Alphonse Mucha – jugend, Gismonda ja Mucha-tyyli

Alphonse Mucha muutti kaupallisen julisteen täysipainoiseksi taiteeksi ja loi siten yhden koko taidehistorian välittömimmin tunnistettavista visuaalisista tyyleistä. Muchasigneerattu juliste ei ole jälkikäteen taideteokseksi korotettua mainontaa, vaan koristeellista taidetta, joka suunniteltiin alun perin kadulle – Pariisin seinille kiinnitettäväksi ja katsojien mieleen painuvaksi. Kiemurtelevine linjoineen, kukka-aiheineen ja mosaiikkimaisia sädekehiä ympäröivine unenomaisine naishahmoineen hän antoi art nouveaulle sen rakastetuimman ilmeen – tyylin, jota aikalaiset kutsuivat yksinkertaisesti nimellä "le style Mucha".

Lumovan kauniiden kuvien taakse kätkeytyi syvästi vakavamielinen taiteilija ja palavasti tšekkiläinen patriootti. Mies, josta tuli maailmankuulu samppanjaa ja savukepaperia mainostavilla julisteilla, näki elämäntyönsä aivan toisaalla: monumentaalisessa maalauksessa Slaavilainen eepos, kahdessakymmenessä valtavassa kankaassa, jotka kuvaavat slaavikansojen historiaa. Tämä tietosivu käy läpi Alphonse Muchas elämäkerran, hänen tunnetuimmat teoksensa ja koristeellisen tekniikkansa sekä sen, kuinka hänen aiheensa koristavat yhä kotien seiniä eri puolilla Pohjolaa – etenkin nyt, kun suuri Mucha-näyttely on avattu Tukholman ulkopuolella.

Sisältö
↓ Kuka oli Alphonse Mucha?
↓ Määristä Pariisiin
↓ Läpimurto Sarah Bernhardtin kanssa
↓ Tunnetuimmat teokset
↓ Le style Mucha ja tekniikka
↓ Perintö ja vaikutus
↓ Mucha kodissa
↓ Aikajana
↓ Aiheeseen liittyvät taiteilijat
↓ Usein kysyttyä

Kuka oli Alphonse Mucha?

Alphonse Mucha (1860–1939) oli tšekkiläinen taidemaalari, graafikko ja muotoilija, josta tuli yksi art nouveaun, kansainvälisen tyylisuuntauksen, keskeisistä hahmoista. Ruotsiksi sitä kutsutaan usein nimellä jugend. Hän syntyi tuolloin Itävalta-Unkariin kuuluneella alueella ja työskenteli kuuluisimpina vuosinaan Pariisissa, jossa hän loi 1890-luvun puolivälistä lähtien joukon julisteita, koristepaneeleja ja kuvituksia, jotka tekivät hänestä maailmankuulun. Hänen nimensä yhdistettiin aikakauteen niin vahvasti, että ranskalaiset nimesivät koko koristeellisen tyylin hänen mukaansa: le style Mucha.

Mucha oli äärimmäisen monipuolinen. Hän ei suunnitellut ainoastaan julisteita, vaan myös kirjoja, koruja, lasimaalauksia, teatterilavastuksia, pukuja, tapetteja ja jopa seteleitä ja postimerkkejä vuoden 1918 jälkeen perustetulle nuorelle Tšekkoslovakian valtiolle. Tämä laaja-alaisuus tekee hänestä yhtä lailla muotoilijan kuin taiteilijan, ja hän vaikutti merkittävästi ajatukseen, että taiteen tuli läpäistä arki ja kaikki sen esineet – ajatus, joka oli keskeinen koko art nouveaun kannalta.

Samalla Mucha oli taiteilija, jolla oli kaksoisidentiteetti. Yhtäältä hän oli elegantti pariisilainen julistetaiteen mestari, toisaalta vakavamielinen slaavilainen patriootti. Häntä ärsytti todella se, että hänet pelkistettiin koristetaiteilijaksi; poikansa ja elämäkerturinsa Jiří Muchan mukaan hän ei suhtautunut erityisen myönteisesti itse art nouveau -käsitteeseen ja piti mainostöitään keinona voida omistautua sille, minkä hän koki varsinaiseksi kutsumuksekseen. Se, joka näkee vain kauniit julisteet, jättää siksi puolet Muchasta näkemättä.

Pikatiedot: Syntynyt 24. heinäkuuta 1860 Ivančicessa Määrissä (nykyisessä Tšekissä). Kuollut 14. heinäkuuta 1939 Prahassa. Suuntaus: art nouveau (jugend) ja slaavilainen symbolismi. Läpimurto: Gismonda-juliste Sarah Bernhardtille, joka kiinnitettiin Pariisin kaduille 1. tammikuuta 1895. Elämäntyö: Slaavilainen eepos, 20 monumentaalista maalausta, joista suurin on kooltaan yli 6 × 8 metriä; hän lahjoitti teossarjan Prahalle vuonna 1928. Prahan Mucha-museo avattiin 13. helmikuuta 1998, ja siellä on noin 100 alkuperäisteosta. Huutokauppataso: yksi Slaavilaisen eepoksen näyttelyn alkuperäisjuliste myytiin Swannilla 10 625 dollarilla (2017). Suomalainen näyttely: MUCHA – Beyond Art Nouveau Artipelagissa, Värmdössä, 27. maaliskuuta–27. syyskuuta 2026.

Määristä Pariisiin

Alphonse Maria Mucha syntyi 24. heinäkuuta 1860 pienessä Ivančicen kaupungissa Etelä-Määrissä, joka kuului tuolloin Itävalta-Unkarin keisarikuntaan. Hän kasvoi vaatimattomissa oloissa alueella, jota leimasi itävaltalainen hallinto, ja nuorena hän näki sekä Itävallan ja Preussin sodan että kotiseutua koetelleen tuhoisan koleraepidemian. Nämä varhaiset kokemukset loivat perustan palavalle vakaumukselle itsenäisestä slaavilaisesta tulevaisuudesta, joka leimasi hänen koko elämäänsä.

Nuori Mucha osoitti varhain lahjakkuutta piirtämiseen, mutta taiteilijanura ei ollut läheskään itsestäänselvyys. Vuonna 1878 hän haki Prahan taideakatemiaan, mutta hänet hylättiin lannistavin neuvoin: ”hakeutukaa jollekin toiselle alalle”. Hän ei antanut tämän pysäyttää itseään. Yhdeksäntoistavuotiaana hän matkusti vuonna 1880 Wieniin, jossa hän sai työpaikan teatterilavasteita maalaavasta yrityksestä oppipoikana. Kun tulipalo tuhosi yrityksen suurimman asiakkaan, hänen oli palattava kotiin, ja jonkin aikaa hän elätti itsensä muotokuvamaalarina ja lavastajana Määrissä.

Käännekohta koitti kreivi Karl Khuen-Belasin kautta. Hän palkkasi Muchan koristelemaan linnansa ja ryhtyi sen jälkeen tämän mesenaatiksi. Kreivin taloudellisen tuen turvin Mucha saattoi opiskella Münchenin taideakatemiassa ja sen jälkeen, vuodesta 1887 alkaen, Pariisin arvostetuissa Académie Julianin ja Académie Colarossin ateljeissa. Siellä hän eli useita vuosia köyhää taiteilijaelämää, elätti itsensä sanoma- ja aikakauslehtien sekä kirjojen kuvitustöillä ja jakoi jonkin aikaa asunnon nuoren August Strindbergin tuttavan kanssa ruotsalaisvaikutteisessa Montparnassen boheemipiirissä. Hän ei ollut vielä löytänyt tyyliä, joka tekisi hänestä kuolemattoman.

Läpimurto Sarah Bernhardtin kanssa

Kertomus Muchas läpimurrosta on yksi taidehistorian kuuluisimmista onnenkantamoisista. Joulun aikaan vuonna 1894 hän sattui olemaan eräässä Pariisin painotalossa, kun sinne saapui kiireellinen toimeksianto: suuri teatteritähti Sarah Bernhardt tarvitsi uuden julisteen näytelmäänsä Gismonda, ja sen piti olla valmis heti uudenvuoden jälkeen. Kukaan vakiintuneista taiteilijoista ei ollut viikonloppuna saatavilla, joten suhteellisen tuntematon Mucha sai tilaisuutensa.

Tuloksena oli jotakin aivan uutta. Mucha kuvasi Bernhardtin eksoottiseksi, bysanttilaiseksi ruhtinattareksi upeassa asussa, orkideaseppele hiuksissaan ja palmunoksa kädessään. Julisteen poikkeuksellisen kapea, lähes luonnollisen kokoinen muoto, hillityt pastellisävyt ja hahmon tyyneys loivat vaikutelman arvokkuudesta, joka rikkoi täysin ajan räikeiden mainoskuvien perinteen. Kun julisteet kiinnitettiin Pariisin kaduille 1. tammikuuta 1895, niistä tuli välitön sensaatio – pariisilaiset rakastivat niitä niin paljon, että he irrottivat julisteita ilmoitustauluilta viedäkseen ne kotiin.

Sarah Bernhardt ihastui ja sitoi Muchan itseensä kuusivuotisella sopimuksella. Seuraavina vuosina hän loi ”jumalaiselle Sarahille” julisteiden lisäksi myös lavasteita, pukuja ja koruja. Läpimurto teki hänestä yhden Pariisin halutuimmista suunnittelijoista, ja pian toimeksiantoja alkoi virrata yrityksiltä, jotka halusivat hänen kiemurtelevien naishahmojensa myyvän kaikkea Job-savukepaperista ja Moët & Chandon -samppanjasta Nestlén vauvanruokaan ja Ruinart’hin. Näin syntyi le style Mucha.

Tunnetuimmat teokset

Muchas tuotanto on valtava ja ulottuu nopeasti painetuista mainosjulisteista suuriin historiamaalauksiin. Useat teoksista kuuluvat nykyään länsimaailman eniten jäljennettyihin kuviin, ja koristepaneeleja myydään edelleen julisteina kaikkialla maailmassa.

Gismonda ja teatterijulisteet

Vuodelta 1895 peräisin oleva Gismonda-juliste on Muchan merkittävin yksittäinen teos, sillä se sekä käynnisti hänen uransa että määritteli kokonaisen tyylin. Sitä seurasi joukko julisteita Sarah Bernhardtin näytelmäesityksiin, muun muassa La Dame aux Camélias, Lorenzaccio, Médée ja Hamlet. Näissä Mucha kehitti muotokieltään: pystyasennossa olevan naishahmon, koristeellisen reunuksen, pään taakse sijoittuvan pyöreän sädekehä- tai mosaiikkimuodon sekä harmonisesti sommitellun tekstin. Juuri Médée-julisteen, jossa päähenkilön kädessä on käärmerannekoru, sanotaan innoittaneen kuuluisaa jalokiviseppää Georges Fouquet’ta antamaan Muchas suunniteltavaksi kokonaisen korumyymälän.

Koristepaneelit – Vuodenajat ja Kukat

Mainosjulisteiden ohella Mucha loi niin kutsuttuja panneaux décoratifs -koristepaneeleja, tekstittömiä koristeellisia teoksia, jotka oli tarkoitettu ostettaviksi ja seinälle ripustettaviksi yksinomaan kauneutensa vuoksi. Rakastetuimpia ovat sarjat Vuodenajat (Les Saisons, 1896), Kukat (Les Fleurs, 1898), Taiteet (Les Arts) ja Vuorokauden tunnit. Niissä nainen esitetään luonnon ruumiillistumana – kevät versovana nuorena tyttönä, talvi jäätyneenä hahmona, joka on kietoutunut lumen painamaan oksaan. Nämä paneelit ovat todennäköisesti niitä Muchan kuvia, jotka koristavat nykyään useimmin ruotsalaisia koteja, juuri siksi, että niissä ei ole mainosviestiä ja ne haluavat vain olla kauniita.

Slaavilainen eepos – elämäntyö

Teos, jota Mucha itse piti varsinaisena elämäntyönään, oli Slaavilainen eepos (Slovanská epopej), kahdenkymmenen monumentaalimaalauksen sarja slaavilaisten kansojen historiasta ja hengellisestä kohtalosta. Suurin kangas on yli kuusi metriä korkea ja yli kahdeksan metriä leveä. Mucha työskenteli sarjan parissa lähes kaksi vuosikymmentä, osittain yhdysvaltalaisen teollisuusmiehen Charles Cranen rahoittamana, ja lahjoitti koko teoksen vuonna 1928 Prahan kaupungille Tšekkoslovakian kymmenvuotisjuhlan yhteydessä. Tässä kevyt, koristeellinen Mucha on poissa; sen sijaan kohtaamme vakavia, symboleilla ladattuja historiallisia kuvauksia, joiden julistama sanoma on slaavilainen yhtenäisyys ja pasifismi.

Le Pater ja myöhempi taide

Mucha itse piti henkilökohtaisimpana teoksenaan Le Pateria (1899), kuvitettua ja mystisesti symbolien täyttämää tulkintaa Isä meidän -rukouksesta, jota hän piti taiteellisena testamenttinaan kauan ennen Slaavilaista eeposta. Prahassa viettämiensä viimeisten vuosikymmenten aikana hän omistautui myös julkiselle koristelulle: hän maalasi seinä- ja kattomaalauksia Kansantalossa (Obecní dům) ja suunnitteli lasimaalauksia Pyhän Vituksen katedraaliin. Lisäksi hän toteutti nuorelle Tšekkoslovakian valtiolle lukuisia isänmaallisia toimeksiantoja, kuten postimerkkejä, seteleitä ja vaakunoita – usein ottamatta niistä maksua.

"Taiteen tarkoitus ei ole tuhota vaan aina rakentaa ja yhdistää." – Alphonse Mucha

Muchan tyyli ja tekniikka

Se, mikä tekee Muchan kuvasta heti tunnistettavan, on harkittu sommittelun, viivan ja värin yhdistelmä. Hän loi muotokielen, joka oli niin yhtenäinen ja jota kopioitiin niin ahkerasti, että siitä tuli koko aikakauden synonyymi. Näennäisen kevyen eleganssin taustalla oli huolellinen käsityötaito ja syvällinen painotekniikan tuntemus.

Sommittelu ja ympyrän voima

Muchas tunnusomainen keino oli sijoittaa yksi pystyasennossa oleva naishahmo kuvan keskelle ja kehystää hänet ympyrällä - usein sädekehän, ruusuikkunan tai hänen päänsä taakse sijoitetun koristeellisen pyörän muodossa. Tämä ympyrä antaa hahmolle lähes pyhimysmäisen arvokkuuden ja sitoo sommittelun yhteen. Hahmon ympärillä kiertävät tyylitellyt kukat, köynnökset ja geometriset reunukset, kun taas teksti sulautuu kuvion luonnolliseksi osaksi sen sijaan, että se olisi liimattu päälle jälkikäteen. Tuloksena on tasapainoinen, symmetrinen kokonaisuus, jossa mikään ei tunnu sattumanvaraiselta.

Litografia, viiva ja pastelliväri

Mucha oli värilitografian mestari. Tässä tekniikassa taiteilija piirtää suoraan hiotulle kalkkikivilaatalle, ja jokainen väri vaatii oman kiven ja oman painokertansa. Hänen kuvilleen ovat ominaisia selkeästi erottuva, kaartuva ääriviiva, joka rajaa hahmot ja laskokset, sekä pehmeät pastellisävyt puuterinpunaisessa, vaaleanvihreässä, kullan ja norsunluun sävyissä. Hän vältti voimakkaita kontrasteja ja syviä varjoja suosien tasaista, koristeellista pintaa. Hiukset, jotka hänen kuvissaan usein aaltoilevat eleganteiksi kiehkuroiksi ja pyörteiksi, muodostuivat niin tunnusomaiseksi piirteeksi, että niitä kutsuttiin joskus leikillisesti "makaroneiksi". Koko tekninen kehitys litografian keksimisestä sodanjälkeiseen grafiikkaan kuvataan julistetaidetta käsittelevällä tietosivulla.

Nainen ja luonto aiheina

Lähes jokaisen Muchas teoksen keskiössä on nainen, mutta harvoin todellisen henkilön muotokuvana. Hän on sen sijaan symboli - vuodenajalle, kukalle, taiteenlajille tai abstraktille ajatukselle. Tästä ihannoidusta, unenomaisesta naishahmosta, jota ympäröivät luonnon muodot ja jonka ilme on usein tyyni ja sisäänpäin kääntynyt, tuli art nouveaun levinnein kuvastotyyppi. Mucha ammensi vaikutteita bysanttilaisista mosaiikeista, kelttiläisestä ornamentiikasta, japanilaisista puupiirroksista ja tšekkiläisestä kansantaiteesta sekä sulautti ne täysin omaperäiseksi kokonaisuudeksi.

Tämä kokonaisvaltainen näkemys muotoilusta johti myös siihen, että Mucha julkaisi vuonna 1902 mallikirjan Documents décoratifs, pedagogisen kokoelman malleja kaikkeen kukkakuvioista ja huonekaluista koruihin ja aterimiin. Kirjasta tuli kokonaisen muotoilijasukupolven käsikirja, ja se ulotti Muchas vaikutuksen paljon hänen omia julisteitaan laajemmalle, taidekäsityön ja teollisen muotoilun arkeen.

Perintö ja vaikutus

Muchas eftermäle har gått i vågor. Efter första världskriget kom art nouveau att uppfattas som gammalmodigt och överlastat, och när Mucha dog 1939 var hans dekorativa stil djupt omodern. Han hann till och med bli en av de första som greps av Gestapo efter den tyska invasionen av Tjeckoslovakien samma år, förhördes på grund av sin frimurarverksamhet och sina slaviska sympatier, och avled kort därefter den 14 juli 1939, försvagad efter fängslandet.

Paluu tapahtui 1960-luvulla. Kun psykedeelinen liike etsi koristeellista, unenomaisempaa kuvamaailmaa, Mucha löydettiin uudelleen, ja hänen kiemurtelevat linjansa ja pastellivärinsä inspiroivat lukemattomia konserttijulisteita ja levynkansia. Sen jälkeen hänen asemansa on vain vahvistunut. Prahan Mucha-museo avattiin 13. helmikuuta 1998 maailman ensimmäisenä yksinomaan hänelle omistettuna museona, ja se perustui osittain kokoelmaan, joka kuului aikoinaan tšekkiläiselle tennistähdelle Ivan Lendlille. Nykyään Muchaa pidetään yhtenä koko art nouveaun rakastetuimmista taiteilijoista, ja hänen koristeelliset paneelinsa kuuluvat maailman myydyimpiin taidereproduktioihin.

Hänen vaikutuksensa ulottuu kauas museoiden seinien ulkopuolelle. Sarjakuvataiteilijat, tatuoijat, muotisuunnittelijat ja graafiset suunnittelijat palaavat jatkuvasti hänen muotokieleensä, ja japanilaisessa mangassa ja animessa näkyy selviä jälkiä hänen koristeellisesta estetiikastaan. Se, että aikoinaan vain taitavana mainoskuvittajana sivuutettu taiteilija saa nykyään ylistystä suurissa kansainvälisissä retrospektiiveissä, kertoo siitä, kuinka täydellisesti raja "korkean" ja "soveltavan" taiteen välillä on hämärtynyt - raja, johon Mucha itse ei koskaan uskonut.

Mucha kotona

Harva taiteilija sopii yhtä luontevasti seinälle ripustettavaan tauluun kuin Alphonse Mucha. Hänen koristeelliset paneelinsa luotiin nimenomaan ripustettaviksi ja ihailtaviksi, ja niiden puuterinpunaisen, salvianvihreän ja kullan sävyinen pehmeä pastellipaletti tekee niistä poikkeuksellisen helppoja yhdistää sekä vaaleisiin, skandinaavisiin sisustuksiin että romanttisempiin tiloihin. Mucha-juliste tuo mukanaan vuosisadanvaihteen eleganssia ja orgaanista pehmeyttä, joka tasapainottaa hienosti pelkistettyjä, moderneja huonekaluja.

Makuuhuoneessa tai eteisessä yksittäinen taulu - esimerkiksi yksi Vuodenajat-sarjan tauluista - toimii erinomaisesti seinän ainoana teoksena, kun taas kaikkien neljän vuodenajan kokonaisuus muodostaa yhtenäisen ja erittäin koristeellisen ryhmittelyn. Monet teokset sopivat hyvin yhteen vuosisadanvaihteen muun taiteen ja kasviaiheiden kanssa, ja ne viihtyvät luonnonmateriaalien, kuten messingin, pellavan ja puun, seurassa. Valitse mielellään kullattu- tai vaaleapuinen kehys, joka poimii kuvasta kultaiset sävyt. Löydät tämäntyyppisiä aiheita tunnettujen taiteilijoiden taulujen kokoelmastamme, graafisten julisteidemme joukosta ja retro- ja vintagejulisteiden valikoimasta, sekä sopivia kehyksiä täydentämään kokonaisuutta.

Koska Muchas kuvat rakentuvat usein yhden selkeän hahmon ympärille, ne sopivat ripustettaviksi näkyvälle paikalle, jossa ne voivat hallita tilaa. Ne näyttävät kauniilta lipaston yläpuolella, lukunurkkauksessa tai eteisessä, jossa ne luovat tunnelman heti. Jos haluat pitää koko huoneen yhtenäisenä, voit poimia taulun väreistä yhden – usein hillityn vihreän tai lämpimän kullan sävyn – tekstiiliin tai maljakkoon, jolloin taulu tuntuu olevan osa huonetta eikä irrallinen lisä. Hillitympää ilmettä suosiville on myös vaimeampia, lähes yksivärisiä Mucha-aiheita, joissa on samaa linjakkuutta ilman voimakkaita värejä.

Vinkki: Muchas Vuodenajat-sarja on suunniteltu ripustettavaksi yhdessä. Aseta neljä paneelia peräkkäin samanlaisissa kehyksissä tasaisin välein, jotta vaikutelma on rauhallinen ja yhtenäinen – kauneimmillaan kokonaisuus on, kun kehysten väri on yhtenäinen ja taulujen väliset etäisyydet täsmälleen samat. Käytännön neuvoja löydät tauluseinäoppaastamme sekä artikkelista, jossa kerrotaan, miten taidetta kehystetään.

Aikajana

1860 – Alphonse Mucha syntyy 24. heinäkuuta Ivančicessa Määrissä Itävalta-Unkarin keisarikunnassa.
1878 – Prahan taideakatemia hylkää hänet ja neuvoo häntä etsimään toisen uran.
1880 – Matkustaa Wieniin ja työskentelee teatterilavasteita maalaavan yrityksen oppipoikana.
1887 – Aloittaa opinnot Académie Julianissa Pariisissa kreivi Khuen-Belasin mesenaattinaan.
1895 – Sarah Bernhardtille tehty Gismonda-juliste asetetaan esille 1. tammikuuta, ja se tekee hänestä yhdessä yössä kuuluisan.
1896 – Luo koristeellisen Vuodenajat-sarjan, joka on yksi hänen eniten jäljennetyistä teoksistaan.
1900 – Näyttelee keskeistä roolia Pariisin maailmannäyttelyssä ja saa kultamitalin.
1906–1910 – Oleskelee Yhdysvalloissa, avioituu Maruška Chytilován kanssa ja saa toimeksiannon, jonka on määrä rahoittaa Slav-eepos.
1918 – Suunnittelee postimerkkejä, seteleitä ja vaakunan uudelle itsenäiselle Tšekkoslovakialle.
1928 – Viimeistelee ja lahjoittaa Prahan kaupungille kaksikymmentä Slav-eepoksen maalausta.
1939 – Gestapo pidättää hänet Saksan miehitettyä maan, ja hän kuolee 14. heinäkuuta Prahassa.
1998 – Mucha-museo avataan Prahassa maailman ensimmäisenä taiteilijalle omistettuna museona.

Sukulais-taiteilijat

Mucha oli yksi kansainvälisen tyylisuuntauksen päähenkilöistä. Tyyliä kuvataan laajasti sivullamme jugendista ja art nouveausta. Hän jakoi kiinnostuksensa koristeellisuuteen ja kullanhohtoisuuteen Wienissä toimineen Gustav Klimtin kanssa, kun taas hänen työnsä taidejulisteiden parissa yhdistää hänet läheisesti Henri de Toulouse-Lautreciin, joka työskenteli samassa Pariisissa samoihin aikoihin, ja sijoittaa hänet keskelle perinnettä, jota käsitellään julistetaidetta käsittelevällä sivulla. Hänen unenomaisella ja symboliikalla latautuneella kuvamaailmallaan on paikkansa myös symbolismin yhteydessä, ja Slaavilaisen eepoksen slaavilainen vakavuus tuo mieleen pohjoismaisen monumentaalitaiteen, jota kuvataan pohjoismaista taidetta käsittelevällä sivulla. Kattavan katsauksen kaikkiin taiteilija- ja tyylisuuntasivuihimme löydät Tietopankista.

Usein kysyttyä Alphonse Muchasta

Haluatko kantaa kotiin palan art nouveau -taidetta? Tutustu kuuluisien taiteilijoiden taulujen kokoelmaamme ja lue lisää oppaastamme, joka käsittelee oikean taiteen valitsemista kotiin. Lisätietoa löytyy Mucha Foundationilta, Artipelagista ja Wikipedian hakuteoksesta.