Arts and Crafts – taideliikkeen historia, William Morris ja käsityön renessanssi

Arts and Crafts -liike on taidesuuntaus, joka muutti enemmän kuin mikään muu käsitystä siitä, mitä taide voi olla tavallisessa asuinhuoneessa. Kun liike syntyi Britanniassa 1860-luvulla, lähtökohtana eivät olleet museot vaan ruokailuhuone, makuuhuone ja porrashuone: taulun, tapetin, tuolin ja tekstiilin tuli olla taiteelliselta tasoltaan samaa luokkaa ja niiden tuli olla sellaisten ihmisten valmistamia, jotka saivat olla ylpeitä työstään. Idean takana olivat taidekriitikko John Ruskin (1819-1900) ja muotoilija, runoilija ja sosialisti William Morris (1834-1898), jotka yhdessä muotoilivat kritiikin teollista massatuotantoa kohtaan. Tämä kritiikki vaikuttaa edelleen tapaamme pohtia laatua, käsityötä ja sisustusta.

Liike sai nimensä vasta vuonna 1887, kun Arts and Crafts Exhibition Society perustettiin Lontoossa, ja sieltä se levisi Skotlantiin, Saksaan, Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Pohjoismaihin. Suomessa ajatukset kohtasivat jo käynnissä olleen keskustelun käsityöstä ja kansanvalistuksesta, ja ne saivat selvimmän ilmauksensa Ellen Keyn vuonna 1899 julkaistussa pamfletissa Skönhet för alla sekä Carl ja Karin Larssonin kodissa Lilla Hyttnäsissä Sundbornissa. Tällä sivulla käydään läpi liikkeen historia, sen tärkeimmät teokset, tekniikat ja tunnuspiirteet, sen ruotsalainen haara sekä se, miten voit käyttää Arts and Crafts -aiheita seinätaiteena nykyään.

Sisältö
↓ Mikä on Arts and Crafts -liike?
↓ Historia: Ruskinista Morris & Co:hon
↓ Liikkeen tärkeimmät teokset ja kuviomuodot
↓ Tekniikka, materiaalit ja muotokieli
↓ Arts and Crafts Suomessa ja Pohjoismaissa
↓ Liikkeen perintö, vaikutus ja myöhempi elämä
↓ Arts and Crafts seinätaiteena kodissa
↓ Aikajana
↓ Aiheeseen liittyvät taidesuuntaukset ja taiteilijat
↓ Usein kysyttyä Arts and Crafts -liikkeestä

Mikä on Arts and Crafts -liike?

Arts and Crafts -liike oli taiteen, taidekäsityön ja arkkitehtuurin kansainvälinen uudistusliike, joka vaikutti noin vuodesta 1860 aina 1920-luvulle asti. Sen ytimenä oli vakaumus siitä, että kauneus ja hyödyllisyys kuuluvat yhteen, että suunnittelijan ja käsityöläisen tulisi mieluiten olla sama henkilö ja että teollinen työnjako sekä rumensi esineitä että halvensi niiden valmistajaa. Liike oli siksi yhtä paljon yhteiskuntakritiikkiä kuin tyylisuuntauskin - Morris oli vuodesta 1883 lähtien aktiivinen sosialisti ja kirjoitti utopistisen romaanin News from Nowhere (1890) Englannista, jossa työ oli jälleen saanut ilonsa takaisin.

Toisin kuin useimmilla taidesuuntauksilla, Arts and Crafts -liikkeellä ei ollut hallitsevaa maalaustyyliä. Painopiste oli sen sijaan tekstiileissä, tapeteissa, huonekaluissa, lasissa, keramiikassa, metalliesineissä, kirjataiteessa ja arkkitehtuurissa. Siksi liikkeen kuvamaailma tulee nykyään useimmiten vastaan juuri kuvioina ja ornamentiikkana: kiertyvinä akantuksenlehtinä, lintukuoseina, granaattiomenina, pajunlehtinä ja kiemurtelevina köynnöksinä litteässä, symmetrisessä ja rytmisessä ilmaisussa. Tämä kuvamaailma toimii poikkeuksellisen hyvin seinätaiteena, minkä vuoksi Morrisin kuosit kuuluvat maailman myydyimpiin taideaiheisiin vielä yli 125 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Pikatiedot: Toimi noin vuosina 1860–1920. Syntyi Isossa-Britanniassa. Nimen keksi vuonna 1887 kirjansitoja T. J. Cobden-Sanderson Arts and Crafts Exhibition Societyn perustamisen yhteydessä. Yhdistys järjesti ensimmäisen näyttelynsä New Galleryssa Lontoossa vuonna 1888. Keskeiset henkilöt: John Ruskin (1819–1900), William Morris (1834–1898), Philip Webb (1831–1915), C. R. Ashbee (1863–1942), Charles Rennie Mackintosh (1868–1928). Keskeinen rakennus: Red House Bexleyheathissa, rakennettu vuosina 1859–1860. Keskeinen yritys: Morris, Marshall, Faulkner & Co, perustettu vuonna 1861 ja muutettu Morris & Co:ksi vuonna 1875. Tärkeimmät kokoelmat: Victoria and Albert Museum Lontoossa sekä William Morris Gallery Walthamstow'ssa.

Historia: Ruskinista Morris & Co:hon

John Ruskin ja gotiikan moraalinen perustelu

Aatehistoriallisesti liike alkaa yhdestä ainoasta luvusta. John Ruskin kirjoitti teoksen The Stones of Venice toisessa osassa (julkaistu 1851–1853) luvun ”The Nature of Gothic”, jossa hän väitti, etteivät keskiaikaisen katedraalin epätasaisuudet olleet puutteita vaan vapaan käsityöläisen työn jälkiä. Hänen mukaansa modernin tehtaan täydelliset pinnat oli maksettu sillä, että työntekijä oli pelkistetty koneeksi. Luvusta tuli liikkeen perusteksti siinä määrin, että Morris painatti sen neljäkymmentä vuotta myöhemmin uudelleen omassa Kelmscott Pressissään vuonna 1892 ja kutsui sitä esipuheessa yhdeksi vuosisadalla kirjoitetuista harvoista välttämättömistä luvuista.

Red House ja yritys, josta tuli liike

Vuonna 1859 25-vuotias Morris pyysi arkkitehti Philip Webbiä suunnittelemaan itselleen asunnon Lontoon ulkopuolella sijaitsevaan Bexleyheathiin. Vuonna 1860 valmistunut Red House rakennettiin käsittelemättömästä punatiilestä ilman rapattua julkisivua ja ilman aikakauden vaatimia klassistisia koristeita. Koska Morrisin pariskunta ei voinut ostaa tasokkaita huonekaluja ja tekstiilejä, ystävät valmistivat ne: Edward Burne-Jones ja Dante Gabriel Rossetti maalasivat, Webb suunnitteli huonekaluja ja Jane Morris kirjoi. Tästä kokemuksesta syntyi vuonna 1861 yritys Morris, Marshall, Faulkner & Co, joka markkinoi itseään ”fine art workmen” -nimellä ja otti vastaan maalaus-, lasimaalaus-, puusepän-, metalli- ja tekstiilialan toimeksiantoja. Vuonna 1875 Morris otti yrityksen yksin haltuunsa, ja nimeksi tuli Morris & Co. Red House on nykyään National Trustin omistuksessa ja avoinna vierailijoille.

1887–1888: liike saa nimen

1880-luvulla Morrisin piirin ympärille syntyi kiltojen ja yhdistysten verkosto: Century Guild vuonna 1882, Art Workers' Guild vuonna 1884 ja C. R. Ashbeen Guild of Handicraft vuonna 1888. Vuonna 1902 tämä muutti koko työpajansa Lontoon East Endistä Cotswoldsin pieneen Chipping Campdenin kaupunkiin. Vuonna 1887 perustettiin Arts and Crafts Exhibition Society, jonka nimenomaisena tavoitteena oli asettaa taideteollisuus näytteille samoin ehdoin kuin maalaus ja kuvanveisto sekä merkitä käsityöläisten nimet luetteloon – tämä oli kiistanalaista, koska yrityksillä oli siihen asti ollut tapana salata, kuka työn oli tosiasiassa tehnyt. Yhdistyksen ensimmäinen näyttely avattiin vuonna 1888 New Galleryssa Lontoossa, ja sitä seurasivat näyttelyt vuosina 1889 ja 1890 sekä sen jälkeen noin joka kolmas vuosi. Vasta silloin liike sai nimen, jota käytämme nykyään.

Liikkeen tärkeimmät teokset ja kuosimuodot

Strawberry Thief (1883)

Liikkeen tunnetuin yksittäinen aihe on Morrisin tekstiilikuosi Strawberry Thief, joka rekisteröitiin vuonna 1883. Aiheessa rastaat varastavat mansikoita, ja kohtaus perustuu Morrisin näkymään Kelmscott Manorin keittiöpuutarhassa Oxfordshiressa. Teknisesti se oli hänen siihenastisista töistään vaikein: hän halusi painaa indigokaiverruksella, menetelmällä, jossa kangas värjätään ensin kauttaaltaan siniseksi ja kuvio kaiverretaan sitten esiin. Punaisen ja keltaisen saaminen sinisen pohjan päälle onnistuneesti vei useita kuukausia. Kankaasta tuli yrityksen suurimpia kaupallisia menestyksiä korkeasta hinnasta huolimatta, ja alkuperäiskappale on nykyään sekä Lontoon Victoria and Albert Museumin että New Yorkin Metropolitan Museum of Artin kokoelmissa.

Tapettikuosit: Trellis, Daisy, Willow Bough ja Pimpernel

Morrisin ensimmäinen tapetti, Trellis, suunniteltiin vuonna 1862, ja siinä olevat linnut piirsi Philip Webb. Sitä seurasivat Daisy ja Fruit. 1870- ja 1880-luvuilla syntyivät aiheet, jotka ovat nykyään levinneet laajimmin seinätaiteena: Willow Bough (1887) rauhallisine pajunlehtikuvioineen, Pimpernel (1876), Acanthus (1875) ja Golden Lily. Kaikkiaan Morris suunnitteli runsaat viisikymmentä tapettia, jotka painettiin käsin kaiverretuilla päärynäpuulaatoilla Jeffrey & Co -yrityksessä Islingtonissa – yhteen tapettikuvion toistoon saatettiin tarvita yli kolmekymmentä erillistä painolaattaa. Kuosit ovat edelleen tuotannossa Morris & Co:n kautta, joka on 2000-luvulta lähtien kuulunut Sanderson Design Groupiin.

Kelmscott Press ja Kelmscott Chaucer (1891–1896)

Vuonna 1891 Morris perusti Hammersmithiin Kelmscott Pressin palauttaakseen kirjan taidemuodoksi. Hän suunnitteli kolme omaa kirjasintyyppiä, teetti käsintehtyä paperia 1400-luvun italialaisten esikuvien mukaan ja tilasi mustetta Saksasta. Työpajan pääteos on The Works of Geoffrey Chaucer, joka valmistui kesäkuussa 1896 neljän vuoden työn jälkeen. Teoksessa on 87 Edward Burne-Jonesin piirrosten pohjalta tehtyä puupiirrosta sekä Morrisin itsensä suunnittelemat kehykset ja nimikirjaimet. Painos käsitti 425 paperikappaletta ja 13 pergamenttikappaletta. Kirjaa pidetään yleisesti yhtenä kauneimmista koskaan painetuista kirjoista, ja kappaleista maksetaan huutokaupoissa korkeita summia – eräs paperikappale myytiin RR Auctionilla 68 750 dollarilla. Morris kuoli neljä kuukautta kirjan valmistumisen jälkeen.

”Älkää pitäkö taloissanne mitään, minkä ette tiedä olevan hyödyllistä tai mitä ette usko kauniiksi.” – William Morris, esitelmä ”The Beauty of Life”, Birmingham 1880

Tekniikka, materiaalit ja muotokieli

Luonnonvärit ja vanhat menetelmät

Yksi liikkeen konkreettisimmista saavutuksista oli kasvivärjäyksen elvyttäminen. Kun Morris alkoi työskennellä tekstiilien parissa 1870-luvulla, vuonna 1856 keksityt aniliinivärit olivat jo vallanneet alan, ja hänen mielestään niiden sävyt olivat kovia ja valonkesto heikko. Siksi hän opetteli värjääjä Thomas Wardlelta Staffordshiresta indigovärjäyksen, krapinjuuren, morsingon ja väripuun käytön ja siirsi vuonna 1881 koko tuotannon Wandlejoen varrella sijaitsevaan Merton Abbeyhin, missä pehmeä vesi paransi värjäyskylpyjä. Tuloksena on hillitty, maanläheinen paletti, josta aiheet yhä tunnistetaan: oliivinvihreä, indigonsininen, terrakotta, sinapinkeltainen ja krapinpunainen. Siksi aiheet on myös poikkeuksellisen helppo yhdistää saven, hiekan ja vihreän sävyisiin moderneihin sisustuksiin.

Raportti sommitteluperiaatteena

Arts and Crafts -kuvan kieli perustuu raporttiin eli yksikköön, joka toistuu sivu- ja pystysuunnassa. Morris työskenteli useimmiten pystysuoran keskiakselin suhteen peilikuvamaisen symmetrian varassa ja asetti kaksi tai kolme kasviaiheista järjestelmää eri syvyyksille päällekkäin: sommittelua kannatteleva voimakas varsi, lehdistä koostuva keskikerros ja ylimpänä kerros pieniä kukkia tai lintuja. Kuvasta tulee näin tietoisesti litteä – liike torjui illusionistisen syvyyden koristeellisessa taiteessa – mutta ei koskaan yksitoikkoinen, sillä silmä löytää jatkuvasti uusia tasoja. Juuri tämä tiivis, rauhallinen rytmi selittää, miksi aiheet toimivat yhtä hyvin seinällä pienessä kuin suuressakin koossa.

Arkkitehtuuri ja huonekalut: materiaalin rehellisyys

Rakennetussa muodossa ihanteet ilmaistiin periaatteella ”totuus materiaaleille”: tiilen tuli näyttää tiileltä, tammen tammelta, ja rakenteen tuli olla luettavissa sen sijaan, että se olisi kätketty viilun ja listojen taakse. Philip Webb, Charles Voysey ja myöhemmin Charles Rennie Mackintosh Glasgow'ssa kehittivät arkkitehtuuria, jossa oli murrettuja kattomuotoja, syviä ikkunasyvennyksiä, näkyviä palkkeja ja muurattuja tulisijoja. Huonekalut noudattivat samaa logiikkaa: läpi ulottuvat tappiliitokset, taotut helat ja käsittelemättömät pinnat. Muotokielestä tuli erittäin vaikutusvaltainen Yhdysvalloissa, jossa Gustav Stickley (1858–1942) julkaisi The Craftsman -aikakauslehteä vuosina 1901–1916 ja lanseerasi yhdysvaltalaisen craftsman-tyylin, kun taas nuori Frank Lloyd Wright sovelsi samoja periaatteita preeriakoulukunnan huviloissa.

Arts and Crafts Ruotsissa ja Pohjoismaissa

Slöjdföreningen, Handarbetets Vänner ja Röhsska

Ruotsissa oli otollinen maaperä brittiläisille ajatuksille. Svenska Slöjdföreningen, nykyinen Svensk Form, perustettiin jo vuonna 1845 kotimaisen tuotannon laadun kohottamiseksi, ja vuonna 1874 Sophie Adlersparre perusti Handarbetets Vänner -yhdistyksen, jonka kaksitahoisena tavoitteena oli kehittää ruotsalaista tekstiilikäsityötä ja tarjota naisille oma tulonlähde - selvä rinnakkaisilmiö brittiläisille killoille. Konstfack, joka juontaa juurensa vuoteen 1844, oli laitos, jossa muotoilijat ja käsityöläiset koulutettiin saman katon alla. Vuonna 1916 Göteborgissa avattiin Röhsska-museo, Ruotsin ainoa kokonaan muotoiluun ja taidekäsityöhön keskittyvä museo, jonka kokoelmaan kuuluu nykyään yli 50 000 esinettä.

Ellen Key, Carl Larsson ja ruotsalainen koti-ihanne

Liikkeen ajatusten ruotsinkielinen käännös on Skönhet för alla, jonka Ellen Key (1849–1926) julkaisi vuonna 1899. Kirjoitus puolusti vaaleita seiniä, yksinkertaisia huonekaluja, harvempia mutta parempia esineitä sekä taidetta seinälle myös työläisperheen huoneissa - Morrisin demokraattinen pyrkimys vietynä suoraan ruotsalaiseen asuntokeskusteluun. Nimilehden suunnitteli Carl Larsson, jonka Sundbornissa sijaitsevan kodin Lilla Hyttnäsin Ellen Key nosti esikuvaksi: kokonaisvaltaisen taideteoksen, jossa Karin Larssonin tekstiilit, kalustemaalaukset ja verhot olivat yhtä tärkeä osa kuin akvarellit. Kun Carl Larssonin albumisarja Ett hem julkaistiin vuonna 1899, kuvat levisivät ympäri Eurooppaa ja niistä tuli yhdessä Morrisin kuosien kanssa yksi vaikutusvaltaisimmista kuvastoista siitä, millainen asuinhuone voi olla. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Gregor Paulsson muotoili ajatuksen uudelleen Svenska Slöjdföreningenin julkaisussa Vackrare vardagsvara (1919), joka loi perustan ruotsalaiselle funktionalismille ja siten koko modernille ruotsalaiselle muotoiluperinteelle.

Perintö, vaikutus ja liikkeen jälkivaikutus

Jugendtyylistä Bauhausiin

Arts and Crafts oli lähtökohta lähes kaikelle, mitä muotoilun alalla tapahtui seuraavien viidenkymmenen vuoden aikana. Wienin secessio ja vuonna 1903 Josef Hoffmannin ja Koloman Moserin perustama Wiener Werkstätte perustuivat nimenomaisesti Ashbeen Guild of Handicraft -kiltaan. Saksalainen Deutscher Werkbund perustettiin vuonna 1907, ja kun Walter Gropius kirjoitti Bauhausin ensimmäisen manifestin vuonna 1919, hän teki sen termein, jotka olisivat voineet olla suoraan peräisin Morrisin kynästä: taiteilijan ja käsityöläisen välinen jakolinja oli purettava, ja kaikkien oli kokoonnuttava rakennustyön ympärille. Ero oli ratkaiseva - Bauhaus hyväksyi koneen, jonka Morris oli torjunut - mutta tavoite, kokonaisen arjen muotoilu, oli sama.

Liike tänään: museot ja näyttelyt

Kiinnostus Morrisiin ei ole hiipunut. Koillis-Lontoossa Walthamstow'ssa sijaitseva William Morris Gallery, joka toimii taiteilijan lapsuudenkodissa, juhlisti 75-vuotisjuhlaansa vuonna 2025 näyttelyllä Morris Mania (5. huhtikuuta–21. syyskuuta 2025). Näyttelyssä tarkasteltiin, kuinka kuviot ovat siirtyneet populaarikulttuuriin – elokuvista, kuten My Fair Lady, brittiläisiin saippuasarjoihin. Lokakuussa 2025 seurasi näyttely Women in Print: 150 Years of Liberty Textile Designs. Surreyn Watts Gallery esittelee näyttelyn The Art of Wallpaper: Morris & Co. toukokuusta 2026 tammikuuhun 2027. Esillä on yli kolmekymmentä alkuperäistä tapettia yrityksen arkistosta. Victoria and Albert Museumissa on liikkeen suurin pysyvä kokoelma, ja aiheeseen syvemmin perehtyville museon johdantoartikkeli on hyvä lähtökohta: Arts and Crafts V&A:ssa. Yleistajuisen johdatuksen ruotsiksi tarjoaa Wikipedian artikkeli Arts and Crafts -liikkeestä.

Arts and Crafts seinätaiteena kodissa

Arts and Crafts -tyyliin sisustaminen tarkoittaa harvoin koko huoneen tapetoimista. Nykyään yleisin ja kestävin ratkaisu on tuoda kuvio rauhalliselle seinälle kehystettynä taiteena, jossa se toimii rajattuna pintana sen sijaan, että ympäröisi koko tilan. Yksi 50×70 tai 70×100 senttimetrin kokoinen aihe sohvan tai lipaston yläpuolella antaa tiheälle kasvirytmille riittävästi tilaa tulla luetuksi, kun taas kolme pienempää, 30×40 senttimetrin kokoista aihetta rivissä toimii hyvin sängyn yläpuolella tai eteisen seinällä. Koska väripaletti on hillitty ja maanläheinen, aiheet sopivat ongelmitta yhteen puun, pellavan, rottingin ja kalkittujen seinien kanssa.

Kehyksen valinnalla on suurempi vaikutus kuin uskoisi. Yksinkertaisella profiililla varustetut tammi- ja pähkinäpuukehykset ovat lähimpänä liikkeen omaa huonekaluperinnettä ja korostavat värien lämpöä, kun taas musta kehys terävöittää aihetta ja sopii paremmin pelkistetympään sisustukseen. Vältä leveitä, kullatuin ornamentein koristeltuja kehyksiä – ne edustavat juuri sitä 1800-luvun makua, jota Morris ja Ruskin vastustivat. Oppaamme oikean kehyksen valitsemisesta oikealle julisteelle käy yhdistelmät yksityiskohtaisesti läpi, ja jos haluat rakentaa kokonaisen sommitelman, tutustu tauluseinäoppaaseemme.

Vinkki: Tiheäkuvioiset aiheet tarvitsevat tilaa ympärilleen. Ripusta Morris-henkinen taulu seinälle, jolla ei ole kilpailevaa sisustusta, ja jätä kehyksen ympärille vähintään 15–20 senttimetriä vapaata tilaa. Jos huoneessa on jo kuviollisia tekstiilejä – verhoja, mattoja tai tyynyjä – valitse aihe samasta väriperheestä, mutta selvästi suuremmassa tai pienemmässä mittakaavassa, jotta kuviot eivät päädy samaan kokoluokkaan ja ala kilpailla keskenään.

Aiheen voi valita myös tilan mukaan. Vihreän ja sinisen sävyiset pajunlehdet, akantukset ja köynnökset ovat tarpeeksi rauhallisia makuu- ja työhuoneisiin, kun taas lämpimän sävyiset granaattiomenat, linnut ja mansikat tuovat ruokailutilaan ja eteiseen enemmän eloa. Jos haluat pitäytyä kasviaiheissa sitoutumatta yhteen ainoaan taiteilijaan, löydät lisää vaihtoehtoja kasviaiheisista julisteistamme ja kukka-aiheisista julisteistamme. Aihevalikoimaa syventää kasviaiheisten julisteiden oppaamme, ja jos haluat viedä runsaskuvioisen tyylin loppuun asti, voit lukea maksimalismin paluusta vuonna 2026.

Aikajana

1834 – William Morris syntyy Walthamstow'ssa Lontoon ulkopuolella 24. maaliskuuta.
1851–1853 – John Ruskin julkaisee teoksen The Stones of Venice; luvusta ”The Nature of Gothic” tulee suuntauksen perusteos.
1859–1860 – Philip Webb suunnittelee ja rakennuttaa Red Housen Bexleyheathiin William ja Jane Morrisille.
1861 – Morris, Marshall, Faulkner & Co perustetaan Lontoossa.
1862 – Morrisin ensimmäinen tapetti Trellis suunnitellaan; linnut ovat Philip Webbin käsialaa.
1874 – Sophie Adlersparre perustaa Handarbetets Vännerin Tukholmaan.
1875 – Yritys järjestetään uudelleen, ja siitä tulee Morris & Co Morrisin yksinomaiseen johtoon.
1881 – Tuotanto siirretään Merton Abbeyhin Wandlejoen varrelle Lontoon eteläpuolelle.
1883 – Strawberry Thief rekisteröidään kuvioksi.
1887–1888 – Arts and Crafts Exhibition Society perustetaan, ja se järjestää ensimmäisen näyttelynsä New Galleryssä.
1891 – Kelmscott Press perustetaan Hammersmithissä.
1896 – The Works of Geoffrey Chaucer valmistuu kesäkuussa; Morris kuolee 3. lokakuuta.
1899 – Ellen Key julkaisee teoksen Skönhet för alla, jonka nimiösivun on suunnitellut Carl Larsson.
1901 – Gustav Stickley perustaa The Craftsman -aikakauslehden Yhdysvalloissa.
1916 – Röhsska-museo avataan Göteborgissa.
1919 – Gregor Paulsson julkaisee teoksen Vackrare vardagsvara; Bauhaus perustetaan Weimarissa.
2025 – William Morris Gallery juhlii 75-vuotisjuhlavuottaan Morris Mania -näyttelyllä.

Aiheeseen liittyvät taidesuuntaukset ja taiteilijat

Arts and Crafts liittyy läheisesti useisiin muihin liikkeisiin ja taiteilijoihin, joita käsittelemme omilla tietosivuillamme. Lähimpänä on William Morris itse, liikkeen keskeinen hahmo, sekä prerafaeliitit, brittiläinen maalariryhmä, johon Morris kuului nuoruudessaan ja jonka jäsenet Burne-Jones ja Rossetti työskentelivät yrityksessä. Manner-Euroopassa ajatukset kehittyivät edelleen art nouveaussa ja jugendissa sekä Wienissä Gustav Klimtin secessionissa. Ruotsalaiseen haaraan tutustut Carl Larssonia ja kansallisromantiikkaa käsittelevillä tietosivuilla, ja liikkeen jatkumosta 1900-luvulla kertoo Bauhaus-sivu. William Morrisin kasviaiheet pohjautuvat suoraan kasvitieteellisen taiteen perinteeseen, jossa kasveja on kuvattu tieteellisen tarkasti 1500-luvulta lähtien. Kaikki taiteilijoita ja taidesuuntauksia käsittelevät tietosivumme on koottu Tietopankkiin.

Usein kysyttyä Arts and Crafts -liikkeestä

Jos haluat tuoda liikkeen kuvamaailman omalle seinällesi, löydät koko Morris-aiheiden valikoimamme William Morrisin taulujen ja julisteiden kokoelmasta sekä lisää taidehistorian teoksia tunnettujen taiteilijoiden taideteosten joukosta. Oppaamme Morrisin kuvioihin ja sisustukseen auttaa sinua aiheen ja sijoittelun valinnassa.