Amedeo Modigliani – muotokuvat, pitkät kaulat ja Montparnasse

Amedeo Modigliani maalasi kasvoja, joita kukaan ei voi olla huomaamatta: pitkiä kauloja, soikeita päitä, mantelinmuotoisia silmiä ilman pupilleja ja asennon, joka on yhtä aikaa haavoittuva ja kuninkaallinen. Hänen taiteensa on nykyään yksi maailman eniten jäljennetyistä, ja Modiglianin muotokuvasta tehty juliste tunnistetaan parin metrin päästä jopa sellaisen katsojan toimesta, joka ei ole koskaan kuullut nimeä. Silti hän myi eläessään tuskin mitään. Hän kuoli kolmekymmentäviisivuotiaana hyväntekeväisyyssairaalassa Pariisissa, rahattomana, ja poliisi sulki hänen ainoan yksityisnäyttelynsä muutaman tunnin jälkeen.

Hän syntyi Livornossa 12. heinäkuuta 1884 ja kuoli Pariisissa 24. tammikuuta 1920. Siihen väliin sijoittui neljätoista vuotta Montparnassessa, ajanjakso, jonka ytimessä olivat veistokset, muotokuvat ja kourallinen alastonkuvia, joista sata vuotta myöhemmin maksetaan hintoja, joita vain harvat taidehistorian teokset saavuttavat. Tällä sivulla käydään läpi hänen elämänsä, tärkeimmät teoksensa, tekniikka, joka tekee hänen hahmoistaan heti tunnistettavia, hänen asemansa ruotsalaisten ja pohjoismaisten museoiden maailmassa sekä se, miten hänen kuvamaailmansa todella toimii ruotsalaisen kodin seinällä.

Sisältö
↓ Mistä Modigliani tunnetaan?
↓ Livornosta Montparnasseen - kolmekymmentäviisivuotinen elämä
↓ Modiglianin tärkeimmät teokset
↓ Tekniikka, muoto ja taiteellinen kädenjälki
↓ Skandaali, väärennökset ja perintö
↓ Modigliani Ruotsissa ja Pohjoismaissa
↓ Modigliani seinällä - käytännön sisustusopas
↓ Modiglianin elämän aikajana
↓ Aiheeseen liittyvät taiteilijat ja suuntaukset
↓ Usein kysyttyä Modiglianista

Mistä Modigliani tunnetaan?

Amedeo Modigliani tunnetaan kolmesta asiasta: pitkäniskaisista ja tyhjät mantelinmuotoiset silmät omaavista muotokuvistaan, vuosina 1916-1917 maalaamistaan makaavista alastonkuvistaan sekä siitä, että hänestä tuli yksi huutokauppamarkkinoiden ehdottomista huippunimistä kauan kuolemansa jälkeen. 9. marraskuuta 2015 hänen vuosina 1917-1918 maalaamansa teos Nu couché myytiin Christie'sillä New Yorkissa 170 405 000 dollarilla palkkioineen. Se oli tuolloin toiseksi korkein hinta, joka taideteoksesta oli koskaan maksettu huutokaupassa. Sen edellä oli vain Picasson Les femmes d'Alger, joka oli myyty saman vuoden toukokuussa 179 miljoonalla dollarilla. Maalaus oli ollut noin kuusikymmentä vuotta samassa yksityiskokoelmassa.

Hän oli yhtä lailla kuvanveistäjä kuin taidemaalari. Noin vuosina 1909-1914 hän luopui lähes kokonaan maalaamisesta ja keskittyi suoraan kivenveistoon. Pariisin Salon d'Automnessa vuonna 1912 hän asetti näytteille kaksitoista kivipäätä - kapeita, pylväsmäisiä kasvoja, joissa nenä kulkee suorana harjanteena läpi koko muodon. Lopulta juuri kivipöly pakotti hänet palaamaan kankaalle: hänen keuhkonsa eivät kestäneet sitä.

Kolmas asia, josta hänet tunnetaan, on elämäkerta. Modigliani on taiteilija, jonka on täytynyt enemmän kuin kenenkään muun kantaa Montparnassen traagisen neron roolia, ja tämä kuva on sekä edistänyt että vahingoittanut hänen taiteensa vastaanottoa. Jos haluat nähdä, miten hänen sukupolvensa suhteutuu taidehistoriaan kokonaisuutena, löydät yleiskatsauksen artikkelistamme modernismista aikakautena.

Pikafaktat: Amedeo Clemente Modigliani, syntynyt 12. heinäkuuta 1884 Livornossa Toscanassa, kuollut 24. tammikuuta 1920 Pariisissa, 35-vuotiaana. Italialainen taidemaalari ja kuvanveistäjä, työskenteli Pariisissa vuodesta 1906. Kasvoi sefardijuutalaisessa kauppiasperheessä. Asetti näytteille kaksitoista kivipäätä Salon d'Automne -näyttelyssä vuonna 1912. Hänellä oli elämänsä aikana vain yksi yksityisnäyttely, Berthe Weillin galleriassa joulukuussa 1917 – poliisi sulki sen. Häneltä jäi noin 350 maalausta ja runsaat kaksikymmentä veistosta. Huutokauppaennätys: 170,4 miljoonaa dollaria teoksesta Nu couché, Christie's New York, 9. marraskuuta 2015. Haudattu Père Lachaisen hautausmaalle Pariisissa.

Livornosta Montparnasselle – elämä kolmessakymmenessäviidessä vuodessa

Modigliani syntyi sefardijuutalaiseen perheeseen Livornon satamakaupungissa, joka oli yksi harvoista Italian kaupungeista, joissa juutalaisia ei koskaan pakotettu asumaan gettoon. Hänen isänsä oli kauppias ja teki konkurssin suunnilleen samaan aikaan kuin poika syntyi; äiti Eugénia Garsin piti perheen taloudellisesti pinnalla johtamalla koulua ja kääntämällä. Hän piti myös päiväkirjaa poikansa terveydestä, ja hänen muistiinpanojensa ansiosta tiedämme, että poika sairasti yksitoistavuotiaana keuhkopussintulehduksen ja neljätoistavuotiaana lavantaudin. Sairaudet keskeyttivät hänen koulunkäyntinsä pysyvästi, ja vuonna 1898 hän alkoi sen sijaan opiskella maalausta paikallisen taidemaalarin Guglielmo Michelinin johdolla.

Vuonna 1902 hän kirjoittautui Firenzen Scuola Libera di Nudo -kouluun ja jatkoi seuraavana vuonna Venetsiaan, jossa hän viipyi talveen 1906 asti. Venetsiassa hän näki ensimmäisen kerran läheltä italialaiset primitiivit ja bysanttilaisen ikonitaiteen – vaikutelman, joka säilyi jokaisessa myöhemmin maalaamassaan pitkänomaisessa kasvo-ovaalissa. Tammikuussa 1906 hän muutti Pariisiin, kaksikymmentäyksivuotiaana ja äitinsä rahoittamana.

Montmartre, Montparnasse ja Brancusi

Ensimmäiset vuotensa hän asui Montmartrella, sen piirin liepeillä, joka kokoontui Picasson ympärille Bateau-Lavoirissa. Hän esitteli kuusi teosta Salon des Indépendants -näyttelyssä vuonna 1908 herättämättä lainkaan huomiota. Käänne tapahtui vuonna 1909, kun hän tutustui romanialaiseen kuvanveistäjään Constantin Brâncușiin. Brâncuși vakuutti hänet siitä, että kuvanveisto oli varsinainen kutsumus ja että muoto tuli veistää suoraan materiaalista, ei muotoilla savesta ja valaa. Modigliani muutti Montparnasselle, hankki kalkkikiveä – osittain kaupungin rakennustyömailta – ja omistautui viiden vuoden ajan lähes yksinomaan päille ja karyatideille.

Sota, Zborowski ja Nizza

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua vuonna 1914 Modigliani yritti värväytyä, mutta hänet hylättiin keuhkosairautensa vuoksi. Samana vuonna hän luopui kuvanveistosta. Vuodesta 1916 lähtien häntä edusti puolalainen runoilija ja taidekauppias Léopold Zborowski, joka maksoi hänelle vaatimattoman päivärahan, vuokrasi hänelle ateljeen ja hankki hänelle malleja. Zborowski tilasi alastonkuvasarjan ja lähetti vuonna 1918 Modiglianin etelään Nîceen yhdessä Jeanne Hébuternen kanssa, osittain terveyden kohentamiseksi ja osittain siksi, että siellä oli sodan jaloista paenneita varakkaita keräilijöitä. Rivieralla viettämänsä runsaan vuoden aikana hän maalasi muun muassa ainoat tunnetut maisemansa – muutaman kankaan, jotka poikkeavat kaikesta muusta hänen tuotannossaan.

Jeanne Hébuterne ja loppu

Modigliani tapasi taideopiskelija Jeanne Hébuternen vuonna 1917. Hän oli yhdeksäntoista ja Modigliani kolmekymmentäkaksivuotias. Heidän tyttärensä Jeanne syntyi Nicessä marraskuussa 1918. Hän maalasi Hébuternesta yli kaksikymmentä muotokuvaa ja korosti niissä lähes aina tämän raskaita punaruskeita hiuksia ja sinisiä silmiä; kuvat kuuluvat hänen tunnetuimpiinsa. 24. tammikuuta 1920 hän kuoli tuberkuloottiseen aivokalvontulehdukseen Hôpital de la Charitéssa Pariisissa. Hébuterne oli tuolloin kahdeksannella kuulla raskaana. Kaksi päivää myöhemmin hän teki itsemurhan hyppäämällä perheen ikkunasta. Hänet haudattiin ensin Bagneux'n hautausmaalle, ja vasta vuonna 1930 hänen perheensä suostui siirtämään hänet Modiglianin hautaan Père Lachaiselle.

"Kun tunnen sielusi, maalaan silmäsi." – Amedeo Modigliani, usein toistetun kertomuksen mukaan vastauksena mallille, joka kysyi, miksi tämän silmät oli jätetty tyhjiksi

Modiglianin tärkeimmät teokset

Modiglianin tuotanto on suppea ja keskittynyt. Tutkimuksen mukaan varmasti attribuoituja maalauksia on noin 350, säilyneitä veistoksia runsaat kaksikymmentä ja piirustuksia muutama tuhat, kaikki luotuina vajaan viidentoista vuoden aikana. Lähes kaikki ovat figuratiivisia teoksia: muotokuvia, puolivartalokuvia ja alastonkuvia. Hän ei maalannut koskaan uskonnollisia aiheita eikä historiamaalauksia, ja maisemia voi laskea yhden käden sormilla.

Kivipäät (1911–1913)

Sarja Têtes on Modiglianin radikaalein teos. Päät on veistetty kalkkikivestä, ja ne ovat yleensä 40–70 senttimetriä korkeita. Niissä nenänselkä työntyy esiin pylvään tavoin ja suu on pelkistetty viivaksi. Muotokieli koostuu samanaikaisesti useista lähteistä: Paul Guillaumen luona ja Trocadéron kokoelmissa näkemistään afrikkalaisista naamioista, pronssikautisen Kreikan kykladilaisesta marmoriveistotaiteesta, Angkorin khmeriläisistä päistä sekä Louvren egyptiläisestä hautataiteesta. Salon d'Automne -näyttelyssä vuonna 1912 niistä kaksitoista esitettiin yhdessä ryhmäksi aseteltuina ja aikalaiskuvausten mukaan valaistuina – hän kuvasi niitä itse temppelikompositioksi. Neljätoista vuotta myöhemmin sama muotokieli toistuisi lähes kaikissa hänen maalaamissaan kasvoissa.

Nakenserien (1916–1917)

Under drygt ett år målade Modigliani mellan trettio och trettiofem liggande och sittande akter på beställning av Zborowski. De bryter mot hela den akademiska traditionen: kvinnorna är inte mytologiska, de tittar rakt på betraktaren, kroppen fyller duken från kant till kant och kroppsbehåringen är målad. Nu couché från 1917–1918, den duk som såldes för 170,4 miljoner dollar 2015, mäter 60 gånger 92 centimeter. Den största i serien, Nu couché (sur le côté gauche) från 1917, är omkring 89 gånger 146 centimeter och såldes hos Sotheby's i New York i maj 2018 för 157,2 miljoner dollar.

Porträtten av Jeanne Hébuterne

Från 1917 till sin död porträtterade Modigliani sin partner minst tjugofem gånger. Bilderna följer ett mönster: halsen förlängs, huvudet lutar en aning åt sidan, axlarna sluttar och bakgrunden reduceras till ett par färgfält. Jeanne Hébuterne från 1919, som finns i Metropolitan Museum of Arts samling i New York, är det mest citerade exemplet. I flera av dem är ögonen helt tomma – ifyllda med en enda blågrå ton utan iris eller pupill – medan andra har fullt utmålad blick. Skillnaden verkar ha varit avsiktlig och är en av de mest diskuterade detaljerna i hans konstnärskap.

Porträtten av konstnärsvännerna

Modigliani porträtterade nästan hela sin krets, och de bilderna fungerar i dag som ett galleri över Montparnasse omkring 1915. Han målade Chaïm Soutine, Diego Rivera, Juan Gris, Max Jacob, Jean Cocteau och sin handlare Léopold Zborowski, ofta flera gånger. Porträttet av Cocteau från 1916 gillades inte alls av modellen, som lät det stå kvar i ateljén. Just den här gruppen visar också hur snabbt Modigliani arbetade: enligt Cocteaus egen redogörelse satt han modell vid ett enda tillfälle. Fler porträttmotiv ur konsthistorien finns samlade bland våra klassiska konstmotiv.

Teknik, form och konstnärlig signatur

Det som gör en modigliani omedelbart igenkännlig är inte en teknik utan en uppsättning konsekventa deformationer. Tate har låtit undersöka flera av nakenstudierna med röntgen och infraröd reflektografi, och analyserna visar att han målade snabbt, i tunna lager och med få ändringar under ytan – kompositionen låg fast redan från början. Det stämmer med hans arbetssätt: han tecknade oavbrutet, ofta på kaféer, och överförde en färdigtänkt form till duken.

Förlängningen

Halsar, ansikten, händer och överkroppar dras ut på längden, i regel med mellan tjugo och fyrtio procent jämfört med naturliga proportioner. Förlängningen är inte en stilisering han hittade på vid staffliet utan en direkt överföring från stenhuvudena: den kolonnform han högg fram i kalksten mellan 1911 och 1913 blir efter 1914 ett måleriskt grepp. Resultatet är figurer som verkar högre än duken egentligen tillåter, vilket är en del av förklaringen till varför motiven fungerar så väl i stående posterformat.

Ögon utan pupiller

Modiglianin muotokuvien puhutuin yksityiskohta ovat sokeat silmät. Ehkä kolmasosassa muotokuvista silmämunat on täytetty yhdellä sävyllä, useimmiten siniharmaalla tai vihertävällä. Keino on peräisin antiikin ja Bysantin veistotaiteesta, jossa silmä merkitään mutta sitä ei yksilöidä, ja se antaa kasvoille pikemminkin sisäänpäin kääntyneen läsnäolon kuin tyhjyyttä. Läheisistä ihmisistä maalaamissaan kuvissa hän vaihteli usein: toinen silmä maalattu, toinen tyhjä.

Väri, ääriviiva ja tausta

Paletti on lämmin ja suppea – maanpunaisia sävyjä, okraa, umbraa, himmeää sinistä ja kellertävänvalkoista. Ääriviiva on aina läsnä: tumma, kannatteleva viiva, joka sitoo hahmon yhteen ja jonka hän levitti siveltimellä sen sijaan, että olisi antanut värialueiden kohdata toisensa. Taustat pelkistyvät kahdeksi tai kolmeksi tasoksi, joissa saattaa joskus häämöttää tuolin selkänoja tai ovenkarmi, ja niistä puuttuu kokonaan syvyysperspektiivi. Juuri tasaisen taustan ansiosta hänen muotokuvansa voidaan ripustaa lähes mihin tahansa ympäristöön ilman, että ne törmäävät ympäröivään tilaan – ominaisuus, jonka hän jakaa valikoimamme minimalististen aiheiden kanssa.

Skandaali, väärennökset ja perintö

Modiglianin jälkimaineen muovasivat kaksi tapahtumaa, jotka molemmat kertovat enemmän siitä, miten taide otetaan vastaan kuin siitä, miten sitä tehdään. Ensimmäinen tapahtui hänen eläessään, toinen kuusikymmentäneljä vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Berthe Weill ja poliisiratsia 1917

Modigliani avasi 3. joulukuuta 1917 ensimmäisen ja ainoan yksityisnäyttelynsä elinaikanaan taidekauppias Berthe Weillin luona osoitteessa 50 Rue Taitbout Pariisissa. Weill oli ripustanut kaksi alastonmaalausta kadulle päin olevaan näyteikkunaan. Vastapäisen poliisiaseman poliisit vaativat niiden poistamista säädyttömyyslainsäädäntöön vedoten; kun Weill kieltäytyi, hänet vietiin pois ja näyttely suljettiin samana päivänä. Kohusta huolimatta myytiin vain kaksi piirrosta, kolmenkymmenen frangin kappalehintaan. Berthe Weill johti galleriaansa yli kolmenkymmenen vuoden ajan ja oli ensimmäinen, joka myi Picasson maalauksen Ranskassa, mutta kuoli köyhänä vuonna 1951.

Livornon taidehuijaus 1984 ja aitouskysymys

Kesällä 1984 Livorno juhlisti Modiglianin syntymän satavuotisjuhlaa. Näyttelystä vastaava Vera Durbé määräsi kaupungin Fosso Reale -kanavan ruopattavaksi, jotta sieltä löydettäisiin kivipäät, jotka Modiglianin sitkeän legendan mukaan olisi heittänyt veteen vuonna 1909. Viikon etsintöjen jälkeen vedestä nostettiin kolme veistosta. Useat Italian johtavat kriitikot julistivat ne heti aidoiksi. Pian tämän jälkeen kolme taideopiskelijaa astui esiin ja näytti televisiossa, kuinka he olivat valmistaneet yhden päistä Black & Decker -porakoneella ja talttavasaralla; kaksi muuta oli tehnyt paikallinen taiteilija Angelo Froglia. Taidehistorioitsija Federico Zeri oli jo aiemmin torjunut ne epäkypsinä. Tapauksesta tuli yksi 1900-luvun tunnetuimmista taidehuijauksista, ja se havainnollistaa todellista ongelmaa: Modigliani kuuluu maailman eniten väärennettyihin taiteilijoihin, ja aitoudesta kiistellään yhä.

Tästä huolimatta perintö on vahva. Hänen muotokielensä vaikutti muun muassa Chaïm Soutineen ja Jules Pasciniin, ja pitkänomaisesta hahmosta tuli yksi 1900-luvun lainatuimmista kuvallisista ideoista sekä maalaustaiteessa että graafisessa suunnittelussa. Hänen piiriinsä kuului kubisteja, vaikka hän itse ei koskaan liittynyt liikkeeseen – tämä asema hahmottuu selvemmin, kun lukee kubismista liikkeenä ja Pablo Picassosta, jonka kanssa hän vietti aikaa viidentoista vuoden ajan.

Modigliani Ruotsissa ja Pohjoismaissa

Modigliani on edustettuna niukasti pohjoismaisissa julkisissa kokoelmissa, mikä tekee yksittäisistä teoksista entistä kiinnostavampia. Ruotsissa on maalaus Femme assise à la robe bleue, ajoitettu vuosille 1917–1919, jonka Göteborgissa toiminut keräilijä Oscar Stern lahjoitti Nationalmuseumille vuonna 1951 ja joka siirrettiin myöhemmin Moderna Museetin kokoelmaan, kun museoiden vastuualueet jaettiin vuonna 1998. Teos on luetteloitu numerolla 55 Göteborgin taidemuseon vuonna 1944 julkaisemassa Oscar Sternin ranskalaista nykytaidetta koskevan kokoelman luettelossa.

Suurin taiteilijalle omistettu pohjoismainen hanke toteutettiin Helsingissä. 28. lokakuuta 2016 Ateneumin taidemuseo avasi retrospektiivin, jossa oli yhteensä 83 maalausta, veistosta ja paperiteosta sekä ystävien, kuten Picasson ja Brâncușin, teoksia Montparnassen taiteilijapiirin esittelemiseksi. Se oli ensimmäinen kerta, kun kattava Modigliani-näyttely esitettiin Pohjoismaissa. Kansainvälinen kiinnostus jatkuu: 16. lokakuuta 2025–25. tammikuuta 2026 Padovan Palazzo Zabarella esittelee näyttelyn Modigliani, Picasso e le voci della modernità, jossa on kuusi Modiglianin maalausta LaM-museon kokoelmasta, ja 2. lokakuuta 2026 New Yorkin Brooklyn Museum avaa näyttelyn Cézanne to Modigliani, jossa on runsaat viisikymmentä eurooppalaista modernistista teosta Pearlman-kokoelmasta.

Ruotsalaiselle yleisölle kiinnostava vertailukohta ovat rinnakkain työskennelleet pohjoismaiset muotokuvamaalarit. Siinä missä Anders Zorn tavoitteli valoa ja virtuoosimaista siveltimenjälkeä, Modigliani etsi vastakkaiseen suuntaan vievää muotoa: pois hetkellisestä, kohti naamiota. Ja siinä missä Nils Dardel liikkui samoissa Pariisin piireissä samoina vuosina, hän ammensi ilmaisunsa pikemminkin koristeellisesta kertovasta taiteesta kuin kuvanveistosta.

Modigliani seinällä – käytännöllinen sisustusopas

Modiglianiaiheet kuuluvat kiitollisimpiin muotokuviin, joita tavalliseen suomalaiseen kotiin voi ripustaa, ja syy on tekninen: taustat ovat tasaisia ja lähes tyhjiä, väripaletti maanläheinen ja ääriviiva selkeä. Teos hahmottuu kaukaa vaatimatta suurta huonetta, ja hillityt okran ja umbran sävyt sopivat hyvin sekä valkoiseksi maalattuun rappaukseen että vaaleaan puupaneeliin.

Muodon tulisi yleensä olla pystysuuntainen. Koska hahmot ovat pystysuunnassa pitkänomaisia, ne menettävät paljon vaakasuuntaisessa rajauksessa; 50 × 70 senttimetrin tai 70 × 100 senttimetrin muotokuva antaa hahmolle tilaa ojentautua. Ripustuskorkeudessa kannattaa noudattaa tavallista sääntöä, jonka mukaan teoksen keskipiste sijoitetaan noin 145 senttimetrin korkeudelle lattiasta. Näin kasvot asettuvat suunnilleen seisovan katsojan silmien korkeudelle. Sohvaryhmässä voit laskea kuvaa hieman, jotta se toimii myös istualtaan katsottuna.

Kehysvalinta on ratkaiseva. Teoksen tumma ääriviiva kestää ja hyötyy kapeasta, tummasta tammi- tai mustaksi lakatusta puukehyksestä, kun taas leveät kultakehykset saavat kuvan nopeasti vaikuttamaan museon pastissilta. Jos haluat perehtyä kehysvalintaan tarkemmin, olemme kirjoittaneet katsauksen aiheesta miten taide kehystetään, ja jos suunnittelet yhtenäistä ripustusta, tutustu tauluseinäoppaaseemme.

Ryhmässä modiglianimuotokuva toimii parhaiten ankkurina eikä yhtenä monista samanarvoisista teoksista. Anna sille suurin tila, sijoita se silmien korkeudelle ja pidä ympäröivät kuvat rauhallisempina – graafiset aiheet tai mustavalkoiset aiheet korostavat muotokuvaa sen sijaan, että kilpailisivat sen kanssa. Katseeseen vastaava kasvokuva kiinnittää aina huomion, eikä samaan seinään sovi useita näin tekeviä kasvoja.

Vinkki: Jos ripustat tyhjäkatseisen muotokuvan makuu- tai työhuoneeseen, sijoita se mieluummin seinälle taaksesi tai sivullesi kuin suoraan sängyn tai työpöydän eteen. Modiglianimuotokuvan katse on suunnattu katsojaan, mutta siitä puuttuu pupilli, minkä monet kokevat lähietäisyydeltä intensiivisenä. Teos pääsee oikeuksiinsa, kun siihen törmää ohimennen ja sitä tarkastelee kolmen tai neljän metrin etäisyydeltä. Eteisessä, portaikossa tai käytävällä se toimii parhaiten.

Modiglianin elämän aikajana

1884 – Amedeo Clemente Modigliani syntyy 12. heinäkuuta Livornossa neljän sisaruksen nuorimpana sefardijuutalaiseen perheeseen. Isän kauppahuone tekee samana vuonna konkurssin.

1898 – Keuhkopussintulehduksen ja lavantaudin keskeytettyä koulunkäynnin hän alkaa opiskella maalausta Livornossa Guglielmo Michelin johdolla. Micheli oli toscanalaisen macchiaiolomaalari Giovanni Fattorin oppilas.

1902–1906 – Opinnot Scuola Libera di Nudossa Firenzessä ja sen jälkeen Venetsiassa, jossa hän tutustuu italialaiseen primitiiviseen taiteeseen ja bysanttilaiseen ikoniperinteeseen. Tammikuussa 1906 hän muuttaa Pariisiin ja asettuu Montmartrelle.

1908 - Tekee julkisen debyyttinsä kuudella teoksella Salon des Indépendants -näyttelyssä Pariisissa. Näyttely jää huomaamatta, eikä hän myy mitään.

1909 - Tutustuu Constantin Brâncușiin, muuttaa Montparnasseen ja siirtyy veistämään suoraan hakattua kalkkikiveä. Maalaaminen jää käytännössä viideksi vuodeksi.

1912 - Asettaa kaksitoista kivipäätä näytteille yhtenäisenä ryhmänä Salon d'Automnessa Pariisissa. Se on hänen huomatuin esiintymisensä ennen sotaa.

1914 - Hänet hylätään vapaaehtoiseksi sotaan keuhkosairauden vuoksi, hän luopuu lopullisesti kuvanveistosta ja palaa kankaalle. Taidekauppias Paul Guillaume ottaa hänet suojatikseen.

1916 - Léopold Zborowskista tulee hänen agenttinsa, joka vuokraa ateljeen, maksaa päivärahaa ja tilaa alastonmaalausten sarjan, josta tulee hänen tunnetuin teossarjansa.

1917 - Tapaa Jeanne Hébuternen. Hänen ainoa yksityisnäyttelynsä avataan 3. joulukuuta Berthe Weillin galleriassa osoitteessa 50 Rue Taitbout, ja poliisi sulkee sen samana päivänä.

1918–1919 - Oleskelee Nizzassa ja Cagnes-sur-Merissä Zborowskin aloitteesta. Tytär Jeanne syntyy marraskuussa 1918. Täällä hän maalaa ainoat tunnetut maisemansa.

1920 - Kuolee 24. tammikuuta tuberkuloottiseen aivokalvontulehdukseen 35-vuotiaana. Jeanne Hébuterne riistää itseltään hengen kaksi päivää myöhemmin ollessaan kahdeksannella kuulla raskaana.

1984 - Livornon kanavasta nostetaan kolme väärennettyä kivipäätä, ja useat kriitikot julistavat ne aidoiksi, ennen kuin huijaus paljastuu Italian televisiossa.

2015 - Nu couché myydään 9. marraskuuta Christie's-huutokaupassa New Yorkissa 170,4 miljoonalla dollarilla. Se oli tuolloin taideteoksen kaikkien aikojen toiseksi korkein huutokauppahinta.

Aiheeseen liittyvät taiteilijat ja liikkeet

Modigliani seisoi keskellä pariisilaista modernismia kuulumatta kuitenkaan mihinkään sen ryhmittymistä. Häntä lähimpänä oli Pablo Picasso, jonka kanssa hän vietti aikaa vuodesta 1906 alkaen ja joka vei saman kiinnostuksen afrikkalaiseen kuvanveistoon täysin toiseen suuntaan. Jos haluat ymmärtää tätä suuntaa, tutustu kubismia käsittelevään katsaukseemme.

Temperamentiltaan Modigliania lähimpänä oleva taiteilija on Wienissä vaikuttanut Egon Schiele: samat pitkänomaiset ruumiit, sama lyhyt elämä ja käytännössä sama kuolinvuosi - Schiele kuoli vuonna 1918, Modigliani vuonna 1920. Runollisesti häntä muistuttaa Marc Chagall, joka saapui Pariisissa samaan kaupunginosaan Valko-Venäjältä ja jakoi Modiglianin aseman École de Paris -liikkeen maahanmuuttajataiteilijana. Laajempaa kontekstia varten tutustu modernismia käsittelevään katsaukseemme ja kaikkien tietosivujemme koottuun johdantoon Tietopankissa.

Paul Cézanneen juontuva linja näkyy muotokuvissa, joita Modigliani tutki tarkoin, sekä hänen tavassaan rakentaa hahmo tasoista eikä valosta. Tämä näkyy edelleen jokaisessa Modiglianin rintakuvassa. Lyhyen johdannon siihen, miten valitset taidetta tällaisista aiheista lähtien, löydät artikkelistamme, joka käsittelee oikean taiteen valitsemista kotiin.

Usein kysyttyä Modiglianista

Modiglianin taide on selviytynyt vuosisadan mittaisesta myyttien rakentamisesta, väärennöksistä ja ennätyshinnoista menettämättä sitä, mikä teki siitä alun perin omaleimaista: muotoa, joka kertoo kaiken hyvin vähäeleisesti. Jos haluat tuoda kotiisi jotakin tuosta rauhallisesta, ryhdikkäästä olemuksesta, koko taiteilijamotiivien valikoimamme löytyy tunnettujen taiteilijoiden joukosta. Laajemman taustan hänen sukupolvestaan tarjoaa Tate, ja yleiskatsauksen hänen elämäkertaansa löydät ruotsinkielisestä Wikipediasta.