluja, luo luonnollista harmoniaa. Tutustu Bozetton Monet-julistevalikoimaan – lumpeita, heinäsuovia ja Rouenin katedraali painettuina skandinaaviseen sisustukseen sopivalla laadulla. Lue myös opas aiheesta Monet’n taulut ja oikean aiheen valitseminen kotiisi.

Kaihi ja suuret lumpeenmaalaukset

Vuonna 1912 Monet’lla diagnosoitiin kaihi molemmissa silmissä. Taiteilijalle, jonka koko työskentely perustui tiettyjen värisävyjen erottamiseen, se oli ammatillinen katastrofi. Hän koki värinäkökykynsä muuttuvan – punaiset sävyt katosivat, keltainen hallitsi, eikä hän enää pystynyt varmuudella näkemään, minkä värin hän tarkalleen levitti kankaalle. Hänen kollegansa ja ystävänsä Georges Clemenceau – joka toimi tuolloin Ranskan pääministerinä – taivutteli hänet jatkamaan työskentelyä ja menemään leikkaukseen.

Vuonna 1923 tehty leikkaus palautti oikean silmän näön osittain. Monet jatkoi työskentelyä Orangerien suurten maalauspaneelien parissa – toisinaan merkittyjen maalituubien ja paletin tiukan järjestyksen avulla – ja toimitti valtiolle sen, mistä oli sopinut. Hän kuoli 5. joulukuuta 1926 86-vuotiaana ehtimättä nähdä Orangerien vihkiäisiä, jotka pidettiin toukokuussa 1927.

Myöhäisteokset, jotka maalattiin rajoittuneen näön ja leveiden siveltimenvetojen avulla, osoittavat suuntaan, jota taidehistorioitsijat eivät täysin ymmärtäneet ennen 1950-lukua. Kun New Yorkissa syntynyt abstraktin ekspressionismin liike – Jackson Pollock, Mark Rothko, Franz Kline – saavutti kansainvälisen läpimurtonsa, kriitikot ja museovirkailijat näkivät yhteyden: Monet’n myöhäiset lumpeet ovat abstraktia ekspressionismia viisikymmentä vuotta etuajassa. Liikkeen johtava kriitikko Clement Greenberg viittasi suoraan Monet’hen edeltäjänä.

Perintö ja vaikutus – impressionismista abstraktiin taiteeseen

Impressionistipiirissä Monet’n lähimpänä seisoi Camille Pissarro, jonka hän oppi tuntemaan jo Académie Suissessa 1850-luvun lopulla. He pakenivat yhdessä Lontooseen talvella 1870–71, ja Monet auttoi myöhemmin vanhempaa ystäväänsä lunastamaan talon Éragnyssa.

Monet’n vaikutus ulottuu pitkälle yli impressionismin taidesuuntauksena. Hänen sarjamaalauksensa ennakoi minimalistisen taiteen toistostrategioita. Hänen plein air -suoruutensa on kaiken modernin ”havaintoon” perustuvan kuvataiteen perusta. Hänen vakaumuksensa siitä, että subjektiivinen havainto – se, miten taiteilija kokee aiheen – on kiinnostavampi aihe kuin aihe itse, on kokonaisen länsimaisen taiteen vuosisadan lähtökohta.

Ruotsissa Monet'n taide tunnettiin pitkään lähinnä jäljennösten ja kirjojen kautta. Tukholman Nationalmuseumilla ei ole yhtään hänen teostaan, mutta Göteborgin taidemuseon kokoelmiin kuuluu yksi Monet'n teos, ja useat ruotsalaiset yksityiskeräilijät hankkivat impressionistisia teoksia 1900-luvun alussa. Ruotsalainen kiinnostus Monet'hon ja impressionistiseen taiteeseen näkyy selvimmin populaarikulttuurissa: lumpeaihe on yksi ehdottomasti myydyimmistä taideaiheista Ruotsissa.

Ensisijainen lähde Monet'n elämään ja teoksiin on Musée Marmottan Monet Pariisissa, jonka hallussa on maailman suurin yksittäinen Monet-kokoelma - yli 300 teosta - mukaan lukien Impression, soleil levant. Toinen keskeinen instituutio on Google Arts & Culture, joka tarjoaa keskeisistä teoksista digitaaliset korkearesoluutioiset versiot sekä yksityiskohtaisia taidehistoriallisia huomautuksia.

Monet kuoli vuonna 1926, joten hänen taiteensa on ollut vuodesta 1997 lähtien public domain -asemassa maissa, joissa sovelletaan 70 vuoden sääntöä (mukaan lukien Ruotsi ja EU). Hänen teostensa jäljennöksiä saa laillisesti painaa ja myydä ilman lisenssiä.

Monet seinätaiteena - oikean aiheen valitseminen kotiisi

Monet'n aiheet kuuluvat maailman eniten jäljennettyihin, eikä se johdu ainoastaan taiteilijan maineesta. Syynä on se, että hänen kuvansa toimivat seinätaiteena sekä teknisesti että esteettisesti tavalla, jota on vaikea päihittää: valo kannattelee kuvia, sommittelu on tasapainoinen ja värit on luotu sointumaan keskenään ja ympäristöönsä.

Lumpeaiheiset teokset valitaan useimmin, ja ne toimivat parhaiten monenlaisissa sisustuksissa. Le bassin aux nympéas -sarjan sinivihreä sävymaailma sopii luonnonmateriaaleihin ja skandinaavisiin neutraaleihin paletteihin. Myöhäisten Orangerie-paneelien violetimpi sävymaailma on dramaattinen ja parhaimmillaan suurikokoisina. Heinäsuovasarja lämpimine oranssinkeltaisine sävyineen ja rauhallisine vaakasuuntaisine sommitelmineen on suppeampi mutta toimiva valinta keittiöön ja ruokailutilaan.

Rouenkatedralsserien toimii yllättävän hyvin moderneissa kodeissa: pohjimmiltaan se on abstrakti teos - kiven tekstuurin tutkielma - ja harmaanbeige-kellertävä paletti on luonnonläheinen tavalla, johon lumpeet eivät aina yllä. Se on valinta sille, joka haluaa Monet'n mutta ei ilmeisintä Monet-valintaa.

Selaa Bozettos Monet-kokoelmaa ja tunnettujen taiteilijoiden kokoelmaa löytääksesi sopivan aiheen ja koon. Jos valitset suuremman koon, suosittelemme tutustumaan myös Bozettos-kehyksiin – hyvin valittu kehys korostaa Monet-aihetta huomattavasti. Vinkkejä julisteiden ripustamiseen ja yhdistämiseen huone huoneelta löydät täydellisestä taideseinäoppaasta. Jos haluat yhdistää Monet'n samaan huoneeseen toisen luontoaiheen kanssa, kasviaiheisia julisteita käsittelevä opas voi tarjota hyviä ideoita täydentävistä aiheista ja tyyleistä.

Aikajana – Claude Monet'n elämä ja tärkeimmät teokset

1840 – Oscar-Claude Monet syntyy 14. marraskuuta Pariisissa. Perhe muuttaa Normandiaan vuonna 1845.

1858–1862 – Ensimmäiset tärkeät kontaktit ulkoilmamaalauksen edustajiin Eugène Boudiniin ja Johan Barthold Jongkindiin Normandiassa. Monet matkustaa Pariisiin vuonna 1859 ja alkaa vuonna 1862 opiskella Charles Gleyren ateljeessa, jossa hän tapaa Renoirin, Sisleyn ja Bazillen.

1870–1871 – Pakenee Lontooseen Ranskan–Preussin sodan aikana. Tutkii Turnerin ja Constablen teoksia National Galleryssä – kohtaaminen vahvistaa hänen vakaumustaan valon ensisijaisuudesta maalaustaiteessa.

1872 – Maalaa Impression, soleil levant -teoksen Le Havressa.

1874 – Historiallinen impressionistinäyttely Nadarin ateljeessa Pariisissa. Louis Leroy keksii sanan "impressionismi" pilkkanimeksi; ryhmä omaksuu sen ylpeänä.

1883 – Muuttaa Givernyyn Alice Hoschédan ja heidän yhdistetyn perheensä kanssa. Alkaa rakentaa puutarhaa, josta tulee hänen tärkein aiheensa.

1890–1891 – Maalaa ja asettaa näytteille heinäsuovas­arjan. Välitön menestys. Ostaa kiinteistön Givernystä.

1892–1894 – Rouenin katedraali -sarja, 31 versiota.

1899–1900 – Ensimmäiset lummemaalaukset. Aloittaa japanilaista siltaa esittävän sarjan.

1908 – Matkustaa Venetsiaan ja maalaa palatsien ja kanavien valoa yhdessä epätavallisemmista aiheistaan.

1912 – Hänellä todetaan kaihi molemmissa silmissä. Hän jatkaa maalaamista näköongelmien pahenemisesta huolimatta.

1914–1918 – Ensimmäisen maailmansodan aikana hän aloittaa valtiollisen hankkeen suurista lummemaalauksista tulevaa Pariisiin sijoitettavaa monumenttia varten.

1923 – Hänelle tehdään oikean silmän kaihileikkaus, jonka jälkeen näkö palautuu osittain.

1926 – Claude Monet kuolee 5. joulukuuta Givernyssä 86-vuotiaana.

1927 – Tuileries'n orangerie avataan, ja siellä esitellään kahdeksan suurta lummemaalausta. Monet'n yhdessä pääministeri Clemenceaun kanssa suunnittelemaa hanketta kuvataan monumentiksi "rauhalle ja valolle".

Aiheeseen liittyvät taiteilijat

Monet ymmärretään parhaiten asiayhteydessään. Liikkeen esikuva ja koko impressionistisen sukupolven tienraivaaja oli Édouard Manet, modernismin isä, jota nuori Monet sekä ihaili että jolta hän ajoittain lainasi rahaa. Pierre-Auguste Renoir oli Monet'n läheisin ystävä varhaisina vuosina – kesällä 1869 he maalasivat rinnakkain La Grenouillèren uimapaikkaa, ja näitä maalauksia pidetään impressionismin ensimmäisinä. Vincent van Gogh otti impressionismin vapauden ja vei sen kohti ilmaisuvoimaista tunteen esittämistä. Edgar Degas asetti töitään näytteille Monet'n rinnalla ensimmäisessä impressionistinäyttelyssä vuonna 1874 ja jakoi liikkeen kiinnostuksen moderniin hetkeen, joskin hänen aiheenaan oli maiseman sijaan balettimaailma. Henri Matisse vei impressionismin värien vapauden edelleen fauvismiin – ilman Monet'ta Matissen paletti ei olisi löytänyt omaa ilmaisuaan. Carl Larsson jakaa Monet'n rakkauden puutarhoihin, kotiin ja pohjoismaiseen valoon. Japanilainen puupiirros oli Monet'lle keskeinen inspiraation lähde, ja mestari Katsushika Hokusai oli runsaasti edustettuna niiden vedosten joukossa, joita hän keräsi ja ripusti Givernyssä. Vastakohdaksi impressionismin ulkoilmavalolle voit tutustua tietosivuumme Johannes Vermeeristä, Alankomaiden kultakauden valon mestarista. Monet'n vapaan valonkäsittelyn juuret ovat englantilaisen romantiikan edustajan William Turnerin taiteessa, jota hän tutki Lontoossa oleskellessaan vuosina 1870–71. Tutustu Bozettos Monet-kokoelmaan ja Monet-julisteita käsittelevään oppaaseen. Tutustu Bozettoson kattavaan impressionismioppaaseen – liikkeen historiaan, kaikkiin suuriin taiteilijoihin ja sen tunnusmerkkeihin. Tutustu koko Bozettoson tietopankkiin, joka tarjoaa kattavan yleiskatsauksen taiteilijoihin, taidesuuntauksiin ja sisustusoppaisiin.

Usein kysyttyä Claude Monet'sta

→ Katso koko Monet-kokoelma – lumpeet, heinäsuovat ja Rouenin katedraali koossa 30×24 cm–100×70 cm. Ilmainen toimitus yli 499 kruunun tilauksille.