Bauhaus – modernismin historia, muotoilu ja tunnuspiirteet

Bauhaus on taide- ja muotoilukoulu, joka muokkasi enemmän kuin mikään muu 1900-luvun visuaalista kieltä - ja jonka julistetaidetta ripustetaan yhä seinille kaikkialla maailmassa sata vuotta myöhemmin. Arkkitehti Walter Gropius perusti koulun Weimarissa 1. huhtikuuta 1919, ja se toimi vain neljätoista vuotta, ennen kuin natsit pakottivat sen sulkemaan ovensa vuonna 1933. Lyhyen toimintansa aikana Bauhaus ehti määritellä uudelleen taiteen, käsityön ja teollisuuden välisen suhteen, keksiä ympyrään, neliöön ja kolmioon perustuvan muotokielen sekä kouluttaa sukupolven, joka levitti ajatuksia edelleen Chicagoon, Tel Aviviin, Ulmiin ja Tukholmaan.

Bauhaus on niin eläväinen aihe taiteelle siksi, ettei liike koskaan pitänyt taidetta arjesta irrallisena. Teekannun, tuolin, julisteen ja maalauksen tuli kaikkien noudattaa samoja periaatteita: rehellisiä materiaaleja, selkeää käyttötarkoitusta ja muotoa, joka ei peitä sitä, miten esine on valmistettu. Tämä asenne tekee Bauhaus-aiheisesta taiteesta erityisen kiitollista modernissa kodissa - se on graafisesti riittävän voimakasta kannattelemaan huonetta yksinään, mutta ei koskaan niin hallitsevaa, että se ottaisi tilan haltuunsa. Tässä oppaassa käydään läpi liikkeen historia, työpajat, muotokieli, sen läpimurto Ruotsissa sekä se, miten voit käyttää Bauhaus-henkistä taidetta omassa sisustuksessasi.

Sisältö
↓ Mikä on Bauhaus?
↓ Bauhausin historia - Weimar, Dessau ja Berliini
↓ Työpajat ja liikkeen tärkeimmät teokset
↓ Muotokieli - geometria, väri ja typografia
↓ Bauhaus Suomessa ja funktionalismin läpimurto
↓ Bauhaus kotona - käytännön sisustusopas
↓ Bauhausin aikajana
↓ Bauhausiin liittyvät taidesuuntaukset ja taiteilijat
↓ Usein kysyttyä Bauhausista

Mikä on Bauhaus?

Bauhaus oli vuosina 1919-1933 toiminut saksalainen taiteen, käsityön, muotoilun ja arkkitehtuurin koulu. Nimi tarkoittaa suunnilleen "rakennustaloa" ja viittaa keskiajan rakennusmajoihin, joissa muurarit, lasimestarit, puusepät ja kuvanveistäjät työskentelivät rinnakkain saman katedraalin parissa. Gropius halusi luoda juuri tuon yhteisöllisyyden uudelleen, mutta kirkon sijaan rakennustyömaana oli 1900-luvun teollisuus.

Perusajatus muotoiltiin koulun vuoden 1919 manifestissa: kaikkien taiteenlajien tuli yhdistyä Gesamtkunstwerkiksi, yhtenäiseksi taideteokseksi, ja vapaan taiteilijan sekä koulutetun käsityöläisen välinen raja-aita tuli purkaa. Käytännössä tämä tarkoitti, ettei opiskelija aloittanut piirtämällä kipsivaloksia, vaan esikurssilla, jolla hän sai tutustua puuhun, metalliin, lasiin, tekstiiliin ja paperiin ymmärtääkseen materiaalien omat lainalaisuudet. Vasta sen jälkeen valittiin työpaja.

Peruskurssi, Vorkurs, on luultavasti Bauhausin pitkäikäisin keksintö. Se kesti puoli vuotta, oli kaikille pakollinen ja perustui ajatukseen, että opiskelijan tuli oppia pois totutuista käsityksistä ennen uuden oppimista. Harjoituksissa rakennettiin paperista mahdollisimman korkeita rakennelmia, kuvattiin sammalen ja lasin kosketustuntuman eroa tai arvioitiin, kuinka paljon materiaalia jokin muoto todella vaatii. Mallia on sittemmin kopioitu lähes jokaisessa länsimaisessa muotoilukoulutuksessa, ja siksi ruotsalainen muotoiluopiskelija aloittaa vuonna 2026 edelleen opintonsa materiaalien ja värien perustehtävillä.

Bauhaus ei siis koskaan ollut tavanomaisessa mielessä tyyli, vaan pedagogiikkaa. Silti puhumme ”Bauhaus-tyylistä”, koska pedagogiikka tuotti niin yhdenmukaisia tuloksia: pelkistettyjä muotoja, päävärejä punaista, keltaista ja sinistä, sans serif -typografiaa, epäsymmetrisiä sommitelmia ja näkyviä rakenteita. Tämä on visuaalinen tunnus, joka elää edelleen nykyajan Bauhaus-julisteissa.

Pikafaktat: Walter Gropius perusti koulun 1. huhtikuuta 1919 Weimariin. Toiminta kolmessa kaupungissa: Weimar 1919–1925, Dessau 1925–1932, Berliini 1932–1933. Kolme rehtoria: Gropius 1919–1928, Hannes Meyer 1928–1930, Ludwig Mies van der Rohe 1930–1933. Koulu suljettiin natsien painostuksesta vuonna 1933. Opettajakuntaan kuuluivat Wassily Kandinsky, Paul Klee, Johannes Itten, Oskar Schlemmer, László Moholy-Nagy ja Josef Albers. Bauhaus Museum Dessau avattiin 8. syyskuuta 2019, ja siellä on noin 49 000 esinettä. Bauhaus-Museum Weimarissa on maailman vanhin Bauhaus-kokoelma, jossa on noin 13 000 esinettä. Dessaun koulurakennus ja Weimarin kohteet on merkitty Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1996 lähtien.

Bauhausin historia – Weimar, Dessau ja Berliini

Bauhausin neljätoistavuotinen historia jakautuu luontevasti kolmeen vaiheeseen, yhden jokaista kaupunkia kohden, joissa koulu joutui toimimaan. Jokainen muutto merkitsi myös sisällöllistä muutosta: Weimarin ekspressionistisesta mystiikasta Dessau’n teolliseen rationalismiin ja lopulta Berliinin ankarasti karsittuun arkkitehtuurikouluun.

Weimar 1919–1925: käsityön vuodet

Koulu syntyi, kun suurherttuan saksilainen taideakatemia ja Weimarin taideteollisuuskoulu yhdistyivät. Ensimmäisiä vuosia leimasi vahvasti sveitsiläinen Johannes Itten, joka johti peruskurssia ja harjoitti lähes hengellistä pedagogiikkaa hengitysharjoituksineen, väri­meditaatioineen ja kasvisruokavalioineen. Samanaikaisesti Lyonel Feininger opetti grafiikkaa ja Gerhard Marcks keramiikkaa.

Käännekohta tuli vuonna 1923. Osavaltion poliitikot painostivat koulua osoittamaan tuloksia, ja se järjesti ensimmäisen suuren näyttelynsä, jonka nimeksi tuli Kunst und Technik – eine neue Einheit, taide ja tekniikka uutena ykseytenä. Samana vuonna unkarilainen László Moholy-Nagy palkattiin Ittenin tilalle, mikä käänsi suunnan henkisestä etsinnästä kohti konetta ja monistettavuutta. Joost Schmidtin litografinen näyttelyjuliste on yksi liikkeen toistetuimmista kuvista – geometrinen rakenne, sans serif -kirjaintyyppi ja tietoisesti epäsymmetrinen sommittelu.

Dessau 1925–1932: klassinen kausi

Kun Thüringenin oikeistovoimat leikkasivat määrärahoja, koulu muutti vuonna 1925 teollisuuskaupunki Dessauhun. Siellä Gropius suunnitteli rakennuksen, josta tuli modernismin kuvatuin koulurakennus: kolmikerroksinen lasiseinäjulkisivu, teräsrunko, epäsymmetrinen kulmamuotoinen pohjapiirros ja toimintojen mukaan jaetut siivet, jotka yhdistyivät sillalla. Rakennus vihittiin käyttöön joulukuussa 1926, ja se oli itsessään koko ohjelman perustelu.

Dessau-vuosilla useimmat tarkoittavat sitä kautta, kun he puhuvat Bauhausista. Kandinsky ja Klee opettivat rinnakkain muoto-oppia, Herbert Bayer johti mainostyöpajaa vuodesta 1925, Marcel Breuer johti huonekalutyöpajaa, ja Gunta Stölzlistä tuli vuonna 1927 koulun ainoa naispuolinen työpajamestari, joka vastasi kutomosta. Täällä kehitettiin myös periaate, jonka mukaan työpajojen tuli valmistaa prototyyppejä teollisuudelle – Bauhaus GmbH perustettiin vuonna 1925 lisensoimaan malleja, ja vuonna 1929 lanseerattu tapettimallisto oli koulun taloudellisesti menestynein tuote.

Berliini 1932–1933: loppu

Gropius lähti vuonna 1928, ja hänen seuraajakseen tuli sveitsiläinen Hannes Meyer, jonka avoimen marxilainen asenne ja keskittyminen sosiaaliseen asuntorakentamiseen tekivät hänestä poliittisesti mahdottoman. Hänet erotettiin vuonna 1930, ja hänen tilalleen tuli Ludwig Mies van der Rohe, joka epäpoliittisti opetuksen ja suuntasi sitä tiukemmin arkkitehtuuriin. Se ei riittänyt. Kun kansallissosialistit olivat saaneet enemmistön Dessaun kaupunginvaltuustossa, koulu suljettiin siellä vuonna 1932, ja Mies jatkoi sen toimintaa yksityisenä instituuttina käytöstä poistetussa puhelintehtaassa Berlin-Steglitzissä. Huhtikuussa 1933 poliisi teki tiloissa kotietsinnän, ja 20. heinäkuuta 1933 opettajakunta päätti lopettaa toiminnan itse.

Lakkauttamisesta tuli paradoksaalisesti liikkeen tehokkain levittäytymisen moottori. Gropius ja Breuer päätyivät Harvardiin, Moholy-Nagy perusti New Bauhausin Chicagoon vuonna 1937, Josef ja Anni Albers matkustivat North Carolinan Black Mountain Collegeen, ja Mies van der Rohe otti hoitaakseen Illinois Institute of Technologyn arkkitehtuurikoulun. Bauhausin ideat muuttuivat siten kansainvälisiksi juuri sen vuoksi, että ne karkotettiin.

Työpajat ja liikkeen tärkeimmät teokset

Bauhaus ei järjestäytynyt oppiaineiden vaan työpajojen mukaan, ja juuri työpajojen tuotannosta löytyvät liikkeen määrittävät esineet ja kuvat. Jokaista työpajaa johti kaksi henkilöä: taiteellisen taustan omaava muodon mestari ja teknisen taustan omaava käsityömestari.

Huonekalupaja ja teräsputkihuonekalut

Unkarilainen Marcel Breuer, ensin opiskelija ja sitten työpajan johtaja, suunnitteli vuosina 1925–1926 nojatuolin, joka sai nimen Wassily. Idea syntyi hänen Adler-merkkisen polkupyöränsä ohjaustangosta: taivutettu teräsputki oli kevyt, vahva ja teollisesti valmistettavissa. Kandinsky ihaili prototyyppiä niin paljon, että Breuer rakensi hänen asuntoonsa yhden kappaleen, mikä antoi tuolille paljon myöhemmin sen lempinimen – tuolia ei siis suunniteltu Kandinskylle. Alkuperäiskappale myytiin vuonna 2021 saksalaisessa Quittenbaumin huutokauppatalossa noin 110 000 eurolla, ja se oli Breuerin kallein huutokaupassa myyty esine. Tuoli kuuluu sekä New Yorkin MoMAn että Lontoon Victoria and Albert Museumin kokoelmiin.

Metallipaja ja Marianne Brandt

Moholy-Nagyn johtamasta metallipajasta tuli työpaja, joka onnistui selvimmin yhdistämään veistoksellisen puhtauden ja valmistettavuuden. Marianne Brandt, yksi harvoista naisista, jotka pääsivät kutomon ulkopuoliseen työpajaan, suunnitteli vuonna 1924 messingistä ja ebenpuusta teesarjan, jossa kannu, siivilä ja kansi koostuvat puolipalloista, sylinteristä ja ympyrästä. Hän seurasi Moholy-Nagya työpajan vt. johtajana vuonna 1928 ja vastasi Kandem-lampuista, joita myytiin satojatuhansia kappaleita ja joista tuli koulun laajimmin levinnyt teollisuustuote.

Kutomo ja Gunta Stölzl

Kutomo oli työpaja, johon naisopiskelijat käytännössä ohjattiin, ja siitä tuli ironista kyllä yksi uudistusmielisimmistä. Gunta Stölzl toi abstraktin sommitteluteorian tekstiileihin ja kokeili sellofaania, rautalankaa ja synteettisiä kuituja kehittääkseen ääntä absorboivia ja valoa heijastavia kankaita. Anni Albers kehitti ajattelua edelleen Yhdysvalloissa ja oli vuonna 1949 ensimmäinen tekstiilitaiteilija, jolla oli yksityisnäyttely MoMAssa. Kutomon ruudulliset, väripintoihin perustuvat sommitelmat ovat suora esikuva suurelle osalle nykyisistä graafisista julisteista.

"Taiteilijat ja käsityöläiset, rakentakaamme yhdessä uuden rakennuksen ylevä hahmo, jonka tulee olla yksi kokonaisuus: arkkitehtuuria, kuvanveistoa ja maalaustaidetta." – Walter Gropius, Bauhaus-manifesti 1919

Muotokieli – geometria, väri ja typografia

Bauhausin visuaalinen ilme voidaan kuvata kolmella periaatteella, joita kaikkia opetettiin koulun muoto-opissa järjestelmällisesti. Kandinsky ja Klee opettivat aihetta kumpikin tahollaan Dessau-vuosina, ja heidän muistiinpanonsa julkaistiin koulun omina oppikirjoina Bauhausbücher-sarjassa, josta ilmestyi neljätoista osaa vuosina 1925–1930.

Perusmuodot ja värioppi

Kandinsky väitti, että kolmella perusmuodolla on kullakin vastineensa primääriväreissä: ympyrä liittyy siniseen, neliö punaiseen ja kolmio keltaiseen. Vuonna 1923 hän lähetti kaikille koulussa kyselyn testatakseen väitettä empiirisesti, ja tulos – joka antoi hänelle osittain oikean vastauksen – vakiintui yhdeksi Bauhausin tunnetuimmista ajatuksista. Josef Albers jatkoi myöhemmin väritutkimusta vuonna 1963 ilmestyneessä teoksessa Interaction of Color, jossa hän osoitti, miten sama sävy koetaan täysin eri tavalla sen mukaan, minkä vieressä se on.

Typografia ja pienaakkoset

Herbert Bayerin vuodesta 1925 johtama Dessau'n mainospaja luopui suuraakkosista koulun omassa kirjeenvaihdossa perustellen, ettei yksi äänne tarvitse kahta merkkiä. Bayer suunnitteli vuonna 1925 Universal-aakkoston, joka koostui kokonaan ympyränkaarista ja suorista viivoista ilman päätteitä. Vuodesta 1925 lähtien kaikki Bauhausin materiaali painettiin pelkillä pienaakkosilla, ja kirjepaperissa luki: "kirjoitamme kaiken pienillä kirjaimilla, koska se säästää aikaa". Epäsymmetrinen, ruudukkoon perustuva typografia vahvoine diagonaaleineen muodostui esikuvaksi koko modernille graafiselle suunnittelulle.

Rehelliset materiaalit ja näkyvä rakenne

Kolmas periaate on materiaalien rehellisyys. Teräksen piti näyttää teräkseltä, betonin betonilta ja lasin lasilta. Ruuvien jälkiä ei peitetty, hitsaussaumoja ei siloteltu pois, eikä puuta yleensä maalattu piiloon. Siksi Bauhaus-vaikutteisessa taiteessa on lähes aina tasaisia, katkeamattomia väripintoja ilman syvyysilluusiota – kuva ei yritä esittää ikkunaa toiseen todellisuuteen, vaan on avoimesti paperille tehty muotojen sommitelma.

Periaatteella oli myös taloudellinen ulottuvuus, joka usein unohtuu. Hannes Meyerin rehtorikaudella 1928–1930 tavoitteeksi muotoiltiin kansan tarpeet ylellisyyden edelle, ja työpajat suuntautuivat kohtuuhintaiseen sarjatuotantoon. Meyer perusti tuotanto-osastoja, joissa opiskelijoille maksettiin heidän työstään, ja koulun lisenssituloista saama liikevaihto moninkertaistui hänen lyhyen kautensa aikana. Bauhausin yhdessä Rasch-yrityksen kanssa vuonna 1929 kehittämä tapettisarja myi miljoonia rullia ja rahoitti merkittävän osan toiminnasta. Se, että edullinen, teollisesti valmistettu muotoilu saattoi olla taiteellisesti korkeatasoista, ei tuohon aikaan ollut itsestäänselvyys – Bauhaus osoitti sen käytännössä, ja jokainen nykyajan hinta-laatusuhteeltaan hyvä juliste perustuu tähän ajatukseen.

Bauhaus Ruotsissa ja funktionalismin läpimurto

Ruotsi ei omaksunut Bauhausia heti. Sen sijaan 1920-luvulla vallitsi swedish grace, hienostunut uusklassismi, jonka loistoesimerkkinä oli Gunnar Asplundin Tukholman kaupunginkirjasto vuodelta 1928. Bauhaus ja hollantilainen De Stijl tunnettiin arkkitehtipiireissä, mutta ne eivät saavuttaneet merkittävää käytännön vaikutusta ennen vuotta 1930.

Tukholman näyttely 1930

Läpimurto tapahtui Tukholmanäyttelyssä, joka järjestettiin toukokuusta syyskuuhun 1930 Djurgårdsbrunnsvikenillä ja keräsi noin neljä miljoonaa kävijää. Gunnar Asplund suunnitteli näyttelyarkkitehtuurin lasista, teräksestä ja valkoisiksi rapatuista pinnoista, joissa oli mainosmastoja ja typografiaa, jota on mahdotonta kuvitella ilman Bauhausin mainospajaa. Näyttely käänsi ruotsalaisen rakennusalan yhden kauden aikana kohti suuntausta, jota täällä alettiin kutsua funktionalismiksi, ja seuraavana vuonna ilmestyi kiistakirjoitus acceptera, jonka allekirjoittivat muun muassa Asplund, Sven Markelius ja Uno Åhrén.

Ruotsalainen tulkinta

Ruotsalainen funktionalismi oli saksalaista lempeämpää. Siinä missä Hannes Meyer näki rakentamisen puhtaasti yhteiskuntatieteenä, Asplund säilytti valon, puun ja tietyn muotojen pehmeyden. Tämä kompromissi – rationaalinen perusta, lämmin toteutus – on sen alkuperä, mitä maailma nykyään kutsuu skandinaaviseksi muotoiluksi, ja selittää, miksi Bauhaus-aiheet sopivat niin luontevasti ruotsalaiseen kotiin. Lue lisää laajemmasta perinteestä pohjoismaista taidetta käsittelevältä tietosivulta.

Bauhaus kotona – käytännöllinen sisustusopas

Bauhaus-aiheilla sisustaminen on poikkeuksellisen helppoa yhdestä yksinkertaisesta syystä: ne koostuvat harvoista, selkeänvärisistä elementeistä, joten ne toimivat etäältä eivätkä vaadi katsojaa seisomaan lähellä kuvan hahmottamiseksi. Punaisen, keltaisen ja sinisen geometrinen sommitelma kantaa olohuonetta kolmen metrin päästä tavalla, johon yksityiskohtainen maisema ei koskaan pysty.

Sijoittelu ja koko

Anna Bauhaus-julisteen olla esillä yksin sen sijaan, että se hukkuisi muiden joukkoon. Sohvan yläpuolella koot 50x70 cm tai 70x100 cm toimivat parhaiten, kun alareuna on noin 20–25 senttimetriä sohvan selkänojan yläpuolella. Eteisessä tai portaikossa useita pienempiä, samaan värimaailmaan kuuluvia julisteita voi ripustaa riviin tasaisin välein – tiukka toisto vahvistaa geometrista ilmettä. Bauhaus-julisteita käsittelevässä oppaassamme käydään aihevalintoja tarkemmin läpi, ja taideseinäoppaasta löydät valmiita kokonaisuuksia.

Kehyksen valinta ja värimaailma

Pidä kehys siroina ja kapeana. Musta, valkoinen tai käsittelemätön tammi ohuella profiililla antaa sommitelman puhua puolestaan, kun taas leveä kultakehys vesittää koko ajatuksen. Jos haluat seurata Bauhausin omaa logiikkaa, kehyksen tulee toimia rakenteena, ei koristeena. Tutustu kehyksiin ja lue lisää artikkelista taiteen kehystämisestä. Värien puolesta primäärivärit korostuvat erityisen hyvin luonnonvalkoista tai vaaleanharmaata seinää vasten, ja ne sopivat yhteen luonnonmateriaalien, kuten pellavan, nahan ja vaalean puun, kanssa.

Vinkki: Poimi täsmälleen yksi julisteen väreistä johonkin huoneen tekstiiliin – tyynyyn, torkkupeittoon tai kirjan selkämykseen – ja anna kahden muun jäädä kuvaan. Jos toistat kaikki kolme pääväriä sisustuksessa, huoneesta tulee nopeasti levoton, kun taas yksi toisto sitoo kokonaisuuden yhteen ja saa taiteen näyttämään harkitusti valitulta eikä päälle liimatulta.

Bauhausin aikajana

1919 – Walter Gropius perustaa Staatliches Bauhausin Weimariin 1. huhtikuuta ja julkaisee manifestin, jonka kannessa on Feiningerin puupiirros katedraalista.

1922 – Wassily Kandinsky liittyy opettajakuntaan ja alkaa opettaa muoto-oppia Paul Kleen rinnalla; Klee oli liittynyt vuotta aiemmin.

1923 – Koulun ensimmäinen suuri näyttely järjestetään tunnuslauseella taide ja tekniikka uutena kokonaisuutena. Moholy-Nagy korvaa Ittenin, ja Joost Schmidt suunnittelee näyttelyjulisteen.

1925 – Koulu muuttaa Dessauhun. Bauhaus GmbH perustetaan tuotteiden lisensoimiseksi, Herbert Bayer suunnittelee Universal-aakkoston ja Breuer aloittaa teräsputkikalusteiden kehittämisen.

1926 – Gropiuksen Dessauhun suunnittelema koulurakennus vihitään joulukuussa; siinä on lasiseinäinen julkisivu ja näkyvä teräsrunko.

1928 – Gropius eroaa, ja Hannes Meyer ottaa rehtorin tehtävät omaksuen selkeän sosiaalisen ja funktionalistisen linjan.

1930 – Meyer erotetaan poliittisista syistä, ja Mies van der Rohesta tulee rehtori. Samana vuonna funktionalismi tekee ruotsalaisen läpimurtonsa Tukholman näyttelyssä.

1932 – Dessaun koulu suljetaan kansallissosialistien saatua enemmistön kaupunginvaltuustossa, ja toimintaa jatketaan yksityisenä instituuttina Berliinissä.

1933 – Opettajakunta päättää 20. heinäkuuta hajottaa koulun poliisiratsian ja viranomaisten painostuksen jälkeen.

1937 – Moholy-Nagy perustaa New Bauhausin Chicagossa ja vie ideat eteenpäin Yhdysvalloissa.

1996 – Unesco lisää Weimarin ja Dessau'n Bauhaus-rakennukset maailmanperintöluetteloon.

2019 – Bauhaus Museum Dessau avataan 8. syyskuuta koulun perustamisen satavuotisjuhlavuonna.

2025 – Dessau aloittaa syyskuussa kaksivuotisen juhlaohjelman kaupungissa vietetyn sadan vuoden kunniaksi; retrospektiivi Bauhaus Dessau 100 avataan 5. joulukuuta.

Aiheeseen liittyvät taidesuuntaukset ja taiteilijat

Theo van Doesburgin kautta suoraan Bauhausiin vaikuttanut alankomaalainen suuntaus esitellään De Stijliä käsittelevällä faktasivulla.

Bauhaus käy jatkuvaa vuoropuhelua useiden muiden suuntausten kanssa. Lähimpänä on abstrakti taide, sillä koulun kaksi tärkeintä muoto-opin opettajaa, Kandinsky ja Klee, tulivat molemmat sen piiristä – lue ensin mainitusta lisää Wassily Kandinskya käsittelevältä faktasivulta. Alankomaalainen De Stijl -suuntaus vaikutti Bauhausiin suoraan Theo van Doesburgin Weimarissa vuonna 1922 pitämien kurssien kautta, ja sen tärkeintä edustajaa käsitellään Piet Mondriania käsittelevällä sivulla.

Bauhausin rinnalla kehittyi art deco, joka jakoi mieltymyksen geometriaan mutta säilytti ylellisyyden ja ornamentiikan, jotka Bauhaus hylkäsi. Venäläistä liikettä, joka samoilla teollisilla tavoitteilla vei geometrian julisteisiin ja tuotantoon, käsitellään konstruktivismia käsittelevällä tietosivulla. Sodan jälkeen pelkistämisen ajatus kehittyi edelleen minimalismissa. Vuoden 1933 jälkeen Bauhausista emigroituneet opettajat loivat perustan amerikkalaiselle sodanjälkeiselle muotoilulle – tarina jatkuu mid-century modernia käsittelevällä tietosivulla. Koulun omista opettajista Paul Klee on erityisasemassa – hän opetti muoto-oppia vuosina 1921–1931 ja kirjoitti vuonna 1925 ilmestyneessä teoksessa Pädagogisches Skizzenbuch luetuimman kaikista Bauhaus-kirjoista. Kaikkia aikakausia kattavaan yleiskatsaukseen suositellaan taidehistoriaa käsittelevää tietosivua, ja täydellinen luettelo oppaistamme löytyy Tietopankista.

Usein kysyttyä Bauhausista

Bauhaus omalla seinälläsi

Bauhausin perintö perustuu pohjimmiltaan ajatukseen, että hyvän muotoilun tulee olla kaikkien saatavilla – harkittu sommitelma ei saa kuulua vain museoon, vaan sen tulee sopia tavallisiin tiloihin. Juuri sitä juliste tekee. Tutustu Bauhaus-julisteidemme valikoimaan, avoimemmin abstrakteihin aiheisiin tai pelkistettyihin minimalistisiin julisteisiin, jos haluat samanlaista linjakkuutta rauhallisemmassa väriskaalassa. Epävarma siitä, mikä sopisi tiloihisi? Aloita oppaasta oikean taiteen valitsemiseen kotiin.

Jos haluat perehtyä lähteisiin tarkemmin, koulun oma dokumentaatio löytyy Stiftung Bauhaus Dessausta, Weimarin kokoelmaa kuvailee Klassik Stiftung Weimar, ja yleiskatsauksen tarjoaa artikkeli Bauhaus ruotsinkielisessä Wikipediassa.