Bruno Liljefors – eläinmaalaustaiteen mestari, Bullerö ja ruotsalainen luonto

Bruno Liljeforsin taide muutti ikuisesti sen, miten ruotsalaiset näkevät luonnon, ja hänen aiheensa kuuluvat yhä kysytyimpiin, kun etsitään ruotsalaista luontoaihetta esittävää julistetta tai taulua. Kun aiempien sukupolvien eläinmaalaus oli ollut siistiä ja siloteltua – höyhenillä somistettu asetelma – Liljefors maalasi nälkiintyviä kettuja, raadosta taistelevia kotkia ja harmaassa usvassa luodolla lepääviä haahkoja. Hän syntyi vuonna 1860 Uppsalassa ja kuoli samassa kaupungissa vuonna 1939, ja näiden vuosien aikana hän loi yhden pohjoismaisen taidehistorian laajimmista ja omaleimaisimmista elämäntyöistä.

Hän oli samassa persoonassa metsästäjä, ornitologi, voimistelija ja taidemaalari, ja juuri tämä yhdistelmä tekee hänestä vaikeasti luokiteltavan. Hänen luontokuvansa ovat samanaikaisesti tieteellisen tarkkoja ja syvästi subjektiivisia. Tukholman Thielska Galleriet omistaa maailman suurimman kokoelman hänen maalauksiaan, ja vuosina 2024–2025 hän sai ensimmäisen suuren ranskalaisen retrospektiivinsä Pariisin Petit Palais'ssa. Tällä sivulla käydään läpi Liljeforsin elämä, hänen tärkeimmät teoksensa, hänen maalaustekninen menetelmänsä ja se, miten hänen kuvamaailmansa toimii modernin ruotsalaisen kodin seinällä.

Sisältö
↓ Kuka oli Bruno Liljefors?
↓ Uppsalasta Bulleröhön – elämä ja käännekohdat
↓ Liljeforsin tärkeimmät teokset
↓ Tekniikka, katse ja taiteellinen kädenjälki
↓ Perintö ja kansainvälinen vaikutus
↓ Liljefors kodissa – käytännöllinen sisustusopas
↓ Aikajana
↓ Aiheeseen liittyvät taiteilijat
↓ Usein kysyttyä Bruno Liljeforsista

Kuka oli Bruno Liljefors?

Bruno Andreas Liljefors syntyi 14. toukokuuta 1860 Uppsalassa kauppias Anders Liljeforsin ja Maria Margareta Lindbäckin pojaksi. Häntä pidetään nykyään Ruotsin merkittävimpänä eläinmaalaajana ja yhtenä maailman vaikutusvaltaisimmista luontotaiteilijoista vuoden 1900 tienoilla. Hänen panoksensa oli uudistava tavalla, joka saavutti kansainvälistä merkitystä: hän siirsi eläinmaalauksen kuvituksesta täysipainoiseksi maisemamaalaukseksi, jossa eläin ei ole muotokuvan kohde vaan osa ekologista kokonaisuutta.

Se, mikä erottaa hänet aikansa eurooppalaisista eläinmaalaajista, on hänen kieltäytymisensä ihannoinnista. Saksalaisessa koulukunnassa – esimerkiksi Carl Friedrich Deikerilla, jonka Liljefors tapasi Düsseldorfissa vuonna 1882 – eläin oli usein heraldinen katseenvangitsija. Liljeforsilla eläin on saalis tai metsästäjä, naamioituneena viimevuotista ruohoa tai lumen painamia kuusenoksia vasten, joskus lähes mahdoton erottaa. Tämä sommitteluperiaate – aiheen sulauttaminen lähes kokonaan taustaan – oli 1880-luvulla radikaali ja ennakoi sitä, miltä luontokuvaus tulisi näyttämään puoli vuosisataa myöhemmin.

Pikatiedot: Syntynyt 14. toukokuuta 1860 Uppsalassa, kuollut 18. joulukuuta 1939 Uppsalassa. Taideakatemian periaatekoulun oppilas vuodesta 1879, jätti akatemian vuonna 1882. Valandin taidekoulun opettaja Göteborgissa vuosina 1888–1889. Asui Ytterjärnassa Södermanlandissa vuosina 1905–1917, sen jälkeen Österbyssä Upplandissa. Osti Bullerön saaren Tukholman ulkosaaristosta vuonna 1908. Läpimurtoteos Merikotkat signeerattiin vuonna 1897. Thielska Galleriet omistaa runsaat viisikymmentä maalausta – maailman suurimman kokoelman. Huutokauppaennätys: Kissa kesäniityllä, 10,7 miljoonaa kruunua Stockholms Auktionsverkissä.

Uppsalasta Bulleröhön – elämä ja käännekohdat

Liljeforsin elämäkerta on ruotsalaisten taiteilijoiden joukossa poikkeuksellinen siinä, että se kertoo yhtä paljon maista ja vesistä kuin ateljeista ja näyttelyistä. Hän vietti suurimman osan aikuiselämästään suoraan fyysisessä kosketuksessa maalaamiensa eläinten kanssa, ja useimmat hänen ratkaisevista käännekohdistaan liittyvät pikemminkin paikkaan kuin apurahaan.

Kasvuympäristö Uppsalassa ja varhainen luonnonhavainnointi

Uppsala oli 1860- ja 1870-luvuilla pienehkö kaupunki, jota ympäröivät viljelysmaat, tammihakamaat ja Uppsalanharjun metsät. Liljefors kasvoi kauppiasperheessä mutta vietti aikansa maastossa, ja hän aloitti metsästyksen varhain. Tämä tieto – miten jänis istuu makuupaikassaan, miten teeri soi, miten valo lankeaa lumen päälle maaliskuussa – oli hänen varsinainen koulutuksensa. Uppsalan yliopisto kuuluu vielä nykyäänkin niihin instituutioihin, joilla on edustavat kokoelmat hänen töitään, yhdessä Kansallismuseon ja Göteborgin taidemuseon kanssa.

Taideakatemia vuonna 1879 ja irtiotto vuonna 1882

Hän kirjoittautui oppilaaksi Taideakatemian periaatekouluun vuonna 1879. Opetus oli tiukasti akateemista: antiikin tutkimista, kipsivaloksia ja ennalta määrätty harjoitusten sarja. Liljefors, joka osasi jo piirtää eläimiä ulkomuistista, suhtautui järjestelmään vaikeasti ja jätti akatemian vuonna 1882 – samaan aikaan vallitsi henki, joka johtaisi ruotsalaiseen oppositio­liikkeeseen ja jonka ajatukset hän jakoi useimpien sukupolvensa edustajien kanssa. Liikkeen terävin poleeminen ääni oli Ernst Josephson, ja kaupallisesti menestynein edustaja Anders Zorn.

Düsseldorf, Grez-sur-Loing ja eurooppalainen oppiaika

Keskeytettyään opintonsa hän matkusti vuonna 1882 Tanskan kautta Düsseldorfiin, jossa hän hakeutui eläinmaalari Carl Friedrich Deikerin luo. Kohtaaminen merkitsi yhtä paljon irtautumista kuin oppilas-mestari-suhdetta: Liljefors omaksui saksalaisen koulukunnan anatomisen tarkkuuden mutta hylkäsi sen näyttämömäisen lavastuksellisuuden. Kotimatkalla hän oleskeli muun muassa kansainvälisessä taiteilijasiirtokunnassa Grez-sur-Loingissa Fontainebleaun eteläpuolella, samassa kylässä, jossa joukko pohjoismaisia taiteilijoita työskenteli 1880-luvulla ja jossa ulkoilmamaalaus – maalaaminen suoraan aiheen äärellä – oli normi. Siellä hän sai välineet muuttaa luontotutkimuksensa valmiiksi maalauksiksi.

Ytterjärna, Bullerö ja Österby

Vuosina 1888–1889 hän opetti Göteborgin Valandin taidekoulussa, mutta opettajan työ sopi hänelle huonosti. Vuosina 1905–1917 hän asui Södermanlandin Ytterjärnassa, ja vuonna 1908 hän osti Tukholman ulkosaaristossa sijaitsevan Bullerön saaren. Bullerön Rävängenissä hän rakennutti metsästysmajan, jota perhe käytti kesäisin vuosina 1908–1923, ja sieltä käsin hän saattoi tutkia saariston lintuja niiden omassa ympäristössä. Bullerö ympäröivine vesialueineen on nykyään luonnonsuojelualue, ja siihen kuuluu noin 900 saarta, luotoa ja kareja. Vuodesta 1917 hän asui Upplannin Österbyssä, ja vuonna 1934 hän julkaisi kirjan Luonnon valtakunta. Hän kuoli Uppsalassa 18. joulukuuta 1939.

Liljeforsin tärkeimmät teokset

Liljeforsin tuotanto on erittäin laaja ja epätasainen – hän maalasi ajoittain elättääkseen perheensä, ja laatu vaihtelee. Mutta kymmenkunta 1880- ja 1890-luvuilta peräisin olevaa maalausta kuuluu Ruotsin taidehistorian keskeisiin teoksiin, ja niitä kaikkia yhdistää se, että ne määrittelivät uudelleen, mitä eläinaihe saattoi olla.

Kettuperhe (1886)

Vuodelta 1886 olevassa teoksessa Kettuperhe kettuperhe jakaa saaliinsa. Aihe on huomattavan epädramaattinen: ei metsästystä, ei kamppailua, vain eläinten arki ja niiden keskinäinen suhde. Se kuulostaa yksinkertaiselta, mutta 1880-luvulla kyse oli ohjelmallisesta valinnasta. Liljefors väitti, että eläimen elämä sinänsä – syöminen, lepääminen ja valppaana oleminen – oli riittävän arvokasta kuvattavaksi ilman, että taiteilijan tarvitsi rakentaa mukaan opetuksen sisältävää tarinaa. Kettuaiheista tuli sittemmin hänen toistuvin aiheensa, ja ne hallitsevat yhä hänen taidemarkkinoitaan.

Merikotkan pesä (1892) ja Merikotkat (1897)

Merikotkasta tuli Liljeforsin monumentaalinen aihe. Vuodelta 1892 oleva Merikotkan pesä kuvaa kallioisessa maastossa sijaitsevaa kotkanpesää, kun taas Merikotkat – signeerattu vuonna 1897 ja nykyään Kansallismuseon kokoelmaan kuuluva – on intensiivinen, dramaattinen versio, jossa kotkat ovat ehdottomasti keskipisteessä. Maalaus oli samana vuonna Tukholman näyttelyn sensaatio ja merkitsi hänen lopullista läpimurtoaan Ruotsissa. Se, että merikotka oli 1970-luvulla Ruotsissa lähes sukupuuttoon kuollut ja siitä tuli sittemmin yksi Ruotsin luonnonsuojelun suurimmista menestystarinoista, on antanut kuville jälkikäteen merkityksen, jota Liljefors itse ei voinut ennakoida.

Aamutunnelma meren äärellä (1896) ja Haahkoja luodolla (1920)

Vuonna 1896 rahoittaja Ernest Thiel osti Liljeforsin suuren maalauksen Aamutunnelma meren äärellä. Kauppa merkitsi alkua Thielin intensiiviselle taiteenkeräilylle, joka puolestaan loi perustan Djurgårdenilla sijaitsevalle Thielska Gallerietille. Neljännesvuosisataa myöhemmin, vuonna 1920, Liljefors maalasi teoksen Haahkoja luodolla, joka sai suoraan innoituksensa Bullerön ympäristön vesistä. Haahkamotiivi osoittaa hänen myöhemmän tyylinsä: leveämmän siveltimenjäljen, vähäisemmän yksityiskohtiin takertumisen ja suuremman kiinnostuksen siihen, miten linnun selän väri vastaa märän graniitin väriä.

"Bruno Liljefors on kiistatta yksi maailman suurimmista eläinmaalareista." – Svenskt Biografiskt Lexikon, Ruotsin valtionarkisto

Tekniikka, katse ja taiteellinen kädenjälki

Liljeforsin kuvien erilaisuuden lähes kaikkeen muuhun eläinmaalaukseen verrattuna taustalla on tekninen logiikka, jonka voi kuvata konkreettisesti. Koko hänen tuotannossaan toistuu kolme keinoa, jotka selittävät, miksi aiheet toimivat niin hyvin myös pienikokoisina seinällä.

Naamiointi sommitteluperiaatteena

Liljefors maalasi eläimen sellaisena kuin se luonnossa todella näkyy: osittain piilossa. Ketun turkki on saman lämpimän okran sävyinen kuin kuivunut ruoho, metson musta höyhenpeite sulautuu kuusikon varjoon, jänis on lumella lähes pelkkä ääriviiva. Se saa katseen työskentelemään – katsoja huomaa eläimen sen sijaan, että se tarjoiltaisiin hänelle valmiina. Tämä on suora seuraus metsästystaidosta. Hän oli harjaannuttanut silmänsä löytämään eläimiä maastosta ja rakensi tämän kokemuksen osaksi kuvaa.

Rajattu kuvareuna ja japanilainen vaikutus

Hän rajaa aiheen usein jyrkästi: linnun siipi jatkuu kuvan ulkopuolelle, puunrunko jakaa sommitelman epäsymmetrisesti, horisontti sijoittuu äärimmäisen korkealle tai matalalle. Tämän keinon hän jakoi impressionistien kanssa, ja alkuperä on sama – 1860-luvulta lähtien Euroopan vallanneet japanilaiset puupiirrokset. Samankaltaisia ratkaisuja löytää Edgar Degasilta ja vielä puhtaammassa muodossa japanilaisesta ukiyo-e-taiteesta, jossa lintu- ja kukka-aiheet muodostivat oman lajityyppinsä.

Valo ja pohjoisen päivänvalo

Liljeforsin paletti rakentuu ruotsalaisen hämärän valon varaan. Maaliskuisia aamuja sinertävine hankineen, marraskuisia päiviä ruskeine lehtineen ja harmaine taivaineen, juhannusöitä, jolloin mikään ei oikeastaan ole pimeää. Hän vältti yleensä kirkasta keskipäivän valoa, koska eläimet ovat aktiivisimmillaan sarastuksessa ja hämärässä – ja koska pohjoisen päivänvalo antaa väreille hillityn, yhtenäisen sävyasteikon. Juuri tämä asteikko tekee hänen aiheistaan niin sopivia ruotsalaisiin koteihin, joissa ne harvoin joutuvat ristiriitaan seinän värin tai tekstiilien kanssa.

Perintö ja kansainvälinen vaikutus

Liljefors oli pitkään lähes yksinomaan ruotsalainen ilmiö. Hän oli kotimaassaan valtavan suosittu, ja hänen teoksiaan painettiin koulujen seinätauluihin ja metsästysaiheisiin aikakauslehtiin. Juuri tämä suosio teki hänestä modernistisessa taidekritiikissä epäilyttävän – liian kansanomaista, liian esittävää, liian lähellä kuvitusta. 2000-luvulla tämä arvio on muuttunut voimakkaasti.

Selvin vahvistus tuli, kun Petit Palais'ssa Pariisissa esitettiin Bruno Liljefors, la Suède sauvage 1. lokakuuta 2024–16. helmikuuta 2025. Näyttelyyn kuului noin sata teosta – maalauksia, piirustuksia ja valokuvia – ja sen yhteistyökumppanina oli Tukholman Kansallismuseo. Teoksia lainattiin Thielska Gallerietilta, Göteborgin taidemuseolta ja lukuisista yksityiskokoelmista. Thielska Galleriet lainasi Pariisiin yksin kuusi maalausta. Petit Palais'lle se oli päätös ruotsalaistaiteilijoiden kolmikkoa Larsson, Zorn ja Liljefors käsitelleelle trilogialle, jota edelsivät Carl Larssonia vuonna 2014 ja Anders Zornia vuonna 2017 käsitelleet yksityisnäyttelyt.

Markkina-arvoltaan hän kuuluu kaikkien aikojen kalleimpiin ruotsalaisiin taiteilijoihin. Maalaus Kissa kesäniityllä myytiin 10,7 miljoonalla kruunulla Stockholms Auktionsverkin klassisessa huutokaupassa, mikä on taiteilijan ennätyshinta, ja Ankat saavutti Bukowskisilla 9,1 miljoonan kruunun hinnan. Se, että hänen teoksistaan maksetaan tällaisia hintoja, kertoo siitä, kuinka syvälle aiheet ovat juurtuneet ruotsalaiseen minäkuvaan – ne toimivat samanaikaisesti taidehistoriana ja kansallisena luontokuvauksena. Hänen asemansa laajemmassa pohjoismaisessa taideperinteessä on siten vakiintunut, ja hän kuuluu samaan yhteyteen kuin John Bauer, joka teki samoihin aikoihin ruotsalaisesta metsästä ekosysteemin sijaan pikemminkin satujen näyttämön.

Hänen teoksiaan on nykyään Kansallismuseon kokoelmissa, Thielska Gallerietissa, Göteborgin taidemuseossa ja Uppsalan yliopistossa. Perusteellinen elämäkerrallinen katsaus löytyy Bruno Liljeforsia käsittelevästä Wikipedian artikkelista.

Luontokuvauksen edelläkävijä

Yksi selitys sille, että Liljeforsin kuvat tuntuvat niin nykyaikaisilta, on se, että ne ennakoivat välinettä, jota ei vielä ollut olemassa. Kun hän maalasi 1890-luvulla puoliksi kuusenoksien taakse kätkeytyneen teeren tai kuvakentän laidalla liikkuvan ketun, hän ratkaisi saman sommitteluongelman, jonka kanssa luontokuvaajat kamppailivat 1930-luvulta lähtien: miten näyttää eläin valehtelematta siitä, miten se todellisuudessa esiintyy. Petit Palais'n näyttelyssä 2024–2025 tähän tartuttiin nimenomaan esittämällä valokuvia maalausten rinnalla. Liljefors käytti itse kameraa tutkimusaineistona, joten hänen maalattujen ja valokuvattujen havaintojensa välinen raja on siksi vähemmän jyrkkä kuin voisi kuvitella.

Kansan suosikista uudelleenarvioiduksi veljeksi

Suuren osan 1900-lukua Liljefors oli samanaikaisesti Ruotsin eniten jäljennetty ja taidekriittisesti vähiten käsitelty maalari. Hänen aiheitaan painettiin koulutauluihin, metsästyskirjallisuuteen ja seinäkalentereihin laajuudessa, johon harvat muut taiteilijat ylsivät. Paradoksaalisesti tämä teki hänestä modernistisen kritiikin silmissä näkymättömän – hänet nähtiin luonnon kuvaajana eikä kuvataiteilijana. Uudelleenarviointi vauhdittui 2000-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä, osittain figuratiivista maalaustaidetta kohtaan heränneen uuden kiinnostuksen ja osittain sen ansiosta, että ekologiset kysymykset tekivät hänen aihevalinnoistaan jälleen ajankohtaisia. Se, että Nationalmuseum ryhtyi kansainvälisen retrospektiivin yhteistyökumppaniksi vuonna 2024, on selkein vahvistus sille, että häntä pidetään nyt eurooppalaisen tason taiteilijana eikä kansallisena erikoisuutena.

Liljefors kotona – käytännön sisustusopas

Liljeforsin aiheet sopivat seinälle syystä, joka mainitaan harvoin: värimaailma on jo valmiiksi hillitty. Siinä missä värikäs juliste vaatii muun huoneen väistymistä, Liljeforsin okran, sammaleenvihreän ja lyijynharmaan sävyinen kuva sopii yhteen lähes kaiken kanssa. Alla on konkreettisia neuvoja, jotka perustuvat siihen, miten aiheet todellisuudessa rakentuvat.

Valitse koko aiheen syvyyden mukaan

Liljeforsin sommitelmissa on usein syvyyttä – etualan ruohoa, keskitasolla eläin ja taustalla usvaa tai metsää. Pienessä koossa tämä syvyys katoaa. Kolmitasoinen kettumaalaus tai saaristomaisema näyttää parhaimmalta koossa 50×70 cm tai 70×100 cm, kun taas tiukemmin rajatut aiheet – yksittäinen lintu tai yksityiskohtatutkielma – toimivat erinomaisesti koossa 30×40 cm. Nyrkkisääntö: mitä enemmän kuvassa on maisemaa, sitä suurempi tulosteen tulisi olla. Kokoja ja mittasuhteita käsitellään tarkemmin oppaassamme, joka käsittelee oikean taiteen valintaa kotiin.

Kehyksen valinta: lämmin puu mustan metallin sijaan

Graafisiin aiheisiin niin hyvin sopiva musta, ohut metallikehys rikkoo Liljeforsin paletin. Hänen kuvissaan on lähes aina lämmin pohjasävy – syksyn lehdet, kuiva ruoho, ketun turkki – ja tammi-, pähkinäpuu- tai lämpimänharmaaksi petsatusta männystä valmistettu kehys jatkaa tätä sävyä sen sijaan, että katkaisisi sen. Luonnonvalkoinen tai hiekanvärinen paspartuuri antaa kuvalle lisäksi tilaa tuomatta mukaan kylmänvalkoista sävyä. Lisätietoa kehysten ja paspartuurien valinnasta on oppaassamme, joka käsittelee taiteen kehystämistä.

Sijoittelu ja valo

Koska aiheet on maalattu vähäisessä luonnonvalossa, ne menettävät kontrastia terävässä suorassa auringonvalossa. Ikkunaan nähden kohtisuora seinä tai huoneen sisäosassa oleva seinä antaa kuvalle sen valoisuuden, jota varten se on suunniteltu. Vältä myös luontoaiheen ripustamista liian korkealle – ne toimivat parhaiten, kun kuvan keskipiste on noin 145–150 cm:n korkeudella lattiasta eli seisovan aikuisen silmien korkeudella. Jos aihe tulee osaksi suurempaa ryhmittelyä, periaatteet on koottu tauluseinäoppaaseemme.

Yhdistä muuhun ruotsalaiseen taiteeseen

Liljeforsin luontoaiheet sopivat poikkeuksellisen hyvin yhteen saman aikakauden muun ruotsalaisen taiteen kanssa – Carl Larssonin sisätilamaalausten, Anders Zornin hahmotutkielmien ja John Bauerin metsäkuvien. Niitä kaikkia yhdistävät hillitty, maanläheinen väripaletti ja muoto, joka kestää tiiviin ripustuksen. Kahden luontoaiheen ja yhden hahmoaiheen sekaryhmästä tulee yleensä elävämpi kuin kolmesta samanlaisesta kuvasta. Lisää ideoita tällaisten ryhmittelyjen rakentamiseen löytyy artikkelista, joka käsittelee sisustamista julisteilla.

Vinkki: Jos ripustat Liljefors-aiheen makuuhuoneeseen tai eteiseen – tilaan, jonka ohi kuljetaan nopeasti – valitse tiukasti rajattu aihe, jossa on selkeä siluetti. Maisema-aiheet, joissa eläimet ovat naamioituneina, vaativat pysähtymistä ja kuvan tarkkaa etsimistä, ja niiden ominaisuudet pääsevät parhaiten oikeuksiinsa sohvan yläpuolella tai lukunurkkauksessa, jossa katse voi levätä hetken.

Aikajana

1860 – Bruno Andreas Liljefors syntyy 14. toukokuuta Uppsalassa kauppias Anders Liljeforsin ja Maria Margareta Lindbäckin pojaksi.

1879 – Ilmoittautuu oppilaaksi Tukholman taideakatemian periaatekouluun.

1882 – Jättää akatemian ja matkustaa Tanskan kautta Düsseldorfiin, jossa hän hakeutuu eläinmaalaaja Carl Friedrich Deikerin luo. Palaa kotiin Grez-sur-Loingin taiteilijasiirtokunnan kautta.

1886 – Maalaa teoksen Kettuperhe, yhden varhaisista teoksista, jotka vakiinnuttavat hänen ohjelmansa kuvata eläinten arkea ilman dramatisoivaa kertomusta.

1888–1889 – Opettaa Göteborgin Valandin taidekoulussa.

1892 – Saa valmiiksi teoksen Merikotkan pesä, ensimmäisen suurista merikotka-aiheistaan.

1896 – Ernest Thiel ostaa teoksen Aamutunnelma meren äärellä. Kauppa käynnistää Thielin intensiivisen taidekeräilyn ja toimii alkuna Thielin gallerialle.

1897 – Allekirjoittaa teoksen Merikotkia. Maalauksesta tulee samana vuonna Tukholman näyttelyssä sensaatio, ja se merkitsee hänen lopullista läpimurtoaan Ruotsissa.

1905–1917 – Asuu Ytterjärnassa Södermanlandissa.

1908 – Ostaa Bullerön saaren Tukholman ulkosaaristosta ja rakennuttaa Rävängenille metsästysmajan, jota perhe käyttää vuoteen 1923 asti.

1917 – Muuttaa Upplannin Österbyhyn, jossa hän asuu elämänsä loppuun asti.

1920 – Maalaa teoksen Haahkat luodolla Bullerön ympäristön vesien innoittamana.

1934 – Julkaisee kirjan Det vildas rike.

1939 – Kuolee 18. joulukuuta Uppsalassa 79-vuotiaana.

2024–2025 – Pariisin Petit Palais esittelee näyttelyn Bruno Liljefors, la Suède sauvage, jossa on noin sata teosta, 1. lokakuuta 2024–16. helmikuuta 2025.

Aiheeseen liittyvät taiteilijat ja suuntaukset

Liljefors kuuluu ruotsalaisten taiteilijoiden sukupolveen, joka muokkasi maan kuvakieltä 1900-luvun vaihteessa. Hänen lähimpiä vertailukohtiaan ovat Anders Zorn ja Carl Larsson – yhdessä nämä kolme muodostavat kolmikon, jolle Petit Palais omisti kullekin oman yksityisnäyttelyn. Ernst Josephson jakoi oppositio-liikkeen kapinan akatemiaa vastaan, ja John Bauer tulkitsi samaa ruotsalaista metsää aivan toiseen suuntaan.

Tyylillisesti Liljefors sai ratkaisevia vaikutteita japanilaisesta taiteesta ja ukiyo-e-taiteesta sekä jakoi ulkoilmamaalauksen menetelmän impressionismin kanssa. Hänen paikkansa laajemmassa pohjoismaisessa yhteydessä esitellään pohjoismaista taidetta käsittelevällä sivullamme. Jos haluat perehtyä taidehistoriaan laajemmin, kaikki taiteilijoita ja suuntauksia käsittelevät tietosivumme löytyvät Tietopankista.

Usein kysyttyä Bruno Liljeforsista

Jos haluat tuoda ruotsalaisen luonnon kuvamaailman kotiisi, löydät meiltä luontoaiheisia julisteita sekä valikoiman tunnettujen taiteilijoiden taideteoksia. Jos pidät mieluummin lasittomasta muodosta, aiheet ovat saatavilla myös kanvaasitauluina, jotka sopivat erityisen hyvin Liljeforsin mattapintaiseen, maanläheiseen väripalettiin.