Carl Fredrik Hill – Lundin maisemamaalari, Pariisin aika ja visionääriset piirustukset
Carl Fredrik Hill kuuluu nykyään Ruotsin taiteen arvoituksellisimpiin ja eniten käsiteltyihin nimiin. Alle neljän Ranskassa vietetyn vuoden aikana hän maalasi sarjan maisemia, joita pidetään edelleen yhtenä rohkeimmista saavutuksista, joita 1800-luvun pohjoismainen maalaustaide sai aikaan. Sen jälkeen hän vietti kaksikymmentäkahdeksan vuotta lapsuudenkodissaan Lundissa ja rakensi lyijykynällä, liidulla, musteella ja pastellilla täysin oman kuvamaailmansa. Se, että hänen taiteensa on nykyään esillä Malmö konstmuseumissa, Nationalmuseumissa ja Prins Eugens Waldemarsuddessa – ja että yksi hänen maalauksistaan on maksanut huutokaupassa yli kymmenen miljoonaa kruunua – olisi ollut hänen aikalaisilleen käsittämätöntä; he torjuivat hänet.
Tällä sivulla käydään läpi Hillin elämä ja taiteilijantyö kokonaisuudessaan: lapsuus Lundissa, opiskeluvuodet Tukholmassa, ratkaisevat vuodet Barbizonin ja Bois-le-Roin ympäristössä, tammikuussa 1878 tapahtunut romahdus sekä sitä seuranneet tuhannet piirrokset. Tarkastelemme myös sitä, missä teoksia voi nykyään nähdä, mitä ne ovat merkinneet myöhemmille ruotsalaisille taiteilijoille ja kirjailijoille sekä sitä, miten Hillin kuvamaailma toimii aiheena modernin kodin seinällä.
Sisältö
↓ Kuka oli Carl Fredrik Hill?
↓ Lundista Pariisiin – elämäkerta
↓ Hillin tärkeimmät teokset
↓ Tekniikka, väri ja taiteellinen kädenjälki
↓ Lundin kaksikymmentäkahdeksan vuotta
↓ Perintö, löytyminen ja markkinat
↓ Missä voit nähdä Hillin nykyään
↓ Hill taiteena kodissa
↓ Aikajana
↓ Aiheeseen liittyvät taiteilijat
↓ Usein kysytyt kysymykset
Kuka oli Carl Fredrik Hill?
Carl Fredrik Hill (1849–1911) oli Lundista kotoisin ollut ruotsalainen maisemamaalari ja piirtäjä. Hänen taiteilijantyönsä jaetaan lähes aina kahteen osaan, ja jako on poikkeuksellisen jyrkkä jopa taidehistorian mittapuulla. Ensimmäinen osa kattaa vuodet 1873–1877, jolloin Hill asui Ranskassa ja maalasi öljymaalaustekniikalla maisemia sellaisella nopeudella ja värien tajulla, jota harvat pohjoismaiset maalarit pystyivät lähestymään. Toinen osa kattaa vuodet 1883–1911, jolloin hän eli vaikean psyykkisen sairauden jälkeen eristäytyneenä vanhempiensa kodissa Lundissa ja piirsi keskimäärin neljä kuvaa päivässä.
Elinaikanaan Hill myi tuskin mitään. Hänen Pariisin salongiin lähettämänsä teokset hylättiin, ruotsalaiset kriitikot eivät ymmärtäneet häntä, ja tunnustus tuli vasta vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen. Nykyään arvio on toinen: Hilliä pidetään yhtenä Ruotsin tärkeimmistä maisemamaalareista, ja myöhäisvuosien piirrokset ovat tehneet hänet tunnetuksi kauas Pohjoismaiden ulkopuolella. Lundin yliopiston taidehistorian professorina vuosina 1929–1957 toiminut taidehistorioitsija Ragnar Josephson kutsui sairausvuosia Hillin taidemaalarinuran ”toiseksi suureksi kaudeksi” – ei keskeytykseksi vaan jatkoksi toisin keinoin.
Pikatiedot: Syntynyt 31. toukokuuta 1849 Lundissa, kuollut 22. helmikuuta 1911 Lundissa · Opiskeli Tukholman taideakatemiassa 1871–1873 · Työskenteli Ranskassa vuosina 1873–1878 muun muassa Barbizonissa, Montigny-sur-Loingissa, Champagnessa, Normandiassa ja Bois-le-Roissa · Sairastui tammikuussa 1878, 28-vuotiaana · Oli hoidettavana Pariisin ulkopuolella Passyssa, Roskilden Sct Hansissa ja Lundin Sankt Larsissa vuoteen 1883 asti · Säilyneitä piirustuksia on arviolta 3 500, joista yli 2 600 Malmö Konstmuseumissa yhdessä 23 öljymaalauksen kanssa · Huutokauppaennätys: ”Kukkiva hedelmäpuu” (1877) myytiin Bukowskisilla 1. kesäkuuta 2010 hintaan 10 575 000 kruunua · Haudattu Lundin itäiselle hautausmaalle
Lundista Pariisiin – elämäkerta
Hill kasvoi akateemisessa perheessä Lundissa. Isä Carl Johan Hill oli Lundin yliopiston matematiikan professori, äiti Charlotte oli lähtöisin pappissuvusta, ja kotia leimasivat oppineisuus, velvollisuudentunto ja korkeat odotukset. Ajatus siitä, että pojasta tulisi maisemamaalari, ei mahtunut isän maailmankuvaan, ja vastustus kotoa seurasi Hilliä koko hänen taiteilijanuransa ajan.
Kouluvuodet ja taideakatemia
Vuonna 1858 Hill aloitti Lundin katedraalikoulussa, jossa piirustuksenopettaja Axel Lindqvist huomasi varhain hänen lahjakkuutensa. Vasta vuonna 1871, vuosien perheen kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen, hän pääsi Tukholman taideakatemiaan, jossa opiskeli vuoteen 1873 asti keskittyen maisemamaalaukseen. Akatemian opetus antoi hänelle taidot, mutta ei suuntaa – sen hän löysi vasta lähtiessään Ruotsista.
Barbizon ja vuodet Ranskassa
Kesällä 1874 Hill matkusti Pariisin eteläpuolella sijaitsevaan Barbizoniin, joka oli tuolloin kukoistava taiteilijasiirtokunta Fontainebleaun metsän laidalla. Barbizonin koulukunnalla ja ennen kaikkea Camille Corot'lla oli häneen ratkaiseva vaikutus. Monien muiden pohjoismaisten taiteilijoiden tavoin Hill maalasi ulkoilmatuotoksia suoraan aiheesta, ja hänen varhaiset ranskalaiset teoksensa heijastavat ennemmin realismin ja ulkoilmamaalauksen ihanteita kuin salonkien ihanteita. Hän etsi aiheita eri puolilta: Montigny-sur-Loingista, Champagnesta ja Normandiasta, ja muutti usein.
Läpimurto, jota ei koskaan tullut
Vuonna 1876 tapahtuu ratkaiseva käänne. Impressionismin vaikutuksesta Hill luopuu tummasta värimaailmasta, joka oli leimannut varhaisimpia maalauksia, ja alkaa maalata vapaammin, toisinaan palettiveitsellä levitetyllä paksulla maalilla. Paletti vaalenee huomattavasti kevään ja alkukesän 1876 aikana, mikä näkyy useissa Champagnen ja erityisesti Montignyn aiheissa. Menestystä ei kuitenkaan tullut. Maaliskuussa 1877 Hill jätti kaksi taulua Pariisin salongin näyttelyyn, ja kuukautta myöhemmin hän sai tiedon, että molemmat oli hylätty. Lundin yliopiston emeritusprofessori Sten Åke Nilsson on kuvannut, kuinka Hill asui tuolloin Bois-le-Roissa Seinen varrella Pariisin eteläpuolella – ja kuinka hän siellä hylkäyksestä huolimatta sai uutta voimaa ja löysi uusia aiheita.
Hillin sijoittamista vaikeuttaa se, ettei hän sovi yhteenkään niistä lokeroista, joita ruotsalaisessa 1800-luvun maalaustaiteessa tavallisesti käytetään. Hän ei kuulunut Opponenterna-ryhmään, hän ei ollut kansallisromantikko eikä hän koskaan maalannut niitä kansanelämän kuvauksia, jotka toivat hänen sukupolvensa taiteilijatovereille yleisöä. Hänen aiheensa ovat lähes poikkeuksetta vailla ihmisiä: puu, joki, taivas, kivilouhoksen reuna. Juuri tämä haluttomuus kertoa mitään on osaltaan selitys sille, ettei hänen aikalaisillaan ollut aavistustakaan, mitä tehdä hänen kanssaan, ja sille, että jälkimaailma lukee hänet moderniksi.
Hillin tärkeimmät teokset
Hillin säilynyt öljymaalaustuotanto on määrältään vähäinen – vain pari sataa kangasta – mutta poikkeuksellisen tiivis. Lähes kaikki merkittävä syntyi vuosina 1875–1877, ja useita pääteoksia maalattiin muutaman kuukauden aikana keväällä 1877.
Kukkiva hedelmäpuu (1877)
Tunnetuin teos on "Kukkiva hedelmäpuu", joka maalattiin Bois-le-Roissa keväällä 1877 ja kuuluu kolmen maalauksen sarjaan. Hillin elämäkerran kirjoittaja Adolf Anderberg kuvasi aihetta rakkaudentunnustukseksi kaiken tämän kukkivan ja tuoksuvan runsauden äärellä ja kiinnitti erityistä huomiota siihen, kuinka hedelmäpuiden valkoiset kukat eivät sulaudu yhteen valkoisen pilviseinämän kanssa – Hill pitää ne erillään vaaleanpunaisten sävyjen hohteella ja väliin sijoitetuilla sinisen ja vihreän vivahteilla. Maalaus oli ollut suvun omistuksessa ja se oli viimeksi esillä julkisesti vuonna 1949 Tukholman Nationalmuseumissa, ennen kuin se huutokaupattiin 1. kesäkuuta 2010 Bukowskisilla 10 575 000 kruunulla neljän–viiden miljoonan kruunun lähtöhinnalla.
Puu ja joenmutka
Samana keväänä ja kesänä vuonna 1877 Brollesissa ja Bois-le-Roissa syntyi sarja, jota kutsutaan tavallisesti nimellä "Puu ja joenmutka". Tässä sommittelu on pelkistetty muutamaan elementtiin: puuhun, joenmutkaan ja taivaaseen. Teoksia on myöhemmin kuvattu Hillin Ranskassa tekemän maisemamaalauksen huipentumaksi, ja yksi niistä on arvioitu Bukowskisilla kahdeksan–kymmenen miljoonan kruunun arvoiseksi. Radikaali pelkistys viittaa kohti maalaustaidetta, joka muuten kypsyi vasta useita vuosikymmeniä myöhemmin.
Hautausmaa ja kivilouhos
Samaan vuoteen kuuluvat kaksi tummempaa ja latautuneempaa aihetta, jotka ovat nykyään molemmat Malmö Konstmuseumissa: "Hautausmaa" (1877) ja "Kivilouhos pyöränjälkineen" (1877). Niissä kohtaavat realismin asiallinen havainnointi ja jokin aivan muu – maiseman paine, odottava vakavuus. Taidehistorioitsijat ovat usein tulkinneet ne siltana Hillin ranskalaisen plein air -maalauksen ja vuoden 1883 jälkeen syntyneen visionäärisen kuvamaailman välillä.
"Olen vakuuttunut siitä, ettei taiteella ole muuta päämäärää kuin totuus, le vrai. Ei banaalin naturalistinen totuus, vaan sydämen totuus." – Carl Fredrik Hill
Tekniikka, väri ja taiteellinen allekirjoitus
Hill maalasi nopeasti ja maalasi päälle. Useissa kankaissa näkyy merkkejä siitä, että aihetta on työstetty uudelleen maalin ollessa vielä märkää, ja juuri tuo levottomuus – "kunnianhimo ajaa minut rasittamaan itseäni liikaa, enkä suo itselleni lainkaan rauhaa", kuten hän itse muotoili asian – on luettavissa itse pinnasta.
Palettiveitsi ja pastoosinen pinta
Vuodesta 1876 lähtien Hill levittää väriä paksummin, usein palettiveitsellä, levein vedoin, jotka rakentavat kankaalle reliefejä. Vaikutelma syntyy siitä, että valo tarttuu itse värimateriaaliin sen sijaan, että sitä vain kuvataan. Tekniikka on osittain sama kuin impressionismissa, mutta Hill käyttää sitä rakentavammin: veitsi rakentaa muotoa, ei vain materiaa.
Pelkistetty sommittelu
Hillin vahvimmissa maisemissa on silmiinpistävän vähän elementtejä. Puu taivasta vasten, horisonttiviiva, veden peili. Karsimalla pois kaiken anekdoottisen hän saa kuvan harvat osat kantamaan koko tunnelmaa – ratkaisu tekee aiheista poikkeuksellisen kestäviä graafisina kuvina ja selittää, miksi ne toimivat niin hyvin painettuina. Maisemamaalauksesta laajemmin kiinnostunut löytää lisää katsauksestamme maisemamaalauksen historiaan.
Väriskaala – vihreä, vaaleanpunainen ja harmaa
Hillin Ranskan-vuosille on ominaista harmaanvihreiden kenttien, viileän siniharmaan taivaan ja pienten joukkoon sijoitettujen lämpimien sävyjen varaan rakentuva paletti. Hedelmäpuusarjan vaaleanpunaiset kukinta-aksentit ovat tästä selkein esimerkki. Hillitty perussävy yksittäisine kirkkain purkauksineen saa maalaukset säilyttämään hehkunsa myös heikossa päivänvalossa, mikä on osaltaan tehnyt aiheista suosittuja pohjoismaisessa sisustuksessa.
Kaksikymmentäkahdeksan vuotta Lundissa
Tammikuussa 1878 Hill sairastui vakavasti psykoottisesti ja joutui hoitoon Passyssä Pariisin ulkopuolella sijaitsevaan laitokseen. Tehdyissä diagnooseissa puhuttiin hallusinaatioista ja vainoharhaisuudesta. Ystävät auttoivat hänet kotiin Pohjolaan, ja Roskilden Sct Hans -sairaalassa sekä Lundin Sankt Larsissa saamansa hoidon jälkeen hän muutti vuonna 1883 takaisin lapsuudenkotiinsa Lundiin, jossa hänen äitinsä ja sisarensa hoitivat häntä tämän kuolemaan asti vuonna 1911. Maisemamaalarin ura oli päättynyt 28 vuoden iässä.
Neljä piirrosta päivässä
Luominen ei kuitenkaan loppunut. Lundissa viettämiensä kahdenkymmenenkahdeksan vuoden aikana Hill piirsi tiettävästi noin neljä kuvaa päivässä liidulla, lyijykynällä, musteella, tussilla, pastellilla ja vesiväreillä. Aiheet nousivat muistista, mielikuvituksesta sekä vanhemmasta taiteesta ja kuvituksista, joita hänellä oli käytettävissään. Hän jatkoi maisemien kuvaamista, mutta nyt visionäärisessä muodossa, ja piirsi myös hahmoja, palatsien sisätiloja, eläimiä ja kuvitteellisia olentoja.
Oma kuvamaailma paperilla
Piirroksia kuvataan usein keinoksi ottaa hallintaan perustavanlaatuisesti muuttunut elämäntilanne. Hillille runon kirjoittanut runoilija Gunnar Ekelöf tavoitti sävyn säkeessä, jossa puhutaan ”kuiskausten ruhtinaasta” ja veripunaisena kamppailuna hehkuvasta maailmasta. Kyseessä on tuotanto, joka ei muistuta aikansa ruotsalaista taidetta eikä ole selitettävissä yksinomaan sairaudella. Se, että teoksia tulkitaan nykyään myöhäisromantiikan ja symbolismin jatkeena – ja surrealismin edelläkävijänä – kertoo jotain siitä, kuinka kaukana ajastaan Hill oli. Lue lisää hänen ennakoimastaan suuntauksesta sivullamme symbolismista.
Perintö, löytäminen ja markkinat
Hill ei koskaan saanut kokea omaa tunnustustaan. Sen sijaan muut taiteilijat löysivät hänet. Ruotsalainen keräilijä ja baletin mesenaatti Rolf de Maré (1888–1964) auttoi tekemään Hillin teoksia tunnetuiksi ranskalaisen avantgarden piireissä 1920- ja 1930-luvuilla, jolloin myöhäiset piirrokset otettiin vastaan pikemminkin nykytaiteena kuin edesmenneeltä taiteilijalta jääneenä aineistona.
Vuonna 1949, sata vuotta Hillin syntymän jälkeen, Lontoossa, Luzernissa, Baselissa, Genevessä ja Hampurissa esiteltiin kiertonäyttely. Se menestyi, ja vuonna 1952 Institut Tessin julkaisi Pariisissa Hillistä kirjan, jonka johdannon kirjoitti ranskalainen taidekriitikko Jacques Lassaigne. Sen jälkeen Hill-näyttelyt ovat seuranneet toisiaan Ruotsissa ja ulkomailla, ja joukko ruotsalaisia tutkijoita on omistanut hänelle monografioita – heidän joukossaan Nils Lindhagen, jonka vuonna 1976 julkaistu tutkimus käsitteli sairauspiirroksia.
Vaikutus ruotsalaiseen 1900-luvun taiteeseen on huomattava. Malmössä syntynyt Max Walter Svanberg (1912–1994), joka perusti vuonna 1948 taiteilijaryhmä Imaginisterna-ryhmän ja kutsuttiin vuonna 1953 André Bretonin surrealistipiiriin Pariisissa, kuului niihin, jotka näkivät Hillissä edelläkävijän, ja sama pätee useisiin Halmstadgruppen-ryhmän taiteilijoihin. Huutokauppamarkkinoilla Hill on nykyään yksi kalleimmista ruotsalaisista 1800-luvun maalareista, ja vertailukohtana on vuonna 2010 tehty hieman yli 10,5 miljoonan kruunun ennätyshinta.
Vastaanottohistorian kiinnostava yksityiskohta on, että Hilliä tulkittiin pitkään hänen sairautensa eikä maalaustensa kautta. Varhaisessa kirjallisuudessa piirroksia käytettiin usein psykiatrisena aineistona, ja vasta sodanjälkeisenä aikana painopiste siirtyi taiteelliseen puoleen. Nils Lindhagenin vuonna 1976 julkaisema tutkimus sairauspiirroksista sekä Göran Christensonin ja Anders Rosdalin vuosituhannen vaihteessa Malmö Konstmuseumissa tekemät työt edistivät tätä uudelleenarviointia. Nykyään näitä kahta ajanjaksoa käsitellään yhtenäisenä taiteilijaurana, jossa sama kiinnostus valoon, avaruuteen ja rytmiin toistuu riippumatta siitä, onko välineenä öljy kankaalle vai liitu paperille.
Waldemarsudden vuonna 2024 esiin nostamasta norjalaisesta taidemaalarista Lars Hertervigistä on tullut yleinen vertailukohta Hillin ymmärtämiseen. Molemmat olivat visionäärisiä maisemamaalareita, molemmat sairastuivat psyykkisesti tavalla, joka sulki heidät virallisen taide-elämän ulkopuolelle, ja molempia on jälkikäteen kutsuttu taiteilijoiden taiteilijoiksi. Se, etteivät he koskaan tavanneet ja kuuluivat eri sukupolviin, tekee yhtäläisyydestä entistä puhuttelevamman: se viittaa pikemminkin johonkin pohjoismaisen maisemamaalauksen edellytyksissä kuin suoraan vuorovaikutukseen.
Missä voit nähdä Hillin nykyään
Ehdottomasti suurin kokoelma on Malmön taidemuseossa, joka hallinnoi 23 öljyvärimaalausta kankaalle ja lähes 2 600 piirustusta. Perusta luotiin Hedda Hillin jäämistöstä vuonna 1931 tehdyn lahjoituksen avulla, ja kokoelmaa on sen jälkeen kartutettu merkittävillä yksityiskokoelmista saaduilla lahjoituksilla. Tukholman Nationalmuseumin kokoelmiin kuuluu Hillin teoksia, ja niitä on myös Moderna Museetissa, Göteborgin taidemuseossa sekä useissa Skånen alueellisissa kokoelmissa.
Viime vuosina Hill on saanut paljon tilaa myös vaihtuvissa näyttelyissä. 21. syyskuuta 2024 ja 26. tammikuuta 2025 välisenä aikana Prins Eugens Waldemarsudde Tukholmassa esitteli näyttelyn "Hertervig – Hill. Unelma ja todellisuus", joka asetti Hillin vuoropuheluun norjalaisen taidemaalarin Lars Hertervigin (1830–1902) kanssa. Esillä oli noin 150 teosta, suunnilleen 75 kummaltakin taiteilijalta, ja näyttelyn kuratoivat Karin Sidén, Hanne Beate Ueland ja Knut Ljøgodt. Tämän jälkeen näyttely siirtyi Stavangerin taidemuseoon, jossa se oli esillä 22. helmikuuta–18. toukokuuta 2025. Sama pohjoismainen yhteys avautuu tarkemmin pohjoismaista taidetta käsittelevällä sivullamme.
Hill taiteena kodissa
Hillin motiivit toimivat poikkeuksellisen hyvin painettuina, ja siihen on tekninen selitys. Pelkistetty sommittelu kestää pienentämisen: puu taivasta vasten säilyttää vaikuttavuutensa A3-koossa, kun taas yksityiskohtaiset 1800-luvun aiheet menettävät usein elinvoimansa. Myös väripaletti – harmaanvihreä, hillitty sininen, lämmin hiekansävy – on lähellä pohjoismaista sisustusta hallitsevaa palettia, minkä ansiosta motiivit on helppo sijoittaa tilaan ilman, että ne ottavat huonetta haltuunsa.
Missä motiivit pääsevät oikeuksiinsa
Vaaleanpunaiset ja valkoiset kukinta-aiheet pääsevät parhaiten oikeuksiinsa huoneissa, joissa on runsaasti päivänvaloa ja joissa kylmänvalkoiset alueet saavat toimia lämpimän valon vastaparina. Tummemmat maisemat – kivilouhos, hautausmaa ja iltataivaat – sopivat paremmin tiloihin, joihin tulee vain vähän valoa, sillä niiden kontrastivaikutus perustuu pikemminkin valööreihin kuin värisävyihin. Jos haluat rakentaa useista aiheista yhtenäisen seinän, oppaamme taideseinästä ja kodin taiteen valinnasta tarjoavat konkreettisia mittoja ja etäisyyksiä lähtökohdaksi.
Kehys ja paspatuuri
Hillin maalauksissa on tuntuva materiaalinen läsnäolo, ja kapea luonnonpuinen tai musta kehys korostaa sitä kilpailematta teoksen kanssa. Runsas luonnonvalkoinen paspatuuri antaa pelkistetyille sommitelmille ilmaa ja pitää katseen aiheessa. Lisätietoja kehysten ja lasin valinnasta on oppaassamme taiteen kehystämiseen.
Vinkki: Yhdistä vaalea kukinta-aihe tummempaan maisemaan samantyyppisissä kehyksissä ja ripusta ne kymmenen–kahdentoista senttimetrin etäisyydelle toisistaan. Hillin maalaustyylin kahden vaiheen välinen kontrasti muodostuu tällöin parin varsinaiseksi ideaksi, ja vältät lattean vaikutelman, joka syntyy kahden samankaltaisen aiheen ripustamisesta vierekkäin. Sijoita kuvien alareuna noin kaksikymmentäviisi senttimetriä sohvan selkänojan yläpuolelle, jotta kokonaisuus liittyy kalusteeseen.
Aikajana
1849 – Carl Fredrik Hill syntyy 31. toukokuuta Lundissa matematiikan professori Carl Johan Hillin pojaksi. 1858 – Aloittaa Lundin katedraalikoulussa, jossa piirustusopettaja Axel Lindqvist huomaa hänen lahjakkuutensa. 1871 – Pääsee Tukholman taideakatemiaan kotiväen pitkäaikaisesta vastustuksesta huolimatta. 1873 – Päättää akateemiset opintonsa ja matkustaa Ranskaan. 1874 – Viettää kesän taiteilijasiirtokunta Barbizonissa; Corot ja Barbizonin koulu muodostuvat ratkaiseviksi vaikutteiksi.
1876 – Paletti vaalenee huomattavasti; Hill luopuu tummasta kolorismista ja alkaa maalata vapaammin, osittain palettiveitsellä. 1877 – Pariisin salonki hylkää huhtikuussa kaksi maalausta; keväällä ja kesällä Bois-le-Roissa ja Brollesissa syntyvät hedelmäpuusarja ja ”Puu ja joenmutka”. 1878 – Sairastuu tammikuussa ja joutuu sairaalahoitoon Passyssa Pariisin ulkopuolella; sen jälkeen häntä hoidetaan Roskilden Sct Hansissa. 1883 – Lähtee Lundin Sankt Larsista ja muuttaa takaisin vanhempiensa kotiin, jossa piirtäminen jatkuu.
1911 – Kuolee 22. helmikuuta keuhkokuumeen seurauksiin ja haudataan Lundin Östra kyrkogård -hautausmaalle. 1931 – Malmö Konstmuseum vastaanottaa suurimman osan Hedda Hillin jäämistöön kuuluvasta kokoelmasta. 1949 – Satavuotisjuhlaa vietetään kiertonäyttelyllä Lontoossa, Luzernissa, Baselissa, Genevessä ja Hampurissa. 1952 – Pariisin Institut Tessin julkaisee Hillistä kirjan, jonka johdannon on kirjoittanut Jacques Lassaigne. 2010 – "Kukkiva hedelmäpuu" myydään Bukowskisilla 1. kesäkuuta hintaan 10 575 000 kruunua. 2024–2025 – "Hertervig – Hill. Unelma ja todellisuus" esitetään Prinssi Eugens Waldemarsuddessa ja sen jälkeen Stavangerin taidemuseossa.
Aiheeseen liittyvät taiteilijat ja taidesuuntaukset
Hill kuuluu ruotsalaisten taiteilijoiden sukupolveen, joka suuntasi Ranskaan ja palasi mukanaan uusi tapa nähdä. Häntä lähimpänä on Ernst Josephson, jonka elämänkulussa ja myöhäisessä kuvamaailmassa on hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä, sekä Anders Zorn, joka saavutti Hillistä poiketen menestystä jo eläessään. Prinssi Eugen on kiinnostava sekä samaan perinteeseen kuuluvana maisemamaalarina että henkilönä, jonka museossa Hill oli viimeksi esillä.
Hänen ympärillään vaikuttaneista taidesuuntauksista impressionismi oli suora vaikutus Ranskan-vuosina, kun taas myöhäiset piirustukset ennakoivat surrealismia. Lisää taiteilijamuotokuvia ja aikakausien esittelyjä on koottu tietopankkiimme, ja katsauksen koko ruotsalaiseen kuvataideperinteeseen löydät ruotsalaisen taiteen osiosta.
Usein kysyttyä Carl Fredrik Hillistä
Jos haluat tuoda osan pohjoismaisesta valosta ja pelkistetystä maisemakompositiosta omaan tilaasi, löydät samankaltaisia aiheita klassisten taideaiheidemme joukosta, tunnettujen taiteilijoiden valikoimasta sekä luontoaiheisten julisteiden joukosta.